Sunday, 23 April 2017

First Come the Birds


Kevät tekee tuloaan kaikessa rauhassa. Päivisin puhaltaa navakka tuuli ja öisin on vielä muutama pakkasaste, mutta pikkuhiljaa luonto alkaa osoittaa selkeitä kevään merkkejä. Ensimmäinen merkki ovat linnut. Muuttolinnut palaavat talvilomaltaan ja paikkalinnut hurmaantuvat keväästä - puissa soi jatkuva lintukonsertto. Räkätti- ja mustarastailla vaikuttaa olevan kiihkein pesänrakennuskausi, ne sirkuttavat kuin viimeistä päivää ja pöyhivät tärkeinä lehtikasoja etsiessään parhaita pesänrakennusmateriaaleja.


Sitten metsän tumman lattian läpi alkaa nousta vihreitä versoja, joiden hentojen nuppujen tilalle puhkeaa pian pieniä, vaaleita kukkia. Lumikellot, skillat ja krookukset kasvavat kuolleen näköisestä maasta kuin ihmeen kaupalla ja silittävät lehdillään hellästi pakkasen kuiviksi käpristämiä haavanlehtiä ja talvimyrskyn koivuista riipomia risuja. Ne lohduttavat hoidokkejaan, että pian se tulee, kevät.


Ja keväällä, nyt, mielen valtaa se pakahduttavan valoisa tunne, että kaikki on vielä edessäpäin - jokainen auringonsäde, linnunliverrys ja kukan terälehti on lupaus ihanasta kesästä, josta jää vain suloisia, hattaranvärisiä muistoja. Siksi valkovuokkojen lopulta vaihtuessa jasmiinin huumaavaan tuoksuun, mielen valtaa väkisinkin katkeransuloinen kaipuu - eikö palattaisi vielä alkuun, toivoon ja niihin ensimmäisiin lumikelloihin? Eikö jäätäisi kevääseen vielä hetkeksi aikaa?



Thursday, 6 April 2017

The All-New Proloque


Olen maininnut yhden suosikkiputiikeistani, Proloquen, täällä blogin puolella ennenkin, viimeksi kertoessani sieltä ostamistani ihanista Bee-korvakoruista, mutta tämän ihanan putiikin perinpohjaisempi esittely on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Proloquen muutettua maaliskuun lopulla Iso Roobertinkadulle, halusin kuitenkin ehdottomasti nähdä uudet tilat ensimmäisten joukossa ja niinpä ryntäsin kamerani kanssa paikalle heti aikataulun salliessa.

I've mentioned one of my all-time favourite boutiques, Proloque earlier, when I wrote about the Bee earrings, but to this date haven't managed writing a more thorough introduction of the beautiful place. However, when Proloque moved to a new space on Iso Roobertinkatu at the end of March, I refused to let them settle down in peace, but barged in one sunny afternoon camera in hand, ready to be awed - and naturally, the all-new Proloque did all but disappoint my expectations.


Myymälän uudet tilat koostuvat kahdesta peräkkäisestä huoneesta ja tuntuvat ainakin kolme kertaa suuremmilta kuin Uudenmaankadun vanha myymälä. Osittain tilantuntua luo varmasti  hulppea huonekorkeus ja ennen varsinaista kattoa loppuva seinäpanelointi, johon on valittu ehkä maailman ihanin vihreä sävy - juuri sellainen jolla haluaisin maalata myös tehosteseinän omaan kotiimme. Ja katosta puheen ollen; Proloquessa kannattaa vierailla ihan vain nähdäkseen myymälän sisäkaton. Tiloja remontoitaessa oli nimittäin huomattu, että vanha kattopäällyste rapisi holtittomasti, joten se oli poistettu kokonaan ja alta paljastui alkuperäinen punatiilinen holvikatto. En ehkä kestä todistamaani kattotäydellisyyttä. Olin peräti niin ällikällä lyöty, että olen ilmeisesti vaan tuijotellut kattoa niska vääränä, tajuamatta tallentaa siitä ainoatakaan onnistunutta kuvaa kameraan - mutta menkää itse katsomaan, katto on varmasti vaikuttavampi tosielämässä kuin kuvissa!

The new space cosists of two successive rooms and feels at least thrice the size of the old shop on Uudenmaankatu. The illusion of spaciousity is enhanced by the generous height of the rooms and the wall panelling that runs only three quarters of the wall - and is painted in one of my favourite shades of green. But as wonderful as the walls might be, they are a miserable second to the ceiling. The ceiling, I might add. Upon renovating the space, Elsa tells me, the landlord had discovered that the former white plastering came pattering off and so it had to be completely removed - and to everyone's best interest, because it revealed the most beautiful original arched brick ceiling. It seems I have been so in awe of this element that I've only been braking my neck staring at it, never once thinking I might also immortialise it on my camera - but all the better for you to go and see for yourself, no camera can do proper justice to it's beauty!


Muutosta huolimatta Proloquessa on säilynyt sama aarrearkkumainen tunnelma, joka oli jo vahvasti aistittavissa Uudenmaankadulla, mutta joka on kyllä ottanut lisäkierroksia uusien tilojen myötä. Myymälään käydessä tuntuu, kuin astuisi johonkin hieman erilaiseen, mystisempään ja satumaisempaan todellisuuteen, jossa aika pysähtyy ja ulkopuolinen maailma unohtuu hetkeksi. Olen törmännyt samankaltaiseen tunnelmaan muutamassa piskuisessa antiikkikaupassa Edinburghissa, mutta muutoin ne kerrat jolloin jokin tila onnistuu eristämään minut todellisuudesta näin perinpohjaisesti ovat harvassa. Ehkä täytyykin tehdä tämän tunnelman metsästämisestä uusi harrastus? Saadapa moinen tunnelma luotua myös omaan kotiin!

Despite moving, the tangible mood of a treasure chest has remained at Proloque, and in my opinnion deepened with the enchanting new quarters. Upon entering the shop it feels as if stepping into a completely different reality, one more mystical and story-like, that doesn't recognize such commonplace matters as time. I've felt a similar atmosphere at a few miniscule antique shops in Edinburgh, but it is rarely that a mere space manages to remove me from reality this effectively. Perhaps I'll make it a little pass-time of mine to look for such places? If only I could manage recreating some of this magic at home!


Proloquessa myytävät kauniit esineet ovat tietenkin aivan oma lukunsa; en ole vielä todistanut missään muualla yhtä kiehtovaa valikoimaa. Jokainen esine on parhaalla mahdollisella tavalla omintakeinen - kuten usein myös tarinat esineiden takana. Omia suosikkejani ovat Haws:n kastelukannut, hurmaavat mustekalamaljakot ja Macon & Lesquoy:n helmikirjaillut rintaneulat, sekä tietysti Fornasettin uskomattomat tuoksukynttilät (ja erityisesti niiden keraamiset ruukut). Haaveilen myös "hiusharjojen Rolls Roycesta", Mason Pearsonin upeasta käsityönä valmistetusta harjasta.

The products sold at Proloque, are of course their own story; I don't think I've seen a similar selection anywhere else. Each object is original in their own right - and so are the stories behind most. My personal favourites are of course the Haws watering cans, the whimsically octopussy-esque glass vases and the bead embellished brooches By Macon & Lesquoy, as well as the Fornasetti scented candles (and especially their ceramic containers). I've also had a few daydreams of "the Rolls-Royce of hairbrushes", the hand made Mason Pearson brush. The hairbrush, that is.


Arvostan suuresti sitä, että Proloqueen on osattu valita tällaisia uskomattomia esineitä, ja että niiden taustoista osataan myös kysyttäessä kertoa. On mielestäni ihanaa, että Helsingissä on liike josta saa nyt esimerkiksi noita yllä mainitsemiani perinteikkäitä ja peribrittiläisiä tuotteita! Maltan tuskin odottaa, mitä uutuuksia Elsa ja Nora Iso Roobertinkadun tiloihin lähiaikoina saavat - tästä ladyt vihjailivat vielä hyvin salamyhkäisesti. Onnea uuteen kotiin, Proloque!

I can't but appreciate that the Proloque Ladies have managed to gather such a collection and especially, that further information on the products is available whenever asked for. I find it wonderful that such traditional and cardinally British products (as mentioned above) are available in Helsinki! And can hardly wait to hear what's next - Elsa and Nora were still acting remarkably cool and collected about it, but it can only be something irresistably special, of course. Wishing you the best of days in your new home, dear Proloque!


Proloquen uuden liikkeen löydät osoitteesta Iso Roobertinkatu 9, sekä tietenkin


Tuesday, 28 March 2017

Tuoksuhuumaa: Patykan Bois Precieux-vartaloöljy


Aurinko on paistatellut jo useampana päivänä ihan taivaan täydeltä ja vaikka ilma on vielä kirpeä, leijuu tuolla ulkona jo erehtymättömästi kevään tuoksu (satunnaisista räntäkuuroista huolimatta). Kun kevät viimein tulee, se tulee täällä Suomessa yleensä aikamoisella rytinällä - yhtäkkiä ulkona tarkeneekin jo kevät-takilla (ainakin hammasta purren), vaikka yöpakkaset ovat vasta loppuneet. Olen itse aloittanut kevääseen valmistautumisen tänä vuonna jo ensimmäisten aurinkoisten päivien myötä, ja hyvä niin, sillä nyt todella näyttäisi siltä, että saamme nauttia läpimämmistä säistä ihan pian.

The sun has finally come out from wherever she was hiding, and although the temperatures remain stubbornly crisp, there's an undeniable scent of spring dangling in the air. When spring finally arrives, it always seems to come so suddenly - one minute we're whining about an unexpected snow storm, the next we're having picnics in the park (and at least pretending that our spring coats are perfectly weather-appropriate). Peronally, I got started with my spring preparations early this year - for once - and am currently trying to desperately keep up, and simultaneously not get my hopes too high with this wayward season.


Oleellisena osana kevätvalmistelujani on tietenkin ihonhoito. Kasvojen ihoa hoidan vuoden pimeimpinäkin kuukausina melko tunnollisesti, mutta muu vartalo jääkin sitten valitettavan paljon oman onnensa nojaan. Kävin kuitenkin muutama viikko sitten Joliessa pyörähtämässä ja siinä purkkeja tutkiessani keksin tarvitsevani vartaloöljyn, jotta saan hieman eloa talven kuivattamaan ihoon. Aluksi ihastuin korviani myöten May Lindström Skinin The good Stuff Radiance Oiliin, mutta se oli yli kolme kertaa Patykan Bois Precieux-vartaloöljyä kalliimpi ja myös edullisemman öljyn tuoksu miellytti kovasti. Nappasin Patykan mukaan ja kotimatkalla nuuhkiessani sitä kämmenselästäni ihastuin aivan peruuttamattomasti - jotenkin tuoksu aukesi huomattavasti paremmin oltuaan tovin lämpimällä iholla.

An essential part of my spring preparations is obviously skincare. Whilst I am scrupulous when it comes to my facials during the winter, the rest of my skin is unfortunately forgotten under those much-spoken layers. However, I visited Jolie a few weeks ago and among browsing through the selection I suddenly realised I needed a body oil - I must have known, unconsciously perhaps, that reviving that stranded winter skin would be no easy trick. At first I fell hard for May Lindström's The Good Stuff Radience Oil, but the price would have set me back three times that of Patyka's Precious Woods Body Oil, which was a rather nice scent as well. I chose the sensible option (draw a line on the wall, this does not happen often enough), and walked out with my new Patyka in hand. Walking home, I kept sniffing the new oil off my wrist and suddenly fell completely head over heels - the oil openend beautifully after sitting on warm skin for those few minutes.


Bois Precieux sisältää ylang ylangiä, mäkikuismaa ja auringonkukkaa - siis yhdistelmän ainesosia, jotka hoitavat, pehmentävät ja ravitsevat ihoa, mutta takaavat myös aromaterapeuttisen hetken jokaisella käyttökerralla. Öljy on silkkisen notkeaa ja imeytyy parhaiten hieman kosteaan ihoon, joten se kannattaa levittää kaikessa rauhassa suihkun tai kylvyn jälkeen. Huumaava tuoksu leijailee iholla vielä päiviä ja ainoaksi ongelmaksi onkin muodostunut, että kerään kummastelevia katseita kun nuuhkin käsivarsiani pitkin päivää - lienee selvää, että olen tähän tuotteeseen hieman koukussa?

The Bois Precieux contains ylang ylang, St. John's wort and sunflower - a combination that cares, softens and nourishes the skin, but also provides an aromatherapeutic session upon every use. The oil has a silky texture and sinks in best after a bath; into slightly moist skin. The beautiful scent lingers on the skin for days and so the only problem is I get weird looks for sniffing my arms all day long - is it obvious that I'm irreversibly addicted? Probably.


Ihanan tuoksun lisäksi öljy kosteuttaa todella hyvin. Olen levitellyt sitä iholleni nyt muutaman viikon ajan, pari kertaa viikossa ja ihoni on ihanan pehmeä ja selvästi aiempaa kosteutetumpi. Erityisesti talven jälkeen kuivaa ihoa pölisseistä sääristä huomaa, että kyseessä on tehokas tuote - sääreni olivat nimittäin tilassa, jota en tämän tarkemmin edes kehtaa kuvailla, mutta ovat nyt muutaman viikon käytön jälkeen silkkisen pehmeät. Vahva suositus siis kaikille, jotka haluavat viettää tulevan kevään tuoksuhuumassa ja silkkisin säärin!

In addition to the stunning scent the Precious Woods oil moisturizes like nothing else I've previously tried. I've been applying it for some weeks now, a few times a week after bath, and my skin is clearly softer. The effect is best demonstrated by my legs, which were in a dreadful post-winter condition that I don't care to describe in any more detail - but are now softer than I had my hopes for. Thus, here's a strong recommendation to all of you who wish to spend summer drugged by a delicious scent, but at least being so with silky legs.


Tuesday, 14 March 2017

Voimaesineitä: Keväthansikkaat



Huh en todella tiedä mikä kumman keväthurma nyt on iskenyt! Ostin nimittäin puuterinväriset keväthansikkaat - ja kyllä, välttelen viimeiseen asti kuvailemasta näitä vaaleanpunaisiksi. Vanhahtavasti hansikkaat, sillä nämä eivät ole mitkä tahansa rukkaset, vaan tanskalaisen Randers Handsker-merkin autoiluhansikkaat sävyssä '05-Rose' - ja luonnollisesti As Purveyor to Her Majesty the Queen of Denmark.

Meet my new powder-coloured spring gloves, which I am slightly ashamed to admit I bought in a pure spur of the moment - and stubbornly refuse to describe as anything reminescent of the colour  pink.  In the guilt-fuelled aftermath I can at least console myself with the knowledge that these aren't just a regular pair of gloves - they are driving gloves in shade '05-Rose', manufactured by Randers Handsker - As Purveyor to Her Majesty the Queen of Denmark, naturally.


Puuterinväriset keväthansikkaat käyvät hyvin maaliskuun voimaesineestä, kun odotan pitkittyneen harmauden keskellä kevättä alkavaksi - näitä katsellessa jaksaa uskoa kuiviin katuihin ja kevätaurinkoon. Ohuemmilla hansikkailla tarkenee jo ulkona, ja tämä pari toden totta piristää kokomustia asuja, joita eksyy vielä toistaiseksi päälle lähes joka päivä. Hirveästi kaipailisin värejä vaatekaapinkin puolelle, sillä tuntuu jotenkin armottoman synkältä kääriytyä edelleen tummiin kerroksiin. Mutta minkäs teet, kun vaaleat vaatteet saavat tuntemaan vielä aina niin kovin alastomaksi ja vaatekaapin yliedustetut värit ovat lähinnä musta ja musta.

As spring seems to be biding her time, I turn to my new gloves for faith on those cold grey mornings, when the winter weathers really seem to be stretching my nerve (take the hint snow!). I also make them work very hard to keep my spring game going strong - these have been  the only fleck of colour in my outfits recently. Wouldn't mind some colourful additions to my wardrobe, but the lighter tones currently leave me feeling very bare, whilst wrapping up in dark layers seems slightly depressing. I guess March really is about all things in-between. But then, what's a girl to do when the two colours over-represented in her wardrobe are black and black?


En tiedä kuinka kauan kevätromantisointia lopulta kestää, voi olla että lämpimien säiden alkaessa palaan jo vallan iloisesti käyttämään pääasiassa mustia vaatteita - kevättrenssini ja ainoa omistamani kesämekkokin ovat mustia.  Aionkin ottaa tämän keväthurmion kanssa rauhallisesti, enkä varmaankaan anna sen riistäytyä tämän enempää käsistä (ainakaan silloin kun kädet pitelevät kukkaroani). Laatuasusteisiin voi tietenkin aina sijoittaa, sillä ne todella kestävät aikaa - ja tuleehan kevät taas ensi vuonna! Ja kun nämä kerran ovat kuningattarenkin hyväksymät...

In the end, I am not entirely sure how long I'll be romanticising about spring. Come warm weathers and I might be quite happily back to black - my spring trench and the only summer dress I own are both black. Thus I intend to take it easy with the spring collections and not let my fingers get too attached with much else at the spur of the moment - especially not when they're holding my wallet, too. However, investing in quality accessories was always my strong game, because I know how well classics like these stand the test of time. And besides, if they're fit for a Queen...


Wednesday, 8 March 2017

Naistenpäivänä


Kansainvälinen naistenpäivä, alun perin kansainvälinen työssäkäyvien naistenpäivä, juontaa juurensa
Yhdysvaltoihin, 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, jolloin vaatetusteollisuuden työllistämät naiset protestoivat työolosuhteitaan ja palkkaustaan Amerikan sosialistisen puolueen johdolla. Kansainväliseksi naistenpäiväksi vakiintui lopulta 8.  maaliskuuta, kun pietarilaiset tekstiiliteollisuuden naistyöntekijät lakkoilivat kyseisenä päivänä, vuonna 1917, puutteellisen elintarviketilanteen ja ensimmäisen maailmansodan lopettamiseksi. YK virallisti kansainvälisen naistenpäivän vuonna 1975, jonka se oli myös julistanut viralliseksi naistenvuodeksi.


Nyt sata vuotta myöhemmin tuntuu kuitenkin harmillisesti siltä, että kansainvälisen naistenpäivän alkuperäinen ajatus - juhlistaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa -  hukkuu valtavan kulutustavara-aallon alle. Toki on kaunis ajatus, että miehet muistavat tänään elämänsä naisia pienin lahjoin, mutta  etkö sinäkin vaihtaisi kaikki saamasi kukat ja lahjat siihen, että naisten oikeudet ja tasa-arvo toteutuisivat vuoden jokaisena päivänä? Niinpä - varsinkin, kun suurimmalla volyymillä meille markkinoitavat lahjat on usein valmistettu naisten ja tyttöjen kustannuksella, joiden elämässä eivät toteudu puoletkaan niistä oikeuksista tai siitä tasa-arvosta, josta me saamme nauttia.

Jos siis tiedät saavasi lahjoja tänään, neuvoisin ohjaamaan mielitiettysi, isäsi tai veljesi ostamaan ne yrityksiltä, jotka tekevät globaalia työtä naisten aseman ja elinolosuhteiden parantamiseksi. Hyviä esimerkkejä ovat kotimaiset Ragamuf, Sukhi-matot, Mifuko ja Tikau. Suositeltavaa on myös katsoa ympärilleen ja miettiä tarvitseeko oikeasti mitään, vai voisiko lahjarahat ohjata mieluummin suoraan hyväntekeväisyysorganisaatiolle? Itse aion tehdä lahjoituksen Solidaarisuudelle, joka tekee tärkeää työtä naisten oikeuksien ja voimaannuttamisen eteen.


Muistetaan myös iloita siitä, että vaikka tasa-arvon suhteen on vielä Suomessakin parannettavaa, on sen suhteen myös otettu huomattavia edistysaskelia jo yhden vuosisadan aikana. Kirjoittaessani katselen kuvaa yhdestä naisesikuvastani, Isoisoäidistäni Vienosta (1910-2010), joka ehti nähdä 100-vuotisen elämänsä aikana huiman kehityksen naisten oikeuksissa ja sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Tehdään yhdessä töitä sen eteen, että tasa-arvo toteutuu ja ottaa kehitysaskelia myös seuraavan sadan vuoden ajan. Hyvää naistenpäivää!

Sunday, 5 March 2017

Maailman herkullisin minttu-suklaasmoothie (v,g)


Kevät ei ole lähtenyt käyntiin ihan siihen malliin kuin olin toivonut. Maaliskuuhan on virallisesti kevään ensimmäinen kuukausi, mutta auringonpaisteesta ja linnunlaulusta ollaan vielä harmillisen kaukana. Muutaman erittäin lämpimän ja valoisan päivän jälkeen olin jopa niin toiveikas, että kaivoin uuden kevät-trenssini esiin ja sovittelinkin sitä jo suosikkihuivieni kanssa. Eipä ole kuitenkaan ollut trenssille paljon käyttöä, kun säitä ovat hallinneet lähinnä räntä ja loska.


Tänään sää laittaa kuitenkin viimein parastaan, vaikka ulkona ei taideta lämpötilan puolesta olla vielä ihan kevätlukemissa. Ostin kotiin kevään kunniaksi myös hävyttömän kalliin sireeninoksan, jota tuoksutellessa tulee mieleen alkukesän valoisat illat - ihmeellistä miten yksi tuoksu voi muistuttaa niin voimakkaasti tietystä vuodenajasta.

Harmaimpina loskapäivinä olen saanut voimia Vegemania-kirjan minttu-suklaasmoothiesta, mutta kyllä tätä herkkujuomaa kelpaa siemailla näin sunnuntaiaamun auringonpaisteessakin - voi vaikka sulkea silmänsä ja kuvitella olevansa kevään ensimmäisellä jäätelöllä. Muuntelin hieman alkuperäistä reseptiä, sillä se oli omille makunystyröilleni hieman liian makea. Lopputulos on avokadoineen melkoisen ruokaisa, joten teen monesti kaksi annosta kerralla ja nautin toisen aamiaiseksi,  toisen välipalaksi tai lounaan kylkiäisenä. Smoothie kulkee töihinkin näppärästi lasi- tai muovipurkissa.  



Maailman herkullisin minttu-suklaasmoothie
(2 annosta)

2 pakastettua banaania
2 kypsää tuoretta banaania
2 kourallista pinaattia
1-2 avokadoa
nippu minttua
1 rkl kaakaonibsejä
3-4 taatelia
n. 3dl kylmää vettä

Surauta ainekset smoothieksi blenderissä ja nauti kylmänä.




Miten teidän kevät on lähtenyt käyntiin?

Tuesday, 28 February 2017

Kuukauden kosmetiikkakokeilu: Absolutionin teho-trio


Koen monesti näin kevään kynnyksellä tarvetta laittaa ihonhoitorutiinejani uusiksi, sillä jopa minun helppo ihoni reagoi vuodenajan vaihtumiseen, ja uskoakseni ihan erityisesti juuri auringonvalon lisääntymiseen (tai sitten olemassa olevat ongelmat vain huomaa paremmin, kun aurinko alkaa viimein paistaa risukasaan). Iho tuntui melkoisen kuivalta ja hieman elottomalta pimeän talven jälkeen, joten lähtiessäni tuoteostoksille muutama viikko sitten, oli tavoitteena lisätä nimenomaan kosteutusta päivittäisiin ihonhoitorutiineihin.


Ranskalainen ihonhoitosarja Absolution on vakuuttanut jo pitkään, ja luettuani pienen Googlettelun tuloksena Katja Kokon perinpohjaisen kirjoituksen, olin heti varma, että Absolta löytyisi ratkaisu tilanteeseeni. Otin siis suunnaksi luottokosmetiikkamyymäläni Jolien, jossa olikin sopivasti ystävänpäivän kunniaksi -15%:n tarjous koko valikoimasta.

Tapani mukaan vatvoin vatvomistani tuotteiden kanssa, ja kiusasin Jolien ihanan myyjän melkein hengiltä jatkuvilla kysymyksilläni. En ihmettelisi, jos siellä mentäisiin ensi kerralla kassan taakse piiloon kun porhallan ovesta sisään. Lopulta päädyin jo hyväksi havaitsemaani La Brume Systematique- kasvoveteen ja Katjan vuolaasti suosittelemaan  Addiction-öljyseerumiin. Maailman paras kuorintavoide La Creme Gommante päätyi minulle itseasiassa alun perin Kirsin kaapista, ja ostin uuden purkillisen heti vanhan loputtua, sillä tuote vakuutti niin perinpohjaisesti jo ensimmäisellä käyttökerralla.


La Brume Systematique on kahden faasin lievästi öljyinen kasvovesi, joka virkistää ja suojaa ihoa. Pulloa ravistetaan ensin napakasti, jotta kaksi faasia sekoittuvat kunnolla toisiinsa, jonka jälkeen kasvovettä suihkautetaan 2-3 pumppauksen verran kasvoille. Iholle jää ohut öljyinen harso, jota kannattaa lopulta vielä hieroa pyörivin liikkein  imeytymisen tehostamiseksi. Kasvovesi tuoksuu Absolutionin muiden tuotteiden tapaan kasvimaiselta, mutta itse pidän tuoksusta kovasti - se on mielestäni virkistävä ja yrttimäinen.  

Brume Systematique on ollut minulla käytössä viime toukokuusta asti ja käytin kesällä oikeastaan pelkästään sitä kasvojeni kosteuttamiseksi, ja lämpiminä kuukausina se tuntui myös riittävän. Kasvovesi sisältää mm. antioksidanttipitoista ruusunmarjaa, talin tuotantoa hillitseviä hamamelista ja keto-orvokkia, sekä kosteutta sitovaa Sodium PCA:ta. Tuote on vegaaninen ja sopii hyvin myös miehen iholle, erityisesti parranajon jälkeen.


Addiction-öljyseerumi sisältää yhteensä 27 eri kasviöljyä ja kukkaisuutetta, jotka korjaavat, tasapainottavat ja suojaavat ihoa. Mukana on mm. E-vitamiinipitoista kaktusviikunaa, kosteuttavaa ja pehmentävää luumuöljyä, punoitusta ja pigmenttiläiskiä hillitsevää valkoista liljaa, sekä arganöljyä, joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta, siloittaa juonteita ja aktivoi ihon omaa suojamekanismia.

Öljyseerumia annostellaan pullon kanteen integroidulla pipetillä ja 2-3 pisaraa riittää mainiosti koko kasvoille. Öljyseerumia voi käyttää voiteen alla, kosteusvoiteeseen sekoitettuna tai ihan sellaisenaan. Itse hieron öljyseerumin kasvoille La Brume Systematiquen päälle, aamuisin Iroisien BB-voiteen alle  ja iltaisin yövoiteen alle. Näistä kolmesta tuotteesta Addiction on minulle uusin tuttavuus, mutta näin parin viikon käytön jälkeen olen jo täysin vakuuttunut, enkä ihmettele, miksi seerumia tituleerataan yhdeksi kaikkien aikojen parhaista öljyseerumeista. Öljy todella täyttää lupauksensa - ja lisäksi tuoksuu kerrassaan huumaavalle!




La Créme Gommante-kasvokuorinta päätyi minulle tosiaan alun perin Kirsin kaapista, mutta muistan ajatelleeni ensimmäisen käyttökerran jälkeen, että tästä en enää ikinä luovu. Kuorintavoide kuorii ihoa sekä mekaanisesti rakeilla, että entsymaattisesti sisältämiensä hedelmähappojen ansiosta. Ainakin oman kokemuksen perusteella kuorintavoide jättää ihon superkirkkaaksi ja todella sileäksi. Käytän tuotetta noin kerran viikossa, jolloin levitän sen kosteille kasvoille ja annan vaikuttaa muutaman minuutin, jonka jälkeen hieron voidetta vielä pyörivin liikkein, jotta sekä rakeet, että hedelmähapot pääsevät tekemään tehtävänsä. Myös tähän tuotteeseen on ihastunut talouden parrakas osapuoli!


Tällä Jolie-reissulla jäi vielä hankkimatta Absolutionin kosteuttava Anti-Soif-seerumi, jota haluaisin myös kovasti kokeilla. Lisäksi May Lindströmin jasmiinikasvovesi hurmasi minut peruuttamattomasti upealla tuoksullaan, joten hankin sen kenties itselleni toukokuussa syntymäpäivälahjaksi - eikö silloin ole juuri jasmiinin kukinta-aika? Tuote on kuitenkin sen verran tyyris, että minun logiikallani sen ostaminen vaatii oikeutuksekseen vähintään tuon syntymäpäivän.

Yritän aina kosmetiikkaostoksilla pitää edes jonkinasteisen tolkun rahankäytössä, sillä en missään nimessä halua, että jo hankitut tuotteet jäävät käyttämättä ja vanhenevat kylppärikaapin perukoilla. Ihanien tuotteiden keskellä on myös helppo uskoa, että tarvitsee yhtäkkiä sitä sun tätä, vaikka iho pärjää vallan mainiosti kotoa jo löytyvillä tuotteilla. Välillä on tietenkin ehdottoman tarpeellista hemmotella itseään, mutta hienointa on, kun ihan ne arkikäytössä olevat tuotteet tuovat pientä luksusta elämään - kuten nyt vaikka tämä Absolutionin teho-trio.



Wednesday, 15 February 2017

Queen Bee


Törmäilimme eräänä kesäpäivänä Kirsin kanssa ympäri suosikkiputiikkejamme, kun näimme nämä Proloquen kerrassaan ihanat Bee-korvakorut ensimmäistä kertaa. Kirsi taisi ostaa yhdet itselleen siltä istumalta, mutta minä jäin tunnettuna vatvojana vielä miettimään minkä värisistä pitäisin eniten. Pohdinta venähti lopulta aika pitkäksi, koska eksyimme Proloqueen uudemman kerran vasta vuodenvaihteessa. Kirsi oli jo kantanut kassalle toisen korvakoruparin (kerrassaan toivoton tyyppi!), kun minä edelleen pyörittelin ja jahkailin - ymmärtämättä oikeastaan itsekään miksi. Lopulta valitsin kokopunaiset Bee:t silläkin uhalla, että punainen ei yleensä ole kovaa huutoa keväällä - ja omassa vaatekaapissani muutenkin erittäin harvoin.

Kirsi and I were bumbling around some of our favourite shops in the summer, when we first laid eyes on these Bee earrings at one of the most wallet-pernicious shops in town, Prologue.  I think Kirsi bought her first pair of Bees then and there, but I couldn't make up my mind on which colour I prefered best. My dwelling finally stretched into unexpected dimensions, as we only made it back to Prologue around New Year's. Kirsi had already bought her second pair (I'm telling you, this girl is detrimental company to visit shops with), when I was still mulling it over - and not even able to reason my hesitation. In the end, I bought a blood-red pair of Bees, despite the fact that dark red isn't necessarily the most timely hue in spring time, and hardly ever represented in my wardrobe.


Bee-korvakorut valmistetaan Proloquelle käsityönä Turkissa ja jokainen pari on ainutlaatuinen. Korujen kivinä käytetään luonnonjalokiviä, kristalleja, helmiä ja koralleja. Koukut ovat kullattua hopeaa, eli niiden ei pitäisi ärsyttää herkempääkään ihoa. Omissa koruissani on käytetty tummanpunaista kristallia, granaattia ja messinkiä, ja koukuissa on 14 karaatin kultaus. Vaikka aluksi epäröin värin suhteen, on punainen alkanut sittemmin tuntua oikealta värivalinnalta, suorastaan omalta. Tykkään pukea korut vaalean yläosan (joita minulla tosin taitaa olla vain tämä yksi) ja punaisen huulipunan kanssa  - yhdistelmästä tulee sillä tavalla vähän puolikuninkaallinen, ylevä olo. 

The Bee earrings are hand made in Turkey, and each pair is unique due to their materials, which are all of natural origin. The earrings are made of gemstones, crystals, pearls and corals and the hooks are gilded silver. My earrings are made of deep red crystals, garnet and copper, and have a 14 carat gilding on the hooks. Although I first doubted my colour choice, red has since then grown on me and began to feel very natural (in such small proportions). I like to wear my Bees with a light top (though now that I think about it I might only have one), and red lipstick - the combination makes me feel somewhat half-royal, noble even.  


Haaveilen, että puen korvakorut valkoisen mekon ja konjakinvärisen nahkalaukun kanssa jonain valoisana kesäiltana, ja tyylissäni on jotain 20-30-luvun maailmanmatkaajaeleganssia, vähän kuten Poirot-elokuvissa. Toisaalta en tiedä minkälainen valkoisen mekon pitäisi olla, ettei se tuntuisi minusta liian valkoiselta, enkä ole koskaan omistanut konjakinväristä käsilaukkua. Onneksi korvakorut siis sopivat myös niiden realistisempien värivalintojeni kanssa, kuten mustan ja vihreän...

I have a vision of dressing the earrings with a white dress and cognac leather bag some light and warm summer evening, and resembling, even to some extent, that 20-30's globetrotter elegance, much like the ladies' styles in my favourite Poirot movies. Then again, I wonder what a white dress should be like to not feel too white and I have never owned a cognag leather bag (though often felt like I should). Gladly my Bees also mingle well with the more realistic hues of black and green...



Photographs by Emma Wilde

Monday, 13 February 2017

Samujin mukityöpaja


Samuji järjesti viime viikolla Samuji Housessa kaksi mukinmaalaustyöpajaa osana Koti-mallistonsa uusimman tulokkaan, Mukin, lanseerausta. Työpajaan pääsi osallistumaan pientä maksua vastaan, joka sisälsi yhden mukin, tarvittavat posliinimaalit, sekä pientä purtavaa. Työpajoja johti itseoikeutetusti Mukin(kin) Samujille suunnitellut Pasi Kärkkäinen-Tunkelo.  On lienee tarpeetonta sanoa, että ilmoittauduin suurin piirtein sillä sekunnilla, kun kutsu kilahti inboxiini.

To launch the latest product of their home collection, the Mug, Samuji arranged two mug-painting workshops at Samuji House, taught by  designer Pasi Kärkkäinen-Tunkelo (the visionary behind some of Samuji's best prints and products - including the Mug). The workshops were accessible in exchange for a small fee that included one mug, the required porcelain paints and small snacks. Needless to say I signed up the moment the invitation clinked into my inbox.


Konsepti on yksinkertaisuudessaan hurjan toimiva (ja ah niin Samujimainen). Otetaan jokin vanha, hieman kaavoihin kangistunut asia kuten posliininmaalaus, ja palkataan ilmiömäinen in-house-designer opettamaan sitä oman näkemyksensä kautta parina iltana hulppeassa Samuji Housessa.  Sold. On mielestäni vain ja ainoastaan upeaa, että joku keksii opettaa oman isoäitinikin harrastamaa käsityölajia uudella - ja todella palkitsevalla - tavalla.

The concept of the workshops was, in all its simplicity, incredibly functional (and oh so Samujesque). Take an old, slightly dated, traditional craft like porcelain painting and hire a talented in-house-designer to teach it through his own perception at a jaw-dropping backdrop like Samuji House. Sold. Take my money! That they have the skills to re-conceptualize an old art that my slightly vain, artsy-fartsy Granny used to practice, and teach it in such a fresh and rewarding way, is only creditable.



En ollut itse lainkaan suunnitellut minkälaisen kuosin maalaisin mukiini ja se ehkä kostautui hieman, sillä lähdin luovuuden puuskassa toteuttamaan samaan mukiin kolmea eri ideaa. Ideani olisivat ehkä voineet toimia mainiosti erikseen, mutta yhdessä ne saivat aikaan jokseenkin levottoman lopputuloksen. Innostuin touhusta kuitenkin niin paljon, että ostin illan päätteeksi kaksi mukia kotona maalattaviksi ja olen siitä lähtien pyöritellyt mielessäni kuosi-ideoita.

I hadn't planned the pattern I was going to paint on my mug at all, which slightly backfired as it seems I had one of those creative spasms and ended up executing three creative ideas on one mug. My ideas might have worked to their advantage on their own, but all three on one mug merely resulted in a somewhat restless outcome. However, attending the workshop inspired me to try porcelain painting again, so at the end of the night I bought two more mugs to paint at home, and, needless to say, have been mulling over pattern ideas since then.


Pasi antoi erittäin avokätisesti myös omia luonnoksiaan meidän katseltavaksemme, ja osa mukinmaalajista innostuikin mukailemaan Pasin kuoseja - mikä olikin ilmeisen viisasta, sillä he välttyivät maalaamasta yhtä psykedeelisiä mukeja kuin eräät. Itse olen sitä mieltä, että Samujin tulisi ehdottomasti painaa näistä Pasin luonnoksista vedoksia tai julisteita, joita voisi ostaa johonkin järkevään hintaan kotinsa seinälle. Eivätkö ole kerta kaikkiaan huikeita?

Pasi very generously showed us some of his sketches, and ushered to copy them incase we thought of nothing to paint ourselves. Some painters took his advice, and I must say rather wisely too, as none of them ended up with a psychedelic reef on their mug. My unwavering opinnion is that Samuji should most definitely make prints or posters of Pasi's sketches, which could then be bought at some reasonable (please) price. Aren't they magnificent?


Mieli olisi tehnyt tingata tuosta leveällä mustalla piirretystä tussityöstä (kauimpana vasemmassa ylänurkassa), mutta jotenkin tuntuu aina hieman vulgaarilta yrittää ostaa jotain, mitä ei ole esitetty ostettavaksi. Jopa tällaisesta ammattitinkaajasta, ajatella. Toivon kuitenkin hartaasti, että erittäin kovaäänisesti esittämäni vedos-ajatus kantautuu oikeisiin korviin Samujilla. Uskon, että moni muukin ripustaisi mielellään Pasin upeita printtejä kotiaan kaunistamaan.

I wanted to haggle on the one with a thick black marker stroke (furthest on the upper-left corner), but it always feels slightly vulgar to try purchasing something that has not been presented for sale. Even to a boarding-on-professional haggler like me, can you imagine? Thus, all I am left with is a sincere hope that my print-idea (which was at least presented very loudly) will reach the right ears at Samuji. How many on that side of the screen would gladly hang one of these on their wall? Exactly.


Kaikki Samujin Koti-malliston muutkin tuotteet olivat illan ajan ostettavissamme pienellä alennuksella, joten hankin vihreiden ystävieni iloksi viimein lasisen kastelupallon. Pallo on käsin puhallettu Suomessa ja jokainen kappale on erilainen - kuten käsin puhallettujen lasituotteiden tavallaan kuuluukin olla. Tällä hetkellä pallo kastelee rakasta palmuvehkaani (Zamiculcas zamiifolia).

All the Koti-collection products were available to us at a small discount throughout the night, so I finally bought the glass watering bulb as a souvenir to my little green friends. The bulb has been mouth-blown in Finland and each piece is unique - as mouth-blown glass items are supposed to be. The bulb is currently watering my dear Zanzibar gem (Zamioculcas zamiifolia).


Mukiahan voi perjaatteessa käyttää myös esimerkiksi pienen mehikasvin ruukkuna. Voisiko muuten järjestää myös Udumbara-astioiden maalaustyöpajan?  Voitaisiinko joskus muovailla savesta? Tai tehdä Pasin opastuksella upeita tussivedoksia? Voinko muuttaa Samuji Housen yläparvelle maalaamaan ja muotoilemaan? Samuji voisi myydä tuotokseni uniikkina käyttöesinetaiteena ja rojalteista vähennettäisiin kuukausivuokraa. Win-win-win. Tätä tarjousta ei kannata ohittaa! Ei vaan.

The Mug could also be used as a pot for a small succulent. Maybe Samuji could organize a workshop for painting their Udumbara pottery? Perhaps next time we could mold clay? Or could Pasi teach us marker-techniques? Can I please move onto the balcony at Samuji house and be creative all day? Samuji could sell my creative output as unique utilizable art, and rent could be deducted from my royalty payments. Win-win-win. You don't want to miss this offer Samuji! Here's to hoping.


Toivon todella, että Samujilla kuullaan myös toinen erittäin kovaäänisesti esittämäni mielipide: luovan tekemisen työpajoja tulisi järjestää Samuji Housella vähintään kerran kuussa, että kaikki kiireiltään luovuutensa tyrehdyttäneet oman elämänsä taiteilija-suunnittelijat pääsisivät toteuttamaan itseään. Ei ole toista niin huikeaa tunnetta, kuin katsoa omin käsin toteutettua luovaa ajatusta (oli se sitten enemmän tai vähemmän psykedeelinen).

Thus I hope Samuji will also hear another opinnion that I presented loudly during the workshop: creative workshops should be hald at the Samuji House at least once a month, so that all of us artist-designer prodigies could unleash our suppressed creative energies. There's no such feeling, as the one you get upon seeing a personal creative idea come to life in your own hands (no matter how psychedelic).


Photographs By Emma Wilde

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.