Suomalainen ostaa keskimäärin 40 uutta vaatetta vuodessa ja käyttää vaateostoksiinsa noin 900 euroa. Olemme siis mitä merkittävimmissä määrin osa sitä iloista joukkoa, joka on kaksinkertaistanut tekstiliteollisuuden tuotantomäärät parissa vuosikymmennessä – planeettamme kantokyvyn kustannuksella.
Viiden vaatteen vuosi on aloite, jonka avulla jokainen suomalainen voisi pukeutua planetaarisissa rajoissa. Se perustuu Hot or Cool -instituutin laskelmiin, joiden mukaan Suomen kaltaisessa maassa pysyttäisiin maapallon kantokyvyn rajoissa ostamalla korkeintaan viisi uutta vaatetta vuodessa.
Suomi-muodin ottaessa osumaa toisensa jälkeen, on viiden vaatteen vuotta kritisoitu HS:n mielipidekirjoitusta myöten kotimaisen vaatetusalan vaarantamisesta. On arveltu, että haaste saa suomalaiset kitsastelemaan vaatekuluissaan entistä enemmän, sekä kasvattavat second hand -markkinaa kotimaisen vaateteollisuuden kustannuksella.
Jos suomalaiset todella ostaisivat vain viisi uutta vaatetta vuodessa ja käyttäisivät niihin edelleen lähes 900 €, kulutus voisi kuitenkin ohjautua laadukkaampien tuotteiden piiriin. Haasteella voitaisiin saada ämpärikansa vihdoin maksamaan yhdestä vaatteesta jopa180 euroa nykyisen parinkympin sijaan. Kaikki voittaisivat! Paitsi pikamuotiketjut, jotka sietävätkin helvettiin.
Oletus ei ole täysin harhaista toiveajattelua. Aku Varamäki, yksi viiden vaatteen vuosi -haasteen perustajista, on kerännyt osallistujilta tietoa ostoskäyttäytymisen muutoksista haasteeseen osallistumisen myötä. Vastaukset antavat osviittaa, että jo sadat suomalaiset ovat siirtyneet halvoista heräteostoksista pitkään harkittuihin laatuhankintoihin, myös kotimaisiin.
Saan närästyksen, kun kulutuskriittisyyteen ohjaavien aloitteiden arvostellaan uhkaavan lähinnä kotimaista liiketoimintaa, joten tarkastin omien vaateostosteni kotimaisuuden.
Vuonna 2024 seitsemästä uutena ostamastani vaatteesta kolme on suomalaisilta toimijoilta; Marimekko t-paita (80 €), VAIN huppari (280 €) ja Jeans & Towels farkut (234 €). Second handina ostamistani kymmenestä vaatteesta ostin kaksi suomalaisilta yrittäjiltä: Pradan korkokengät tamperelaisesta Vintage Shivasta (179 €) ja Marimekon Suomessa valmistetun villaneulemekon Fleasta (125 €).
Ostamistani 17:sta vaatteesta viisi, eli 29,4 % oli suomalaisilta toimijoilta ja käytin niihin 898 €, eli 39,2 % vaatekuluistani. Käytin kotimaiseen vaatealaan siis sen summan, jota keskiverto suomalainen käyttää vaatteisiinsa vuodessa. Kun tarkastelen tulosta neljän vuoden takaisiin lukuihin, vastaavat luvut ovat 13 tuotetta 57:stä, eli 22,8 % ja vaatteisiin käytetystä kokonaissummasta vain 13,9 %.
Kaikki haluavat, että meillä on Suomessa edes kituva vaateala. Kukaan ei kuitenkaan osta kotimaista vain koska se on kotimaista. On raaka tosiasia, että monilla suomalaisilla vaateyrityksillä ei ole osaamista tuottaa sellaisia vaatteita ja brändejä, joita suomalainen haluaa ostaa parilla sadalla. Ihmisiä ei voi velvoittaa ostamaan heikkoa suunnittelua, vain koska se on kotimaista.
Suomessa on kuitenkin paljon skarppeja brändejä, joilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet, jos Viiden vaatteen vuosi -tyyliset aloitteet saavat suomalaisten pikamuotisuhteen katkaistua. Siksi kulutuskäyttäytymistä haastavien aloitteiden ja kotimaisen vaatetusalan välille ei kannata luoda vastakkainasettelua. Haaste ohjaa myös entistä enemmän ihmisiä vaatevuokraamoihin, ompelijalle ja suutarille, suomalaisten pienyritysten asiakkaiksi.
Kolmantena viiden vaatteen vuotenani asetan tavoitteekseni ostaa korkeintaan viisi uutta vaatetta, ja yli puolet kaikista vaatteista suomalaisilta toimijoilta. Siis myös yli puolet second hand -ostoksistani. Yhtään tunikaa tai puuvanerista leikattua korvakoruparia en kuitenkaan osta.
