Suosikkinäyttely: Karoliina Hellberg Didrichsenissä

Käytiin äitin kanssa viime lauantaina kolmessa eri museossa ja se oli mahtavaa! Aloitimme suosikkimuseostani Didrichsenistä, sitten kävimme Synebrychoffilla ja lounaan jälkeen jatkoimme Valokuvataiteen museoon katsomaan erään perhetutun näyttelyä.

Didrichsenissä on esillä Karoliina Hellbergin Pro Arte -näyttely, joka on niin ihana, että käyn ehkä katsomassa sen vielä uudelleen. Näyttelyssä on esillä 34 teosta, joista monet on ensimmäistä kertaa nähtävillä Helsingissä, eli tätä tilaisuutta ei kannata ohittaa!

Kun tapasin Karon ensimmäistä kertaa Muumipappa ja meri-erikoispainoksen julkkareissa, Karo kertoi työskentelylleen keskeisestä esteettiset haamut -käsitteestä. Näin se on sanoitettu Didrichsenin näyttelyesittelyyn (laajemmin Karon ajatuksia voi lukea Didrichsenin tuottamasta, ihanasta Karoliina Hellberg -näyttelykirjasta):

”Ajatus esteettisistä haamuista on minulle metodinomainen lähestymistapa maalaamiseen. Termiä on käyttänyt Yves Saint Laurent vuonna 2002 puheessaan, jonka hän piti lopettaessaan uransa. Minulle esteettisissä haamuissa on kyse näkymättömän tekemisestä näkyväksi maalauksessa. Käytän esimerkiksi tiettyjä esineitä tai kasveja symboloimaan tiettyjä henkilöitä, salaisuuksia tai muistoja.”

Harvoissa Karon töissä esiintyy varsinaisia ihmishahmoja, mutta niissä on silti jotain muotokuvamaista. Vaikka kuvissa ei ole ketään henkilöä, ne tuntuvat silti rakentuvan jonkun tietyn hetken tai jonkun ihmisen auran ympärille.

Varsinkin huoneita esittävistä töistä tulee sellainen olo, että joku seisoo juuri ja juuri kehysten ulkopuolella. He ovat juuri olleet kuvassa, tilassa on ollut tunnelma, on kenties tapahtunut jotain – joku merkityksellinen keskustelu, tai sitten jotain ihan arkipäiväistä. Nyt jäljellä on enää vieno tupakan tuoksu, tuulahdus hajuvettä, tai ryppyyn painuneet sohvatyynyt.

Siksi tuntuukin erityiseltä, että Karon työt ovat esillä juuri Didrichsenissä, joka oli aikanaan taidetta rakastavan pariskunnan, Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin, koti. Tavallaan hekin ovat poistuneet kuvasta vain hetki sitten, ja heidän vartalonsa painaumat näkyvät edelleen nahkaisissa lukutuoleissa.

Didrichsenin huvilasiivessä on muuten esillä myös aiempien Pro Arte -tunnustuksen saaneiden taiteilijoiden töitä, joista oma suosikkini on Sari Bremer. Omistan vedoksen ihanasta Fearful Symmetry -teoksesta. Ehkä joskus seinääni koristaa myös joku Karon uskomattomista töistä, mutta toistaiseksi tyydyn kehystämään museokaupasta ostamani postikortit.

Karoliina Hellbergin näyttely esillä Didrichsenissä 5.5. asti. 

Maukas ja vähän tulinen juureskeitto

Aina syödessäni keittoa huomaan ajattelevani, että niitä pitäisi laittaa kotona useammin.

Erityisesti maukkaat sosekeitot on parhaita. Ainekset ei maksa juuri mitään ja sekaan voi heittää kaikki jääkaapin perukoille kuivahtaneet porkkanat (= täydellinen hävikinestoruoka). Kotimaisista juureksista valmistettu keitto on myös ympäristöystävällinen ateria ympäri vuoden (toisin kun esim. näin talvisin kasvihuoneessa kasvatettavat vihannekset).

Jotenkin mielsin tosi pitkään sosekeiton tosi tylsäksi ja mauttomaksi arkiruoaksi, mutta minut on pikkuhiljaa käännyttänyt eräs ovela sekasyöjä. Meillä on taloudessa nimittäin välillä yhteiset ruoat kiven alla, joten aina kun ei jakseta laittaa omia ruokia, sekasyöjä ehdottaa jotain hyvää keittoa (yrittää vaan epäilemättä suojella itseään tofulta, linsseiltä ja sieniltä).

Sosekeitot toimii erinomaisesti arjessa, mutta viimeistään viime viikonloppuna myönsin, että ne sopii yhtä hyvin lauantai-illan pääruoaksi. Maukkaan juureskeiton aineet löytyivät valmiiksi jääkaapista (täydellistä, ei tarvinnut käydä kaupassa!) ja paahdoin sen päällisiksi rapeita tofukuutioita chilissä ja valkosipulissa – vaikka olen joskus ajatellut, ettei tofua voi syödä keiton päällä.

Tarinan opetus: test your limits.


Maukas ja vähän tulinen juureskeitto
4-5 annosta

• 4 suurehkoa porkkanaa
• 4 keskikokoista perunaa 
• 1 keskikokoinen bataatti 
• 1-2 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 dl (kaura)kermaa
• Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 1 tuore chili 
• Jauhettua kuminaa
• Oliiviöljyä
• Maldon-suolaa 

Pilko chili, inkivääri ja valkosipuli ja kuumenna niitä hetki reilussa lorauksessa oliiviöljyä kattilan pohjalla. Lisää kumina ja pilkotut sipulit, kuullota. Lisää kuoritut ja pilkotut juurekset ja peitä vedellä. Keitä keskilämmöllä, kunnes juurekset ovat kypsiä. Soseuta, lisää kerma ja anna hautua hetki. Maldon-suola on hyvä lisätä vasta lautasella oman maun mukaan.

Keiton lisukkeiksi sopii: kreikkalainen jogurtti, paahdetut kurpitsansiemenet, feta tai chilissä ja valkosipulissa paistettu tofu.