Friday 20 November 2015

Alone, Together | Arela SS16 Preview



Joku meni sitten pitämään täysin tarkoituksetta parin viikon blogiloman. Ei ollut kyse aiheiden tai kiinnostuksen puutteesta tai edes harmaista säistä - marraskuu on vain yksinkertaisesti lentänyt ohi. Voidaanko lisätä pari ylimääräistä tuntia vuorokauteen? Sen adressin allekirjoittaisin mielelläni.

So someone took a completely unintentional two-week blog holiday. It certainly was not due to lack of ideas, interest or even daylight - but November has literally flown by me. Can we add a couple of hours to a day? There's a petition I would gladly sign. 


Blogiasioiden äärelle minut palautti Arelan ihana aamiaistilaisuus, jossa Anni ja Viivi esittelivät kevät-kesä 2016 malliston "Alone, Together". Mallisto on saanut inspiraationsa kesäisitä hetkistä, jotka vietetään rantakallioilla istuen tai kaupungin kaduilla samoillen, haaveillen - yksin, mutta yhdessä. Osa kesämalliston vaatteista on ennestään tuttua, laadukkasta puuvillatrikoota ja neuleet ilmavaa puuvillakashiria. Tässä mallistossa Arela esittelee kuitenkin ensimmäistä kertaa ohuesta, kudotusta puuvillakankaasta valmistetun tuoteryhmän - joka oli ensinäkemältä oma suosikkini.  

I was brought back to the blog business by Arela's exquisite breakfast event, where Anni and Viivi introduced the SS16 collection "Alone, Together". The collection was inspired by those moments spent sitting on seaside cliffs, wondering around town, daydreaming - alone, yet together. Part of the collection is made of the familiar, high-quality cotton tricot and the knits are from an airy and soft cotton-cashmere blend. In this collection, however, Arela introduced a new product category made of light, woven cotton fabrics - which was my personal favourite since I first layed eyes on it. 


Myös ilmavat puuvillakashmir-neuleet houkuttelevat. Malliston neuleet ovat 85% puuvilla ja 15% kashmiria, eli täydellisiä kesäneuleita - joita voi kuitenkin hyvin käyttää vuoden ympäri. Omaan silmääni kävi kovasti eräs v-kaula-aukkoinen, pitkähelmainen ribbineule. Mallistosta löytyy ihanan vahvoja, paahdettuja värejä, sekä hailakoita "barely there"-sävyjä, mutta itse taidan suosia lopulta mustaa ja valkoista. Raikkat mustavalkoiset puuvillakangasvaatteet väljin mittasuhtein ja läpikuultavin kankain olivat mielestäni ehdottomasti malliston parasta antia. Nyt enää se kesä ja ne rantakalliot. 

I was also tempted by the cotton-cashmere blend knitwear. The knits are 85% cotton and 15% cashmere, so perfect for the Finnish summer - but can easily be worn all year around. My eye was especially caught by a ribbed knit with a plunging v-neck and lengthened hemline. The collection comes in wonderful strong, burnt tones and washed, barely there shades, but if I know myself at all, I know that I will prefer the blacks and whites when the time comes. The fresh, monochrome clothing with all their loose proportions and sheer, soft fabrics were, I thought, easily the best part of the collection. Now all I need is the summer and those round sea cliffs. 


Photographs by Emma Wilde

Sunday 1 November 2015

Becoming a Veg(etari)an


Tämä aihe tuntui erittäin sopivalta käsitellä näin kansainvälisenä vegaani-päivänä! Päättelit nimittäin oikein, tällä puolella ruutua on alettu kasvissyöjiksi ja vegaanius houkuttelee myös kovasti. Ihmiset, jotka tekevät suuria elämäntapamuutoksia yhden videon nähtyään tai esseen luettuaan ovat aina olleet mielestäni epäilyttäviä tuuliviirejä. Sitten kävi tietenkin niin, että universumi osoitti pettämättömän ironiakykynsä, kun katsoin itse erään tunnin mittaisen videon ja päätin siltä istumalta alkaa vähintään kasvissyöjäksi.

This seemed like an appropriate topic to discuss on the International World Vegan Day! As you might have interpreted from the title, I have become a veg(etari)an. People who seem to make life-changing decisions after seeing one video or reading one essay have always seemed somewhat suspiciously wanton to me. However, and because the universum clearly has an impeccable sense of irony, it just so happened that I myself watched an hour-long speech and decided immediately ro become a vegetarian.  


Puolustuksekseni sanon, että asuessani yksin muutaman vuoden olin arkipäivät pääosin kasvissyöjä. En minkään vakaumuksen vuoksi, vaan koska oikeasti pidän kasvisruuasta ja tuntui jotenkin turhalta ruveta väsäämään lihaa, kun ruokaili yksin. Koululla söin (ja syön edelleen) mielummin kasvisvaihtoehdon, koska se on usein huomattavasti maukkaampaa kuin maustamaton liharuoka. Lihaa tuli tuolloin syötyä oikeastaan vain viikonloppuisin. Kun muutin huhtikuussa takaisin pääkaupunkiseudulle ja saman katon alle erään paatuneen lihansyöjän kanssa, aloin kuitenkin taas syömään enemmän lihaa. Sitten eksyin jonkun blogin kommenteista Youtubeen katsomaan Gary Youfroskin kuuluisan puheen.

In my defence, I mainly lived on a vegetarian diet during week days for the last two years when I lived on my own. Not because of a conviction, but because I genuinely like vegetarian food and it was both less expensive and faster to prepare than meat. At school I chose (and still do) the vegetarian option, because it is often tastier and better seasoned than the meat dishes. I only ate meat on weekends. However, after moving under the same roof with a certain unrepenting meat-eater in April, I began to eat meat more regularly again. Then one afternoon I found myself  watching Gary Youfrosky's speech on Youtube. 


Haluaisin maalata itsestäni kauniin kuvan ja sanoa, että olen aina ollut kiinnostunut eläinten oikeuksista, mutta se olisi ihan rehellisesti sanottuna tekopyhää. Ei kukaan tietenkään halua, että eläimille tuotetaan kärsimystä. Mutta jos nyt kuitenkin syö teollisesti tuotettua lihaa, kalaa, kanaa ja maitotuotteita, käyttää nahka- ja sillkivaatteita, nukkuu untuvatäkin alla ja käy kesäisin eläintarhassa, niin hiukan tekopyhäksi menee, jos väittää olevansa oikeasti kiinnostunut eläinten oikeuksista. Se, että hemmottelee lemmikkiänsä ja sanoo tippa linssissä, ettei norsuja saa salametsästää (kuten olen itse tehnyt) on oikeasti vain kaunista, mutta onttoa sanojen helinää - ja kalpenee niiden julmuuksien rinnalla, joista eläimet joutuvat kärsimään eläinperäisten tuotteiden teollisessa tuotantoketjussa.

I would like to paint a pretty picture of myself and say that I have always been interested in animal rights, but that would be an utterly hypocritical statement. No-one quite obviously wants unnecessary suffering to be brought on animals. However, if we eat industrially grown meat, fish, chicken and dairy, wear leather and silk clothes, sleep under down duvets and visit the zoo every summer, stating that animal rights are a priority on our agenda is purely hypocritical. Looking a pet in the eyes and posting anti-poaching campaigns on Facebook (as I have done), may demonstrate some level of sympathy, but are entirely meaningless in comparison to the acts of violence and cruelty committed against animals in the meat and dairy industries every day.


Gary Youfroskilla on paljon sanottavaa eläimiin kohdistuvasta julmuudesta, mutta hänen puheensa voitti minut puolelleen muista syistä. Ja koska olen vain pieni typerä ihmiseläin, nuo syyt ovat tietenkin lähtökohtaisesti itsekkäitä. Haluan käsitellä näitä syitä omissa kirjoituksissaan, koska on alkanut kiinnostaa hurjasti ja on niin paljon sanottavaa, että kaikki ei mahdu yhteen päivitykseen. Jyvälle pääset kuitenkin katsomalla mainitsemani puheen tästä. Youfroskilla on kieltämättä hieman ärsyttävä ääriamerikkalainen esiintymistapa, mutta asia on niin raudankovaa, että puhetyylin unohtaa pian.

Gary Youfrosky has a lot to say about the cruelty that is caused on industrial animals, but his speech won me over for other reasons. And since I am merely a small and ignorant human, these reasons are - of course - entirely selfish. I want to discuss my reasons in separate posts, because I want to do some further research and have so much to say that they all deserve a post of their own. You'll get the wind of  it by watching Gary Youfrosky's speech here. Youfrosky undeniably has an agitatingly loud and American way of expressing himself, but his arguments are so strong and facts interesting, that you'll soon be able to ignore it. 



Vähensin lihansyöntiä roimasti muutaman viikon ajan ja  kuluneesta viikosta alkaen olen ollut täysin kasvissyöjä. Maidot, rahkat ja jogurtit olen vaihtanut kotona kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin. Kananmunien syönnin olen karsinut sellaisenaan, mutta syön niitä edelleen joissain ruuissa. Jos haluan vegaanisen ruokavalion, vielä pitäisi karsia juustot ja viikoittainen jäätelö - nämä ovat omalla kohdallani ne kaikkein vaikeimmat muutokset. Koska, juusto. Hunajan syöntiä jatkan, sillä hunajani on peräisin sukulaisen pientilalta, ja tiedän, että noilla pörrääjillä on hyvät oltavat. Riistaa aion myös vielä syödä, silloin harvoin kun sitä on tarjolla, joko kummisetäni tai ystäväni isän saaliista. Tavoitteena on kokeilla jossain vaiheessa täysin vegaanista ruokavaliota, mutta haluan edetä muutoksen kanssa rauhallisesti, jotta ehdin sopeutua, enkä sorru siksi, etten ole ehtinyt etsiä tarpeeksi reseptejä ja tietoa. Tähän mennessä päätös tuntuu todella hyvältä.

I have been reducing meat from my diet and since this week I have been entirely vegetarian. I  also swapped milk, cream and yoghurt into vegan options at home. When I eat out, which doesn't happen too often,  I have still eaten eggs and dairy within a meal. If I wanted to acchieve a vegan diet, I would still have to give up cheese and my weekly ice cream treat - which seem to be the hardest changes to make. Because, you know, cheese. I will keep eating honey, as mine is provided by a relative's small bee farm, where I know the bees are taken extremely good care of. I will also keep eating game, on the rare occasion that it is available from my godfather's or a friend's father's catch. I intend to try an entirely vegan diet at some point, but I want to take my time adjusting, so as to prevent myself from caving in. I know that I need to give myself time for researching the nutritional requirements and recipes. For now, it seems this has been the best decision in a while. 






Photographs by Emma Wilde
The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.