Saturday 29 April 2017

Simbad


Lupaukset on mitä ilmeisimmin tehty rikottaviksi, sillä muistanette vielä kun vannoin, että kevätmallistot eivät tosiaan saisi päätäni enää toistamiseen pyörälle? Tässä on kuitenkin jälleen erään heikon hetken lopputulos, kaikessa vaaleanpunertavanvihreässä upeudessaan, puhvihihoineen - ja on lienee jokaiselle selvää, että mekko on juuri sellainen, jota en kotiuttaisi muuten kuin äärimmäisessä kevätkuumeessa. Juliaana-mekko vilkutteli minulle kuitenkin suorastaan hävyttömästi silmää Aleksinkulman Marimekon ikkunassa ja löysin itseni pian kassalta - myönnetään - hieman epäuskoinen tuntuma vatsanpohjassani, joka ei ole kuukaudessakaan vielä täysin kadonnut.

So promises are made to be broken, it seems, because remember how I swore not to let my wallet run away on another spring fling? Yet, here it is, in all it's pink-and-emerald glory with puffed sleeves - and needles to say,  looking very unlike anything I would normally splurge half my rent on. The Juliaana dress, however, caught my eye in the Aleksinkulma boutique window, and I found myself at the register shortly afterwards, with - I admit - a slight notion of disbelief that still  hasn't quite vanished after owning the dress for nearly a month.


Simbad-kuosi on Maija Isolan käsialaa vuodelta 1961 ja oli kenties suurin syy selittämättömään ostopäätökseeni. Kuosissa on mahtava rytmi, mutta se onnistuu silti olemaan jollain tapaa hieman villi ja kuriton.  Tovin asiaa ajateltuani koin vahvan mielleyhtymän 1800-luvulla rakennettuihin kasvihuoneisiin, joiden arkkitehtuurissa esiintyy samalla tapaa toisaalta rytmi ja geometrinen toisto, ja toisaalta ylenpalttisen rönsyilevää koristeellisuutta. Mekko on lasipuutarhojen tapaan jotenkin suloisen epäkäytännöllinen ja tavallaan tarpeeton, mutta silti odottamattomalla tavalla mielenkiintoinen  - kummassakin aistii vahvan tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä, erilaisesta, vähemmän huipputehokkaasta maailmasta. 

The Simbad print was designed by Maija Isola in 1961, and was probably the one factor that made the dress so inexpliccably appealing to me. Whilst with a beautiful rhythm and balance, the pattern still manages being wild and wayward. After some reflection of the matter, the print began to remind me of 19th century glass conservatories, in whose architectire there is a similar geometrical repetition, and yet rambling ornamentation. The dress, not unlike glass conservaories, is adorably unpractical and somewhat useless, yet unexpectedly interesting - both reflect the air of a different era, a notion of a less highly efficient world.


Kenties se oli juurikin tuo tuulahdus menneestä maailmasta, joka houkutti ihan vastustamattoman paljon - ja kiehtoo edelleen. Juliaana-mekosta tulevat mieleen Marimekon ikoniset vintage-mekot, ja ennen kaikkea niiden edustamaa elämänilo, boheemin joutilas elämäntyyli, ajan pysähtyminen - tai peräti ajan merkityksettömyys. Auringonkeltaiset iltapäivät puutarhatuolissa kirjaan syventyneenä, päämäärätön vaeltelu ikivanhan eurooppalaisen kaupungin kapeilla kujilla, illalliset paperilyhtyjen alla kuumassa kesäyössä. Upea, mahtava joutilaisuus! Kunpa tulevana kesänä saisimme (ja osaisimme) nauttia siitä enemmän.

Perhaps is was just that air of idleness, which primarily tempted me - and still hasn't lost it's charm. The dress reminds me of the much treasured Marimekko vintage dresses, and especially the exuberance,  bohemian lifestyle and full detachment from time and place, that they represent. Golden hours spent in a garden chair book in hand, aimless wanders on the narrow alleyways of an ancient European town, midnight dinners under paper lanterns in the warm summer air. Luxurious, magnificent idleness! If only we all could (and knew how to) enjoy it more this coming summer.   


Thank you for helping me take my portraits Minna Vähäsarja.

Sunday 23 April 2017

First Come the Birds


Kevät tekee tuloaan kaikessa rauhassa. Päivisin puhaltaa navakka tuuli ja öisin on vielä muutama pakkasaste, mutta pikkuhiljaa luonto alkaa osoittaa selkeitä kevään merkkejä. Ensimmäinen merkki ovat linnut. Muuttolinnut palaavat talvilomaltaan ja paikkalinnut hurmaantuvat keväästä - puissa soi jatkuva lintukonsertto. Räkätti- ja mustarastailla vaikuttaa olevan kiihkein pesänrakennuskausi, ne sirkuttavat kuin viimeistä päivää ja pöyhivät tärkeinä lehtikasoja etsiessään parhaita pesänrakennusmateriaaleja.


Sitten metsän tumman lattian läpi alkaa nousta vihreitä versoja, joiden hentojen nuppujen tilalle puhkeaa pian pieniä, vaaleita kukkia. Lumikellot, skillat ja krookukset kasvavat kuolleen näköisestä maasta kuin ihmeen kaupalla ja silittävät lehdillään hellästi pakkasen kuiviksi käpristämiä haavanlehtiä ja talvimyrskyn koivuista riipomia risuja. Ne lohduttavat hoidokkejaan, että pian se tulee, kevät.


Ja keväällä, nyt, mielen valtaa se pakahduttavan valoisa tunne, että kaikki on vielä edessäpäin - jokainen auringonsäde, linnunliverrys ja kukan terälehti on lupaus ihanasta kesästä, josta jää vain suloisia, hattaranvärisiä muistoja. Siksi valkovuokkojen lopulta vaihtuessa jasmiinin huumaavaan tuoksuun, mielen valtaa väkisinkin katkeransuloinen kaipuu - eikö palattaisi vielä alkuun, toivoon ja niihin ensimmäisiin lumikelloihin? Eikö jäätäisi kevääseen vielä hetkeksi aikaa?



Thursday 6 April 2017

The All-New Proloque


Olen maininnut yhden suosikkiputiikeistani, Proloquen, täällä blogin puolella ennenkin, viimeksi kertoessani sieltä ostamistani ihanista Bee-korvakoruista, mutta tämän ihanan putiikin perinpohjaisempi esittely on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Proloquen muutettua maaliskuun lopulla Iso Roobertinkadulle, halusin kuitenkin ehdottomasti nähdä uudet tilat ensimmäisten joukossa ja niinpä ryntäsin kamerani kanssa paikalle heti aikataulun salliessa.

I've mentioned one of my all-time favourite boutiques, Proloque earlier, when I wrote about the Bee earrings, but to this date haven't managed writing a more thorough introduction of the beautiful place. However, when Proloque moved to a new space on Iso Roobertinkatu at the end of March, I refused to let them settle down in peace, but barged in one sunny afternoon camera in hand, ready to be awed - and naturally, the all-new Proloque did all but disappoint my expectations.


Myymälän uudet tilat koostuvat kahdesta peräkkäisestä huoneesta ja tuntuvat ainakin kolme kertaa suuremmilta kuin Uudenmaankadun vanha myymälä. Osittain tilantuntua luo varmasti  hulppea huonekorkeus ja ennen varsinaista kattoa loppuva seinäpanelointi, johon on valittu ehkä maailman ihanin vihreä sävy - juuri sellainen jolla haluaisin maalata myös tehosteseinän omaan kotiimme. Ja katosta puheen ollen; Proloquessa kannattaa vierailla ihan vain nähdäkseen myymälän sisäkaton. Tiloja remontoitaessa oli nimittäin huomattu, että vanha kattopäällyste rapisi holtittomasti, joten se oli poistettu kokonaan ja alta paljastui alkuperäinen punatiilinen holvikatto. En ehkä kestä todistamaani kattotäydellisyyttä. Olin peräti niin ällikällä lyöty, että olen ilmeisesti vaan tuijotellut kattoa niska vääränä, tajuamatta tallentaa siitä ainoatakaan onnistunutta kuvaa kameraan - mutta menkää itse katsomaan, katto on varmasti vaikuttavampi tosielämässä kuin kuvissa!

The new space cosists of two successive rooms and feels at least thrice the size of the old shop on Uudenmaankatu. The illusion of spaciousity is enhanced by the generous height of the rooms and the wall panelling that runs only three quarters of the wall - and is painted in one of my favourite shades of green. But as wonderful as the walls might be, they are a miserable second to the ceiling. The ceiling, I might add. Upon renovating the space, Elsa tells me, the landlord had discovered that the former white plastering came pattering off and so it had to be completely removed - and to everyone's best interest, because it revealed the most beautiful original arched brick ceiling. It seems I have been so in awe of this element that I've only been braking my neck staring at it, never once thinking I might also immortialise it on my camera - but all the better for you to go and see for yourself, no camera can do proper justice to it's beauty!


Muutosta huolimatta Proloquessa on säilynyt sama aarrearkkumainen tunnelma, joka oli jo vahvasti aistittavissa Uudenmaankadulla, mutta joka on kyllä ottanut lisäkierroksia uusien tilojen myötä. Myymälään käydessä tuntuu, kuin astuisi johonkin hieman erilaiseen, mystisempään ja satumaisempaan todellisuuteen, jossa aika pysähtyy ja ulkopuolinen maailma unohtuu hetkeksi. Olen törmännyt samankaltaiseen tunnelmaan muutamassa piskuisessa antiikkikaupassa Edinburghissa, mutta muutoin ne kerrat jolloin jokin tila onnistuu eristämään minut todellisuudesta näin perinpohjaisesti ovat harvassa. Ehkä täytyykin tehdä tämän tunnelman metsästämisestä uusi harrastus? Saadapa moinen tunnelma luotua myös omaan kotiin!

Despite moving, the tangible mood of a treasure chest has remained at Proloque, and in my opinnion deepened with the enchanting new quarters. Upon entering the shop it feels as if stepping into a completely different reality, one more mystical and story-like, that doesn't recognize such commonplace matters as time. I've felt a similar atmosphere at a few miniscule antique shops in Edinburgh, but it is rarely that a mere space manages to remove me from reality this effectively. Perhaps I'll make it a little pass-time of mine to look for such places? If only I could manage recreating some of this magic at home!


Proloquessa myytävät kauniit esineet ovat tietenkin aivan oma lukunsa; en ole vielä todistanut missään muualla yhtä kiehtovaa valikoimaa. Jokainen esine on parhaalla mahdollisella tavalla omintakeinen - kuten usein myös tarinat esineiden takana. Omia suosikkejani ovat Haws:n kastelukannut, hurmaavat mustekalamaljakot ja Macon & Lesquoy:n helmikirjaillut rintaneulat, sekä tietysti Fornasettin uskomattomat tuoksukynttilät (ja erityisesti niiden keraamiset ruukut). Haaveilen myös "hiusharjojen Rolls Roycesta", Mason Pearsonin upeasta käsityönä valmistetusta harjasta.

The products sold at Proloque, are of course their own story; I don't think I've seen a similar selection anywhere else. Each object is original in their own right - and so are the stories behind most. My personal favourites are of course the Haws watering cans, the whimsically octopussy-esque glass vases and the bead embellished brooches By Macon & Lesquoy, as well as the Fornasetti scented candles (and especially their ceramic containers). I've also had a few daydreams of "the Rolls-Royce of hairbrushes", the hand made Mason Pearson brush. The hairbrush, that is.


Arvostan suuresti sitä, että Proloqueen on osattu valita tällaisia uskomattomia esineitä, ja että niiden taustoista osataan myös kysyttäessä kertoa. On mielestäni ihanaa, että Helsingissä on liike josta saa nyt esimerkiksi noita yllä mainitsemiani perinteikkäitä ja peribrittiläisiä tuotteita! Maltan tuskin odottaa, mitä uutuuksia Elsa ja Nora Iso Roobertinkadun tiloihin lähiaikoina saavat - tästä ladyt vihjailivat vielä hyvin salamyhkäisesti. Onnea uuteen kotiin, Proloque!

I can't but appreciate that the Proloque Ladies have managed to gather such a collection and especially, that further information on the products is available whenever asked for. I find it wonderful that such traditional and cardinally British products (as mentioned above) are available in Helsinki! And can hardly wait to hear what's next - Elsa and Nora were still acting remarkably cool and collected about it, but it can only be something irresistably special, of course. Wishing you the best of days in your new home, dear Proloque!


Proloquen uuden liikkeen löydät osoitteesta Iso Roobertinkatu 9, sekä tietenkin


The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.