Eilen oli maailman ylikulutuspäivä – tänään elämme siis jo velaksi maapallolle. Siksi aion jälleen pitää kuukauden mittaisen kulutuspaaston.
 |
| Jonain päivänä (eläkkeellä?) oon yhtä vapaa pakkomielteisestä kuluttamisesta kuin tämä lokki. |
Maailman ylikulutuspäivä saa pysähtymään omien kulutustottumuksieni ääreen joka vuosi. Kulutan aika tiedostavasti, mutta tuntuu tarpeelliselta tehdä enemmän, kun maapallon resurssit on tältä vuodelta poltettu loppuun jo heinäkuussa. Vähän kuin luottokortti olisi tapissa ja olisi pakko kiristää vyötä, kunnes saa laskun kuitattua (we all know that feeling).
Siksi pidän taas kuukauden mittaisen paussin ylimääräisestä kuluttamisesta. En osta kuukauteen muuta kuin ruokaa (ja vessapaperia), vältän yksityisautoilua ja yritän olla tuottamatta lainkaan ruokahävikkiä. Paasto alkaa tänään ja loppuu 1. syyskuuta.
Ympäristösyiden lisäksi paastokuukausi on pyrkimys vapauttaa mielestä tilaa muille asioille kuin jatkuvalle kuluttamiselle. Aion liikkua, lukea ja nauttia kesän lopuista päivistä ilman, että mietin koko ajan mitä ostaisin seuraavaksi.
Mitä hyötyä kulutuspaastosta on?
Jatkuvasta kuluttamisesta tulee helposti puoliautomaattinen
tapa, jolla ei oikeastaan ole mitään positiivisia seurauksia. Siksi
päämäärättömän ostelun lopettaminen hetkeksi vapauttaa mielestä tilaa sellaisille
tavoitteille, jotka ovat oikeasti palkitsevia, ja toisaalta konkretisoi ne
(harvat) oikeat tarpeet.
En tiedä onko paastokuukaudesta konkreettista hyötyä
planeetalle – mutta tuskinpa siitä haittaakaan voi olla. Jos esim. jatkuvan
konmarituksen sijaan useampi pitäisi kulutuspaaston, emme ehkä käyttäisi
luonnonvaroja niin vikkelästi loppuun (emmekä pyörittäisi koko ajan silmissämme tavaraa, vaan katselisimme esim. taivaalle tai kirjan sivuja).
En missään nimessä tuomitse ostamista tai kuluttamista (osaan harjoittaa sitä itsekin varsin ansiokkaasti) enkä väitä, että kuukausi ostamatta mitään pyyhkii hiilijalanjälkeni olemattomiin. Koska planeetan tilanne kuitenkin on
mikä on, ei tee kenellekään pahaa tarkastella kulutustottumuksiaan
kriittisesti. Se, mitä tarkastelun lopuksi päätyy tekemään tai jättää tekemättä on jokaisen oma asia.
Viime vuonna kuukausi ostamatta mitään -haaste meni minulta puolivälin
jälkeen penkin alle, joten käyn kisaan itseni kanssa – saa nähdä olenko tällä kertaa enemmän master of my own
mind.
Näin viime vuoden haaste eteni: