Leikkokukkien ostaminen ei ole mikään ekoteko, etenkään jos kasvit tuodaan kaukaa. Niistä aiheutuva kuluttajaroska on kuitenkin helppo minimoida!
Kevät ja leikkokukat! Leikkokukat ovat ihania, mutta ostan niitä nykyään suhteellisen harvoin, sillä erityisesti ulkomailta tuotavien kasvien sosiaaliset- ja ympäristövaikutukset arveluttavat.
Lisäksi olen mietiskellyt niitä pakkausmateriaalimääriä, joita syntyy leikkokukan elinkaaren aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kukkalogistiikasta syntyy roskaa ja kuinka aktiivisesti sitä lajitellaan ja kierrätetään. Ne pakkausmateriaalit, jotka kannamme kotiin kukkiemme mukana on helppo välttää, uusiokäyttää tai kierrättää. Here's how:
1.) Jos haluat olla todellinen zero waste -ninja, ota kukkakauppaan mukaan vanhaa hesaria/lahjapaperia tai suuri astipyyhe/tyynyliina/kangas ja pyydä myyjää pakkaamaan kukat siihen.
2.) Jos edellinen tuntuu hiukan extremeltä, tee näin: ota kukkien pakkauspaperit talteen ja käytä uudelleen lahjapaperina tai pakkausmateriaalina. Olen itse pakannut kukkapapereihin esim. Zadaa-myyntini ja kaikki viime jouluna antamani lahjat! Leikkokukkien paperit ovat pikkuhiljaa korvanneet meillä kaikki lahja- ja pakkauspaperitarpeet.
3.) Etsi kukkakauppa, joka käärii kukat kauniiseen paperiin (esim. InBloom). Jos käärepaperin oikea puoli on koristeltu räikein logoin (esim. Plantagen), käytä paperia nurja puoli ulospäin, ja koristele se leimasimella tai maalaa siihen joku kuosi. Kuulostaa Strömsö-pipertämiseltä, mutta ei sen tarvitse olla. Simple is best: vedä paperiin muutama veto mustalla akvarellilla ja elegantti lahjapaperi on valmis.
4.) Pyri ostamaan kukat ilman muovista vesiputkea. Mikäli sinun on pakko ostaa vesiputki, kysy kukkakauppiaaltasi voitko palauttaa sen hänelle uutta käyttöä varten. Ninja-level: ota putkilo talteen ja kiikuta sama putkilo mukaan seuraaville kukkaostoksille.
5.) Mikäli ostat kukkakimpun jonka tulisi olla vedessä, voisitko viedä sen perille second hand -maljakossa? Fidoista ja kierrätyskeskuksista löytyy loputtomasti upeita maljakoita, jotka toimivat myös osana lahjaa! Tilapäisenä vesiastiana voi käyttää ihan tavallista lasipurkkia.
6.) Jätä sellofaani kauppaan. Kukansaajan ei ole mikään pakko nähdä kukkaansa ennen pakkauksen avaamista - se säilyy kauemmin yllätyksenä! Jos kukansaaja ei lämpene paperien uudelleenkäyttöön, ota paperit talteen tai varmista, että ne päätyvät paperinkeräykseen.
7.) Kiinnitä huomiota naruihin. Paperinarun voi käyttää lahjanaruna ja kierrätää, kuminauhat kannattaa ottaa ehjänä talteen. Säästyt niidenkin ostamiselta uusina. Muovinaru kannattaa jättää kauppaan.
Olen pari kertaa napannut kylään tuomieni kukkien paperit talteen, kun ne ovat olleet päätymässä rypistettyinä sekajätteeseen. Toimintani on aiheuttanut hilpeyttä, mutta monesti se on myös saanut aikaan ahaa-elämyksen. Miksi ostaa (usein ohueen muovikelmuun pakattua) lahjapaperia uutena kaupasta, kun kukkakauppias pyöräyttää leikot aina useampaan suureen, täysin käyttökelpoiseen arkkiin? Niinpä!
Saturday 14 April 2018
Wednesday 11 April 2018
Haaste: #Vaatekirjanpito
Lanseeraan #Vaatekirjanpito haasteen! Vaatekirjanpidossa jokaisen vaatteen ostohinta ja käyttökerrat kirjataan muistiin esim. vuoden ajan, ja lopputuloksena on kiistatonta todistusaineistoa omista kulutustottumuksista! Who's in?
Vaatekirjanpidon keskeinen ajatus on kehittää kestävämpiä kulutustottumuksia, ja haastaa itsensä miettimään vaatteen laatua ja käyttökelpoisuutta. Se on mielenkiintoinen matka omiin kulutustottumuksiin, sillä sen avulla voi esimerkiksi selvittää, kuinka paljon rahaa käyttää vaatteisiinsa vuoden aikana, ostaako pääasiassa uusia, vai second hand vaatteita – sekä tietenkin sen, tuleeko ostamiaan vaatteita oikeasti käytettyä!
Kun on tilivelvollinen omista vaateostoksistaan, miettii kaupassakin realistisemmin: will this look very, very bad on paper? Toisin sanoen, käytänkö tätä oikeasti? Vaatekirjanpito auttaa sitoutumaan vaatehankintoihinsa tehokkaammin, ja tekemään taloudellisempia ratkaisuja vatekaupan kassalla.
Taloudellinen näkökulma vaatteiden hankintaan ei ole uusi. Kuten suosikkikirjani, Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi tietää kertoa, käyttökertojen hinnan laskemista suositellaan jo madame Dariaux'n pukeutumisoppaassa vuodelta 1964! Samainen mestariteos toteaa tyhjentävästi: "vatteestaan saa sitä paremman 'tuoton', mitä useammin sitä käyttää".
Eli ainoa oikeasti taloudellinen vaate ei ole ostohinnaltaan edullinen, vaan käyttökertahinnaltaan edullinen.
Tässä piilee vaatekirjanpidon nerous: ostohinnan ja käyttökertojen avulla on helppo laskea, kuinka paljon kunkin vaatteen käyttökerta tulee maksamaan. Vaikka vaate olisi alunperin halpa, siitä tulee nopeasti kovin epätaloudellinen jos sitä tulee käyttäneeksi vain muutaman kerran.
Toisaalta laatuvaate, joka kestää useita kymmeniä käyttökertoja (niin esteettisesti kuin laadullisesti), onkin yhtäkkiä halpavaatetta huomattavasti taloudellisempi ratkaisu, vaikka sen ostohinta olisi kolminkertainen.
Sitten on tietenkin niitä supertaloudellisia kirpparilöytöjä, jotka maksavat alle kympin, ja joita tulee käyttäneeksi tuhatmiljoonaa kertaa. Kaiken ytimessä on kuitenkin nimenomaan se, että hyvä ja taloudellinen vaatehankinta on sellainen, jota tulee ihan oikeasti käyttäneeksi.
Aion itse laittaa muistiin kaikkien tänä vuonna ostamieni vaatteiden tiedot, koska kiinnostaa ihan hirveästi: a) kuinka paljon käytän kokonaisuudessaan vaatteisiin rahaa vuoden aikana, b) kuinka paljon oikeasti käytän ostamiani vaatteita ja c) ostanko enemmän uusia vai second hand vaatteita.
Lanseeraan siis Vaatekirjanpito haasteen! Osallistuthan! Jaetaan kokemuksia ja ajatuksia tunnisteella #Vaatekirjanpito.
Kuvissa 28.1. ostamani Samujin Tenniel-silkkipusero, 80 e. Olen käyttänyt puseroa 5 kertaa, eli sen käyttökertahinta on tällä hetkellä 16 e. Toistaiseksi aika epätaloudellinen vaate.
Subscribe to:
Posts (Atom)
The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.