Tuesday, 14 March 2017

Voimaesineitä: Keväthansikkaat



Huh en todella tiedä mikä kumman keväthurma nyt on iskenyt! Ostin nimittäin puuterinväriset keväthansikkaat - ja kyllä, välttelen viimeiseen asti kuvailemasta näitä vaaleanpunaisiksi. Vanhahtavasti hansikkaat, sillä nämä eivät ole mitkä tahansa rukkaset, vaan tanskalaisen Randers Handsker-merkin autoiluhansikkaat sävyssä '05-Rose' - ja luonnollisesti As Purveyor to Her Majesty the Queen of Denmark.

Meet my new powder-coloured spring gloves, which I am slightly ashamed to admit I bought in a pure spur of the moment - and stubbornly refuse to describe as anything reminescent of the colour  pink.  In the guilt-fuelled aftermath I can at least console myself with the knowledge that these aren't just a regular pair of gloves - they are driving gloves in shade '05-Rose', manufactured by Randers Handsker - As Purveyor to Her Majesty the Queen of Denmark, naturally.


Puuterinväriset keväthansikkaat käyvät hyvin maaliskuun voimaesineestä, kun odotan pitkittyneen harmauden keskellä kevättä alkavaksi - näitä katsellessa jaksaa uskoa kuiviin katuihin ja kevätaurinkoon. Ohuemmilla hansikkailla tarkenee jo ulkona, ja tämä pari toden totta piristää kokomustia asuja, joita eksyy vielä toistaiseksi päälle lähes joka päivä. Hirveästi kaipailisin värejä vaatekaapinkin puolelle, sillä tuntuu jotenkin armottoman synkältä kääriytyä edelleen tummiin kerroksiin. Mutta minkäs teet, kun vaaleat vaatteet saavat tuntemaan vielä aina niin kovin alastomaksi ja vaatekaapin yliedustetut värit ovat lähinnä musta ja musta.

As spring seems to be biding her time, I turn to my new gloves for faith on those cold grey mornings, when the winter weathers really seem to be stretching my nerve (take the hint snow!). I also make them work very hard to keep my spring game going strong - these have been  the only fleck of colour in my outfits recently. Wouldn't mind some colourful additions to my wardrobe, but the lighter tones currently leave me feeling very bare, whilst wrapping up in dark layers seems slightly depressing. I guess March really is about all things in-between. But then, what's a girl to do when the two colours over-represented in her wardrobe are black and black?


En tiedä kuinka kauan kevätromantisointia lopulta kestää, voi olla että lämpimien säiden alkaessa palaan jo vallan iloisesti käyttämään pääasiassa mustia vaatteita - kevättrenssini ja ainoa omistamani kesämekkokin ovat mustia.  Aionkin ottaa tämän keväthurmion kanssa rauhallisesti, enkä varmaankaan anna sen riistäytyä tämän enempää käsistä (ainakaan silloin kun kädet pitelevät kukkaroani). Laatuasusteisiin voi tietenkin aina sijoittaa, sillä ne todella kestävät aikaa - ja tuleehan kevät taas ensi vuonna! Ja kun nämä kerran ovat kuningattarenkin hyväksymät...

In the end, I am not entirely sure how long I'll be romanticising about spring. Come warm weathers and I might be quite happily back to black - my spring trench and the only summer dress I own are both black. Thus I intend to take it easy with the spring collections and not let my fingers get too attached with much else at the spur of the moment - especially not when they're holding my wallet, too. However, investing in quality accessories was always my strong game, because I know how well classics like these stand the test of time. And besides, if they're fit for a Queen...


Wednesday, 8 March 2017

Naistenpäivänä


Kansainvälinen naistenpäivä, alun perin kansainvälinen työssäkäyvien naistenpäivä, juontaa juurensa
Yhdysvaltoihin, 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, jolloin vaatetusteollisuuden työllistämät naiset protestoivat työolosuhteitaan ja palkkaustaan Amerikan sosialistisen puolueen johdolla. Kansainväliseksi naistenpäiväksi vakiintui lopulta 8.  maaliskuuta, kun pietarilaiset tekstiiliteollisuuden naistyöntekijät lakkoilivat kyseisenä päivänä, vuonna 1917, puutteellisen elintarviketilanteen ja ensimmäisen maailmansodan lopettamiseksi. YK virallisti kansainvälisen naistenpäivän vuonna 1975, jonka se oli myös julistanut viralliseksi naistenvuodeksi.


Nyt sata vuotta myöhemmin tuntuu kuitenkin harmillisesti siltä, että kansainvälisen naistenpäivän alkuperäinen ajatus - juhlistaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa -  hukkuu valtavan kulutustavara-aallon alle. Toki on kaunis ajatus, että miehet muistavat tänään elämänsä naisia pienin lahjoin, mutta  etkö sinäkin vaihtaisi kaikki saamasi kukat ja lahjat siihen, että naisten oikeudet ja tasa-arvo toteutuisivat vuoden jokaisena päivänä? Niinpä - varsinkin, kun suurimmalla volyymillä meille markkinoitavat lahjat on usein valmistettu naisten ja tyttöjen kustannuksella, joiden elämässä eivät toteudu puoletkaan niistä oikeuksista tai siitä tasa-arvosta, josta me saamme nauttia.

Jos siis tiedät saavasi lahjoja tänään, neuvoisin ohjaamaan mielitiettysi, isäsi tai veljesi ostamaan ne yrityksiltä, jotka tekevät globaalia työtä naisten aseman ja elinolosuhteiden parantamiseksi. Hyviä esimerkkejä ovat kotimaiset Ragamuf, Sukhi-matot, Mifuko ja Tikau. Suositeltavaa on myös katsoa ympärilleen ja miettiä tarvitseeko oikeasti mitään, vai voisiko lahjarahat ohjata mieluummin suoraan hyväntekeväisyysorganisaatiolle? Itse aion tehdä lahjoituksen Solidaarisuudelle, joka tekee tärkeää työtä naisten oikeuksien ja voimaannuttamisen eteen.


Muistetaan myös iloita siitä, että vaikka tasa-arvon suhteen on vielä Suomessakin parannettavaa, on sen suhteen myös otettu huomattavia edistysaskelia jo yhden vuosisadan aikana. Kirjoittaessani katselen kuvaa yhdestä naisesikuvastani, Isoisoäidistäni Vienosta (1910-2010), joka ehti nähdä 100-vuotisen elämänsä aikana huiman kehityksen naisten oikeuksissa ja sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Tehdään yhdessä töitä sen eteen, että tasa-arvo toteutuu ja ottaa kehitysaskelia myös seuraavan sadan vuoden ajan. Hyvää naistenpäivää!

Sunday, 5 March 2017

Maailman herkullisin minttu-suklaasmoothie (v,g)


Kevät ei ole lähtenyt käyntiin ihan siihen malliin kuin olin toivonut. Maaliskuuhan on virallisesti kevään ensimmäinen kuukausi, mutta auringonpaisteesta ja linnunlaulusta ollaan vielä harmillisen kaukana. Muutaman erittäin lämpimän ja valoisan päivän jälkeen olin jopa niin toiveikas, että kaivoin uuden kevät-trenssini esiin ja sovittelinkin sitä jo suosikkihuivieni kanssa. Eipä ole kuitenkaan ollut trenssille paljon käyttöä, kun säitä ovat hallinneet lähinnä räntä ja loska.


Tänään sää laittaa kuitenkin viimein parastaan, vaikka ulkona ei taideta lämpötilan puolesta olla vielä ihan kevätlukemissa. Ostin kotiin kevään kunniaksi myös hävyttömän kalliin sireeninoksan, jota tuoksutellessa tulee mieleen alkukesän valoisat illat - ihmeellistä miten yksi tuoksu voi muistuttaa niin voimakkaasti tietystä vuodenajasta.

Harmaimpina loskapäivinä olen saanut voimia Vegemania-kirjan minttu-suklaasmoothiesta, mutta kyllä tätä herkkujuomaa kelpaa siemailla näin sunnuntaiaamun auringonpaisteessakin - voi vaikka sulkea silmänsä ja kuvitella olevansa kevään ensimmäisellä jäätelöllä. Muuntelin hieman alkuperäistä reseptiä, sillä se oli omille makunystyröilleni hieman liian makea. Lopputulos on avokadoineen melkoisen ruokaisa, joten teen monesti kaksi annosta kerralla ja nautin toisen aamiaiseksi,  toisen välipalaksi tai lounaan kylkiäisenä. Smoothie kulkee töihinkin näppärästi lasi- tai muovipurkissa.  



Maailman herkullisin minttu-suklaasmoothie
(2 annosta)

2 pakastettua banaania
2 kypsää tuoretta banaania
2 kourallista pinaattia
1-2 avokadoa
nippu minttua
1 rkl kaakaonibsejä
3-4 taatelia
n. 3dl kylmää vettä

Surauta ainekset smoothieksi blenderissä ja nauti kylmänä.




Miten teidän kevät on lähtenyt käyntiin?

Tuesday, 28 February 2017

Kuukauden kosmetiikkakokeilu: Absolutionin teho-trio


Koen monesti näin kevään kynnyksellä tarvetta laittaa ihonhoitorutiinejani uusiksi, sillä jopa minun helppo ihoni reagoi vuodenajan vaihtumiseen, ja uskoakseni ihan erityisesti juuri auringonvalon lisääntymiseen (tai sitten olemassa olevat ongelmat vain huomaa paremmin, kun aurinko alkaa viimein paistaa risukasaan). Iho tuntui melkoisen kuivalta ja hieman elottomalta pimeän talven jälkeen, joten lähtiessäni tuoteostoksille muutama viikko sitten, oli tavoitteena lisätä nimenomaan kosteutusta päivittäisiin ihonhoitorutiineihin.


Ranskalainen ihonhoitosarja Absolution on vakuuttanut jo pitkään, ja luettuani pienen Googlettelun tuloksena Katja Kokon perinpohjaisen kirjoituksen, olin heti varma, että Absolta löytyisi ratkaisu tilanteeseeni. Otin siis suunnaksi luottokosmetiikkamyymäläni Jolien, jossa olikin sopivasti ystävänpäivän kunniaksi -15%:n tarjous koko valikoimasta.

Tapani mukaan vatvoin vatvomistani tuotteiden kanssa, ja kiusasin Jolien ihanan myyjän melkein hengiltä jatkuvilla kysymyksilläni. En ihmettelisi, jos siellä mentäisiin ensi kerralla kassan taakse piiloon kun porhallan ovesta sisään. Lopulta päädyin jo hyväksi havaitsemaani La Brume Systematique- kasvoveteen ja Katjan vuolaasti suosittelemaan  Addiction-öljyseerumiin. Maailman paras kuorintavoide La Creme Gommante päätyi minulle itseasiassa alun perin Kirsin kaapista, ja ostin uuden purkillisen heti vanhan loputtua, sillä tuote vakuutti niin perinpohjaisesti jo ensimmäisellä käyttökerralla.


La Brume Systematique on kahden faasin lievästi öljyinen kasvovesi, joka virkistää ja suojaa ihoa. Pulloa ravistetaan ensin napakasti, jotta kaksi faasia sekoittuvat kunnolla toisiinsa, jonka jälkeen kasvovettä suihkautetaan 2-3 pumppauksen verran kasvoille. Iholle jää ohut öljyinen harso, jota kannattaa lopulta vielä hieroa pyörivin liikkein  imeytymisen tehostamiseksi. Kasvovesi tuoksuu Absolutionin muiden tuotteiden tapaan kasvimaiselta, mutta itse pidän tuoksusta kovasti - se on mielestäni virkistävä ja yrttimäinen.  

Brume Systematique on ollut minulla käytössä viime toukokuusta asti ja käytin kesällä oikeastaan pelkästään sitä kasvojeni kosteuttamiseksi, ja lämpiminä kuukausina se tuntui myös riittävän. Kasvovesi sisältää mm. antioksidanttipitoista ruusunmarjaa, talin tuotantoa hillitseviä hamamelista ja keto-orvokkia, sekä kosteutta sitovaa Sodium PCA:ta. Tuote on vegaaninen ja sopii hyvin myös miehen iholle, erityisesti parranajon jälkeen.


Addiction-öljyseerumi sisältää yhteensä 27 eri kasviöljyä ja kukkaisuutetta, jotka korjaavat, tasapainottavat ja suojaavat ihoa. Mukana on mm. E-vitamiinipitoista kaktusviikunaa, kosteuttavaa ja pehmentävää luumuöljyä, punoitusta ja pigmenttiläiskiä hillitsevää valkoista liljaa, sekä arganöljyä, joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta, siloittaa juonteita ja aktivoi ihon omaa suojamekanismia.

Öljyseerumia annostellaan pullon kanteen integroidulla pipetillä ja 2-3 pisaraa riittää mainiosti koko kasvoille. Öljyseerumia voi käyttää voiteen alla, kosteusvoiteeseen sekoitettuna tai ihan sellaisenaan. Itse hieron öljyseerumin kasvoille La Brume Systematiquen päälle, aamuisin Iroisien BB-voiteen alle  ja iltaisin yövoiteen alle. Näistä kolmesta tuotteesta Addiction on minulle uusin tuttavuus, mutta näin parin viikon käytön jälkeen olen jo täysin vakuuttunut, enkä ihmettele, miksi seerumia tituleerataan yhdeksi kaikkien aikojen parhaista öljyseerumeista. Öljy todella täyttää lupauksensa - ja lisäksi tuoksuu kerrassaan huumaavalle!




La Créme Gommante-kasvokuorinta päätyi minulle tosiaan alun perin Kirsin kaapista, mutta muistan ajatelleeni ensimmäisen käyttökerran jälkeen, että tästä en enää ikinä luovu. Kuorintavoide kuorii ihoa sekä mekaanisesti rakeilla, että entsymaattisesti sisältämiensä hedelmähappojen ansiosta. Ainakin oman kokemuksen perusteella kuorintavoide jättää ihon superkirkkaaksi ja todella sileäksi. Käytän tuotetta noin kerran viikossa, jolloin levitän sen kosteille kasvoille ja annan vaikuttaa muutaman minuutin, jonka jälkeen hieron voidetta vielä pyörivin liikkein, jotta sekä rakeet, että hedelmähapot pääsevät tekemään tehtävänsä. Myös tähän tuotteeseen on ihastunut talouden parrakas osapuoli!


Tällä Jolie-reissulla jäi vielä hankkimatta Absolutionin kosteuttava Anti-Soif-seerumi, jota haluaisin myös kovasti kokeilla. Lisäksi May Lindströmin jasmiinikasvovesi hurmasi minut peruuttamattomasti upealla tuoksullaan, joten hankin sen kenties itselleni toukokuussa syntymäpäivälahjaksi - eikö silloin ole juuri jasmiinin kukinta-aika? Tuote on kuitenkin sen verran tyyris, että minun logiikallani sen ostaminen vaatii oikeutuksekseen vähintään tuon syntymäpäivän.

Yritän aina kosmetiikkaostoksilla pitää edes jonkinasteisen tolkun rahankäytössä, sillä en missään nimessä halua, että jo hankitut tuotteet jäävät käyttämättä ja vanhenevat kylppärikaapin perukoilla. Ihanien tuotteiden keskellä on myös helppo uskoa, että tarvitsee yhtäkkiä sitä sun tätä, vaikka iho pärjää vallan mainiosti kotoa jo löytyvillä tuotteilla. Välillä on tietenkin ehdottoman tarpeellista hemmotella itseään, mutta hienointa on, kun ihan ne arkikäytössä olevat tuotteet tuovat pientä luksusta elämään - kuten nyt vaikka tämä Absolutionin teho-trio.



Wednesday, 15 February 2017

Queen Bee


Törmäilimme eräänä kesäpäivänä Kirsin kanssa ympäri suosikkiputiikkejamme, kun näimme nämä Proloquen kerrassaan ihanat Bee-korvakorut ensimmäistä kertaa. Kirsi taisi ostaa yhdet itselleen siltä istumalta, mutta minä jäin tunnettuna vatvojana vielä miettimään minkä värisistä pitäisin eniten. Pohdinta venähti lopulta aika pitkäksi, koska eksyimme Proloqueen uudemman kerran vasta vuodenvaihteessa. Kirsi oli jo kantanut kassalle toisen korvakoruparin (kerrassaan toivoton tyyppi!), kun minä edelleen pyörittelin ja jahkailin - ymmärtämättä oikeastaan itsekään miksi. Lopulta valitsin kokopunaiset Bee:t silläkin uhalla, että punainen ei yleensä ole kovaa huutoa keväällä - ja omassa vaatekaapissani muutenkin erittäin harvoin.

Kirsi and I were bumbling around some of our favourite shops in the summer, when we first laid eyes on these Bee earrings at one of the most wallet-pernicious shops in town, Prologue.  I think Kirsi bought her first pair of Bees then and there, but I couldn't make up my mind on which colour I prefered best. My dwelling finally stretched into unexpected dimensions, as we only made it back to Prologue around New Year's. Kirsi had already bought her second pair (I'm telling you, this girl is detrimental company to visit shops with), when I was still mulling it over - and not even able to reason my hesitation. In the end, I bought a blood-red pair of Bees, despite the fact that dark red isn't necessarily the most timely hue in spring time, and hardly ever represented in my wardrobe.


Bee-korvakorut valmistetaan Proloquelle käsityönä Turkissa ja jokainen pari on ainutlaatuinen. Korujen kivinä käytetään luonnonjalokiviä, kristalleja, helmiä ja koralleja. Koukut ovat kullattua hopeaa, eli niiden ei pitäisi ärsyttää herkempääkään ihoa. Omissa koruissani on käytetty tummanpunaista kristallia, granaattia ja messinkiä, ja koukuissa on 14 karaatin kultaus. Vaikka aluksi epäröin värin suhteen, on punainen alkanut sittemmin tuntua oikealta värivalinnalta, suorastaan omalta. Tykkään pukea korut vaalean yläosan (joita minulla tosin taitaa olla vain tämä yksi) ja punaisen huulipunan kanssa  - yhdistelmästä tulee sillä tavalla vähän puolikuninkaallinen, ylevä olo. 

The Bee earrings are hand made in Turkey, and each pair is unique due to their materials, which are all of natural origin. The earrings are made of gemstones, crystals, pearls and corals and the hooks are gilded silver. My earrings are made of deep red crystals, garnet and copper, and have a 14 carat gilding on the hooks. Although I first doubted my colour choice, red has since then grown on me and began to feel very natural (in such small proportions). I like to wear my Bees with a light top (though now that I think about it I might only have one), and red lipstick - the combination makes me feel somewhat half-royal, noble even.  


Haaveilen, että puen korvakorut valkoisen mekon ja konjakinvärisen nahkalaukun kanssa jonain valoisana kesäiltana, ja tyylissäni on jotain 20-30-luvun maailmanmatkaajaeleganssia, vähän kuten Poirot-elokuvissa. Toisaalta en tiedä minkälainen valkoisen mekon pitäisi olla, ettei se tuntuisi minusta liian valkoiselta, enkä ole koskaan omistanut konjakinväristä käsilaukkua. Onneksi korvakorut siis sopivat myös niiden realistisempien värivalintojeni kanssa, kuten mustan ja vihreän...

I have a vision of dressing the earrings with a white dress and cognac leather bag some light and warm summer evening, and resembling, even to some extent, that 20-30's globetrotter elegance, much like the ladies' styles in my favourite Poirot movies. Then again, I wonder what a white dress should be like to not feel too white and I have never owned a cognag leather bag (though often felt like I should). Gladly my Bees also mingle well with the more realistic hues of black and green...



Photographs by Emma Wilde
The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.