Thursday, 26 February 2015

TEAM WILDE





Took my time to finish this sweater, and finally ironed on the letters 5 o'clock in the morning before leaving for Copenhagen. Didn't end up wearing it on the trip as it was all too cold and I stuck to my cashmere sweater from Arela nearly every day. However, with the thermometer on the better side of zero the time is finally right for it. Wearing shorts is slightly early, but I wanted to show this new pair as soon as possible. I am not convinced that they look smart with tights underneath, but bare legs are currently not an option. The newcomer from WST and a pair of loafers lighten up the all-black a little. Can't wait for the streets to dry.

Meni om aikanasa, että sain tämän svetarin valmiiksi ja silitin kirjaimet viimein kiinni viideltä aamulla ennen Kööpenhaminaan lähtöä. Loppupeleissä en edes käyttänyt paitaa reisuun aikana, sillä Kööpenhamina oli niin kylmä ja tuulinen, että turvauduin Arelan kashmir-neuleeseen lähes joka päivä. Nyt lämpömittari on kuitenkin pysytellyt nollan paremmalla puolen jo hyvän aikaa, joten ajattelin, että olisi viimein aika näyttää paita teillekin.  Sortsien käyttö on vielä hieman aikaista, mutta halusin kuvata tämän uuden parin heti tilaisuuden tullen. En ole täysin vakuuttunut siitä, että ne näyttävät fiksuilta paksujen sukkahousujen kera, mutta paljaat sääret eivät ole tällä hetkellä varten otettva vaihtoehto. WST:ltä saatu kauluspaita ja mokkasiinit keventävät kokomustaa asua hieman. En malttaisi odottaa kuivia katuja. 





Wearing:

Sweater by me / Shirt WST / Leather shorts Ganni / Shoes Minna Parikka / Earrings heirlooms





Photographs by Jan

Wednesday, 25 February 2015

THE NEW, OLD AND NEW-OLD STAPLES





Introducing two new additions to my wardrobe. The Acne shirt is a treat from WST and a perfect spring staple to bring a welcomed fresh breeze amidst the dark winter colours. I have been looking for an oversized mens' shirt in a cool blue shade, because it looks both crisp and relaxed, and balances any outfit that would otherwise look all too put together (especially when you're too lazy to iron properly). Another newly found, pre-owned item is my Grandfather's old Omega, that I am not fully convinced will work ever again. Then again, I don't really need another screen to tell me that I'm running late - once again. Moving on to more arm candy, there's my brand-new tote from Samuji. Now getting this one was a real case, as per usual. Leave it to me to go back and forth for ages and then make decisions at the last possible minute, when there's one item left and five others in line for it. A big thank you to a really, really good friend and some excellent customer service - and apologies to all from under whose nose I snatched this one, you'll understand I had no choice.  I still find it hard to believe that I finally have a bag that fits both my laptop and camera with no trouble. 

Esittelen kaksi uutta vaatekaapin lisäystä. Acnen kauluspaita on lahja WST:ltä ja aivan täydellinen kevätgarderoobin kulmakivi, sillä se tuo raikkaan tuulahduksen talven tummien värien keskelle. Olen etsiskellyt viileänväristä, väljää miesten kauluspaitaa, koska se näyttää mielestäni sekä raikkaalta, että rennolta (etenkin jos on liian laiska silittääkseen paidan kunnolla). Isoisäni vanhaan Omegaan liittyy samantapainen viehätys, se on samanaikaisesti rento ja skarppi yksityiskohta miestenpukeutumisen puolelta. En ole tosin varma, että kellon saa näyttämään aikaa enää koskaan. Toisaalta, en tarvitse enää yhtään näyttöä, joka huutaa minun olevan myöhässä - jälleen kerran. Ranteen läheisyydestä löytyy myös uusi laukkuni Samujilta. Tämän laukun hankkiminen olikin sitten jälleen kerran varsinainen tapaus. Jahkailin nimittäin tyypilliseen tapaani tätäkin hankintaa usean kuukauden ja tein päätöksiä vasta viime tingassa, kun laukkuja oli enää jäljellä se yksi ainut, ja jonossa viisi muuta ottajaa. Valtava kiitos kuuluu eräälle erittäin hyvälle ystävälle ja todella hyvälle asiakaspalvelulle - ja pahoittelut kaikille, joiden nenän alta nappasin tämän, ymmärtänette, ettei vaihtoehtoja ollut. On vaikea uskoa, että omistan vihdoin laukun, johon mahtuu vaivatta samaan aikaan sekä kamera, että läppäri.



Wearing:

Wool coat MAX&Co. / Cotton shirt WST / Trousers MAX&Co. / Scarf Acne Studios / Leather bag Samuji / Boots Wonders / Rings, watch and earrings heirlooms 


Photographs by Jan

Tuesday, 24 February 2015

DEAR NANSO

Nanso is a clothing brand, with which I have never associated the terms 'fashion', 'trend-setter' or 'style'. I have never seen an item of theirs that I could ever imagine buying for myself or someone else who appreciates fashion and style. I have mainly seen Nanso at supermarkets and often marvelled, and slightly sneered, at how a brand can be so completely unaware of current trends and the general conception of stylishness. I do not mean to say that all clothing brands should produce new collections at the same rate as Zara. However, I do think that clothes should at least appear as if designed consciously - whereas with Nanso they often appear as if the patterns have been drawn, and colours selected with a blindfold on. And the result, in my experience, looks good on no-one. Nanso products are ugly, plain and simple. Not Prada-ugly, just really ugly. Thus, you can imagine that I was all but thrilled when my lecturer announced that we would pay a visit to the Nanso logistics centre during my global fashion business course. How little did I know. 

Nanso on vaatemerkki, johon en ole koskaan liittänyt termejä 'muoti', 'edelläkävijä' tai 'tyylikkyys'. En ole koskaan nähnyt Nansolta vaatetta jonka voisin kuuna päivänä kuvitella ostavani itselleni, saati kenellekään muulle muodikuutta ja tyylikkyyttä arvostavalle. Nanson vaatteita olen nähnyt lähinnä marketeissa ja useampaankin otteeseen ihmetellyt, ja hieman ivaillutkin sitä, että miten joku merkki voi olla niin pihalla siitä, mikä on ajankohtaista tai edes tyylikästä. En nyt tarkoita, että jokaisen vaatemerkin pitäisi tuottaa uutta mallistoa samaan tahtiin kuin Zara. Voisi kuitenkin toivoa, että vaatteet näyttäisivät sentään päivänvalossa suunnitelluilta - Nansolla kun ne ovat monesti mielestäni näyttäneet siltä, että kuosit on piirretty ja värit valittu täysin sokkona, eikä lopputulos näytä hyvältä kenenkään yllä. Tuotteet ovat yksinkertaisesti rumia. Eivätkä siis tosiaan Prada-rumia, vaan ihan puhtaasti rumia. Voit siis kuvitella, että en liiemmin innostunut, kun opettajani ilmoitti yritysvierailusta Nansolle suaineopintojeni puitteissa. Enpä tuolloin arvannut, mitä tuleman piti.


Prior to our visit, the January issue of Gloria found its way to me and by some coincidence, the last pages covered an article on Nanso's CEO, Leena Syrjälä. The strong, clearly unconditional and very good-looking manager smiles beamingly from the glossy pages of the magazine, dressed in a gorgeously patterned dress (the prejudiced me immediately thinks that Syrjälä is wearing some good old DVF, but I discovered later that the dress is by no other than Nanso). Syrjälä has a clear message and her words had a lasting impact on me. The article had not been written on a lamenting, tired executive, who is apologetically bringing a faded family enterprise to its final resting place. Syrjälä has worked with Nanso since 2009 and has, for example, lowered her own wages to avoid firing any staff. She is (and has every reason to be) openly proud of her 93-year-old employer, wich employs 550 people and is one of the biggest employers in the Finnish clothing industry. In addition, Syrjälä is corageously launching Nanso towards new challenges by hiring contemporary designers and pursuing the international market. So, could this be Nanso's salvation?

Ennen yritysvierailuamme käteeni osuikin sitten tammikuun Gloria ja sen viimeisiltä sivuilta löytyi juttu Nanson toimitusjohtajasta Leena Syrjälästä. Vahva, ilmeisen tinkimätön ja hyvännäköinen naistoimitusjohtaja hymyilee aurinkoisesti, yllään upeakuosinen kietaisumekko (ennakkoluuloinen ajatteli toki heti, että toimarilla on yllään DVF:a, mutta sainpa myöhemmin tietää, että mekko onkin Nanson). Syrjälän sanoma oli selvä ja teki lähtemättömän vaikutuksen. Jutussa ei valitellut luovuttanut yritysjohtaja, joka anteeksipyydellen saattelee näivettynyttä perheyritystä hautaan. Vuodesta 2009 Nansolla työskennellyt Syrjälä on muunmuassa tinkinyt omasta palkastaan, jotta Nanso vältti irtisanomiset yt-neuvotteluissa. Hän on (syystäkin) ylpeä 93-vuotiaasta työnahjostaan, joka työllistää 550 henkeä ja on alan suurimpia työnantajia Suomessa. Lisäksi Syrjälä luotsaa Nansoa rohkeasti kohti uusia tuulia, palkaten ajankohtaisia suunnittelijoita, ja pyrkien avoimesti kansainvälistymään. Tässäkö olisi nyt siis Nanson pelastus?


Whatever else, Nanso has also been the brand from which we have bought the tricot night-dresses to Nan and Auntie Vuokko, because the products are a) Finnish (some are even made in Finland) b) with a good sizing and c) good quality. I appreciate each of the fore-mentioned feature in a garment exceedingly. So, Nanso has, in theory, had every chance to climb to whatever desired heights. However, the fore-mentioned traits are insignificant if the products aesthetic is next to nothing. It is challenging to sell products (especially on the international market) that are indifferent, even ugly. Thus, I began to look forward to our visit with more enthusiasm than before. Would it prove Nanso to be in the state I imagined or would Nanso prove my opinnion prejudiced and ignorant? I thought of the words in Syrjälä's article "We have an absolutely wonderful collection for this spring". Suddenly the drab visit was beginning to feel awfully exciting.

Nanso on nimittäin aina ollut myös se vaatemerkki, jolta on ostettu trikoiset yöpaidat Helvi-mummille ja Vuokko-tädille joululahjaksi, koska a) tuotteet ovat suomalaisia (jotkut jopa ihan made in Finland), b) tuotteissa on mukava mitoitus ja c) tuotteet ovat laadukkaita. Arvostan jokaista edellä mainittua piirrettä todella paljon. Nansolla on siis perjaatteessa ollut puitteet kiivetä vaikka mille tasolle. Edellä mainitut ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, mikäli tuote ei ole estetiikaltaan yhtään mitään. Vaikeinta on lähteä myymään (varsinkaan kansainvälisesti) tuotteita, jotka ovat yhdentekeviä, jopa rumia. Niinpä aloin odottaa hiukan innokkaammin vierailuamme Nansolle - todistaisiko se Nanson olevan juuri niin huonossa jamassa kuin olin arvellutkin, vai osoittaisiko se suhtautumiseni ennakkoluuloiseksi ja tietämättömäksi? Mielessäni pyörivät Syrjälän sanat Glorian sivuilla: "Meillä on kevääksi kertakaikkisen hieno mallisto". Yhtäkkiä mielenkiinnottomasta yritysvierailusta olikin kehittynyt kutkuttava koitos.  


Finally, I was both right and wrong. But I admit to have been slightly more wrong than right. Nanso proved to be a lot more than matronly night dresses. Nanso is a Finnish clothing brand, whose main product are tricot garments. The brand, which is often concieved slightly worn-out, had by some miracle managed an incredible facelift (did you miss out on this too?). Firstly, it has hired current contemporary designers, such as Anna Ruohonen and Katri Niskanen (designer of the year, the Elle Awards 2014). The spring-summer campaign has clearly been created with more effort than before and the central principles of effective, modern branding have clearly been understood - although the marketing budget might still be modest, as with all other Finnish brands. Although the webshop still offers garments that I cannot understand, there are also garments that I would happily welcome to my wardrobe - which, in itself, is a small miracle. My points also go to the practical and functional webshop - because the like is definitely not available from too many (Finnish) brands. The cherry on top is, that Nanso has had enough sense to clearly mark the products which are manufactured in Finland. Customers often imagine that a Finnish product must also be fabricated in Finland, and feel disappointed when it is not. I personally find the attitude ridiculous, as thre isn't enough industry and ability left to fulfill the needs of all the Finnish brands (even if there aren't too many). Here we have some of those good old Made in Finland - products ( I am tempted to add: so what's your excuse?). I am already looking forward to the additions of the spring-summer collection, arriving to the webshop next week. I've had a few sneak peeks and there are some delicious prints, if I am not much mistaken...

Lopulta olin sekä oikeassa, että väärässä. Myönnän kuitenkin, että ehkä hieman enemmän väärässä. Nanso nimittäin osoittautui olevan todella paljon muuta kuin mamma-yöpaitoja. Nanso on suomalainen vaatetusyritys, jonka päätuotteena on trikoovaatteet. Usein kulahtaneeksi mielletty brändi oli kuitenkin onnistunut tekemään ihmeellisen kasvonkohotuksen jossain vaiheessa (jäikö tämä sinultakin huomaamatta?). Ensinnäkin suunnittelijoiksi on palkattu nimekkäitä ja ajankohtaisia suunnittelijoita, kuten Anna Ruohonen ja Katri Niskanen (mm. Vuoden suunnittelija, Elle-gaala 2014). Nanson kevään kamppanjakuviin on selvästi panostettu entistä enemmän ja ymmärretty modernin, toimivan brändäyksen keskeiset piirteet, vaikka markkinoinnin budjetti on muiden suomalaismerkkien tapaan kuulemma pieni. Vaikka verkkokaupassa on edelleen tarjolla vaatteita, joita en todellakaan ymmärrä, löytyy sieltä nyt myös niin tyylikkäitä vaateita, että ikinirso allekirjoittanut täydentäisi niillä garderobiaan - mikä on itsessään jo pieni ihme. Pisteet myös toimivalle, asialliselle nettikaupalle - sellaista ei nimittäin turhan monelta suomalaismerkiltä löydy. Kirsikkana kakun päällä on se, että verkkokaupassa on ymmärretty merkitä näkyvästi, jos tuote on valmistettu Suomessa. Niin moni kuluttaja kuvittelee Suomalaisen tuotteen myös Suomessa valmistetuksi ja pettyy, kun näin ei olekaan. Mielestäni asenne on turha, koska Suomessa ei oikeasti ole enää kapasiteettia, eikä taitoa valmistaa monien suomalaisten vaatemerkkien tuotteita - ja siitä saavat kuluttajatkin syyttää ihan itseään. Tässä nyt kuitenkin olisi niitä oikeasti Suomessa tehtyjä vaatteita. Itse odotan ainakin innolla ensiviikolla myyntiin tulevaa kevät/kesä-malliston täydennystä. Muutama mehukas kuosi on nimittäin jo kampanja- ja lehtikuvista pistänyt silmään... 






Photographs by Emma Wilde

Friday, 20 February 2015

2OR+BYYAT A/W15 SNEAK PEEK












Let's go back a few weeks to Copenhagen once more for something really special. In addition to all the new brands I discovered at the Oksnehallen Revolver Trade Fair, there was a certain familiar face in the mix that I am always more than delighted to meet. This particular face belongs to Yat, the designer genious behind 2OR+BYYAT, and one of the kindest (and funniest) people I have the pleasure of knowing. What is more, his A/W15 hit me hard, and immediately became my favourite collection from the brand so far. The colours of the collection were the first to catch my attention. They were of a slightly warmer palette than in previous collections and included my favourites black, green and orange. The fabrics, as per usual with 2OR+BYYAT, were of the most interesting textures and patterns - the likes that one has the immediate urge to feel. There was the slightest 60s-70s impression, but modernised by Yat's talent for the unexpected and relaxed cuts and shapes. The combination of flamboyant materials and yet very wearable silhouettes has these garments fall into that most demanding category of interesting day-to-night clothing. The collection is an excellent example of the fact that a practical wardrobe staple can indeed be something else than the expected classics. I would gladly welcome the entire collection into my wardrobe, but if I had to name a few favourites they would be a certain emerald green leather jacket, everything made of the scale-like material in the first picture and the distressed-looking golden denim suit. And the grey, draped suede dress. And the white and orange houndstooth coat in the last picture. Not forgetting the black, fluffy bomber and new belt collection.  So, yes, my heart truly goes out for this collection. 


Palataanpa vielä kerran muutaman viikon takaiseen Kööpenhaminan-reissuuni ja erään hyvin erityisen malliston pariin. Kaikkien uusien brändien lisäksi Oksnehallenin Revolverissa oli nimittäin myös eräs tuttu kasvo, jonka näkeminen ilahduttaa aina. Kyseiset kasvot kuuluvat Yatille, 2OR+BYYAT-merkin suunnittelijanerolle, joka on yksi mukavimmista (ja hassuimmista) ihmisistä, joita minulla on ilo tuntea. Lisäksi Yatin Syksy-Talvi 2015 - mallisto löi ällikällä ja siitä tuli välittömästi tähänastinen suosikkimallistoni kyseiseltä merkiltä. Malliston värit kiinnittivät ensimmäisenä huomioni. Väripaletti oli tällä kertaa lämpimämpi kuin edellisissä mallistoissa ja siitä löytyivät suosikkivärini musta, oranssi ja vihreä. Kangasvalinnat olivat totuttuun tapaan huikeita, sellaisia, joita on pakko päästä koskemaan. Mallistossa oli mielestäni havaittavissa aavistus 60- ja 70-luvun henkeä, jota päivittivät Yatin itämaiset, modernit ja rennot leikkaukset. Prameiden kankaiden ja käyttäjä-ystävällisten siluettien taidokkaan yhdistelyn ansiosta malliston vaatteet istuvat myös vaativaan day-to-night - vaatteiden kategoriaan. Mallisto on oiva esimerkki siitä, että käytännöllisen luottovaatteen ei tarvitse välttämättä olla ennalta määrätty klassikkovaate. Itse toivottaisin koko malliston mielelläni tervetulleeksi garderoobiini, mutta jos tulisi nimetä muutama suosikki, niin niihin kuuluisivat ainakin eräs emeraldinvihreä nahkatakki, kaikki mustasta suomumaisesta materiaalista (ensimmäisessä kuvassa) tehdyt vaatteet ja kulutetun-näköinen kultainen jakkupuku. Ja harmaa drapeerattu mokkanahkainen mekko. Ja valko-oranssi kukonaskeltakki. Mustaa, pörröistä bomber-hupparitakkia ja uutta vyömallistoa unohtamatta. Kuten huomaat, mallisto on todellakin mieleeni. 





Photographs by Emma Wilde


Wednesday, 18 February 2015

COPENHAGEN PHOTO DIARY



































Copenhagen didn't give much sun during the weekend I spent there. However, the murkiness proved to complement the old town houses, narrow alleys and vintage bicycles, which lay around every streetcorner. By now, you'll know that I could stroll city streets endlessly with a map and camera at hand, and Copenhagen was no exception. Getting lost is the best adventure. 

Kööpenhamina ei hemmotellut matkaajaa auringonpaisteella muutama viikonloppu sitten. Synkkyys kuitenkin korosti kauniisti vanhoja kivitaloja, kapeita kujia ja vintage-polkupyöriä, joita notkui joka kadunkulmassa. Tiedätkin jo varmasti, että jaksaisin kävellä kaupungin katuja loputtomasti kartta ja kamera kädessä. Eksyminen on paras seikkailu. 







Photographs by Emma Wilde