Saturday, 10 February 2018

Asiaa roskien lajittelusta


Zero waste -elämäntavan pääasiallinen pyrkimys on, että roskaa, erityisesti kaatopaikkajätettä,  syntyisi päivittäisessä elämässä mahdollisimman vähän. Asiaa vaikeuttaa kuitenkin se, että erityisesti ruuan ostaminen roskattomasti on haastavaa. Nurinkurisimpia ilmiöitä ovat esimerksi muovipakkauksiin pakatut luomuhedelmät ja vihannekset - one organic mango please, no plastic. Olisipa Suomessakin enemmän kauppahalleja!

Vaikka S-ryhmä uutisoi hiljattain sitoutuneensa vähentämään muovipussien ja -kassien kulutusta tuomalla valikoimaansa kestohevipussit, saamme todennäköisesti odotella vielä tovin muiden muovipaakkausten katoamista ruokakauppakejujen tiskeistä. Sillä aikaa elintarvikepakkausten oikeaoppinen lajittelu ja kierrättäminen vaikuttaisi olevan tehokkain tapa vähentää kaatopaikalle päätyvän roskan määrää.

Mutta miten lajitella elintarvikkeiden pakkaukset oikein? Ja onko roskien oikeaoppinen lajittelu kovin työlästä?

Yellow Mood -lifestylesivuston vastikään julkaisemassa kierrätysoppaassa todetaan, että epäselvä ohjeistus, sekä lajitteluun vaadittavan tilan puute kotitalouksissa näkyvät suoraan kierrätysprosenteissa. Itsekin olen ollut siinä harhaluulossa, että suomalaiset olisivat ahkeria kierrättämään, mutta ainakin Eurostatin viimeisimmät tilastot (2014) puhuvat tätä olettamusta vastaan - niiden mukaan olemme läntisen Euroopan laiskimpia kierrättäjiä!

Mieleeni muistuu kesällä Roomassa kauhistelemani roskan määrä - mutta tilastojen mukaan italialaiset kierrättävät meitä suomalaisia paljon ahkerammin. Epäilen, että harvemmin asutetussa maassamme vaan toimii jätteiden keräys ja logistiikka niin paljon paremmin, ettei jäteongelma muistuta meitä itsestään joka päivä - out of sight out of mind ja sitä rataa.

Paras keino kierrätyksen tehostamiseksi on roskien syntypaikkalajittelu, joten seuraa mutama vinkki siitä, miten teet lajittelusta helppoa ja mutkatonta!


Selvitä, mistä roskasi koostuvat. Tämä on mainio lähtökohta oikeaoppiselle lajittelulle ja kaikille zero waste -elämästä kiinnostuneille! Kumoa roskis sanomalehden päälle ja katso, minkälaista roskaa taloudessasi syntyy. Näin tiedät, mitä kaikkea sinun täytyy valmistautua lajittelemaan ja osaat varata oikean määrän lajitteluastioita.

Käytä lajitteluun kestokasseja. Vältyt käyttämästä kertakäyttöisiä muovipusseja, ja roskat on helppo kantaa lajittelupisteelle. Kestokassin voi tarvittaessa huuhtaista puhtaaksi suihkussa. Meillä on roskaapissa kolme kestokassia: yksi lasille, yksi kartongille ja yksi metallille, mutta voit myös hyvin kerätä kaikki roskat yhteen kassiin ja lajitella ne oikeisiin astioihin taloyhtiösi kierrätyspisteellä. Mikäli roskakaappiisi ei mahdu edes yhtä kestokassia, mahtuisiko keittiöösi kokoelma katseenkestäviä koreja joihin voit lajitella roskat?

Pantilliset. Suomalainen hanavesi on maailman parasta, joten kaupassa kannattaa miettiä, onko pullotetun veden tai muiden juomien ostaminen todella välttämätöntä. Kerää pantilliset pullot suoraan kauppakassiisi ja palauta ne aina kauppareissun yhteydessä.

Biojäteastia. Joillain elintarvikkeilla on vain se luontainen pakkaus, eli esim. hedelmien kuoret! Pääkaupunkiseudulla kerrostaloyhtiöistä löytyy erillinen keräysastia biojätteelle, joten sille kannattaa varata oma lajitteluastiansa roskakaappiin. Omakotitalollisen kannattaa harkita oman kompostorin hankkimista, koska se tuo säästöjä jätelaskuun ja let's face it, kompostipussia voi olla vähän vastenmielistä lähteä kuljettelemaan kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen.

Olen itse laittanut bioastiaamme tähän asti biopussin, koska se on helppo kantaa kierrätyspisteelle. Yellow Moodin jutun luettuani harkitsen kuitenkin biopusseista luopumista, koska niiden maatumisaika on huomattavasti pidempi kuin biojätteen, ja tästä syystä ne joudutaan usein lajittelemaan jätteenkäsittelylaitoksella sekajätteeseen.

On tietenkin parempi, että kaatopaikalle päätyy ennemmin biohajoavia kuin muovisia pusseja, mutta jotenkin tästä tuli silti huijattu (ja vähän tyhmä) olo. Meille myydään paljon biohajoavia tuotteita - terveyssiteitä, vaippoja, koirankakkapusseja, yms. - sen mielikuvan perusteella, että ne maatuvat eivätkä jää kuormittamaan luontoa samalla tavalla kuin muoviset vastineensa. Kuitenkin nämä kaikki päätyvät sekajätteen mukana kaatopaikalle (biojätelaitokset eivät vastaanota eritteiden tahrimia roskia), ja voi oikeasti kestää ihan tuhottoman kauan, että ne maatuvat.


Muovipakkaukset ovat jokaisen zero wasteajan murheenkryyni. Niitä kertyy ihan hirveästi!  Yritä miettiä jo kaupassa, saisiko samaa tuotetta pakattuna lasiin tai kartonkiin - tai peräti ilman pakkausta. Olen vaihtanut itse esim. yksittäispakatut rahkat litran jogurttikartonkiin. Eniten ärsyttävät pikkutomaattien ja viinirypäleiden ynnä muiden muovipakkaukset, mutta kai ruokahävikki ilman niitä on sitten kauppiaille suurempi paha.

Elintarvikkeiden, kosmetiikan yms. muovipakkaukset voi kuitenkin kierrättää! Hävetti ihan vietävästi, etten ole tajunnut selvittää tätä asiaa aiemmin, mutta tosiaan, muovipakkauksille on ihan oma keräysastiansa. Tarkista pakkauksista, että ne ovat PVC-vapaata muovia (PVC-pakkauksen tunnistat PVC- tai 03-merkinnästä), kerää kestokassiin ja palauta muovipakkausten keräyspisteeseen!

Muovilaatumerkinnän löytää yleensä muovipakkauksen pohjasta, pienen nuolista muodostetun kolmion keskeltä. Olen tietenkin tutkinut kaikki kotoamme löytyvät muovipakkaukset, enkä löytänyt ainoatakaan PVC-pakkausta. Vaikuttaisi siis siltä, että lähes kaikki päivittäisten kodin- ja kosmetiikkatuotteiden muovipakkaukset voi kierrättää, halleluja! Lähimmän muovipakkausten keräyspisteesi voit tarkistaa täältä.

Uskoisin muoviongelman olevan niin hyvin ihmisten tiedossa, että valtaosa sitoutuisi muovipakkausten kierrättämiseen mielellään, jos siitä tiedotettaisiin enemmän ja kierrätysastia löytyisi mahdollisimman läheltä. Monesta taloyhtiöstä ei kuitenkaan valitettavasti löydy omaa kierrätysastiaa muovipakkauksille - mutta sellainen on mahdollista hankkia, jos joku vaan ottaa asian ajaakseen.

Kunhan ehdin, aion itse selvittää isännöitsijältämme muovipakkausten kierrätysastian hankintamahdollisuuksista. Jos asia ei onnistu sillä, alan kerätä taloyhtiön asukkailta adressia ja esittelen asian seuraavassa taloyhtiönkokouksessa. Muovipakkausten kierrättäminen erikseen vähentäisi sekajätteen määrää huomattavasti, joten sekajäteastian harvemmalla tyhjennyksellä saataisiin varmasti ainakin osa muovipakkausten kierrätyskustannuksista katettua. Lue lisää muovipakkaus-kierrätysastioiden hankinnasta taloyhtiölle täältä. Toivon, että tulevaisuudessa muovipakkausten keräysastiat tulisivat pakollisiksi niin taloyhtiöissä, kuin keskus- ja ravintolakeittiöissäkin!


Seuraavaksi aion selvittää kumpi on ympäristön kannalta parempi, muovin kierrättäminen ( uusiksi muovituotteiksi), vai sen polttaminen energiajakeena. Luulen, että kierrättäminen, koska siinä säästetään luonnonvaroja, kun uutta muovia ei tarvitse valmistaa ns. neitseellisisistä raakamateriaaleista. Voisiko maailman muovimäärien kasvun siis pysäyttää kokonaan, jos olemassa oleva muovi pystyttäisiin kierrättämään kokonaisuudessaan ja hyödyntämään sellaisiin tuotteisiin, jossa muovin käyttäminen on välttämätöntä, samalla kun esim. muovin käyttöä pakkausmateriaaleissa vähennettäisiin?

Mikäli sinua mietityttää mihin lajitteluastiaan joku tietty roska kuuluu, check Yellow Moodin erinomainen kierrätysopas.



Wednesday, 31 January 2018

Helsinki Perfume Society goes Lahti


Kun salaseuramme, Helsinki Perfume Societyn, puheenjohtaja Sylvia ehdotti päiväretkeä Lahteen, en suoraan sanottuna kiljunut innosta, koska Lahti. Harmaasta ja nukkavierusta kaupungista tuli mieleen kaksi asiaa: vanhojen kauniiden talojen hävyttömät purkuprojektit 1970-luvulla, sekä erään kammottavan kuolinpesän tyhjentäminen vuosi sitten.

Tiesin kuitenkin, että missä Lahti saattaisi osoittautua pettymykseksi, olisi seura varmasti timanttista, joten ilmoittauduin retkelle pitkin hampain. Valmistauduin toteamaan Kirsille (joka luonnollisesti suhtautui retkeen yhtä raivostuttavan aurinkoisesti kuin kaikkeen muuhunkin) I told you so, not worth it. Enpä olisi tuona nälkäkiukkuisena iltapäivänä metrossa osannut arvata, että joutuisin syömään sanani vain muutamaa iltaa myöhemmin.

Lahteen kulkee keskustasta tunnin junalla ja kaupungin ehdottomasti viehättävin putiikki Petit St. Louis löytyy Rautatienkadun varrelta, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päästä asemalta.

Astuessamme lumisateesta avaraan, valoisaan ja luonteikkaaseen tilaan, näin yhdellä vilkaisulla, että täällä ymmärrettäisiin laadukkaiden ja ajattomien esineiden ja asioiden päälle. Samalla kun Petit St. Louisin omistaja Heidi Kivinen ja hänen viehättävät assistenttinsa Iina ja Heidi ottivat seuruettamme vastaan ja kiittelivät, että olimme vaivaantuneet tulemaan Lahteen asti, otti pessimistinen ennakkoasenteeni turpaansa ihan huolella. Lahdessa ei ole mitään. Eipä.


Henkeen ja vereen paikallinen yrittäjä, Heidi oli toteuttanut ihanan illan paikallisten yhteistyökumppaneidensa kanssa. Florencia That Flower Shop oli jopa sitonut meille kaikille pienet viikonloppukimput! It was too much - olin itse odottanut, että myymälässä seisoskelisi joku kassan takana tunnin sulkemisajan jälkeen ja katselisi paheksuvasti haahuiluamme - mutta ei, nämä naiset olivat selvästi aivan toista maata.

Esittelyiden jälkeen Heidi johdatti seurueemme liiketilan takaosassa sijaitsevaan parfymeriaansa, eikä voinut olla huomaamatta, että oltiin päästy Heidin intohimonkohteen äärelle, niin huikaisevan paljon hän osasi tuoksuista kertoa. Pian koko myymälässä leijaili sankka sekoitus mitä upeampia Byredon ja Diptiquen tuoksuja ja monet meistä nuuhkivat ranteitaan ihastuneena.

En itse ollut varsinaisesti ostoaikeissa, koska olin saanut hiljattain Jolielta Abelin ihanan tuoksun ja oli muutenkin kaikin puolin sellainen olo, etten tarvitse juuri nyt mitään. Ihastuin Byredon Ambre Japonais -tuoksukynttilään ja Velvet Haze alkoi kiehtoa minua illan edetessä. Vaatetuspuolikaan ei todella jättänyt kylmäksi, ja sovitinkin Heidin lanseeraaman Support Your Local -brändin kollaria, mutta pitäydyin silti kannassani. En ostaisi tänä iltana hätiköidysti mitään.


Vierailumme lähestyessä loppuaan,oli Heidin meille järjestämän arvonnan aika. Arvonnassa oli neljä upeaa palkintoa: kotiin toimitettu kukkakimppu Florencialta, Illallislahjakortti Bistro Popotilta (jonne jatkaisimme syömään), Byredon vaatetuoksu ja the grand prize, eli kassillinen Petit Saint Louis'n tuoksuaarteita.

Ja niin, joskus (joskaan ei aina) kohtalo on sillä lailla hassu, että se palkitsee viisaista päätöksistä - sillä arvatkaa kuka voitti Petit St. Louis'n valtavan tuotekassin? Oui, Moi.

Venytin tuotekassin avaamista kanssasisarieni piinaksi Bistro Popt'n asti, mutta kun lopulta avasin kassin, kohtalo otti vielä lisäkierroksia ja silkkipaperin keskeltä paljastui kaiken muun ihanan lisäksi Velvet Haze. Tässä vaiheessa olin täysin valmis myöntämään, että Lahti oli kohdellut minua miljoona kertaa paremmin kuin olisin kaikessa ennakkoluuloisuudessani ikinä ansainnut, ja syömään hattuni tai minkä tahansa muun vaatekappaleen todistaakseni ennakkoluulojeni olevan pysyvästi ja peruuttamattomasti murskatut.

Sitten Bistro Popot'n herttainen tarjoilija toi minulle keittiöltä tervehdykseksi hanhenrasvassa paistettuja ranuja, joita olin hetkeä aiemmin maistanut Saanalta ja kehunut suureen ääneen.

Seurue oli sitä mieltä, että minun kannattaisi välittömästi käydä kirjoittamassa lottokuponki, ja Kirsi katsoi hymyillen pöydän yli silmiin ja kysyi, niin, mitä mieltä olitkaan Lahden suhteen?


Petit St. Louis 
Rautatienkatu 18, Lahti

P.s. Löysin Heidin Radio Lahti -haastattelun muutaman kuukauden takaa! Kuuntele Heidin ajauksia kestävästä muodista, lahtelaisesta farkkumuodista ja Euroopan uudesta muotimaasta tämän linkin kautta.

P.p.s. Lue ihanan Idan fiiliksiä illasta täältä.


Sunday, 7 January 2018

Hieman erilainen vaatepaasto


Vaatepaasto on tehnyt hidasta tuloa elämääni jo vuoden. Ajatukseni aiheesta ovat sinkoilleet limbossa, kun olen yittänyt miettiä, miten ja milloin minun kannattaisi vaatepaastoni toteuttaa. Lopulta vastaus löytyi aiheen polttavasta pisteestä: vaatekaapistani.

Vaatekaappini ei ole mitenkään erityisen runsas - tai joku ehkä sanoisi, että se on jopa niukka. Kahdeksasta Elfa-laatikosta yksi on tällä hetkellä tyhjä, toisessa on huiveja, kolmannessa sukat ja neljännessä alusvaatteet. Yksi on varattu urheiluvaatteille. Eli vain kolmessa laatikossa on varsinaisia käyttövaatteita. Loput vaatteistani roikkuvat 60cm:n levyisellä henkaritangolla. Ei siis voi sanoa, että hukkuisin vaatteisiin.

Mutta. Niin - tilanteessa on luonnollisesti yksi pieni mutta. Vaatekaappini yläkaapeissa (ah, ne syntien kätköpaikat!) on ainakin saman verran, ellei enemmän vaatteita säilytyksessä. Yläkaapeissa nököttää nimittäin kuusi suurta muovilaatikkoa, jotka ovat täynnä siististi viikattuja vaatteita. Nämä syntilaatikot ovat suurin syy siihen, miksi koen tarvitsevani jonkin sortin vaatepaaston elämääni.



Käydäänpä läpi, mitä laatikoista löytyy.

Ensimmäinen laatikko on "sesonkivaatelaatikkoni". Tällä hetkellä olen pakannut sinne puhtaat ja huolletut kesävaatteeni, ja keväällä pakkaan tänne muutaman talvivaatteen. Tämä laatikko ei siis ole osa ongelmaa.

Seuraavasta laatikkosta löytyvät ne vaatteet, joista olen päättänyt luopua, ja jotka ovat parhaillaan myynnissä. En ole tästä laatikosta mitenkään erityisen ylpeä, mutta en valehtele tai osallistu tuhoisaan itsepetokseen, kun sanon, että tähän laatikkoon ei tule päätymään enää mitään. Se vain tyhjenee pikkuhiljaa. Olen nimittäin päättänyt raudanlujasti lopettavani "voisin olla nainen, joka käyttää tätä" -vaatteiden ostamisen. On siis toivoa, että tämä laatikko on jossain vaiheessa pysyvästi tyhjä. Halleluja!

Kolmas laatikko on täynnä upeita vaatteita neljän vuoden takaisesta elämästäni. Käyttäisin näitä vaatteita todella mielelläni - mutta ne eivät juuri nyt mahdu ylleni. Tiedän, että näistä pitäisi joidenkin oppien mukaan luopua, mutta en todellakaan aio tehdä niin. Tässä laatikossa on nimittäin vain ja ainoastaan vaatteita, jotka täyttävät täydellisen vaatteen kriteerit. Otan vaatteet tasaisin väliajoin laatikosta, tuuletan ne ja viikkaan siististi takaisin. Laihdun, jos laihdun. Näistä vaatteista en kuitenkann luovu. Next.


Neljäs ja viides (kauheaa, näitä on peräti 2!!!) laatikko ovatkin sitten todellisia syntien aarrearkkuja.

Näissä laatikoissa ovat nimittäin ne (onneksi sentään pääasiassa UFF:lta, Fidalta, yms.) ostetut vaatteet, joista olen ostohetkellä ajatellut seuraavasti: "tämä ei ole tällaisenaan hyvä, mutta kangas/malli/tms on ihana, joten jos vähän muokkaan tuota tuossa ja lyhennän tätä tässä, tulee vaatteesta suorastaan täydellinen".

Arvatkaa monta vaatetta näistä laatikoista on esimerkiksi viimeisen vuoden aikana korjattu? You guessed it - Zeró! Ja nämä laatikot pursuavat tietenkin ääriään myöten.

Kuudes laatikko ei ole juuri parempi, mutta tässä laatikossa on kankaita. Ja jos olen ihan rehellinen (which is painful), kankaitani taitaa olla vielä ainakin kaksi samanlaista laatikollista vanhempieni luona. Ihan järkyttävää hamstrausta.

Olen kankaiden suhteen vähintään yhtä toivoton kuin pientä hienosätöä kaipaavien vaatteiden; "Ei voi olla olemassa näin ihanaa kangasta! Teen tästä puseron vesiputouspääntiellä. Olen aina halunnut juuri sellaisen, juuri tällaisesta kankaasta. Käytän sitä kuluneiden farkkujen kanssa ja kiinnitän rintaan helmirintaneulan ja olen täydellisen je nai sais quoi". Arvatkaa, montako itseommeltua vaatetta kaapistani löytyy?

Right again! Zeró!


Tilanne on siis kaikessa kaameudessaan se, että minulla on kaksi laatikollista vaatteita ja ties kuinka paljon ihania kankaita, joihin on mennyt ihan kivasti rahaa, mutta joita en tällä hetkellä käytä, vaikka tarvetta hieman laajemmalle vaatevalikoimalle kyllä olisi.

Keskeisin syy vaatepaastolleni ei siis ole ekologisuus, tai eettisyys, tai edes minimalistisemman elämän tavoittelu (kaikki toki muuten ihailtavia motiiveja). Tässä on kyse tekemättömien asioiden loppuunsaattamisesta. Lisäarvoa tuo se, että nyt tarpeettomana lojuvat tavarat pääsevät vihdoin käyttöön!

On taivaan tosi, että nuo vaatteet ja kankaat nököttävät laatikoissaan hamaan tappiin saakka, ellen aseta itselleni jonkin sortin uhkavaatimuksia niiden suhteen. On jo käytännöllisestäkin näkökulmasta typerää seisottaa tuollaista määrää vaatteita tyhjän panttina.

Vaatepaastoni hyvin yksinkertaiset säännöt ovat:

  • Korjaan joka kuukausi vähintään kaksi vaatetta käyttökelpoisiksi.
  • Vaihtoehtoisesti voin omella jo olemassa olevasta kankaasta vaatteen tai kodintekstiilin.
  • Saan halutessani ostaa yhden uuden vaatteen jokaista neljää korjattua/ommeltua vaatetta kohden.


Siis mitä? Vaatepaasto, jonka aikana saa ostaa vaatteita? Aivan, mutta lienen selityksen velkaa.

Koska olen vähän lapsenmielinen, täytyy tässä projektissa olla joku porkkana. Päätin siis, että jokaista neljää korjattua vaatetta kohden saan halutessani ostaa yhden uuden vaatteen. Tuon yhden uuden vaatteen saan tietenkin ostaa vasta sitten, kun ne neljä vaatetta on korjattu/ ommeltu.

"Uuteen vaatteeseen" sisältyvät vaatepaaston aikana myös second hand-vaatteet, asusteet, laukut ja kengät, koska muuten koko homma menee reisille. Alusvaatteita saan ostaa, mutta vain tarpeeseen (tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen tarvitsemaan parit liivit ja ehkä sukkia).

Ainoa poikkeus sääntöihin: jos sattuisi käymään niin onnellisesti, että löydän täydelliset kumisaappaat, saan hankkia ne vaatepaaston sääntöjen ulkopuolella. En omista kumisaappaita lainkaan, ja Suomen ilmastossa se aiheuttaa välillä suoranaista epätoivoa.


Haluan eliminoida elämästäni mahdollisimman paljon sellaista tavaraa, joka seisoo kaapeissa tyhjän panttina, mutta oikea ratkaisu ei ole kärrätä niitä (takaisin) UFF:lle. En ole minimalisti, eikä minua haittaa se, että vaatepaastoni toteutuessa muuttuu vaatekaappini varsinaiseksi runsauden sarveksi. Haluankin, että se pursuilee ihania vaatteita, joita oikeasti käytän. En yksinkertaisesti ole se ihminen, joka saa toteutettua omaa pukeutumisestetiikkaansa 35 vaatteella ja asusteella. Haluan vaihtelevuutta, mutta kestävästi. Siksi tämä toimintamalli on järkevin ratkaisu tämänhetkiseen tilanteeseen.

Noihin "projekteiksi" ostettuihin vaatteisiin myös kiteytyy paskamainen sitten kun -ajattelu, jonka haluan lopettaa kokonaan. Ei sitten kun, vaan nyt! Sitten kun -ajattelu on myrkkyä, koska se johtaa loppujen lopuksi siihen, että keskeneräisiä projekteja on vähän joka nurkassa, ja yhteensä niin paljon, ettei edes tiedä mistä alottaa. I don't need that shit in my fabulous life. Onneksi ratkaisu on yksinkertainen: täytyy vain ottaa ja tehdä. Yksi asia - tai tässä tapuksessa vaate - kerrallaan.

Paasto alkoi 5.1.2018 ja sitä jatkuu niin kauan kuin korjattavien vaatteiden laatikoissa on tavaraa. Vaatteita on aloitushetkellä 42 (?!?!). Nyt voitte vahtia, etten nakkaa vaatteita salaa menemään. Lupaan raportoida, kun ensimmäiset ompeluprojektit valmistuvat!

Saturday, 6 January 2018

Zero waste life: kangaslautasliinat


Yksi helpoimmista zero waste -nikseistä on siirtyä käyttämään kankaisia lautasliinoja paperisten sijaan. Kankainen lautasliina on kauniin näköinen ja se kulkee kevyesti mukana, esim. töypaikkalounaalle. Paras materiaali kangaslautasliinaksi on ehdottomasti pellava, joka ei pelästy tahranpoistoa tai pyykkäystä korkeissa lämpötiloissa. Pellava paranee ikääntyessään, ja on jokaisen laiskan silittäjän paras ystävä, sillä pellavainen lautasliina näyttää hyvältä vähän ryppyisenäkin!

Pellavaisia lautasliinoja löytää varmasti uutena, mutta todellinen zero waste -ninja tekee lautasliinansa itse vanhasta pöytäliinasta tai lakanasta. Kierrätyskeskuksista ja Fidoista löytyy edesmenneiden isoäitien verrattomia liinavaatteita, jotka laiskemmankin ompelijan kannattaa katsoa tarkkaan läpi, sillä seassa voi hyvinkin olla valmiiksi ommellut lautasliinat. Älä turhaan karta toisen vanhaa pellavatekstiiliä, sillä puhtaan pellavan voi hyvin pestä 90-asteessa, jolloin kaikki möröt kuolevat varmasti.

Lautasliinoja kannattaa hankkia kerralla n. 8-14 kappaletta, etenkin jos asut useamman henkilön taloudessa. Vaikka lautasliinoja ei vaihtaisi uusiin joka aterialla, ne likaantuvat vääjäämättä jossain vaiheessa. Jos on oikein käytännöllinen, valitsee lautasliinojen värin sen mukaan, minkä väristä pyykkiä pesee eniten. Näin et kuluta turhaan vettä ja sähköä pesemällä lautasliinoja yksinään.

Kerätessäsi lautasliinoja pyykkitelineeltä, viikkaa ne heti siististi, ja säilytä muiden liinavaatteiden alla. Lautasliinat präässäntyvät painon alla siistimmiksi ja ne voi nostaa liinavaatekaapista suoraan pöytään. Jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, lautasliinat kannattaa kyllä silittää, sillä silitysraudan lämpö sulkee tekstiilikuidun, jolloin lautasliinat hylkivät tehokkaammin likaa. Itse käyn äidin luona mankeloimassa liinavaatteemme. Mankeli on ihana! Haaveilen kunnon pyykkäyshuoneesta, jonne sellainen mahtuisi.


Äiti osti meille annon vihreät pellavalautasliinat Anttilan loppuunmyynneistä noin vuosi sitten. Meillä on näitä kahdeksan, ja ne riittävät kahden hengen taloudessa ihan mukavasti. Suunnitelmissani on kuitenkin ommella näiden rinnalle vielä valkoiset lautasliinat lankoni äidin minulle antamista pellavista.

Mikäli suunnittelet ompeluprojektia itsekin, muista valita ompeluun sellainen lanka, joka kestää toistuvan 40-60 - asteen pesun. Lautasliinan kooksi ehdottaisin itse 45cmx45cm, eli tarvittava kangasmäärä yhteen lautasliinaan saumavaroineen on siinä 50cmx50cm tienoilla. Saumavarat ja erityisesti kulmarakenne kannattaa ehdottomasti silittää paikoileen ennen ompelua!

Tuesday, 2 January 2018

Zadaa


Yhteistyössä Zadaa

Näin uuden vuoden alussa, ylenpalttisten ruoka- ja lahjaöverien jälkeen, monella iskee huutava tarve nestepaastolle, elämäntapamuutokselle ja kaikenlaisille perinpohjaisille katumusharjoituksille. Yltiöpäisiä uudenvuodenlupauksia syntyy kuin sieniä sateella. New year, new me.

En ole kovin vakuuttunut realiteetteja uhkaavien elämäntapamuutosten kannattavuudesta, mutta hykerryttävän järjestelmällisesti maanantaista alkava uusi, uljas vuosi sai tuntosarveni väreilemään. Olisikohan sittenkin joku projekti, jonka toteuttamiseen voisin nyhtää voimavaroja vuodenvaihteesta?

Pitkään jonkinasteisessa limbossa pyörineet ajatukseni vaatepaastosta saivat uutta pontta. Vietin uudenvuodenaaton riehuen vaatekaapissani ja  ja yrittäen kasata ajatuksistani jonkin järkevän kehikon vaatepaastoni ympärille. Miksi haluan tehdä sen? Mitä hyödyn siitä? Miksi minun pitäisi vaatepaastota?

Nyt uskon löytäneeni vaatepaastolleni punaisen langan. Avaan sen sääntöjä ja pyrkimyksiä tarkemmin vielä tämän viikon lopulla, mutta ennen paaston aloittamista halusin siivota vaatekaappini perinpohjaisesti. Suursiivouksen ensimmäinen vaihe oli laittaa vihdoin myyntiin vaatteet, jotka olen kyllä toimeliaasti siirtänyt myyntilaatikkoon, mutta joiden myyminen ei ole edistynyt sen pidemmälle. Latasin koko laatikon sisällön, n. 40 vaatetta ja asustetta Zadaa-sovellukseen.


Mikä on Zadaa?

Zadaa on suomalainen mobiilisovellus, jossa toimii yksi Suomen suurimmista muodin kauppapaikoista. Myyntiprofiileja on jo yli 100 000 ja hiljattain mukaan saatiin myös tanskalaiset tyylisisaret. Zadaa Discover-osiosta löytyy joka viikko uusia muotivaikuttajien myyntiprofiileita (tällä viikolla siellä voi lymyillä joku tuttu, käykäähän katsomassa). Zadaa Magazinestä löydät haastatteluni, jossa juttelen mm. Kummisetä-trilogiasta ja omenoista.

Miten Zadaa toimii?

Zadaa-sovellukseen kirjaudutaan Facebook-profiililla, ja syötetään oman vartalon koko: pituus, paino, vaate-, farkku-, rintsika- ja kengänkoko. Sovellus käyttää tietoja yhdistääkseen suunnilleen samoja vaate- ja jalkinekokoja käyttävät. Tähän perustuu sovelluksen palvelulupaus: find clothes that fit.

Zadaan käyttö on sujuvaa ja helppoa. Facebook-kirppareilla ja Tori.fi:ssä yms. on puuduttavaa selata kilometritolkulla puutteellisia ilmoituksia tai tehdä kauppaa, kun soudetaan, huovataan ja tingataan loputtomiin. Lisäksi  on aina se murheenkryyni, että siirrät rahat tuntemattoman myyjän tilille ilman minkäänasteista takuuta siitä, että tuote todella saapuu - tai on kuvauksen mukainen.

Zadaa takaa jokaisen kaupan täydellä ostoturvalla. Kun ostat tuotteen Zadaasta, rahasi siirtyvät Zadaan haltuun, eikä niitä tilitetä myyjälle, ennen kuin olet kuitannut tuotteen saapuneeksi ja kuvausta vastaavaksi. Sovellus avaa kaupan ajaksi yksityisen chatin myyjän ja ostajan välille, jossa voi sopia toimituksesta, tai keskustella mahdollisesta palautuksesta.

Zadaalla on myös käytössään verraton Matkahuollon tarjoama Zadaa Package -toimituspalvelu. Ostaja maksaa toimituksesta 4 euroa, ja myyjä saa ostotapahtuman yhteydessä lähetyskoodin. Osapuolien ei tarvitse vaihtaa osoitetietoja, vaan myyjä toimittaa paketin Matkahuollon pakettipalvelupisteelle (esim. ärrä, tms.) lähetyskoodin kera. Paketti kuljetetaan muutamassa päivässä ostajalle, joka noutaa sen henkilöllisyystodistuksen kanssa lähimmältä pisteeltään. So handy!


Zadaassa myyminen

Myynti-ilmoitukseen otetaan 4 kuvaa ja kirjoitetaan lyhyt tuotekuvaus, jonka tueksi annetaan koko- materiaali- ja hintatiedot. Jotta kauppa sujuu, on kuitenkin hyvä muistaa muutama seikka:

  • Ota kirkkaat, selkeät kuvat. Ota kuvat valkoista taustaa vasten. Kuvaa tuote edestä ja takaa, ja käytä kaksi muuta kuvapaikkaa järkevästi; mieti, mitä itse haluaisit nähdä tuotteesta jos harkitsisit sen ostamista. Tarkista, että tuotteen väri toistuu mahdollisimman todenmukaisesti kuvissa. Nää kuvien eteen hieman vaivaa, sillä laadukkaat kuvat ovat paras myyntivalttisi.
  • Anna rehellinen kuvaus. Mainitse kuvauksessasi kaikki mahdolliset tuotteesta löytyvät viat. Mieti, voisitko putsata siitä tahran tai ommella napin ennen myymistä, virheetön tuote myy tietenkin huomattavasti paremmin kuin viallinen. Kerro mistä tuote on ostettu, kuinka paljon sitä on suunnilleen käytetty ja onko tuotteessa mainittu koko todenmukainen. Lisää ilmoitukseesi yläosan kai-kai mitta, alaosan vyötärö- ja lantiomitta, sekä vaatteen pituus. Koruista on hyvä ottaa yksi kuva mittanauhan vieressä ja/tai käytössä, jotta niiden koosta saa realistisen käsityksen.
  • Hinnoittele järkevästi. Mieti, mitä maksoit tuotteesta itse, ja suhteuta sen nykyinen kunto alkuperäiseen hintaan. Mikäli tuote ei myy, laske hintaa hieman muutaman päivän kuluttua. Myynti-ilmoitus siirtyy Sale-osioon ja kaikki siitä tykänneet saavat ilmoituksen hinnanmuutoksesta.
  • Ole aktiivinen, ajattelevainen ja vikkelä. Vastaa nopeasti, jos tuotteesta kysytään jotain ja pyri olemaan mahdollisimman avulias. Vie ostettu tavara toimitettavaksi vuorokauden sisällä ja pakkaa se niin, että ostajan on mukava avata paketti.


Kokemuksia

Olen myynyt Zadaassa 30 tuotetta ja saanut jokaisesta kaupasta ostajalta viiden tähden arvostelun. 'Cause I'm a five star girl, you know. Olen myös ostanut Zadaasta noin viitisentoista kertaa, joista kolme ostosta olen palauttanut. Joka kerta palauttaessani epäonnistuneen ostoksen, ovat myyjät olleet todella ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia, ja Zadaan asiakaspalvelu (johon täytyy palautusta pyytäessään olla yhteydessä) on toiminut ripeästi.

Tämän kirjoituksen kuvissa seikkailee parhaita Zadaa-löytöjäni: La Perlan alusvaatesetti Tanskasta (johon kuuluikin yksien alushousujen sijaan kahdet, jee! 45€), Cos:n viskoosi-silkkisamettinen pusero(39€), Marni for H&M -kaulakoru (20€), MiuMiu:n aurinkolasit (79€) ja Kenzon svetari (57€). Joulun pyhinä ostin vielä ranskalaisen Thierry Lasryn aurinkolasit (59€, lol) ja odotan niiden saapumista parhaillaan. Edellä mainitut hinnat kuljetuksineen, ja kaikki tuotteet in mint condition. Zadaa on myös todella otollinen paikka tehdä edullisia urheiluvaatelöytöjä.


Rakentavaa kritiikkiä

Toivoisin, että Zadaa vaatisi myyjältä vaatteen tarkkoja mittoja, sillä naisvartalo on niin yksilöllinen ja sitä varten suunnitellut kokotaulukot niin riittämättömiä, että "koko L" ei vielä kerro yhtään mitään. Toivoisin myös, että myyjän pitäisi määritellä myymänsä tuotteen väri kuvauksessa kuvien lisäksi, sillä monet kuvaavat vaatteita valitettavasti pimeissä olosuhteissa, jolloin tekstiilin väri vääristyy helposti. Toinen vaihtoehto olisi poistaa kaikki epäselvillä kuvilla varustetut ilmoitukset.

Käytän itse aina kierrätettyjä paketointimateriaaleja ja niin ovat käyttäneet myös ne myyjät, joilta olen jotain tilannut. Silti olisi hienoa, jos Zadaa lähtisi yhteistyöhön esim. RePack:n kanssa, jotta paketointiroska saataisiin vielä tehokkaammin minimiin!


The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.