Sunday, 19 November 2017

Muumilaakson marraskuu


Luen Muumilaakson marraskuun joka vuosi. Odotan sellaista marraskuista päivää, jolloin sade, pimeys ja kylmyys asettavat ylitsepääsemättömän esteen kaikelle tekemiselle. Sellaisena päivänä on järkevintä hyväksyä alkutalven yliote, sytyttää kynttilät ja erakoitua sohvan nurkkaan lukemaan. Sellaisena päivänä kuin tänään.


"Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa."

Muumilaakson marraskuu on Tove Janssonin viimeinen muumiromaani. Se kertoo syksyisestä Muumilaaksosta, jonne kuusi yksineloon hakeutunutta, mutta itsensä kanssa kipuilevaa hahmoa tuntee yhtäkkiä vastustamatonta kaipuuta. Hahmot kerääntyvät Muumilaaksoon, mutta muumiperhe onkin poissa, ja heitä vastassa on vain tyhjilleen jätetyn Muumitalon kolea tuoksu. He majoittuvat taloon ja jokainen aloittaa, kenties tiedostamattaan, matkan omaan sisimpäänsä.

Viljonkka etsii itseään muumiperheen siivoamattomassa talossa, Mymmeli hautautuu haahkanuntuvapeitteeseen.Hemuli yrittää epätoivoisesti herätä onnellisena ja kaipaa keskustelukumppania. Ruttuvaari ei muista omaa nimeään, kantaa kaunaa holhoaville sukulaisilleen ja keskustelee peilikuvansa kanssa. Nuuskamuikkunen tuskastuu kanssahahmoihinsa - hän haluaisi vain olla yksin seurassa. Ullakkohuoneessa pieni, heitteille jätetty homssu Tuhto lukee nummuliiteista ja kasvattaa mielessäään Eläintä, joka osoittautuu olevan kaikkea muuta kuin pelkkä mielikuvitushahmo.


Teos on mietteliäämpi ja vakavampi kuin muut muumiromaanit, mutta elämänmakuinen ja empaattinen kerronta tekevät hahmoista ihanan inhimillisiä ja samaistuttavia. Kukapa ei olisi vähän hukassa kaamoksen kynnyksellä? 

Onneksi silloin voi ryömiä untuvapeiton alle, lukea kirjaa kynttilänvalossa, ja syödä lämpimiä juustovoileipiä - ja juoda lasillisen viiniä ystävien kanssa, hyvän toveruuden kunniaksi

Saturday, 18 November 2017

Ensikosketukseni huutokauppoihin ja mitä siitä opin


Huutokaupat ovat aina kutkutelleet kovasti. Tavallaan houkutelleet, mutta toisaalta olen elänyt siinä (väärin)käsityksessä, etteivät ne ole tällaisia tavallisia kuolevaisia varten.

Sitten tänä syksynä iski vanha kunnon pesänrakennusvietti. Tiedättehän: pieni ihminen kohtaa vihdoin sen epämiellyttävän tosiasian, että tulee viettämään seuraavan puolivuotisen pääosin sisätiloissa, koska ulkona on huhtikuuhun asti pimeää, kylmää ja märkää. Huhtikuussa ehkä enää kylmää ja märkää. Hän siis yrittää tehdä kotikolostaan mahdollisimman viihtyisän.

Olen itse vielä siinä mielessä poikkeuksellisen hankala tapaus, että haluan kotiini vain mahdollisimman erityisiä esineitä. En halua pelkästään sisustaa. Haluan metsästää aarteita. Niinpä päätin tutustua huutokauppojen ihmeelliseen maailmaan.

Ensikokeilukseni tutustuin Bukowski'siin. Bukowskis on pohjoismaissa eniten miljoonanoteerauksia saavuttanut huutokauppatalo, jolla on vaikuttava 150-vuotinen historia. Korkeaprofiilisten vasarahuutokauppojen (jotka järjestetään Tukholmassa) lisäksi heillä on ihanan inhimillinen verkkohuutokauppaosasto.

Verkkohuutokaupassa on huudettavana kauniita esineitä, joiden hinnat nousevat harvakseltaan nelinumeroisiksi, tai edes hirmuisesti yli viidensadan. Sieltä raaskii siis keskituloinen kuukausipalkallinenkin kotiuttaa muutaman aarteen vuodessa. Huutokaupan tueksi on kehitetty näppärä Bukowskis-sovellus, jonka avulla on helppo selata myyntikohteita, ja ennen kaikkea pysytellä ajantasalla omien huutojensa tilanteesta.


Hävisin ensimmäisen huutokaupan johon lähdin mukaan. Big surprise.

Huusin erään suomalaisen matrikkelitaiteilijan tussiteosta, mutta hinta kapusi lopulta sen verran korkeaksi, että kantti ei enää kestänyt tehdä korotuksia. Jäi harmittamaan, koska en todellakaan ihastu moneen teokseen niin ylitsepääsemättömästi, että haluaisin sen omalle seinälle. Ärsyttävää, mutta onneksi tussi pysyy hyvin omassakin kätösessä. Suunnittelen parhaillaan hävyttömän moraalitonta jäljennösprojektia.

Toisella kertaa onni kuitenkin suosi, eikä vastahuutaja ollut yhtä hanakka - ostin tämän kuvissa keikistelevän Karl Hultströmin patsaan. 

Patsas ei ole uniikki, mutta joku on polttanut tähän uuden, kiiltävän maalipinnan, joka viehätti (se muistuttaa kaikkine muhkuroineen vähän ranskalaisen Astier de Villatten Setsuko-ma
lliston tuotteita) - ja onpahan helpompi pyyhkiä pölyt, kuin perinteisestä kipsipinnasta. Hehee, äiti jos luet, todista harvinaisen käytännönläheistä ajattelua.

Ostin patsaan kuitenkin pääasiassa siksi, että se kuvaa minulle sitä, miltä valo tuntuu iholla. Minulla on tuollainen olo joka kevät, kun ensimmäiset kevätauringon säteet alkavat viimein lämmittää ihoa pitkän talven jälkeen (en kyllä ikinä seiso takki auki alasti ottamassa aurinkoa vastaan - en ainakaan myönnä).


Sielläkin lienee joku, joka ei ole vielä uskaltautunut huutokaupoille! Tässä siis muutama ohjenuora, jotka tekevät ensikosketuksesta hieman pehmeämmän. Go win some bids!

Et voi ostaa kaikkea. Tämä ikävä tosiseikka kannattaa hyväksyä jo ennen kuin vierailet Bukowskisin sivuilla. Aarteita on loputtomiin - ja edellisten huutokauppojen päätyttyä uusia tulee jatkuvasti lisää.

Muista, että huudat omilla rahoillasi. Innostuksessa saattaa helposti unohtua, että esineitä huudetaan omilla rahoilla, ja että tarjous on oikea ostositoumus.

Päätä ennalta maksimitarjouksesi. Mieti realistisesti, miten paljon olet valmis maksamaan esineestä, ja lopeta huutaminen tiukasti siihen. Vastahuutajana saattaa olla joku, jolla on varaa huutaa loputtomiin, mutta sinun kannattaa lähteä leikkiin mukaan vain, jos tilisi saldo kestää sen.

Laske lisäkustannukset. Laske ennakkoon, kuinka paljon tavaralle kertyy lisäkustannuksia madollisesta tekijänoikeuskorvauksesta, toimituskuluista ja ostoprovisiosta. Muista tarkistaa lisäkustannukset jo siinä vaiheessa, kun mietit maksimitarjoustasi - ja pidä ne mielessä aina kun teet uuden tarjouksen.

Älä ajattele lisäkustannuksia minään "irrallisena summana", ne ovat sentilleen osa sitä rahasummaa, jonka sinä joudut maksamaan omalta tililtäsi, jotta esine saadaan luoksesi. Siis osa esineen ostohintaa. Muista myös Ruotsin puolelta esineitä ostaessasi huomioida valuuttakurssi. Onneksi ainakin Bukowskis-sovelluksessa hinta näkyy tarjousta tehdessä kaikkine kuluineen, kruunuina, euroina ja dollareina. Toimituskulut voi laskea syöttämällä postinumeronsa toimituskululaskuriin, joka tarjoaa kolmea eri toimitusvaihtoehtoa.

Mieti, miksi huudat. Jos huudat sijoitusmielessä, kannattaa tehdä esineestä pieni taustakartoitus. Onko se uniikki? Minkä kokoinen sarja esinettä on tuotettu? Onko muita kappaleita vielä jäljellä? Millä hintaa ne ovat myyneet? Näin vältyt huutamasta esinettä ylihintaan - ja toisalta tiedät myös, mikäli olet tehnyt loistokaupat. Mikäli huudat tunnepohjalta (kuten minä tämän patsaan), suhteuta tarjouksesi suoraan oman tilisi saldoon.

Niele tappiosi. Hävisit huutokaupan maailman ihanimmasta esineestä? Niele tappiosi, ja jatkaa elämääsi - löydät varmasti uusia aarteita jatkossa.


Lisää ostamisesta ja myymisestä Bukowskisilla voit lukea tältä Q&A-sivulta.


Tuesday, 14 November 2017

Muumipappa ja meri x Karo Hellberg


Lyhyesti: WSOY julkaisee 12 klassikkoa -sarjan Suomen juhlavuoden kunniaksi. 12 suomalaista merkkiteosta saavat uuden ulkoasun eturivin taiteilijoilta, ja jokaista teosta painetaan 2000:n kappaleen käsinnumeroitu erä. Uusi klassikko julkaistaan joka kuukausi. Kansien alkuperäisteokset ovat joulukuussa näytillä Helsinki Contemporaryssä, jonka jälkeen ne huutokaupataan ja varat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Sarjan yhdestoista teos, Tove Janssonin Muumipappa ja meri, julkaistiin marraskuun alussa. Teoksen kannen on maalannut Karoliina Hellberg. 

Ensinnäkin, ihan mahtava projekti WSOY:ltä! Pidän hirmuisesti kauniista kirjoista, ja keräilen suosikkiteoksistani esteettisiä painoksia, joita on usein valitettavasti tarjolla ainoastaan antikvariaattien pölyisenhämyisessä maailmassa (eipä siinä, antikvariaatit ovat ehkä ihaninta mitä tiedän, mutta touhu on niissä aina varsinaista metsästämistä). Todella harva uusi painos säväyttää ulkoasullaan ja pokkarit ovat ehkä kauheinta mitä tiedän. Miksi nykymaailmassa keskitytään niin harvoin esineiden estetiikkaan?

Takaisin aiheeseen. Proloquessa järjestettiin teoksen julkaisun kunniaksi taiteilija-ilta viime keskiviikkona (Proloquen Nora on Karoliinan sisko). Näytillä oli kirjan kanteen ikuistettu alkuperäisteos, ja kuultavana ihastuttava taiteilija itse. Oli supermielenkiintoista kuulla Karon ajatuksia maalausprosessista! Voit lukea niistä Karon omin sanoin täältä


Teos oli täysin erilainen kuin osasin odottaa, mutta Karon avattua ajatuksiaan ja teoksen tematiikkaa, sain siitä otteen.  Olen ikihyviksi ihastunut Karon värien käyttöön ja tapaan rakentaa töihinsä sellaisia unohtuneita pieniä hetkiä ja ajatuksia. Karo taitaa itse kutsua niitä haamuiksi. 

Ostin illan aikana kaksi kirjaa, toisen itselleni ja toisen isänpäivälahjaksi. Lisäksi mukaan lähti peräti neljä ihanaa kuusenkoristetta (syytän arviointikykyni hetkellisestä katoamisesta illan erinomaista viinitarjoilua). Toisaalta asiahan on kuitenkin niin, että jos onnistuu löytämään kauniita ja sopuhintaisia joulukoristeita, niitä kannattaa ostaa kerralla useampi. Joulukoristeita vaivaa nimittäin nykyään se sama muovisuus ja estetiikan puute kuin monia kirjoja.

Koristeista lisää myöhemmin. Nyt lähden lukemaan eräästä perheestä, merestä ja suuresta myrskystä, joka puhalsi kaiken lopulta kohdalleen. 

Wednesday, 1 November 2017

Beeswrap - elmukelmun ekologinen korvike


Roskaton elämä kiinnostaa. Siksi aloitin sunnuntaina haasteen, jossa lupasin omaksua joka viikko jonkin tavan vähentää arjessa tuottamaani roskaa. Näen asian niin, että pysyvä muutos on helpoin saavuttaa, kun omaksuu uusia tapoja yksi kerrallaan. Tässä siis tulee ensimmäinen!

Bee's Wrap, eli elmukelmun kestokorvike, ei ole minulle varsinaisesti uusi tuttavuus (olen käyttänyt sitä jo melkein vuoden), mutta halusin kirjoittaa siitä ensimmäisenä, koska se on helppo ja vaivaton tapa poistaa yksi muovituote keittiön komeroista kokonaan. 

Bee's Wrap on yksinkertaisuudessaan pala luomupuuvillaa, joka on pinnoitettu mehiläisvahalla, jojoba öljyllä ja pihkalla. Se toimii elmukelmun tavoin, mutta on luonnollisesti (pun intended) paljon kestävämpi vaihtoehto. Bee's Wrap kestää käyttöä vähintään vuoden verran, jonka jälkeen sen voi huoletta kompostoida tai käyttää jopa myrkyttömänä sytykkeenä. Koska aikki ainesosat ovat luonnollisia ja luomua, ei myöskään tarvitse miettiä irtoaako kääreestä mikromuoveja ruokaan tai luontoon. 
Bee's Wrapin on kehittänyt vermontilainen Sarah Kaeck, joka tuskastui ruuan laittamisen ja säilyttämisen tuottamaan roskamäärään. Tuotanto tapahtui alunperin Sarahin omassa kodissa, mutta kysynnän kasvaessa ja laajentuessa maailmalle se siirrettiin pieneen pajaan Vermontin Bristoliin, jossa Bee's Wrapit valmistetaan edelleen käsityönä. 

Tuote on superhelppo käyttää: asetat sen vuuan päälle, tai taittelet ruokatuotteen ympärille ja sitten vain puristat taitekohdat ja reunat paikoilleen paljain käsin. Kädenlämpö aktivoi mehiläisvahan, ja viiletessään reunat jäävät toisiinsa kiinni. 

Käytön jälkeen kääre pestään kylmällä vedellä ja saippualla. Kuivuttuaan se on taas valmiina käyttöön. Pisteet myös siitä, ettei Bee's Wrapiin tunnu tarttuvan edes raa'an sipulin haju - kokeiltu on! Lisäksi tuotteesta on kehitetty useita kokoja ja malleja erityiskäyttökohteita varten. Nudgesta näyttäisi löytyvän ainakin pientä, keskikokoista ja 3:n koon pakettia, sekä leipäkäärettä, voileipäkäärettä ja 7:n liinan variety packia

Käytettyäni Bee's Wrapia vuoden verran ihmetyttää lähinnä, ettei kukaan ole keksinyt vastaavaa tuotetta aiemmin. Onneksi nyt on!


Luin muuten tänään aamulla, että Muslan Mia on myös innostunut roskattomasta elämästä, ja aikoo kokeilla täysin muovitonta elämää kuukauden ajan, ihan mahtavaa! Seuraa Mian kokeilua täällä.

Tämä päivitys on osa Roskaton elämä-päivityssarjaa, jonka kaikki päivitykset löydät täältä.

Tuesday, 31 October 2017

Kuukausibudjetti - uhka vai mahdollisuus?


Säästäminen kiinnostaa. Olen saanut nauttia muutaman kuukauden huomattavasti suuremmasta palkasta kuin ikinä ennen, ja sanoisiko sen nyt vaikka niin, että nautittua on tullut - hirveästi ei ole jäänyt viivan alle.

Marraskuussa aion kuitenkin ryhdistäytyä. Haluaisin nimittäin, että minulla olisi seuraavaa matkaa varten ennalta säästetty matkabudjetti, ja ensi vuoden keväällä varaa uuteen objektiiviin - tiedättehän, sillä aikuisella tavalla, ettei tilillä ole ostoksen jälkeen pelkkää syvää mustaa kuilua.

Lisäksi asuntosäästötili on näyttänyt samaa saldoa hieman liian kauan ja koska olen tosissani ostamassa asuntoa parin vuoden sisään, ei pieni ryhtiliike säästämisessä olisi pahitteeksi.

Muistan lukeneeni jostain (mutta pahus kun en muista mistä!), että järkevän rahankäytön ja säästämisen ensiaskel on kuukausibudjetin suunnittelu. Omat kuukausittaiset menonsahan kyllä tietää - mutta jos niitä ei ole ikinä laskenut yhteen ja verrannut tuloihin, voi luvassa kuulemma olla tähtitieteellinen oivallus siitä, miksi tili on aina kuun lopussa tyhjillään.



Voi hyvin sanoa, etten ole vielä koskaan käyttäytynyt rahan kanssa kovin suunnitelmallisesti tai pitkänäköisesti (poikkeuksena asuntosäästötilini, mutta sen alullepano onkin kaikkeen varautuneen äitini tekosia). Rahalla itsellään ei ole ollut minulle vielä ikinä varsinaista arvoa, ja moni omaan varallisuuteni nähden suurehkokin summa on kalvennut hetkessä, jos sillä on saanut jotain, mitä olen ehdottomasti halunnut.

Rahalla hankittavat esineet ja asiat ovat myös tehneet (ja tekevät edelleen) minut huomattavasti onnellisemmaksi, kuin tilin saldo. Harvemmin olen myöskään katunut mitään hankintaani, vaikka muiden laskujen eräpäivämäärät olisivat sen seurauksena vähän paukkuneet.

Jopa säästäminen - joka monen mielestä tekee ihmisestä vastuullisemman - on minulla perustunut aina (kuten nytkin) puhtaasti siihen, mitä aion säästämilläni rahoilla ostaa. Mitään summaa ei ole ikinä kiinnostanut kerryttää esimerkiksi sijoittamalla. En ole myöskään säästänyt pahan päivän varalle, koska suhtaudun rahaan jotenkin optimistisen huolettomasti (on siis sanommattakin selvää, että paha päivä ei ole vielä koskaan saanut minua kiinni).

Asenteeni rahaa kohtaan on siis ollut tähän mennessä jokseenkin iloisen vastuuton.


Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua kovasti siltä, että tässä suhteessa - jos ei vielä missään muussa - olisi aika hieman aikuistua. Tylsää, mutta jos raotan realismille edes hieman ovea hauskaan elämääni, ovat raha-asiani ehdottomasti se ensimmäinen osa-alue, jossa minun on ryhdistäydyttävä. 

Googlaillessani asiaa, löysin Melissa Brownen Sydney Morning Heraldssa julkaistun hauskan (mutta tuskaisen osuvan!) kirjoituksen parikymppisenä säästämisestä. Browne kirjoittaa Sinkkuelämää-sarjan jaksosta, jossa Carrielle selviää, että hänen on lunastettava vuokra-asuntonsa tai muutettava pois 30 päivän kuluessa. Koska Carrie on kuitenkin suhtautunut viimeiset kymmenisen vuotta huolettomasti rahankäyttöönsä, on hänellä käsirahan sijaan 40 000 dollarin arvosta kenkiä.

Browne toteaa kirjoituksensa päätteeksi, "My favourite SATC characters were Samantha and Miranda. They owned their own apartments, ran businesses and had careers. They were sexy, sassy and financially fierece." Financially fierce. Siinäpä tavoite!

Otin siis käyttöön Officen henkilökohtainen kuukausibudjetti Excel-pohjan, jonka voi ladata ilmaiseksi täältä. Pohja on hyvä koska siinä on erilliset sarakkeet arvioiduille ja toteutuneille menoille ja tuloille.

Budjetoin jo marraskuun valmiiksi. Se oli ensiksi aika kamalaa, etenkin kun näin rahasumman solussa Arvioitu saldo (arvioidut menot vähennettynä arvioiduista tuloista). Mutta sitten tajusin, että kaikkien pakollisten kulujen, muutaman hankinnan ja kolminumeroisen säästösumman jälkeenkin tililleni jää vielä ihan kivasti rahaa.

Nyt minulla on selkeä tavoite: toteutuneet kulut eivät saa tässä kuussa kasvaa merkittävästi suuremmiksi, kuin olen tuohon kaavaan ennakoinut. Silloin voin laittaa kuun lopussa tilille jääneen summan suoraan säästöön - ja voi hyvinkin olla, että seuraavan matkan budjetti on pian koossa, ja voin ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi sen objektiivin.

Kuukausibudjetti ei yhtäkkiä tunnukkaan niin kauhealta ajatukselta.


Tämän jutun kuvituksena toimivat asiat, joiden kohdalla säästäminen on minulle haastavaa. Ai niin ja: se kyseinen Sinkkuelämää-jakso tullee tänään uusintojenuusintojenuusintana Avalta klo 22:35. Ihan vaan siltä varalta, että joku ei vielä vakuuttunut kuukausibudjetin kannattavuudesta.
The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.