Sunday, 18 June 2017

Viikon parhaat


Kotiaamut. Täytyy varmasti tähdätä elämässä siihen, että saisin tehdä suurimman osan töistäni kotona. En tykkää yhtään, jos viikon jokaisena (tai edes viitenä) aamuna täytyy rynnätä ovesta ulos mahdollisimman nopeasti ja olla aina menossa. Kotipäivinäkin herään kyllä melkein poikkeuksetta viimeistään seitsemän korvilla - juuri nyt jopa ihan ilman herätyskelloa, koska makuuhuoneemme sälekaihtimet on asennettu väärin ja aamuauringon säteet pääsevät livahtamaan niiden alareunan ali suoraan sille leveysasteelle, jossa silmäni ovat makuuasennossa (Vilma demonstroi yläkuvassa, että hänen uniaan eivät moiset triviaalit asiat häiritse). Kotiaamuinakin pyrin viemään Vilman ensimmäisenä ulos (mikäli hän suvaitsee herätä), laitan pyykkikoneen pyörimään ja yritän olla kaiken suhteen mahdollisimman tehokas. Mutta se kotoa lähteminen heti aamutuimaan. Se on todellinen koettelemus.


Muslan perjantaiohjelma Radio Helsingissä. Olen ottanut tavaksi käydä perjantaiaamupäivisin Barre-tunnilla, jonka jälkeen rääkkään alaraajojani vielä hieman lisää kävelemällä salilta kotiin rivakan tunnin lenkin. Lenkin ajan kuuntelen Musla-lifestylesivustoa pitävien Kirsikan, Ennin, Mian ja Katrin perjantaiohjelmaa Radio Helsingiltä. Muslalaiset keskustelevat ohjelmassaan kaikenlaisesta ajankohtaisesta kulttuurin, muodin, ruuan ja juoman, musiikin ja kaupunkilaisarjen saralla. Kannattaa kuunnella, ihan timanttinen! Tänä perjantaina keskusteltiin mm. illallisten järjestämisestä, ennustettiin Millenium-muodin paluuta (dear lord),  ja sivuttiinpa siinä samalla hieman hautajaiskonseptejakin. Aamupäivän kruunasi Britneyn I'm a Slave 4 U-biisi, jonka Enni kuulemma toivoo soitettavan omissa hautajaisissaan, jotta bileet pääsevät kunnolla käyntiin. Ah, Britneyn ja huulikiillon kultavuodet. Such memories.


Alppiruusut. Edellinen asuntomme sijaitsi aivan Haagan Alppiruusupuiston lähettyvillä, ja vaikka en mitään muuta niiltä kulmilta kaipaa, niin kesäkuiset iltakävelyt Alppiruusupuistossa ottaisin kyllä iloiten takaisin elämääni. Onneksi Tapiola on puutarhanhoidon luvattu kaupunginosa, ja äveriäiden omakotitalojen pihassa voi juuri nyt bongailla mitä upeampia alppiruusuistutuksia. Otsolahden venesataman tuntumassa on ihan erityisesti yksi piha, joka on niin täynnä erivärisiä alppiruusuja, että voisi melkein sanoa heillä olevan pieni yksityinen alppiruusupuisto. Kävin kuvailemassa sitä yhtenä iltana salaa aidan yli. Hups.


Sandro avasi Tapiolaan perjantaina uuden ravintolan. Niin, siis aivan tuohon meidän naapuriin. Kotoamme kestää kävellä siihen viisi minuuttia, jos oikein vitkastelee. Olen siis ehkä maailman onnekkain ihminen. Paitsi että, muutamme heinäkuussa kahdeksi kuukaudeksi evakkoon rakkaasta kodistamme, koska täällä alkaa putkiremontti. Mikä on luonnollisesti ihan takapuolesta. Mutta look at the bright side, emme joudu maksamaan heinä-elokuulta vuokraa, joten syyskuussa minulla on kevyesti varaa turruttaa syystuskaani Sandrossa vaikka joka päivä. Taidan itseasiassa mennä jo tänään sinne turruttamaan asuntoerotuskaa etukäteen...


Iltakävelyt meren rannassa. Ennustan, että tulen kaipaamaan kotimme ympäristöä vähintään yhtä paljon kuin itse asuntoa putkiremonttievakkomme aikana. Tapiolan ympäristössä on vaikka kuinka paljon ihania ulkoilureittejä ja ne ovat tietenkin parhaimmillaan näin kesäaikaan. Vakioreittimme kulkee tuosta Länsiväylän kupeesta Karhusaaren ulkoilurantoja pitkin, sitten Otsolahden reunoja takaisin. Vakionähtävyyksiin kuuluu ihana hattaransävyinen ulappa, Karhusaaren salaperäinen kartano ja ylväs joutsenpariskunta. Niin, ja varmaan pääkaupunkiseudun suurin paskahanhi-keskittymä. Niitä ei kyllä tule yhtään ikävä.

Saturday, 17 June 2017

Aurinkolasihörhön kootut tunnustukset


Niin. En olisi tietenkään varsinaisesti tarvinnut uusia aurinkolaseja. Mutta. Olen pitänyt Miu Miun tortoise-sankaisia, läpikuultavalinssisiä laseja ehkä maailman täydellisimpinä aurinkolaseina siitä lähtien, kun nämä lasit kävelivät Pariisin ready-to-wear - näytöksessä syksyllä 2011. Eli jos ei muuta, niin tätä ostopäätöstä on ainakin harkittu ihan ajan kanssa - miltei kuusi vuotta!

Miu Miun lasejahan on tietenkin ollut kaiken aikaa tarjolla, esimerkiksi pre-owned luksusmuodin aarreaitassa Vestiaire Collectivessa, mutta - kummallista kyllä - ne ovat jääneet minulla sellaiselle ikuisuus-toivelistalle. Sitten kohtalo puuttui peliin, ja löysin tämän parin supernäppärästä Zadaa-sovelluksesta ihan tuossa syntymäpäivieni tienoilla.


Lasit ovat samanaikaisesti huippunaiselliset ja aika överit. Olen sovitellut Kirsin mustia Miu Miun kehyksiä, mutta kokomustat olisivat sitten kuitenkin loppupeleissä olleet minulle liian kesyt. Tortoise-kuvioinnissa on just the right amount of sass. Näiden kanssa tekee mieli pukea jotain vyötärölle solmittavaa ja kietaista kuviollinen silkkihuivi päähän. Jokakesäisestä Porvoon päiväretkestämme tulee myös varmasti oh so fabulous kun kurvaamme hurmaavalla Golden Ladylla vanhan kaupungin katuja italialaisissa aurinkolaseissamme. Niin, ja ajamme päivän päätteeksi tietenkin siihen purppuraiseen auringonlaskuun.

Wednesday, 14 June 2017

Päivä Budapestissä


Budapestin reissumme oli todella rennoletkeä, ja niin näkyy olevan myös tahti, jolla kirjoitan matkastamme. Uskomatonta ajatella, että yhtäkkiä on hujahtanut melkein kuukausi siitä kun lähdimme! Mistä lähtien aika on kulunut näin nopeasti?

Reissumme ykkösprioriteetti oli viettää laatuaikaa yhdessä ja ohjelmamme koostuikin pitkälti varsinaisesta vetelehtimisestä kaupungilla. Näin ollen on suoranainen ihme, että ehdimmekin noiden kuuden päivän aikana nähdä ja tehdä aika paljon. Kokosin tähän meidän mielestämme parhaat matkatärpit ja laitoinpa ne vielä löyhän päiväohjelman muotoon, jos joku siellä suunnittelee tekevänsä tehokkaan täsmäiskun Budapestiin (itsehän emme moiseen kykene).


Budapestiin tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa Gellért-kukkulalta, joka kohoaa 235:een metriin aivan Tonavan tuntumassa Budan puolella. Gellért-kukkulan huipulla sijaitsee Hapsburgien 1800-luvun puolivälissä rakentama puolustuslinnake ja paikallinen vapaudenpatsas, mutta todellinen nähtävyys on kukkulalta kaupungin yli avautuva hulppea näköala. Gellért-kukkulalle pääsee sekä paikallisilla, että turistibusseilla, mutta jos reippailu kiinnostaa, voi Gellért-kukkulalle myös kiivetä. Tuolloin kukkulalta kannattaa laskeutua etelärinnettä pitkin, ja päättää reippailu kuuluisaan Gellért-kylpylään (emme itse käyneet täällä, mutta on kuulemma upea). Etelärinteellä sijaitsee myös kaunis nurmikkoinen puisto, joka olisi varmasti omiaan auringossa loikoilulle - seuraavalle reissulle siis piknik-viltti ja aurinkorasva mukaan.

Gellértiltä laskeutumisen jälkeen kannattaa kulkea vihreää Szabadság-siltaa Pestin puolelle ja poiketa heti sillan jälkeen oikealle jäävässä vanhassa kauppahallissa. Kauppahallit ovat nähtävyyksiä jokaisessa suuressa kaupungissa, jossa kauppahallikulttuuri on vielä voimissaan. Rempseiden kauppiaiden ja tinkivien paikallisten kaupankäynti on hauskaa seurattavaa, ja myyntitiskeiltä voi tehdä huokeita eväslöytöjä. Kauppahallin toisesta kerroksesta löytyy myös todellinen krääsähelvetti ja joitain "pystybaareja", joista saa edullisia lounasannoksia (joskaan en usko niiden olevan kovin ravintotiheitä). Tuliaiset kannattaa kuitenkin ostaa ensimmäisestä kerroksesta, josta saa ainakin sataa erilaista kuivamakkaraa ja - tietenkin - tuhatta erilaista maustepaprikaa.


Budapestin teollisen muotoilun museo on lajissaan maailman kolmanneksi vanhin, ja sijaitsee Ulliol utcan varrella. Jos kauppahallin lounaspöperöt eivät siis vakuuta, kannattaa ennen museovisiittiä poiketa lounaalla Corvinin ruokarekkasisäpihalla, joka on kätevästi aivan museon naapurissa. Eityisesti museon omat kokoelmat ovat näkemisen arvoisia kaikille kauniiden esineiden ystäville, mutta ihasteltavaa riittää yllin kyllin myös itse museorakennuksessa. Itsehän harkitsin vakavasti muuttavani Budapestiin ja pyrkiväni tänne museo-oppaaksi, jotta saisin ihmetellä rakennusta päivästä toiseen ja voisin ovelasti perustaa sinne oman loungen kilim-mattoineen ja muhkeine sohvineen - onneksi mukana oli eräs realisti, joka palautti minut pikaisesti maanpinnalle. Rakennus on unkarilaisen Art Nouveau:n taidonnäyte, jonka suunnittelussa arkkitehdit Ödön Lechner ja Gyula Pártos ovat ammentaneet piirteitä orientaalista loistokkuudesta. Ihan huikea!


Museokäynnin jälkeen kannattaa suunnata kuuluisaan New York Café-kahvilaan iltapäiväkahville. Sain itse ennen Budapestin matkaamme synttärilahjaksi "kahvirahan" ja neuvon käydä nimenomaan New York Caféssa synttärikahveilla. Kiitos vaan Äiti, harkintakykysi ei pettänyt tälläkään kertaa. New York Café sijaitsee renessanssityylisessä New York Palace-rakennuksessa, joka rakennettiin alun perin vuonna 1894, ja jossa toimii nykyään New York Palace Boscolo-hotelli (tykkään erityisesti överitökeröstä esittelyvideosta). New York Café oli vielä 1900-luvun lopulla vaikutusvaltaisten toimittajien ja kirjoittajien luottokahvila - kahvilan yläkerrassa on tuolloin jopa painettu Unkarin vaikutusvaltaisimpia sanomalehtiä! Kuten moni muukin sivistyneistön kantapaikka, se kuitenkin kärsi valitettavan raunioitumisen 2. maailmansodan myötä, ja avattiin uudestaan vasta vuonna 1954, nimellä Hungária.

Alkuperäiseen loistoonsa kahvila kunnostettiin kuitenkin vasta niinkin hiljattain kuin vuonna 2006, kun se siirtyi Boscolo-ryhmän omistukseen. Nyt kahvila niittää jälleen mainetta "maailman kauneimpana kahvilana". New York Caféssa kahvitellessa päätin, että taidan tehdä tästä toisen perinteen: vietän jatkossa syntymäpäiväni ulkomailla ja nautin syntymäpäiväkahvini aina kaupungin övereimmässä kahvilassa.


Iltapäiväkahvien jälkeen kannattaa ihastella kaupunkia laskevan auringon valossa. Pimeän tultua upeita nähtävyyksiä yövalaistuksessaan ovat mm. Pyhän Tapanin Basilika ja Vanha Ketjusilta, eli Széchenyi Lanchíd (en kestä näitä nimiä!). Kaupunkia voi katsella iltavalaistuksessaan myös kaikenkarvaisilta Tonava-risteilyiltä, mutta risteilylippuja ostaessa kannattaa suhtautua hieman skeptisesti feissari-kauppiaiden erityisdiileihin.

Meillä oli jo risteilyliput mennessämme illalla Tonava-laivan lähtölaiturille, mutta hymyileväinen tyttö yritti silti myydä meille vielä "lisäliput" jotka olisivat oikeuttaneet Beer and Pizza-kokemukseen risteilyn aikana. Diiliin olisi sisältynyt pizzat kummallekin ja unlimited beer neljänkympin erityishinnalla, tietenkin. Oli kuitenkin selvää, että risteilypaatista tuskin löytyisi kunnollista keittiötä - saati pizzauunia - ja pakastepizzasta emme maksaisi kahtakymppiä laaki, vaikka diiliin kuuluisi unlimited champagne. Osa matkustajista oli kuitenkin langennut ansaan ja oli vaikeaa olla hihittämättä heidän ilmeilleen kun eteen kannettiin pieni, selvästi sähköuunissa lämmitetty pakastepizza, jonka nauttimiseen tarjoilija kaivoi kertakäyttöaterimet takataskustaan. Tyhmähän ei tunnetusti ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. 


Jos Tonava-risteily ei nappaa, voi illalla kävellä Vanhaa Ketjusiltaa pitkin Budan puolelle ja ihastella mahtipontista Budapestin linnaa, jonka sisätiloissa sijaitsee muuten mm. Unkarin Kansallisgalleria, sekin näkemisen arvoinen. Kävimme kansallisgalleriassa lauantai-iltapäivällä ja pääsimme jostain syystä ilmaiseksi sisään, kun näytimme suomalaisia henkilötodistuksia. Käytimme aikamme kovin viisaasti hihittelemällä yltiömahtipontisille kuninkaallisille muotokuville, ja onnistuimme siinä sivussa ärsyttämään yhden museo-oppaan, joka rääkäisi meille "Distance!", koska olimme hänen mielestään liian lähellä erästä teosta.

Myönnetään, olimme nauttineet muutaman oluen ja Aperol Spritzin pizzan kera linnan terassilla, joten ehkä oikeasti olimme liian lähellä teosta. Seuraavassa salissa istuva vartija sitten puolestaan pilkki-torkkui tuolissaan, joten saimme ihastella taidetta ilman pahansuopia mulkaisuja. Kansallisgalleria sulkee ovensa kuudelta, mutta senkin jälkeen voi kiivetä linnan muureja pitkin komeiden näköalojen ääreen. Muureille pääsee ymmärtääkseni vuorokauden ympäri maksutta.


Kun maisemista on nauttinut risteilyn tai muurikiipeilyn merkeissä tarpeekseen, kannattaa suunnata takaisin Pestin puolelle valkoista, modernia Erzsébet-siltaa pitkin ja syödä illallinen heti sillan jälkeen vasemmalle jäävässä, kuuluisan Buddha Bar-hotellin libanonilaisessa Baalbek-ravintolassa - joka oli reissumme ravintolakokemuksista oma suosikkini (eikä vähiten todella hyvän palvelun vuoksi). Mieskin tykkäsi, kun sai maittavan aterian kylkiäisiksi vielä laadukkaan omena-minttuvesipiipun.  Itse en päässyt vesipiipun polttamisesta jyvälle, vaikka minua yrittivät neuvoa sekä mies, että Baalbekin ammattitaitoinen vesipiippuvastaava...


Luonnollisesti muutama mielenkiintoinen paikka jäi reissumme aikana myös näkemättä. Jälkikäteen harmittaa esimerkiksi hiukan, ettemme käyneet turistipalloilemassa  Pyhän Tapanin Basilikan sisätiloissa, vaikka ihastelimme sitä moneen otteeseen ulkoa. Se on kuvien perusteella sisältä juuri niin vaikuttava, kuin mahtipontinen ulkoasu antaa ymmärtää! Toinen the one that got away-nähtävyys oli upeaksi kehuttu Budapestin oopperatalo. Pakkaan ehdotomasti seuraavalle Budapestin-reissullemme oopperavermeet mukaan ja käyn ihastelemassa oopperaa, night at the opera-tyyliin : väliaikakonjakit mustassa samettiviitassa ja pitkissä hansikkaissa, tiedättehän. Realistinen matkakumppanini voi mennä sinä iltana vaikka ihmettelemään Hungaroringin F1-rataa...

Sunday, 11 June 2017

Hetkessä


Makaan lauantaiaamuna petaamattomassa sängyssä lukemassa kirjaa. Yhtäkkiä huomaan, etten keskity enää lainkaan silmien edessä liukuviin sanoihin - keskityn joka solullani vain siihen, miten hyvä on olla. Ihan älyttömän hyvä. Kesäkuinen auringonvalo suodattuu sälekaihtimien raoista kapeina viiruina ryppyisiin lakanoihin, ja lokit kirkuvat ulkona. Kookosöljyn tuoksu on tarttunut ihosta pellavaiseen aamutakkiin.

Ensin kummastelen mistä äkillinen hyvänolon puuska johtuu - sitten ymmärrän, ettei syitä oikeastaan kannata miettiä, vaan keskittyä mieluummin tähän ohikiitävään hetkeen. Olen varma, että hyvä olo johtuu kaikesta ja ei-mistään, ja että on turha yrittää löytää sille aiheuttajaa, jonka avulla voisin yrittää rakentaa tämän hetken väkisin uudestaan. Hyvä olo tulee kun on tullakseen - sitä on turha lähteä ehdoin tahdoin metsästämään, saati yrittää päättää hetkeä jolloin kuuluisi olla hyvä olo. Ei se mene niin.

Hetki on lyhyt, mutta uskomattoman täydellinen.


Monday, 5 June 2017

Hot Lunch Tip Budapestiin: Food Truck Udvar


Kuten mainitsin aiemmin, mielitiettyni bongasi Budapestin matkallamme kaupunki turistikartastamme lupaavan ruokapaikkamainoksen. En yleisesti välttämättä luottaisi turistikarttojen mainoksiin ihan hirveästi (niiden uskottavuus aina jotenkin kärsii siitä, että puolet mainostavat eroottisia hierontapalveluita), mutta päätimme tällä kertaa käydä katsastamassa paikan, sillä mainoksessa mainittiin kaksi kovin lupaavaa konseptia, eli "vegan" ja "street food trucks". Vegaanista ruokaa ei todellakaan ollut Budapestissä hirveästi tyrkyllä (vegaanisia ravintoloita epäilemättä löytyy, mutta ne olisi pitänyt selvittää etukäteen), monesti tiedusteluihini kasvisruokavaihtoehdoista lähinnä vastattiin esittelemällä salaattilistaa - mikä on aina yhtä lannistavaa. Niinpä tuo lupaus vegaanisesta ruokapaikasta täytyi ehdottomasti käydä tutkimassa. Suuntasimme siis perjantailounaalle Corvinia kohti.


Paikka osoittautui iloisen keltaiseksi, Pestiläiseen tyyliin jokseenkin ränsistyneeksi sisäpihaksi, jolla seisoi viisi vanhoista autoista tehtailtua ruokarekkaa. Jokainen rekka tarjoili erityylisiä katuruoka-annoksia; käsintehtyä pastaa, savustettua kalaa, katuruuan klassikoita, täytettyjä voileipiä ja niin edelleen. Valitsin lounaakseni Kristóf Konyhájan vegaanisen ruokarekan maissipihvipurilaisen, ja syntymäpäivieni kunniaksi myös mielitiettyni päätti antaa vegaaniselle vaihtoehdolle mahdollisuuden (tämä on siis suuri myönnytys, yleensä herra vannoo uskollisesti liharuokien nimeen). Juomat haimme parvella sijainneesta baarista, jonne baarimikko hölkkäsi avuksemme oman lounaansa äärestä.

Maissipihviburger osoittautui oikein maukkaaksi, joskin sämpylä olisi saanut olla hieman pehmeämpi ollakseen täydellinen. Vegaaninen burgeri oli miehenkin mielestä ihan kelpo, mutta naapuripöydässä nautittu  nyhtöpossupurilainen aiheutti kuulemma silti pientä annoskateutta. Uusista perunoista käristetyt perunat olivat meidän molempien mielestä kovin herkullisia ja niitä olisi voinut napsia enemmänkin! Oli kuitenkin toisaalta hyvä, että annos oli maltillisen kokoinen, sillä tarkoituksemme oli jatkaa syntymäpäiväkahveille legendaariseen New York Café:hen (tästä lisää myöhemmin).


Ruokarekkapihalla oli mukavan letkeä meininki, jonka kruunasi ruokailijoilta ahkerasti rapsutuksia ja makupaloja kerjäävä karvakaveri. Se kävi tervehtimässä kaikki sisäpihalle saapuvat ihmiset ja kartoitti todella tehokkaasti mistä pöydästä löytyivät höveleimmät ruokailijat. Itse heitin hunttuulle sen eteeni kantamaa tennispalloa muutamaan otteeseen ja rapsutin toki korvan takaa, mutta se vaihtoi pian pöytäkuntaa kun huomasi, etten aio jakaa ateriaani sen kanssa.  Voi pienet koirat ja niiden pohjattomat vatsat!

Moni ruokaseurueista vaikutti tulleen nauttimaan työlounastaan, ja sain sellaisen käsityksen, että suuri osa ruokailijoista oli vakituisia asiakkaita, sillä heidän kanssakäymisensä ruokarekkojen pitäjien kanssa oli niin tuttavallista, ja yleinen käytös kovin mutkatonta. Jos joka paikkaan ripotellut yrttiruukut olivat ruokailijoiden tiellä, ne siirrettiin surutta maahan, ja paikan nelijalkainen vahtimestari vihellettiin tuttavallisesti apajille, jos ruokaa putosi sen ylettyville. Aterioimme loppulomamme aikana niin (valitettavan) paljon muiden turistien kansoittamissa paikoissa, että tämä eat-where-the-locals-eat-kokemus oli todellakin tervetullut - seuraavalla reissullamme panostamme varmasti enemmän juuri paikallisten suosimien ruokapaikkojen kartoittamiseen.


Food Truck Udvar sijaitsee aivan Corvinin metroaseman tuntumasta, osoitteesta Ulloi út 51. Löydät heidät myös Facebookista ja Instagramista.

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.