Wednesday, 15 February 2017

Queen Bee


Törmäilimme eräänä kesäpäivänä Kirsin kanssa ympäri suosikkiputiikkejamme, kun näimme nämä Proloquen kerrassaan ihanat Bee-korvakorut ensimmäistä kertaa. Kirsi taisi ostaa yhdet itselleen siltä istumalta, mutta minä jäin tunnettuna vatvojana vielä miettimään minkä värisistä pitäisin eniten. Pohdinta venähti lopulta aika pitkäksi, koska eksyimme Proloqueen uudemman kerran vasta vuodenvaihteessa. Kirsi oli jo kantanut kassalle toisen korvakoruparin (kerrassaan toivoton tyyppi!), kun minä edelleen pyörittelin ja jahkailin - ymmärtämättä oikeastaan itsekään miksi. Lopulta valitsin kokopunaiset Bee:t silläkin uhalla, että punainen ei yleensä ole kovaa huutoa keväällä - ja omassa vaatekaapissani muutenkin erittäin harvoin.

Kirsi and I were bumbling around some of our favourite shops in the summer, when we first laid eyes on these Bee earrings at one of the most wallet-pernicious shops in town, Prologue.  I think Kirsi bought her first pair of Bees then and there, but I couldn't make up my mind on which colour I prefered best. My dwelling finally stretched into unexpected dimensions, as we only made it back to Prologue around New Year's. Kirsi had already bought her second pair (I'm telling you, this girl is detrimental company to visit shops with), when I was still mulling it over - and not even able to reason my hesitation. In the end, I bought a blood-red pair of Bees, despite the fact that dark red isn't necessarily the most timely hue in spring time, and hardly ever represented in my wardrobe.


Bee-korvakorut valmistetaan Proloquelle käsityönä Turkissa ja jokainen pari on ainutlaatuinen. Korujen kivinä käytetään luonnonjalokiviä, kristalleja, helmiä ja koralleja. Koukut ovat kullattua hopeaa, eli niiden ei pitäisi ärsyttää herkempääkään ihoa. Omissa koruissani on käytetty tummanpunaista kristallia, granaattia ja messinkiä, ja koukuissa on 14 karaatin kultaus. Vaikka aluksi epäröin värin suhteen, on punainen alkanut sittemmin tuntua oikealta värivalinnalta, suorastaan omalta. Tykkään pukea korut vaalean yläosan (joita minulla tosin taitaa olla vain tämä yksi) ja punaisen huulipunan kanssa  - yhdistelmästä tulee sillä tavalla vähän puolikuninkaallinen, ylevä olo. 

The Bee earrings are hand made in Turkey, and each pair is unique due to their materials, which are all of natural origin. The earrings are made of gemstones, crystals, pearls and corals and the hooks are gilded silver. My earrings are made of deep red crystals, garnet and copper, and have a 14 carat gilding on the hooks. Although I first doubted my colour choice, red has since then grown on me and began to feel very natural (in such small proportions). I like to wear my Bees with a light top (though now that I think about it I might only have one), and red lipstick - the combination makes me feel somewhat half-royal, noble even.  


Haaveilen, että puen korvakorut valkoisen mekon ja konjakinvärisen nahkalaukun kanssa jonain valoisana kesäiltana, ja tyylissäni on jotain 20-30-luvun maailmanmatkaajaeleganssia, vähän kuten Poirot-elokuvissa. Toisaalta en tiedä minkälainen valkoisen mekon pitäisi olla, ettei se tuntuisi minusta liian valkoiselta, enkä ole koskaan omistanut konjakinväristä käsilaukkua. Onneksi korvakorut siis sopivat myös niiden realistisempien värivalintojeni kanssa, kuten mustan ja vihreän...

I have a vision of dressing the earrings with a white dress and cognac leather bag some light and warm summer evening, and resembling, even to some extent, that 20-30's globetrotter elegance, much like the ladies' styles in my favourite Poirot movies. Then again, I wonder what a white dress should be like to not feel too white and I have never owned a cognag leather bag (though often felt like I should). Gladly my Bees also mingle well with the more realistic hues of black and green...



Photographs by Emma Wilde

Monday, 13 February 2017

Samujin mukityöpaja


Samuji järjesti viime viikolla Samuji Housessa kaksi mukinmaalaustyöpajaa osana Koti-mallistonsa uusimman tulokkaan, Mukin, lanseerausta. Työpajaan pääsi osallistumaan pientä maksua vastaan, joka sisälsi yhden mukin, tarvittavat posliinimaalit, sekä pientä purtavaa. Työpajoja johti itseoikeutetusti Mukin(kin) Samujille suunnitellut Pasi Kärkkäinen-Tunkelo.  On lienee tarpeetonta sanoa, että ilmoittauduin suurin piirtein sillä sekunnilla, kun kutsu kilahti inboxiini.

To launch the latest product of their home collection, the Mug, Samuji arranged two mug-painting workshops at Samuji House, taught by  designer Pasi Kärkkäinen-Tunkelo (the visionary behind some of Samuji's best prints and products - including the Mug). The workshops were accessible in exchange for a small fee that included one mug, the required porcelain paints and small snacks. Needless to say I signed up the moment the invitation clinked into my inbox.


Konsepti on yksinkertaisuudessaan hurjan toimiva (ja ah niin Samujimainen). Otetaan jokin vanha, hieman kaavoihin kangistunut asia kuten posliininmaalaus, ja palkataan ilmiömäinen in-house-designer opettamaan sitä oman näkemyksensä kautta parina iltana hulppeassa Samuji Housessa.  Sold. On mielestäni vain ja ainoastaan upeaa, että joku keksii opettaa oman isoäitinikin harrastamaa käsityölajia uudella - ja todella palkitsevalla - tavalla.

The concept of the workshops was, in all its simplicity, incredibly functional (and oh so Samujesque). Take an old, slightly dated, traditional craft like porcelain painting and hire a talented in-house-designer to teach it through his own perception at a jaw-dropping backdrop like Samuji House. Sold. Take my money! That they have the skills to re-conceptualize an old art that my slightly vain, artsy-fartsy Granny used to practice, and teach it in such a fresh and rewarding way, is only creditable.



En ollut itse lainkaan suunnitellut minkälaisen kuosin maalaisin mukiini ja se ehkä kostautui hieman, sillä lähdin luovuuden puuskassa toteuttamaan samaan mukiin kolmea eri ideaa. Ideani olisivat ehkä voineet toimia mainiosti erikseen, mutta yhdessä ne saivat aikaan jokseenkin levottoman lopputuloksen. Innostuin touhusta kuitenkin niin paljon, että ostin illan päätteeksi kaksi mukia kotona maalattaviksi ja olen siitä lähtien pyöritellyt mielessäni kuosi-ideoita.

I hadn't planned the pattern I was going to paint on my mug at all, which slightly backfired as it seems I had one of those creative spasms and ended up executing three creative ideas on one mug. My ideas might have worked to their advantage on their own, but all three on one mug merely resulted in a somewhat restless outcome. However, attending the workshop inspired me to try porcelain painting again, so at the end of the night I bought two more mugs to paint at home, and, needless to say, have been mulling over pattern ideas since then.


Pasi antoi erittäin avokätisesti myös omia luonnoksiaan meidän katseltavaksemme, ja osa mukinmaalajista innostuikin mukailemaan Pasin kuoseja - mikä olikin ilmeisen viisasta, sillä he välttyivät maalaamasta yhtä psykedeelisiä mukeja kuin eräät. Itse olen sitä mieltä, että Samujin tulisi ehdottomasti painaa näistä Pasin luonnoksista vedoksia tai julisteita, joita voisi ostaa johonkin järkevään hintaan kotinsa seinälle. Eivätkö ole kerta kaikkiaan huikeita?

Pasi very generously showed us some of his sketches, and ushered to copy them incase we thought of nothing to paint ourselves. Some painters took his advice, and I must say rather wisely too, as none of them ended up with a psychedelic reef on their mug. My unwavering opinnion is that Samuji should most definitely make prints or posters of Pasi's sketches, which could then be bought at some reasonable (please) price. Aren't they magnificent?


Mieli olisi tehnyt tingata tuosta leveällä mustalla piirretystä tussityöstä (kauimpana vasemmassa ylänurkassa), mutta jotenkin tuntuu aina hieman vulgaarilta yrittää ostaa jotain, mitä ei ole esitetty ostettavaksi. Jopa tällaisesta ammattitinkaajasta, ajatella. Toivon kuitenkin hartaasti, että erittäin kovaäänisesti esittämäni vedos-ajatus kantautuu oikeisiin korviin Samujilla. Uskon, että moni muukin ripustaisi mielellään Pasin upeita printtejä kotiaan kaunistamaan.

I wanted to haggle on the one with a thick black marker stroke (furthest on the upper-left corner), but it always feels slightly vulgar to try purchasing something that has not been presented for sale. Even to a boarding-on-professional haggler like me, can you imagine? Thus, all I am left with is a sincere hope that my print-idea (which was at least presented very loudly) will reach the right ears at Samuji. How many on that side of the screen would gladly hang one of these on their wall? Exactly.


Kaikki Samujin Koti-malliston muutkin tuotteet olivat illan ajan ostettavissamme pienellä alennuksella, joten hankin vihreiden ystävieni iloksi viimein lasisen kastelupallon. Pallo on käsin puhallettu Suomessa ja jokainen kappale on erilainen - kuten käsin puhallettujen lasituotteiden tavallaan kuuluukin olla. Tällä hetkellä pallo kastelee rakasta palmuvehkaani (Zamiculcas zamiifolia).

All the Koti-collection products were available to us at a small discount throughout the night, so I finally bought the glass watering bulb as a souvenir to my little green friends. The bulb has been mouth-blown in Finland and each piece is unique - as mouth-blown glass items are supposed to be. The bulb is currently watering my dear Zanzibar gem (Zamioculcas zamiifolia).


Mukiahan voi perjaatteessa käyttää myös esimerkiksi pienen mehikasvin ruukkuna. Voisiko muuten järjestää myös Udumbara-astioiden maalaustyöpajan?  Voitaisiinko joskus muovailla savesta? Tai tehdä Pasin opastuksella upeita tussivedoksia? Voinko muuttaa Samuji Housen yläparvelle maalaamaan ja muotoilemaan? Samuji voisi myydä tuotokseni uniikkina käyttöesinetaiteena ja rojalteista vähennettäisiin kuukausivuokraa. Win-win-win. Tätä tarjousta ei kannata ohittaa! Ei vaan.

The Mug could also be used as a pot for a small succulent. Maybe Samuji could organize a workshop for painting their Udumbara pottery? Perhaps next time we could mold clay? Or could Pasi teach us marker-techniques? Can I please move onto the balcony at Samuji house and be creative all day? Samuji could sell my creative output as unique utilizable art, and rent could be deducted from my royalty payments. Win-win-win. You don't want to miss this offer Samuji! Here's to hoping.


Toivon todella, että Samujilla kuullaan myös toinen erittäin kovaäänisesti esittämäni mielipide: luovan tekemisen työpajoja tulisi järjestää Samuji Housella vähintään kerran kuussa, että kaikki kiireiltään luovuutensa tyrehdyttäneet oman elämänsä taiteilija-suunnittelijat pääsisivät toteuttamaan itseään. Ei ole toista niin huikeaa tunnetta, kuin katsoa omin käsin toteutettua luovaa ajatusta (oli se sitten enemmän tai vähemmän psykedeelinen).

Thus I hope Samuji will also hear another opinnion that I presented loudly during the workshop: creative workshops should be hald at the Samuji House at least once a month, so that all of us artist-designer prodigies could unleash our suppressed creative energies. There's no such feeling, as the one you get upon seeing a personal creative idea come to life in your own hands (no matter how psychedelic).


Photographs By Emma Wilde

Monday, 30 January 2017

Voimaesineitä: Kalenteri


Muistan edelleen kirkkaasti lukion äidinkielen opettajani neuvon: "jos haluatte selvitä IB-lukiosta in one piece, hankkikaa kalenteri ja opetelkaa käyttämään sitä". Olen sittemmin (ja ihan erityisesti viime aikoina) ajatellut, että tuo neuvo oli yksi parhaita (ellei paras), joita koulussa sain.  Omassa elämässä käy tällä hetkellä nimittäin niin kova tohina, että kalenterin käyttäminen on ainoa tapa pitää kaikki kapulat ilmassa - ja muumit laaksossa.

Olen käyttänyt ihan niistä ensimmäisistä kalentereistani lähtien Moleskinen kalentereita. Niiden riisutussa tyylissä on sitä jotain, eikä mikään muu kalenteri yllä mielestäni samalle tasolle toimivuudessa ja selkeydessä. Malli on vuosien kokeilujen myötä vakiintunut tähän yhteen, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.


Minulle kalenterissa on erityisen tärkeää, että näen päivät sekä kuukausitasolla, että viikkotasolla ja että kalenterissani on myös päivälokeroiden ulkopuolella tilaa muistiinpanoille. Arvostan ihan erityisesti myös sitä, että kaikki ylimääräinen (kansainväliset pyhäpäivät, mittojen muuntotaulukot yms.) on joko karsittu kokonaan tai merkitty erittäin tiiviisti omille sivuilleen. Paperi on kaunista, pehmeät kannet tekevät kalenterista kevyen kantaa ja kuminauhakiinnike pitää sivut supussa kun kalenteri lentelee ympäriinsä laukussani. Lisäksi kalenteri on kauttaaltaan väritön. En yksinkertaisesti voi sietää kalentereita, joissa osa asioista lukee valmiiksi esimerkiksi punaisella. Toisin sanoen, että joku muu on päättänyt jo ennalta, mitä asioita minun kuuluisi omassa kalenterissani korostaa. Ei kiitos.


Kalenteri toimii myös erinomaisena työkaluna silloin, kun haluaa asettaa itselleen tiettyjä tavoitteita. Kun merkitsee tavoitteen saavuttamiseen liittyvät tekemiset kalenteriin, niistä tulee tavallaan "virallinen" osa päiväohjelmaa ja niitä on vaikeampi ohittaa jonkun olevinaan "paremman" tekemisen varjolla. Olen itse oppinut, että kalenteriin ei kannata kirjoitella niitä päiviä milloin jonkun asian pitää olla valmis, vaan ennemmin ne päivät, jolloin on muutama tunti aikaa työstää kyseistä asiaa.

En tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta sen verran asetin itselleni tavoitteeksi, että vuonna 2017 haluan hyödyntää ne arjen aikatauluttamattomat hetket tehokkaammin kuin viime vuonna. Jos pääsee töistä siinä viiden maissa, menee loppuilta helposti yhdessä hujauksessa kun käy sohvalle tai avaa tietokoneen täysin päämäärättömästi - ja sittenhän alkaa pidemmän päälle tuntua juuri siltä, ettei elämässä ole muka aikaa tehdä muuta kuin opiskella ja käydä töissä.  


Itse pyrin täyttämään vapaahetket ihan normaaleilla jutuilla. Sovin ystävän kanssa, että tiistaina mennään kuuden maissa lenkille, tai perjantaina syömään ja katsomaan se taidenäyttely jota kumpikaan ei muka ole ehtinyt nähdä - ja merkitsen asiat heti kalenteriin. Tehokas keino ehkäistä turhaa nyhjäämistä on vetäistä ulkoilukamat heti töistä tullessa niskaan ja lähteä (koiran kanssa) tunniksi ulos. Loppuilta menee ihan erilaisessa mielentilassa, kun on käynyt haukkaamassa vähän happea välillä. Yritän pitää viikossa myös yhden vapaapäivän, jolloin ei ole mitään suunniteltua tai aikataulutettua tekemistä, jotta terve nyhjäämiskiintiökin tulee täyteen (mutta ei kuitenkaan ylity). Yksi tyhjä ruutu kalenteriviikossa tuntuu aina minilomalta, ja toimii kannustimena silloin kun viikko alkaa oikein takkuisesti (kuten nyt vaikka tänään).



Sunday, 22 January 2017

Kevätmietteitä iltapäiväauringossa


Viime päivinä on jo tuntunut, että valon määrä lisääntyy hiljalleen. Keväästä ei tietenkään kannata täällä Suomessa riemuita turhan aikaisin, tai voi joutua pettymään karvaasti - lumimyrsky on ennenkin iskenyt juuri kun kevätkengät on huhtikuun lopulla kaivettu esiin. Mutta jotenkin itsepintaisesti se kevät vaan kutkuttelee jo ajatuksissa - ja sitä myötä tietenkin myös vaatekaapin puolella. Muutamasta viimeisimmistä vaatehankinnasta huomaa ihan erityisesti, että yritän vaivihkaa ottaa varaslähtöä valoisampaan ja lämpimämpään vuodenaikaan.

Valkoinen silkkikauluspaita osui silmään käydessäni pikaisesti ohikulkumatkalla FilippaK:n alennusmyynneissä. Hyvin istuva, mutta sopivasti väljä, valkoinen kauluspaita on ollut toiveissa jo kauan, vaikka en kyllä voi väittää etsineeni sitä kovin aktiivisesti.  Nyt kun sellainen vihdoinkin löytyi ja vielä puoleen hintaan, olisi ollut sulaa hulluutta jättää se kauppaan.


Oliivinvihreät Hero-nahkanilkkurit ovat Terhi Pölkin viime syksyn mallistoa ja niissä on ehkä täydellisin lesti ikinä. Tämä viimeinen pari oli minulle hieman väljää kokoa 41, mutta väljyys korjaantui pohjallisen kanssa. Nahkanilkkureita on kyllä ihan rapsakka määrä jo ennestään, mutta kaikki muut ovat mustia. Nämä jalassa sopiikin ottaa niitä paljon puhuttuja askelia kohti värikkäämpää kevätpukeutumista...

Olin itseasiassa aikeissa pukea jo näihin kuviin vaalean Samujin takkini, mutta kokonaisuus näytti peilin edessä niin hurjan vaalealta, että turvauduin sittenkin mustaan lempitakkiini. Katsotaan jotain vaaleaa ja kirkasta kunhan ehdin ensin tottua edes siihen, että asukokonaisuudessa on vain yksi musta vaate. Takki on timanttinen Ritva Falla-löytö lemppari second hand-kaupastani WST:stä.  Olikin jo aika, että se pääsi esittelyyn tänne blogin puolelle, sillä olen kulkenut se päällä lähes joka päivä lokakuisesta ostohetkestä lähtien.


Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä kiinnostavat juuri tällaiset skarpit ja helppokäyttöiset luottovaatteet, jotka muuntuvat sitten aikanaan lämpimämpiinkin keleihin. Olen myös huomannut viime aikoina kummallista mieltymystä siniseen, vaikka väri on (näitä farkkuja lukuun ottamatta) pysynyt tiukasti poissa vaatekaapistani useamman vuoden. Pääosin vihreään ja mustaan vaatekaappiin sopisi tietenkin lisätä muutama väriläiskä, joten jäämme odottamaan mitä tästä vielä kehkeytyy...



Takki We Started This/ Silkkipusero ja farkut FilippaK / Nilkkurit Terhi Pölkki


Tuesday, 17 January 2017

Kuukauden kosmetiikkakokeilu: Rose & Abricot Hairmilk


Pesen hiukseni enintään kolme kertaa viikossa, yleensä aamuisin. Satun kuitenkin olemaan ennen aamukahvia erittäin kärttyinen ja harvinaisen hidas (ja useimpina aamuina tietenkin pienessä kiireessä), joten pyrin pitämään nämä toimitukset mahdollisimman lyhyinä ja kivuttomina. Kiitän joka kerta tähtiä siitä, että hiuslaatuni ei vaadi mitään erityishuomiota, ja voin näin ollen minimoida siihen käyttämäni vaivan ja ajan.


Viimeisimmällä kampaajakäynnilläni menin kuitenkin lipsauttamaan, etten ole käyttänyt puoleen vuoteen hoitoainetta, kun hiukseni eivät tunnu mitenkään kummemmin sellaista kaipaavan - ja sain tietenkin kampaajaltani palkaksi sellaisen mulkaisun, että lupasin korjata asian ensitilassa. Hieman pitkin hampain kävin sitten Joliessa hakemassa newyorkilaisen John Master's Organics:n Rose & Abricot Hairmilkin, joka on hiuksiin jätettävä hoitovoide. Siihen en nimittäin suostu, että joutuisin huuhtomaan hiukset vielä hoitoaineenkin levittämisen jälkeen!


Kuukauden käytön jälkeen myönnän kuitenkin nöyrästi, että tämän tehotuotteen levittämiseen kannattaa uhrata tahmeimpinakin aamuina se ylimääräinen minuutti - ja kaupassa useampi kymppi. Huipputuote erityisesti karheammalle hiuslaadulle ja talven, auringon tai uimaveden kuivattamille latvoille. Paksu, voidemainen koostumus hoitaa, mutta ei tee hiuksista rasvaisia tai lättäniä. Erityismaininta myös ihanasta tuoksusta! Ja jos minun suositukseni ei riitä, myös luonnonkosmetiikkaguru Katja Kokko nosti juurikin tämän tuotteen 'Vuoden parhaaksi hiuksiin jätettäväksi hoitoaineeksi' vuotuisissa Genuine Beauty Awards:issaan. Jos kiinnostuit John Master's Organics:stä, kannattaa ehdottomasti lukea myös  Katjan muut päivitykset aiheesta, sillä Katja tekee aina selvitystyönsä niin perusteellisesti!


The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.