Saturday, 23 September 2017

Chez Dédé


Tuntuu kuin Rooman lomastamme on jo pieni ikuisuus. Olen kuitenkin suhteellisen varma, että tunne johtuu yksinomaa arkielämän viimeaikaisista mullistuksista, sillä reissusta on ainakin kalenterin mukaan alle kuukausi. Lähes kuukausi on tietenkin internetin ihmeellisessä maailmassa hurjan pitkä hiljaiselo, mutta enpä viitsi elellä elämääni moisten paineiden varjossa. Sitä paitsi, matkavinkit - varsinkaan paikkaan jota kutsutaan ikuiseksi kaupungiksi - tuskin vanhenevat parissa hassussa viikossa.


Emme käyneet Rooman matkallamme kaupoilla mitenkään suunnitellusti. Olin googletellut pari vintage-myymälää etukäteen, mutta kun ne osoittautuivat valtaisiksi pettymyksiksi, oli sotasuunnitelmamme se vanha hyväksi todettu päämäärätön haahuilu. Roomassa oli itseasiassa kovin vinkeää haahuilla; meillä on kummallakin suhteellisen hyvä suuntavaisto, mutta piazzojen ja kapeiden kujien labyrintissä tuntui, että suuntavaisto katosi (ei vaan meiltä, vaan myös puhelimien karttaohjelmalta) alta aikayksikön. Suunnistimme siis pääasiassa sen mukaan, mikä kuja näytti milloinkin hauskimmalta. Roomassa taktiikka toimi hyvin (oo paitsi nälkäisenä ruokapaikan etsinnässä), sillä varsinkin keskustaa lähestyttäessä oli jokaisella sivukujalla mitä viehättävimpiä pieniä putiikkeja - kuten kuvissa näkyvä Chez Dédé.



Chez Dédé toi välittömästi mieleen rakkaan Proloquen, vaikka tunnelma jäi himpun verran vähemmän taianomaiseksi, eikä tuotevalikoima ollut yhtä upea. Chez Dédén liiketila on kuitenkin vaikuttava ja jaettu kolmeen eri tilaan; niin sanottuun pääsaliin, pieneen buduaariin ja ihanaan lukusaliin, joka oli omistettu yksinomaan toistaan upeammille kahvipöytäkirjoille. Olisi kuulkaa ollut hankintoja vaikka millä mitalla! Onneksi matkakumppanini kuitenkin muistutti hienovaraisesti, että kaikki minkä ostaa täytyy myös kantaa...


Kaupunkilomilla on mielestäni aina mukavaa käydä paikallisissa pienputiikeissa. Vaikka tuotteet olivat sellaisia, että niitä löytyy Suomestakin (tjaa, ehkä ainoastaan Proloquesta), niin ulkomaanmatkalta ostettu seinälautanen tai tuoksukynttilä muistuttaa aina erityisesti matkasta, jolta se on ostettu. Tietenkin hauskinta on aina ostaa kohdemaasta jotain paikallista - itse toteutin tätä filosofiaa törsäämällä jokseenkin hävyttömästi MiuMiun aurinkolaseihin...


Jos siis liikutte Roomassa (joka on kuulemma ihana matkakohde pitkälle syksyyn!) kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Chez Dédén hurmaavaa valikoimaa. Liike löytyy osoitteesta Via di Monserrato 35, eli muistaakseni Tiber-joen tuntumasta, ydinkeskustasta etelään. Liikkeen verkkokauppa löytyy osoitteesta chezdede.com.

Saturday, 26 August 2017

Muotitaiteilija Jukka Rintala Didrichsenissä


Tällä viikolla en ole ehtinyt avata omaa konettani lainkaan. Vaihdoin nimittäin viime viikolla lennosta työpaikkaa, ja olen tehnyt viimeiset kaksi viikkoa kahta työtä päällekkäin. Ei mikään varsinainen ideaaliratkaisu, mutta tartuin uuteen työmahdollisuuteen hetkeäkään epäröimättä, sillä saamani paikka on timanttinen ja pääsin vihdoin tekemään työkseni sitä mitä olen aina halunnut - eli kirjoittamaan. Nyt istun parhaillaan lentokentällä - lähdemme nimittäin viikoksi Roomaan-, mutta ennen lentokoneeseen nousua halusin ehdottomasti käydä jakamassa tämän menovinkin niille teistä, joilla ei ole vielä viikonloppusuunnitelmia.  


Kävimme muutama viikko sitten Äidin kanssa katsomassa Didrichsenissä Muotitaiteilija Jukka Rintala - näyttelyn, joka on todella mielenkiintoinen läpileikkaus Rintalan 40-vuotisesta urasta. Esillä on laaja kattaus Rintalan loisteliaita ilta- ja tetteripukuja, koruja, sekä upean lennokkaita maalauksia. Näyttely kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, vaikka ei olisikaan mikään iltapukufriikki - Rintala on yksi suomalaisen muodin parissa pisimpään työskennelleistä ja menestyneimmistä suunnittelijoista, eli oleellinen tekijä sata vuotta täyttävän Suomen kulttuuri-identiteetissä. 


Parasta antia olivat tietenkin julkimoiden yllä nähdyt (usein ihan yltiö-överit) iltapuvut. Koska museossa kuluu käyttäytyä asiallisesti, leikimme Äidin kanssa kovaäänisesti arvausleikkiä - tehtävänä oli arvata (tai Äidin tapauksessa muistaa), kenen yllä mikäkin puku on nähty. Leikki oli ihan mahtava ja todella monen puvun kohdalla osuimme ilman ennakkotietoakin oikeaan - puvut olivat muotokieleltään niin uskomattoman paljon kantajiensa näköisiä. 


Suosikkiosani näyttelystä oli kuitenkin ehdottomasti tummanpuhuva kirjasto- ja takkahuone, jossa olivat omaan estetiikkaani eniten purreet Rintalan luomuksetkin - selkeitä, dramaattisia linjoja ja vähemmän paljetteja ja hörselöä. Täällä puvut oli esitelty hieman väljemmin, joten ne ehkä pääsivät myös paremmin oikeuksiinsa - dramaattisinkin paljetiunelma menettää selvästi tehoja, jos sen kummankin puolen seisoo kaksi yhtälailla näyttävää luomusta. Tila on tietenkin Didrichsenin kaltaisessa kotimuseossa varmasti kortilla, kun esitelävänä on niinkin laaja tuoanto kuin Rintalalla. Mutta ehkä erityisesi pääsalin tilaa olisi voinut jakaa jotenkin tehokkaammin?

Näyttely oli muuten rakennettu hauskasti niin, että pukujen lomassa oli esillä Rintalan erityisesti valikoimia aareita Didichsenin omasta kokoelmasta - maalauksia ja veistoksia kotimaisilta ja ulkomaisilta taiteilijoilta, jotka ovat inspiroineet Rintalaa omalla urallaan. Oma suosikkini oli ehdottomasi Picasso. 


Jos siis viikonloppusuunnitelmat vielä uupuvat, kannattaa ehdottomasti suunnata Didrichseniin, sillä Rintalan näyttely on esillä enää tämän viikonlopun ajan. Jos lähdet näyttelyyn seuralaisen kanssa, leikkikää puvunarvausleikkiä. Todellisen kilvan saatte aikaiseksi, kun kumpikin kirjoittaa joka puvun kohalla oman arvauksensa paperille, ja lopulta vähiten oikein arvannut tarjoaa museokahvit. 


Saturday, 12 August 2017

Elokuu


Niin, viime viikolla alkoi elokuu. Ja hah! Pian sekin on jo puolessa välissä! Tuijottaessani kalenterin uutta aukeamaa epäuskoisena tajusin, että olemme asuneet väliaikaismajoituksessa vanhempieni luona jo yli kuukauden. Metsäisen ja hieman uneliaan omakotitalolähiön tunnelma on mitä ilmeisimmin vaikuttanut ajantajuuni, koska päivät tuntuvat kuluneen letkeiden kesäaskareiden parissa ihan huomaamatta. Ehkä ajantajuuni on vaikuttanut myös kesä.

Suuri osa kesäpuuhastelustani on ollut juuri sellaista, jota kirjoitin aiemmin loppukesältä toivovani. Olemme hävittäneet Äidin kanssa lukemattoman määrän turhaa tavaraa, jota on päässyt kertymään talon ullakolle ja kaappeihin kolmen vuosikymmenen aikana. Hävitys täytyy kuitenkin tehdä järkevästi; jokaiselle tavaralle täytyy keksiä uusi koti tai jokin fiksu kierrätystapa. Siivoamisen ohessa olemme pukeneet sanoiksi ajatuksiamme tavaraan ja omistamiseen liittyen ja toivon, että löydän aikaa jakaa noita ajatuksia tännekin, sillä niihin kiteytyy monta minua viime aikoina askarruttanutta asiaa.


Rakkaita kesäperinteitäkin on tullut vaalittua. Kävimme viime viikon alulla mattopyykillä, kun sää vihdoin kirkastui ja lämpeni päiväksi.  Sain kauan pyykkäämistä odottaneen punaisen villamattomme vihdoin pestyä, ja siitä tulikin entistä komeampi mäntysuovan ja juuriharjan avulla. Mattopyykki ei välttämättä kuulosta houkuttelevimmalta tavalta viettää kaunista kesäpäivää, mutta puhtaan maton lattialle levittäminen on mahtava tunne - ja jokaisen hyytävän vesiroiskeen väärti. Nyt pitäisi vielä saada kesän mustikkasato kerättyä ja kurkut säilöttyä. Kyttäämme päivittäin avomaankurkun kilohintoja lehdistä ja vaikuttaisi siltä, että pääsemme pian säilöntähommiin  - hinnat ovat laskeneet jo sopurajan tuntumaan, eli euron tietämille.


Viime viikonloppuna pääsin mökille kahden pienen järvihirviön kanssa, ja totesin jälleen kerran, ettei ole suurempaa riemua kuin lapsen, joka saa riehua vedessä. Vietin myös päivän Tallinnassa perheemme kolmannen pikkuhirviön kanssa (joka ei kyllä ole enää niin pieni) - ja totesin, ettei ehkä sittenkään ole suurempaa riemua kuin keppihevosharrastajan, joka pääsee Tallinnan loppumattomiin käsityötukkuihin. Tein itse reissulla vuosisadan ennätyksen, kun ostin vain yhden kankaan

Muiden rynnätessä tänä viikonloppuna Flow'hun, me lähdimme kahdestaan mielitiettyni vanhempien merenrantamökille. Ja tällä hetkellä näyttää, että päätös oli oikea; pääkaupunkiseudulta on tullut hurjaa videota siellä riehuvasta ukkosmyrskystä. Myrsky näyttää kyllä tulevan tännekin, mutta ihailen sitä mieluummin villasukat jalassa mökin ikkunasta, kuin festarilavan kattamattomalta edustalta. Voimia kaikille rankkasateessa tanssiville!


Kesä on siis ollut tähän mennessä mitä parhain ja mahtava loppuhuipennuskin on luvassa, kun lähdemme kuun lopulla viikoksi Roomaan. Elokuu herättää kuitenkin aina hieman katkeransuloisia tunteita. Kesä alkaa tavallaan olla ohi (liian pian!), ja sen viime hetkistä haluaisi nauttia täysin siemauksin - ja ainakin minä toivon, että saisimme vielä edes viikon mittaisen intiaanikesän. Silti syksy kutkuttelee - se on taas uusi jakso elämässä, ja tässä viime aikoina on ollut kehitteillä eräs suuri muutos, jonka myötä syksyni on varmasti täynnä uusia jännittäviä haasteita. Mutta nyt - nyt lähden laiturilta sateensuojaan, sillä tummat pilvet kerääntyvät jo.

Monday, 26 June 2017

Loppukesän suunnitelmat


Juhannus tuntuu aina jakavan kesän kahtia, vaikka oikeastaan se ei ole millään mittarilla kesän puolessa välissä. Varsinkaan säiden puolesta! Monena vuonna on syyskuu muistuttanut enemmän kesää kuin kesäkuun ensimmäinen - tai toinenkaan - puolikas. Tänäkin vuonna tuntuu, ettemme ole päässeet nauttimaan vielä kovinkaan monesta hellepäivästä. Silti heti juhannuksen jälkeen tulee tällainen kuumeinen tarve punoa suunnitelmia heinä- ja elokuuksi, jotta kesästä tulisi varmasti nauttineeksi mahdollisimman paljon, ennen kuin se on ohi.

Loppukesän  suunnitelmissa prioriteettina on mökkeily. Vietimme juhannuksen pääkaupunkiseudulla vanhempiemme talonvahteina (ihan hyvä niin, koska paluuruuhkat olivat kuulemma hirvittävät), mutta kesän aikana on kyllä päästävä mökille edes kerran! Onneksi vaihtoehtoja tämän suunnitelman toteuttamiseksi on monia, vaikka omaa kesämökkiä ei olekaan, sillä lähipiirin ja perhetuttujen mökeille satelee kutsuja jo pitkin talvea. Heinäkuun työtilanteen selkiydyttyä alan siis latomaan mökkivierailuja kalenteriin!


Toinen vähintään yhtä tärkeä kesäperinne on päiväretki Porvooseen Kirsin kanssa. Olemme jo sopineet, että heti kun aikataulut käyvät jonain viikonloppuna yhteen, kurvaamme päiväksi nauttimaan vanhan kaupungin suloisuudesta (eli Kirsi sortuu ostamaan lisää ylihinnoiteltua keramiikkaa ja minä tingin nuivien antiikkikauppiaiden kanssa kaiken maailman rojusta). Hyvä ruoka on myös meidän reissuillamme aina prioriteetti. Viime vuonna lounastimme oikein onnistuneesti Fredrikan Lähteessä Runeberginkadulla, ja siellä voisin kyllä mielelläni vierailla uudemman kerran. Parasta näissä reissuissa on kuitenkin yhdessä vietetty laatuaika, kun on todella aikaa jutella eikä kummallakaan ole kiire minnekään.

Porvoon reissun lisäksi olemme Kirsin kanssa puhuneet - tosin aika epämääräisesti - jostain toisestakin päiväretkestä. Ihan perinteinen Tallinan reissu tai ehkä voisimme tutustua Ahvenanmaahan tai käydä ihastelemassa Hangon kesää. Suunnitelmat ja mahdollinen reissukokoonpano ovat vielä täysin auki, mutta toivottavasti tästä kehkeytyy jotain!


Kuten olen jo aiemmin maininnut, asunnossamme tehdään tänä kesänä putkiremontti, jonka alta joudumme muuttamaan evakkoon vanhempieni luo heinäkuun puolessa välissä. Tästä seuraa erittäin todennäköisesti se, että osallistun kerrankin niihin kesäaskareisiin, joissa aina kovasti lupaan auttaa Äitiä, mutta en sitten kuitenkaan loppupeleissä muka ehdi. Näihin askareisiin kuuluu mm. mattopyykillä käynti, talven mustikkavaraston kerääminen, maustekurkkujen säilöminen ja vanhojen tavaroiden hävittäminen varastosta ja ullakolta. Lisäksi aion kunnostaa kaksi Wiener-tuolia, jotka ovat seisseet vanhempieni nurkissa odottamassa uutta maalipintaa jo ties miten kauan.  

Vanhempien luona asuminen kahden kuukauden ajan voi kuulostaa itsetuhoiselta, mutta omat vanhempani ovat ihan laatuseuraa, eivätkä nipota turhasta. Tai no, Äiti nipottaa tietenkin ihan kaikesta (joskin lähes aina hyvin oikeutetusti), mutta on kai hyväksynyt, että olen luonnostaan vähän ajantajuton huithapeli, joten ei enää yritä koulia minusta tehokasta mallikansalaista ihan niin rautaisella otteella kuin joitain vuosia sitten. Ihan rehellisesti sanottuna en kyllä edes tiedä mistä olisimme löytäneet tällä aikataululla mitään järkevää vuokra-asuntoa - ja onhan tässä järjestelyssä se etu, että säästämme vuokrarahat, joilla saanee uuden pesukoneen lisäksi vielä yhden ulkomaanmatkankin kustannettua.


Niin, se ulkomaanmatka. Olemme ottaneet töistä lomaa elo-syyskuun vaihteeseen ja suunnitelleet, että kesämme huipentuu tuolloin johonkin reissuun. Tällä hetkellä puhuttelevimmat matkakohteet ovat Rooma ja Praha, mutta saa nähdä  mitä vielä keksimme. Lennot täytynee kuitenkin varata tällä viikolla, eli palaan varmasti reissusuunnitelmiimme heti kun tiedän enemmän!

Näiden suunnitelmien lisäksi aion tietenkin ahtaa mahaani kesän aikana mahdollisimman monta vesimelonia, mansikka- ja kirsikkalaatikollista, ja maata lukemassa jotain älyttömän hyvää kirjaa vanhempieni pihalla (siis silloin kun en ole töissä tai Äidin maaorjana). Lisäksi aion heittää talviturkin Leppävaaran maauimalassa, mutta luonnonvesistä en lupaa mitään. Kummisetäni kalasti nimittäin alkukesästä noin metrin mittaisen, 11-kiloien hauen ja voin sanoa, ettei tapaus missään nimessä ainakaan lieventänyt vakaata uskoani järvi- ja merihirviöiden olemassaoloon.


Kuvat ovat siltä kesän ensimmäiseltä puolikkaalta - ja jälleen kerran pahaa-aavistamattoman puutarhurinaapurin aidan yli salaa iltahämärissä napattuja.


Sunday, 18 June 2017

Viikon parhaat


Kotiaamut. Täytyy varmasti tähdätä elämässä siihen, että saisin tehdä suurimman osan töistäni kotona. En tykkää yhtään, jos viikon jokaisena (tai edes viitenä) aamuna täytyy rynnätä ovesta ulos mahdollisimman nopeasti ja olla aina menossa. Kotipäivinäkin herään kyllä melkein poikkeuksetta viimeistään seitsemän korvilla - juuri nyt jopa ihan ilman herätyskelloa, koska makuuhuoneemme sälekaihtimet on asennettu väärin ja aamuauringon säteet pääsevät livahtamaan niiden alareunan ali suoraan sille leveysasteelle, jossa silmäni ovat makuuasennossa (Vilma demonstroi yläkuvassa, että hänen uniaan eivät moiset triviaalit asiat häiritse). Kotiaamuinakin pyrin viemään Vilman ensimmäisenä ulos (mikäli hän suvaitsee herätä), laitan pyykkikoneen pyörimään ja yritän olla kaiken suhteen mahdollisimman tehokas. Mutta se kotoa lähteminen heti aamutuimaan. Se on todellinen koettelemus.


Muslan perjantaiohjelma Radio Helsingissä. Olen ottanut tavaksi käydä perjantaiaamupäivisin Barre-tunnilla, jonka jälkeen rääkkään alaraajojani vielä hieman lisää kävelemällä salilta kotiin rivakan tunnin lenkin. Lenkin ajan kuuntelen Musla-lifestylesivustoa pitävien Kirsikan, Ennin, Mian ja Katrin perjantaiohjelmaa Radio Helsingiltä. Muslalaiset keskustelevat ohjelmassaan kaikenlaisesta ajankohtaisesta kulttuurin, muodin, ruuan ja juoman, musiikin ja kaupunkilaisarjen saralla. Kannattaa kuunnella, ihan timanttinen! Tänä perjantaina keskusteltiin mm. illallisten järjestämisestä, ennustettiin Millenium-muodin paluuta (dear lord),  ja sivuttiinpa siinä samalla hieman hautajaiskonseptejakin. Aamupäivän kruunasi Britneyn I'm a Slave 4 U-biisi, jonka Enni kuulemma toivoo soitettavan omissa hautajaisissaan, jotta bileet pääsevät kunnolla käyntiin. Ah, Britneyn ja huulikiillon kultavuodet. Such memories.


Alppiruusut. Edellinen asuntomme sijaitsi aivan Haagan Alppiruusupuiston lähettyvillä, ja vaikka en mitään muuta niiltä kulmilta kaipaa, niin kesäkuiset iltakävelyt Alppiruusupuistossa ottaisin kyllä iloiten takaisin elämääni. Onneksi Tapiola on puutarhanhoidon luvattu kaupunginosa, ja äveriäiden omakotitalojen pihassa voi juuri nyt bongailla mitä upeampia alppiruusuistutuksia. Otsolahden venesataman tuntumassa on ihan erityisesti yksi piha, joka on niin täynnä erivärisiä alppiruusuja, että voisi melkein sanoa heillä olevan pieni yksityinen alppiruusupuisto. Kävin kuvailemassa sitä yhtenä iltana salaa aidan yli. Hups.


Sandro avasi Tapiolaan perjantaina uuden ravintolan. Niin, siis aivan tuohon meidän naapuriin. Kotoamme kestää kävellä siihen viisi minuuttia, jos oikein vitkastelee. Olen siis ehkä maailman onnekkain ihminen. Paitsi että, muutamme heinäkuussa kahdeksi kuukaudeksi evakkoon rakkaasta kodistamme, koska täällä alkaa putkiremontti. Mikä on luonnollisesti ihan takapuolesta. Mutta look at the bright side, emme joudu maksamaan heinä-elokuulta vuokraa, joten syyskuussa minulla on kevyesti varaa turruttaa syystuskaani Sandrossa vaikka joka päivä. Taidan itseasiassa mennä jo tänään sinne turruttamaan asuntoerotuskaa etukäteen...


Iltakävelyt meren rannassa. Ennustan, että tulen kaipaamaan kotimme ympäristöä vähintään yhtä paljon kuin itse asuntoa putkiremonttievakkomme aikana. Tapiolan ympäristössä on vaikka kuinka paljon ihania ulkoilureittejä ja ne ovat tietenkin parhaimmillaan näin kesäaikaan. Vakioreittimme kulkee tuosta Länsiväylän kupeesta Karhusaaren ulkoilurantoja pitkin, sitten Otsolahden reunoja takaisin. Vakionähtävyyksiin kuuluu ihana hattaransävyinen ulappa, Karhusaaren salaperäinen kartano ja ylväs joutsenpariskunta. Niin, ja varmaan pääkaupunkiseudun suurin paskahanhi-keskittymä. Niitä ei kyllä tule yhtään ikävä.

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.