Sunday, 11 August 2019

Idoli: Chimamanda Ngozi Adichie

Kuva: Thrustan Redding, M Le Magazine du Monde

Kuusi vuotta sitten sain koulussa tehtävän: kirjoita essee ihailemastasi tunnetusta ihmisestä, jonka kaltaiseksi haluaisit tulla. Kimpaannuin tehtävästä, koska mielestäni ihmisen pitäisi etsiä itsestään se, joksi tulla, eikä rakentaa identiteettiään jonkun muun varaan. First know, be and aspire to be yourself.

Olen edelleen samaa mieltä, mutta jos essee pitäisi kirjoittaa nyt, kirjoittaisin Chimamanda Ngozi Adichiestä.

Adichie on vuonna 1977 syntynyt nigerialainen kirjailija, joka käsittelee teoksissaan ja puheenvuoroissaan rotua, sukupuolta, ihmissuhteita ja tasa-arvoa. Vogue kuvaili Adichieta vuonna 2015 ilmestyneessä haastattelussa näin: ”- - palkittu kirjailija, TED-talk sensaatio ja Beyoncén suosikkifeministi”. Seems like Queen B and I have something in common!

Tutustuin Adichieen lukiessani vanhasta Voguesta hänen kirjoittamansa joulutarinan. Se oli upea, joten lainasin heti Adichien ensiromaanin The Purple Hibiscus. Tänä kesänä ainoa lomatavoitteeni oli lukea mahdollisimman paljon Adichieta ja Adichiesta.



Top 3 teokset, toistaiseksi

Half of a Yellow Sun, upea kertomus Nigeriaa 1960-luvulla repineestä sisällissodasta, jonka tuloksena Igbot perustivat Etelä-Nigeriaan pian kaatuneen Biafran valtion. Riipaiseva tarina kerrotaan kolmen erilaisessa asemassa olevan henkilöhahmon kautta, jotka pyrkivät selviytymään epätoivoisen sodan ja kaaoksen keskellä.

Americanah, rakkaustarina, jonka keskiössä ovat rotu, kuulumattomuus ja kuuluvuus. Oman lukukokemukseni perusteella myös se, miten koti löydetään itsestä ja toisista ihmisistä, ei niinkään paikasta tai ajasta. Pitää otteessaan viimeiseen lauseeseen asti. Samaistuin tämän kirjan päähenkilöhahmoon ehkä enemmän kuin yhteenkään fiktiiviseen hahmoon koskaan.

We Should All Be Feminists kirjallinen versio Adichien vuonna 2012 pitämästä TEDx talkista (must watch!!!). Palautin kirjan viikon myöhässä kirjastoon, koska halusin nukkua se tyynyn alla. Katso myös Adichien ensimmäinen, älyttömän hyvä TED talk The Danger of a SingleStory.



Adichie kirjoittaa selkeästi, lämpimästi ja inhimillisesti. Henkilöhahmot ovat syviä ja huomiot viiltäviä. Nauroin ja itkin jokaista teosta lukiessani. Seuraavaksi luen vuonna 2017 julkaistun Dear Ijeawele, or A Feminist Manifesto in Fifteen Suggestions.

Mietin pitkään, miksi juuri Adichie herättää niin suurta ihailua kirjailijana, puhujana, feministinä, tyyli-ikonina ja naisena. Mutta sitten tajusin: juuri siksi, että Adichie on nimenomaan herself.

Seuraa Adichien instaa täällä (jatkuva tyyli-inspiraation lähde). Kannattaa myös napata lehtihyllystä Vogue Britainin syyskuun numero (jonka on muuten toimittanut HRH The Duchess of Cambridge, eli näin ystävien kesken Kate), sen sivuilla seikkailee muiden inspiroivien hahmojen lisäksi Adichie!

Friday, 2 August 2019

Salsa picante

Kun haluat säväyttää, mutta et kikkailla, valmista kulhollinen salsa picantea.


Salsa picanten key element on maukkaat tomaatit. Lajikkeella on merkitystä, mutta yleensä sameakuoriset ja laajasydämiset tomaatit ovat maukkaimpia. Käytän salsaan kypsiä miniluumutomaatteja sekä Lindroosin turveviljeltyjä ja helvetin kalliita, mutta supermaukkaita tomaatteja.

Elämänohje: mauton, mutta halpa tomaatti on silti aina mauton tomaatti. Jos ostat tomaatteja, osta tomaatin makuisia tomaatteja tai jätä tomaatit suosiolla kauppaan.

Punasipuli toimii tuoresalsassa ympäri vuoden, mutta kesäisin se kannattaa ehdottomasti korvata tuoreella kevätsipulilla (vaalealla tai punaisella), jonka vartta voi myös leikata mukaan. Sokeria voi lisätä, mutta yleensä miniluumutomaateista tulee riittävästi makeutta.

Salsa picante tuo that something extra kaikkiin low key -kesäruokiin. Toimii esim. tacoissa, burgereissa (erityisesti halloumin kanssa), kaiken grillatun kylkeen jne. Jos käytät salsaa bruschettaan, pilko sekaan 1-2 valkosipulinkynttä ja korvaa korianteri basilikalla (tai käytä molempia). Ja lisää oliiviöljyä.

Here’s how:

1 tuore chili
250g miniluumu- tai kirsikkatomaatteja
2 kypsää tomaattia
1 punasipuli
½ ruukkua tuoretta korianteria
puolikkaan limen mehu
(1tl ruskeaa tai ruokosokeria)


Pilko kaikki niin pieneksi kuin jaksat (erityisesti sipuli) ja sekoita. Säilyy jääkaapissa noin kolme päivää, mutta parasta tuoreena!



Tuesday, 30 July 2019

Kuukausi ostamatta mitään

Eilen oli maailman ylikulutuspäivä – tänään elämme siis jo velaksi maapallolle. Siksi aion jälleen pitää kuukauden mittaisen kulutuspaaston.

Jonain päivänä (eläkkeellä?) oon yhtä vapaa pakkomielteisestä kuluttamisesta kuin tämä lokki.

Maailman ylikulutuspäivä saa pysähtymään omien kulutustottumuksieni ääreen joka vuosi. Kulutan aika tiedostavasti, mutta tuntuu tarpeelliselta tehdä enemmän, kun maapallon resurssit on tältä vuodelta poltettu loppuun jo heinäkuussa. Vähän kuin luottokortti olisi tapissa ja olisi pakko kiristää vyötä, kunnes saa laskun kuitattua (we all know that feeling).

Siksi pidän taas kuukauden mittaisen paussin ylimääräisestä kuluttamisesta. En osta kuukauteen muuta kuin ruokaa (ja vessapaperia), vältän yksityisautoilua ja yritän olla tuottamatta lainkaan ruokahävikkiä. Paasto alkaa tänään ja loppuu 1. syyskuuta.

Ympäristösyiden lisäksi paastokuukausi on pyrkimys vapauttaa mielestä tilaa muille asioille kuin jatkuvalle kuluttamiselle. Aion liikkua, lukea ja nauttia kesän lopuista päivistä ilman, että mietin koko ajan mitä ostaisin seuraavaksi.


Mitä hyötyä kulutuspaastosta on?

Jatkuvasta kuluttamisesta tulee helposti puoliautomaattinen tapa, jolla ei oikeastaan ole mitään positiivisia seurauksia. Siksi päämäärättömän ostelun lopettaminen hetkeksi vapauttaa mielestä tilaa sellaisille tavoitteille, jotka ovat oikeasti palkitsevia, ja toisaalta konkretisoi ne (harvat) oikeat tarpeet.

En tiedä onko paastokuukaudesta konkreettista hyötyä planeetalle – mutta tuskinpa siitä haittaakaan voi olla. Jos esim. jatkuvan konmarituksen sijaan useampi pitäisi kulutuspaaston, emme ehkä käyttäisi luonnonvaroja niin vikkelästi loppuun (emmekä pyörittäisi koko ajan silmissämme tavaraa, vaan katselisimme esim. taivaalle tai kirjan sivuja).

En missään nimessä tuomitse ostamista tai kuluttamista (osaan harjoittaa sitä itsekin varsin ansiokkaasti) enkä väitä, että kuukausi ostamatta mitään pyyhkii hiilijalanjälkeni olemattomiin. Koska planeetan tilanne kuitenkin on mikä on, ei tee kenellekään pahaa tarkastella kulutustottumuksiaan kriittisesti. Se, mitä tarkastelun lopuksi päätyy tekemään tai jättää tekemättä on jokaisen oma asia.

Viime vuonna kuukausi ostamatta mitään -haaste meni minulta puolivälin jälkeen penkin alle, joten käyn kisaan itseni kanssa  – saa nähdä olenko tällä kertaa enemmän master of my own mind


Näin viime vuoden haaste eteni:






Thursday, 16 May 2019

Lampunvarjostinkurssilla

Tein ensimmäisen lampunvarjostimeni vuonna 2011 ja tietty aloitin vaikeasta pliseerausvarjostimesta, kuinkas muutenkaan. 

Kun kerron missä käyn tiistai-iltapäivisin, seuraa häkeltyneitä ilmeitä ja liuta lisäkysymyksiä. Kyllä: käyn tiistaisin lampunvarjostinkurssilla, lampunvarjostinliike Doramiassa.

Kaikki alkoi vuonna 2011, kun perin Isoisoäidiltäni kivan lattiavalaisimen, jossa oli kauhea varjostin. Olin IB-lukiossa, jossa taideaineet pitää suorittaa oma-aloitteisesti ja lähdin äidin ehdotuksesta lampunvarjostinkurssille. Tein siis ensimmäisen lampunvarjostimeni tavallaan kouluaineena (fun fact: sain lopulta taideaineista stipendin, ehkä siksi että tekemäni jutut olivat kautta linjan juuri näin erikoisia).

Tänä keväänä lähdin kurssille uudelleen, koska ostin syksyllä Bukowskis’lta messinkisen lattiavalaisinparin, joissa ei ollut varjostimia. Kurssi oli joululahja äidiltä, joka lopulta raivasi kalenteristaan tilaa ja tuli kurssille mukaan. Äiti on luontainen projektikoordinaattori ja vahtii, että erään toivottoman visionäärin projektit etenevät järkevässä aikataulussa.

Äitin tekemä plafondi vuodelta -88 on myös aikamoinen kunnianhimon työnäyte. Ehkä meissä on sitenkin jotain samaa. 

Äiti on ollut lampunvarjostinkurssilla viimeksi vuonna -88, mutta sitä vetää edelleen sama super-rouva Anu. Anu päätyi perustamaan Doramian ystävän suosituksesta (ystävä toi lampunvarjostimien tekemisen Suomeen Ruotsista), ja liike on nyt seissyt Kolmannen linjan ja Wallininkadun kulmassa yli 30 vuotta. Ennen liikkeen perustamista Anu oli Armi Ratian aikaan töissä Marimekolla, miettikää mikä ura!

Kun istun tiistaisin Anun tekemien upeiden lampunvarjostimien keskellä, pohdin millainen tulevaisuus tällaisella käsityöllä on. Toivoisin, että sillä olisi uusi tuleminen ja jotenkin se tuntuu todennäköiseltä: ihmisiä on alkanut kiinnostaa merkitykselliset laatuesineet massakuluttamisen sijaan. Less is more!

Anu on tehnyt työuransa aikana tuhansia lampunvarjostimia, liikkeessä olevat ovat myynnissä, mutta pääasiassa lampunvarjostimia myydään tilaustyönä.

Toivoisin myös, etteivät ihmiset ajattelisi niin paljon sitä ovatko he jotenkin erityisen luovia, ja että vain erityisen luovat ihmiset voi tehdä käsitöitä ja osallistua lampunvarjostinkursseille. Oikeasti kaikkien kannattaisi tehdä käsitöitä, koska käsityö on parasta vastalääkettä hektisyydelle ja jatkuvalle ärsyketulvalle.

Ajattelin itsekin joskus, että käsitöiden suurinta antia on lopputulos ja siksi tuntui valtavalta riskiltä aloittaa mitään, koska entä jos lopputulos onkin pettymys ja siihen on mennyt noin miljoona tuntia?

Nykyään tuntuu tärkeämmältä, että käsityön äärellä on pakko keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Lampunvarjostinta ommellessa ei voi multi-taskata tai vilkuilla puhelinta vähän väliä, on pakko keskittyä ompeleisiin! Käsitöitä tehdessä aivot myös käyttää luontaista havainnointi- ja ongelmanratkaisukykyään, eli käsityö on tehokasta aivotreeniä. 

Lampunvarjostinkehikkoja on joka lähtöön. Perhoslamppu - super fabulous!


Käsityö on myös raikas vastakohta silmittömälle kuluttamiselle. Tehdessä ymmärtää konkreettisesti, miten paljon työtä ja suunnittelua yksi esine vaatii. Kun tekee itse, tulee myös harkittua tarkemmin, minkälaisia esineitä oikeasti tarvitsee. Ja toisaalta – saa juuri sellaisia esineitä, joita oikeasti haluaa.

Anun lampunvarjostinkurssia suosittelen kaikille myös siksi, että seura on mitä parhainta. Kurssilaisten kanssa tulee juteltua tekemisen ohessa ja on aina tosi mielenkiintoista tavata ihmisiä from all walks of life

Osa kurssilaisista on käynyt tekemässä lampunvarjostimia melkein yhtä kauan kuin Doramia on ollut olemassa, eikö ole uskomatonta? Yhdellä rouvista on kuulemma niin monta varjostinta, että hän vaihtaa jouluksi kaikkiin lamppuihinsa (niitäkin on kuulemma aika monta) erityiset jouluvarjostimet. How fabulous!


Kun saan lampunvarjostimeni ensi kerralla valmiiksi, olen niistä varmasti ihan älyttömän ylpeä (olkoonkin, että äiti ompeli niistä rehellisyyden nimissä ainakin puolet). Jatkossa esittelen olohuoneemme uusille vieraille jotakuinkin näin: ”tässä olohuoneemme. Ahaa, huomaan, että mietitte mistä näin upeat lampunvarjostimet…” Ehkä minustakin tulee nainen, jolla on kaapissa joka sesongille eri lampunvarjostimet. 

P.S. lupaan esitellä tekeleeni pian! 

Sunday, 5 May 2019

Lautasella nyt: nokkonen



Nokkoskausi tulee joka vuosi yllättävän aikaisin! Nokkoset puskevat jo maasta, kun puiden vihertäminen vasta alkaa. Nokkonen on parhaimmillaan (eli ravintopitoisin) näin alkukeväästä. Kerääminen kannattaa siis aloittaa nyt!

Miksi nokkosta kannattaa syödä?

Nokkonen on ihan älyttömän ravintopitoinen kasvi ja huomattavasti ekologisempi vaihtoehto kuin kasvihuoneissa kasvatettu, tai maailman toiselta laidalta rahdattu pinaatti.

Luotto-kasvioppaani, Toivo Rautavaaran Terveyskasvikirja, kertoo: ”nokkonen on kaikista vihanneskasveistamme ravintopitoisin ja terveellisin. Se on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, kaksi kertaa ravitsevampi kuin porkkana ja lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi”. (Jos löydät teoksen jostain antikvariaatista, nappaa mukaan! Vähän hihhuli, mutta sympaattinen). 

Nokkosessa on huomattavat määrät valkuais- ja kivennäisaineita, mm. rautaa, kaliumia, kalkkia ja magnesiumia, sekä B- ja C-vitamiineja.


Miten nokkonen kerätään?

Nokkonen poimitaan alkukeväästä, kun sen versot ovat vielä 10-15cm korkeita. Pienet nokkoset eivät pistä, mutta kannattaa silti pukea nahka- tai puutarhakäsineet sormien suojaksi. Nokkonen saattaa tehdä 3-4 satoa kesässä ja kaikki kannattaa ottaa talteen, koska nokkoskuuri keskitalvella tekee iholle ja jaksamiselle ihmeitä!

Nokkosia tulisi kerätä paikoista, jossa ne eivät altistu liikenteen saasteille tai liian rehevälle maalle (esim. navetan tai kompostin vierestä), koska silloin kasviin kertyy terveydelle haitallisia määriä nitraattia.

Keräämisen jälkeen versoja huuhdellaan useassa vedessä, jotta niiden poltinkarvat huuhtoutuvat kunnolla pois. Erityisesti pieniä nokkosia voi huuhtomisen jälkeen käyttää sellaisenaan, mutta nokkosta voi myös säilöä pakastamalla tai kuivaamalla.

Pakastaminen

Pakastettaessa versoja kiehautetaan vähässä vedessä ja silputaan veitsellä vihreäksi massaksi, joka jäähdyttyään sopii pakastettavaksi.

Kuivaaminen

Kuivatessa huuhdottuja nokkosia kastetaan minuutiksi kiehuvaan laimeasti suolattuun veteen, valutetaan ja levitetään kuivumaan (äidillä on kuivuri, jolla homma käy aika paljon vikkelämmin). Kuivuneen nokkosen voi musertaa ja säilöä tiiviiseen pelti- tai lasipurkkiin.


Miten nokkosta kannattaa käyttää?

Nokkosta voi käyttää oikeastaan mihin vaan, pinaatin tapaan. Tuoreita nokkosia voi laittaa vaikka salaattiin tai tehdä niistä mehua. Pakastettuja/kuivattuja nokkosia käytän sämpylä- ja lettutaikinassa, smoothiessa ja curryissa.

Nämä letut on kyllä rehellisyyden nimissä äidin keittiöstä, mutta tein niihin oikein onnistuneen suolaisen kasvistäytteen (yleensä syön näitä Äitin tekemän puolukkahillon kanssa): viipaloin mandoliinilla porkkanoita, jotka paistoin voissa pinaatin ja sipulin kanssa. Päälle fetaa ja turkkilaista jogurttia, joka on raikas vastapaino kaikelle paistetulle. Niin hyvää! 

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.