Thursday, 19 July 2018

Bibimbap


Bibimbap, eli korealainen pyttipannu tai ”sekaruoka”, tuli tänä keväänä ryminällä elämääni. Kollega neuvoi kokkailemaan sitä kotona ja ensimmäisen kokeilun jälkeen olin koukussa.

Bibimbap on aika ruokaisaa ja se sopii parhaiten illalliseksi. Evääksi se ei sovellu (ainakaan yhtä hyvin kuin esim. Pad Thai tai vietnamilaiset rullat), koska Bibimbap on parhaillaan straight off the pan.

Teen itse bibimbapin pelkillä kasviksilla, mutta niiden lisäksi annokseen sopii myös tofu, porsaanliha, lohi tai kana – oikeastaan mikä vaan, kunhan soijaa (tai teriyakia) ja valkosipulia on tarpeeksi! Kaikki tässä reseptissä mainitut ainekset löysin Prismasta, eli tätä varten ei tarvitse lähteä erikseen Asian markettiin (ellei Asian market sitten ole lähempänä kotiasi kuin Prisma).

Sekoitettu annos ja Gochujang-chilitahna. Paras juoma Bibimbapin kanssa on limellä maustettu kylmä vesi!

Here’s how:

Keitä haluamaasi riisiä (maustamatonta basmati-, puuro- tai sushiriisiä) n. 1,5 dl/annos ja valmista kastike sekoittamalla 1tl jokaista/annos: Gochujang chilitahnaa, seesamiöljyä, riisiviinietikkaa, seesaminsiemeniä ja halutessasi sokeria tai hunajaa. Ylimääräinen kastike säilyy jääkaapissa useita päiviä.

Omat suosikkitäytteeni ovat:

  • Korianteriporkkanat. Suikaloi 1 iso porkkana/annos pitkittäin kuorimaveitsellä. Lämmitä reilu loraus oliiviöljyä paistinpannulla, lisää pilkottu valkosipuli ja tuore chili ja paahda hetki. Lisää porkkanat ja paista, kunnes suurin osa niiden kosteudesta on haihtunut. Revi sekaan nippu tuoretta korianteria.
  • Soijasienet. Paista 3 viipaloitua herkku- tai siitakesientä/annos parissa ruokalusikallisessa soijaa.
  • Kesäkurpitsasuirut. Leikkaa kesäkurpitsa madoliinilla pitkittäissuunnassa suiruiksi ja paista voissa neljäsosa suiruista/annos.
  • Valkosipulipinaatti. Kuumenna pieneksi pilkottu valkosipulinkynsi voissa tai seesamiöljyssä pannulla, lisää tuoretta pinaattia 75g/annos, ja paista veltoksi.

Jos noudatat tätä paistojärjestystä, voit tehdä kaikki kasvikset samassa pannussa peräjälkeen (= vähemmän säätöä ja tiskiä). Kaikki muut paitsi ehkä pinaatti säilyvät maukkaina jääkaapissa, jos haluat tehdä isomman satsin kerralla. Paista jälkilämmöllä kevyesti kananmuna/annos, niin että keltuainen jää pehmeäksi. Uppomunasta saa ekstrapisteet!

Asettele keitetyn riisin päälle kaikki täytteet, päällimmäiseksi kananmuna ja pilko päälle ohuiksi renkaiksi kevätsipulia. Tarjoile annos tässä vaiheessa illallisvieraille, ’cause it gon get messy. Ruokailija annostelee 1-2 rkl kastiketta annoksen päälle, rikkoo kananmunan ja sekoittaa annoksen perusteellisesti juuri ennen syömistä.

Omomomommnn.

Wednesday, 18 July 2018

Iholla nyt: Babe Balm


Kesäisin arvostan yksinkertaista kauneusrutiinia. Ulkona paistaa aurinko – ei ole aikaa kököttää sisällä hinkkaamassa naamaa. Mitä useampaan tarkoitukseen yksi tuote käy, sitä parempi.

Kesän kuumin uutuustuote Babe Balm on monitoimivoide, jota voi käyttää kosteutukseen, meikinalusvoiteena, kasvobalsamina, korostusvoiteena tai vaikka öljyputsarina. Ihan mihin vaan! Lisäksi jokaisella käyttökerralla saa vähän tropiikkiterapiaa, koska voiteessa on sellainen makean karhea tropiikin tuoksu (ehkä nektariini?).

Sain Babe Balmin testiin Sugarilta ja pidin siitä heti. Olen käyttänyt sitä polviin, kyynärpäihin, käsien kovettumiin ja kasvoille (levitin sitä yhtenä päivänä koko kasvoille ja olin koko päivän mega glow).

Babe Balm on valmistettu huippulaadukkaista raaka-aineista. Siinä on koentsyymi Q10:tä, skvalaania ja kimara kaikkia upeita hedelmä- ja kukkaisantioksidantteja tropiikista: kokumvoi, kameliaöljy, kookosöljy, pequiöljy, gardenian kukkauute (eli monoi), vaniljauute ja hibiskuksen siemenöljy. Vaikka voide on paksua ja vähän vahamaista, se imeytyy ihoon hyvin, koska siihen käytetyt öljyt on molekyylikooltaan pieniä.


Ennustan, että Babe Balmista tulee uusi luottovoiteeni, koska kannan sitä koko ajan mukana. Se on jotenkin vähän seksikäs; helposti lähestyttävä, flirttaileva ja silti tyylikäs – the balm for babes. Babetastic.

Lisäksi Babe Balm on mahtava hinta-laatusuhteeltaan, koska 60ml iso tuubi maksaa alta 37 euroa, 30ml pikkutuubi alta 25 euroa. It’s the balm for a babe on a budget, too!

Babe Balm on englantilaisen, ultra fabulousin luonnonkosmetiikkabrändin Bybin esikoistuote. Bybin perustajakaksikko Elsie ja Monika tunnetaan myös sivustostaan Clean Beauty Collection, jota on kutsuttu mm. luonnonkosmetiikan Into the Glossiksi.


Seuraavaksi haluan kokeilla Bybiltä ainakin kehuttua Supercharge Serumia ja Detox Dust puhdistavaa aktiivihiilinaamiota. Talveksi ostan rohtuvia huulia varten Buffer huulikuorinnan. 



Sunday, 15 July 2018

Pieni matkaopas Prahaan


Lomailimme viime viikon Prahassa. Ennakkoon oli kauheasti suunnitelmia, mutta lopulta yli puolet niistä karsiutui ja aikaa kului ennemmin puistonpenkillä istuskeluun ja päämäärättömään hortoiluun. Ja joessa elävien piisamirottien elämän seurailuun!

Kaupungin vanha keskusta kuhisi turisteja, joten ehkä meihin iski joku tiedostamaton tarve kulkea vastavirtaan ja olla turhaan hötkyilemättä.

Jan oli varannut meille hotellin sen perusteella, että Charles Bridge Palace oli kuulemma juuri sen näköinen, että pitäisin siitä. Antiikilla kuorrutettu vanha hotelli oli upea! Satiiniverhoja, kirjavia villamattoja ja holvikattoja...

Meillä oli huone ylimmässä kerroksessa, jossa oli kattoikkuna ja ihana kalanruotoparketti. Hotellin pesutuotteet olivat jonkinasteista tsekkiläistä luonnonkosmetiikkaa, mikä oli kiva ylläri. Aamiaisella oli erilaisia smetanavoileipiä ja salaatinlehdillä vuoratuissa kulhoissa lisää smetanaa.


Jos hotellin aamiainen ei olisi ollut niin smetanatastic, olisin käynyt aamiaisella Bistro Kaprovassa, jonka aamiaismenusta löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja, myös gluteenittomille ja vegaaneille. Parasta Kaprovassa on yläkerran pieni kirjakauppa, jossa voi myös aterioida. Täällä tuli jostain syystä sellainen olo, että paikka olisi täydellinen ympäristö viettää sateista syyspäivää.

Koska nähtävyydet oli niin täynnä turisteja, käveltiin vain kerran Kaarlensillan yli ja käytiin nähtävyyksistä vain linnakukkulalla. Linnakompleksin päänähtävyys oli ehdottomasti Pyhän Vituksen katedraali (Jan luki kartasta koko ajan Pyhän Vitutuksen katedraali).

Katedraalissa oli lasimaalauksia, patsaita ja muuta ylenpalttista kirkkorekvisiittaa ihan älyttömän paljon. Eikä sinänsä ihme, koska katedraalia on hienosäädetty kevyet kuusi vuosisataa, vuodesta 1344 aina 1930-luvun alkuun asti, jolloin sen pohjoislaivaan asennettiin Alphonse Muchan suunnittelema lasimaalausikkuna (en yleensä pidä näistä, mutta tämä oli hieno!).


Suosikkiosani katedraalista oli ylenpalttinen Pyhä Venceslausin kappeli. Se rakennettiin nykyiseen ulkoasuun 1300-luvulla ja sen sisustus on mittaamattoman arvokas. Seiniä koristaa mm. 1300 Tsekeissä hiottua jalokiveä, joiden upotukset on kullattu. 

900-luvulla syntyneen Venceslausin elämä oli kuin suoraan Game of Thronesista. Venceslausin isä, Bohemian ruhtinas, kuoli Venceslausin ollessa lapsi, jolloin Venceslausin isoäidistä Ludmilasta tuli ruhtinatar. Venceslausin pakanasyntyinen äiti Drahomira kuristutti Ludmilan, eli anoppinsa, koska oli kateellinen kristityn isoäidin vaikutusvallasta poikaansa – ja halusi tietty Ludmilan kruunun.

Venceslausin noustessa itse valtaistuimelle 18-vuotiaana, Venceslaus karkotti Drahomiran ja alkoi rakentaa itselleen kiillotettua Good Christian -imagoa. Venceslaus jakoi almuja köyhille, teki siveyslupauksen (tsih) ja lobbasi omaa pyhimyksen mainettaan kaikin tavoin.

Joku luuranko kaappiin kuitenkin jäi, koska perhedraama sai jatkoa Venceslauksen ollessa kolmekymppinen, kun pikkuveli Boleslav murhasi ja paloitteli hänet. Isoveljestä tehtiin marttyyri ja suojelupyhimys, pikkuveli sai lempinimen Boleslav Julma (ja sieppasi luonnollisesti kruunun itselleen). Venceslausin pyhäinjäänteet ovat edelleen kappelissa.

Linnassa itsessään ei ollut hirveästi katsottavaa (esim. Budapestin linna oli mittavine taidekokoelmineen huomattavasti vaikuttavampi), mutta sen yhteydessä on näköalatasanne, josta on hienot maisemat. Linnasta laskeudutaan puutarhan ja viinitarhan (!) läpi takaisin kaupunkiin.


Maisemien katseluun soveltui erinomaisesti myös ratikka-ajelu. Kaikkiin julkisiin käyvä 3 päivän lippu maksoi 310 kruunua (eli noin 12 euroa) ja sillä sai ajella mielin määrin pitkin kaupunkia. Mentiin pari kertaa harhaan, koska muutama katu oli remontissa, eikä kaikki ratikat huristelleetkaan ratikkakarttaan merkittyjä reittejä, mutta muuten ratikoilla ajelu oli hauskaa.

Ratikalla oli myös helppo löytää sellaisia paikkoja, jonne ei välttämättä turistina muuten löytäisi, esim. I.P. Pavlovan pysäkin vieretä löysimme hyvän farmers' marketin, josta sai marjoja, vihanneksia, juureksia ja yrttejä. Seuraavalla Prahan reissulla haluan asua airbnbssä jossain tämän torin lähellä. 


Kävin tietty muutamissa antiikkiliikkeissä, mutta hintataso oli Suomeen verrattuna ihan posketon. Olisin ostanut yhden puurasian, mutta siitä pyydettiin Bric-a-Brac liikkeessä 8500 kruunua, siis yli 300 euroa. You wish – en viitsinyt edes tinkiä. 

Liikettä vahti omistajan puolesta naapuriliikkeen pitäjä, joka kävi kovaa kauppaa vanhoista kolikoista sveitsiläisen miesporukan kanssa. Pienessä posliiniterrierissä ei ollut hintaa, joten tarjosin siitä sata kruunua (siis noin 4 euroa), ja sveitsiläiset taisivat tietämättään maksaa kaupan katteet. Se on ehkä skotlanninterrieri, mutta Vilman mielestä ihan tarpeeksi cairnin näköinen.

Bric-a-Bracin lähellä, pienellä sisäpihalla oli hauska lounaspaikka Dhaba Beas, jossa kävi myös paljon paikallisia lounasruokailijoita. Intialaista ruokaa otetaan tiskistä tarjottimelle, joka punnitaan linjaston lopussa. Korutonta ja hienostelematonta, mutta ruoka oli hyvää, erityisesti samosat! Täällä olisi voinut syödä todella edullisesti, mutta kokeilunhalu voitti ja kasattiin tarjottimet täyteen, mikä oli virhe, koska ruoka oli tosi täyttävää. Normaaliannos täällä maksaa varmaan noin 4-5 euroa.


Kävin Janin tuskiksi myös ihastelemassa antiikkisia granaattikoruja erään ystävällisen antiikkikauppiaan opastamana (ja tietty jokaisen antiikkiliikkeen ikkunasta), mutta niidenkin hintataso oli aika rapsakka.

En ostanut mitään, mutta jäi kieltämättä pieni granaattikuume. Seuraavalle Prahan reissulle pakkaan siis paksun tukun käteistä ja parhaat tinkimishousuni, koska Prahasta olisi ihanaa ostaa granaattikoru muistoksi! Granaattikorut on upeita paikallisen käsityötaidon näytteitä ja oleellinen osa Böömin alueen pukeutumishistoriaa.


Pařížskálla, eli Prahan luksuskadulla, otin Célinen hienosta näyteikkunasta kuvan ja löysin sen sivukaduilta pari kivaa liikettä, kuten boho chicin Icônen ja pienten tsekkiläisten suunnittelijoiden liikkeitä. Lähellä sijaitsevissa Juutalaiskortteleissa oli kiva kävellä ja ihmetellä rakennusten ylenpalttisia julkisivuja. 

Ihastelin myös tunnin Parizska ja Listopadu-katujen kulmassa sijaitsevan Luxury Outletin lupaavaa tarjontaa, mutta mitään ei tarttunut matkaan. Sen sijaan neuvoin myyjälle raivoavan jenkkituristin Charles Bridgelle (”Can you fucking believe it, she’s local and doesn’t even know where the Prague bridge is?!?” “Right, is that the Charles bridge you’re looking for?”) - rouva lähti liikkeen ulkopuolella aivan vastakkaiseen suuntaan johon olin hänet neuvonut.

Pařížskán läheltä löytyi kiva meksikolaistyylinen ravintola Agave, jossa kannattaa käydä vähintään nauttimassa cocktailit (tai mocktailit) ja nacho plate mustapavuilla. Ah, nam. Myös burritoille vahva suositus. Agave oli Prahan hintatasoon nähden vähän hintavampi, mutta palvelu oli huippua ja coktailit next level.


Prahan puistokulttuuri oli mahtava! Jengi haki eväät kaupassa ja vietti koko päivän puistoissa, jotka oli myös laitettu viihtyisiksi. Monissa puistoissa kaikenkarvaiset koirakaverit sai myös kuljeskella vapaana ja osa tuli varauksetta hieromaan tuttavuutta. Lisää tätä Suomeen.

Hienoin puistoalue oli ehdottomasti Letenské Sady, johon pääsee keskustasta joen yli Cechuv-siltaa pitkin ja muistaakseni ratikalla 17. Puistossa on paljon nähtävää, mutta illanviettoon soveltuu erityisesti sen itäisestä päädystä löytyvä Letnan olutpuutarha, joka nököttää puistokukkulan huipulla ja on myös paikallisten suosiossa.

Letnan bistrosta sai olutta ja hyvää chardonnayta, sekä kaikkea ihanan suolaista ja rasvaista ruokaa, kuten friteerattuja mozzarellapalloja ja ranskiksia (tosin kaikki tarjoiltiin kertakäyttöastioista ja kismitti, että oma eväsrasia jäi kotiin). Sadoilta pöytä- ja penkkiryhmiltä oli upeat näkymät Prahan vanhaan kaupunkiin ja kesäiltana puistossa oli mahtava tunnelma, suosittelen!

Puiston reunalla oli koirille oma vilvoitteluallas (tämä oli ehdottomasti reissun paras nähtävyys), jossa seurattiin nuoren labradorin vesileikkejä yhtenä iltana.  Hienot puistoistutukset ihastuttivat myös, kuvasin niissä pörrääviä kimalaisia ja autoin välillä yhtä toista rekkua etsimään palloaan.


Lähtisin Prahaan uudestaan, mutta ehkä sellaiseen vuodenaikaan, jolloin turisteja olisi vähemmän. Toisaalta säät oli mahtavat ja kesällä pääsee nauttimaan ihanista puistoista, mutta viileämmillä säillä malttaisi ehkä viettää enemmän aikaa sisätiloissa. Syksyinen Praha voisi esimerkiksi olla aika ihana. 

Seuraavalla reissulla katsastaisin ainakin Prahan mahtavaksi kehutun teatteri- ja elokuvatarjonnan ja kävisin Alphonse Muchan museossa, koska Muchan yltiörunsas Art Nouveau -muotokieli puhuttelee vuodesta toiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä myös muutama synagoga sisältä, ainakin Espanjalainen synagoga on ilmeisesti upea. 

Wednesday, 27 June 2018

Mattopyykillä 2.0



Yksi parhaista kesäaskareista on mattopyykillä käynti. Mattojen pesu ei välttämättä tunnu houkuttelevimmalta tavalta viettää hellepäivää, mutta on ehdottomasti kaiken vaivan väärti. Viitseliäisyys palkitaan viimeistään syksyllä, kun elämä siirtyy takaisin sisätiloihin, koska pesusta pörheänä lepäävät matot viimeistelevät kodikkaan sisustuksen like nothing else can.

Julkaisin nämä kuvat jo viime vuoden puolella, mutta tällä kertaa pilkoin mattopyykkivinkit vähän helpommin pureskeltavaan muotoon. Toivottavasti Mattopyykillä 2.0 saa kaikkien sisäiset martat puhkeamaan kukkaan. Here's how:

Tarkasta lähin matonpesupaikkasi etukäteen. Ainakin Helsingin, Espoon ja Vantaan pesupaikat löytyvät helposti kaupunkien sivuilta. Suosi kuivanmaan viemäröityjä pesupaikkoja, jotta matonpesuaineet eivät pääse likaamaan tai rehevöittämään läheisiä vesistöjä.

Aloita imuroimalla matoista irtoroskat perusteellisesti jo edellisenä iltana. Pesuvedessä lilluvat roskat on ärsyttäviä.

Lähde mattopyykille hyvissä ajoin aurinkoisena päivänä, koska matoilla kestää muutama päivä kuivua – ja pesupaikoista on aina kova kisa (ok ei aina, mutta kyllä pesupaikoilla on yleensä sellainen vähän surkuhupaisa kyynärpäätaktikointi käynnissä).

Ota kaveri mukaan! Matonpesu on parasta seurassa. 

Kuljeta matot Ikea-kassilla tai muulla vedenkestävällä kapineella pesupaikalle. Matot eivät ehdi kuivua pesupäivän aikana, joten on hyvä varautua kuljettamaan ne märkinä kotiin.


Sopiva juuriharja valitaan maton materiaalin ja sidoksen mukaan. Villa- ja silkkimattojen pesuun sopii pehmeä- ja pitkäharjaisempi juuriharja, räsymatot sen sijaan kestävät kovempaakin käsittelyä.

Mäntysuopa on se ainoa oikea mattolaiturisaippua, no question about it. Siitä jää ihana, puhdas tuoksu vielä huuhtelun jälkeenkin.

Vaatteesi kastuvat satavarmasti, joten pue päälle uikkarit tai rönttövaatteet ja valmistaudu henkisesti jääkylmiin vesisuihkuihin, kun naapuripesijä sählää vesiletkun kanssa. 

Aitoja, käsin sidottuja villa- ja silkkimattoja hangataan vain pitkittäissuuntaan. Kulumisen ja nukkaantumisen ehkäisemiseksi vältetään pyöriviä liikkeitä, sekä tarpeetonta voimankäyttöä. Vettä sen sijaan kannattaa lotrata, sillä kuivana harjaamisesta syntyy kitkaa, joka rasittaa maton sidoksia ja herkkiä lankoja. Räsymattoja saa hinkata mihin suuntaan vaan, ne oikein hykertelevät kovaotteisen pesijän käsissä.

Harjaa matto molemmin puolin ja käsittele tahrat esim. sappisaippualla.

Hanki nostoapua eritoten jos suunnittelet olohuoneen kolmemetrisen berberin pesua, koska märkä villamatto painaa kuin synti. 


Huuhtele matto ensin pesualtaassa. Nosta se sitten rekille ja huuhtele niin kauan, ettei sen pinta enää vaahtoa. Anna maton kuivua hetki (esim. sen aikaa, kun peset toisen maton tai syöt mattolaiturieväät), ja kanna se sitten mankelointipisteelle.  

Mattomankeli puristaa ylimääräiset vedet tehokkaasti pois, mutta kovin tiheää mattoa voi joutua vetämään sen läpi useamman kerran. Varo mattomankelia käytellessäsi, etteivät sormesi lipsahda sen rautaiseen kitaan!

Älä jätä mattoja yöksi ulos kuivumaan, ellet halua koetella onneasi. Jos ei sada, maton päälle todennäköisesti sontii joku pahuksen rastas ja kaikki verenmaku suussa tehty työ valuu hukkaan.


Mattopyykin jälkeen kuuluu hengähtää hetki auringossa. Äitin kanssa käymme usein hakemassa viereisestä kaupasta jäätelöt ja bongailemme siistejä kudontakuoseja muiden matoista. Aina lähtee muka vireille joku matonkudontaprojekti, mutta vielä ei ole yhtäkään mattoa kudottu yhdessä (äiti kyllä on). Ai että, se on kyllä Things to do with Your Life -listalla top 3 joukossa.


Tuesday, 26 June 2018

Maukas Pad Thai



Pad Thai tuli elämääni ryminällä, kun sain Kirsiltä synttärilahjaksi Green Kitchen Travels -keittokirjan. Sen sivuilta löytyy resepti "No Noodle Pad Thai", jota muuntelin hieman lisäämällä annokseen riisinuudeleita (eli loogisesti no noodle pad thai with noodles). Syön tätä ehkä aina.

Kyseessä on melko vaivaton resepti, mutta kasviksia kannatta suikaloida kerralla reilusti, koska ne säilyvät jääkaapissa päiväkaupalla ja ne on helppo hyödyntää jossain muussa ruuassa, jos pad thai alkaa tulla viidentenä päivänä korvista. Myös kastike säilyy kannellisessa rasiassa, se on lähes samaa tavaraa kuin vietnamilaisten rullien satay-kastike.


Mikäli voit keittää töissä tilkan vettä, toimii pad thai myös mainiosti lounaseväänä! Itse varon syömästä kovin hiilaripitoista lounasta, koska siitä seuraa järjetön pöhnä ja totaalinen iltapäiväkooma ja aivokuolema. Toisaalta liian kevyt lounas takaa rapean nälkäkiukun muutaman tunnin kuluttua, enkä ihan periaatteesta ymmärrä syömistä, jonka jälkeen vatsa kurnii. Pad thai kulkee jotain kultaista keskitietä ja on siis täydellisen tasapainoinen ruoka. Ah. Zen. 



Pad Thai
4 annosta

Kesäkurpitsa
4 porkkanaa
Paketti Jalotofua 
Vermicellejä (eli riisinuudeleita)
Kevätsipulia
Ruohosipulia
Korianteria

Kastike
n. 1tl raastettua tuoretta inkivääriä
3 reilua lusikallista maapähkinävoita
1-2 rkl soijakastiketta
1 tl Siracha-kastiketta
Puolikkaan limen mehu
Vettä

Suikaloi raa’at porkkanat ja kesäkurpitsa mandoliinilla (maailman paras keittiökapistus muuten). Pehmitä maapähkinävoi kuumassa vedessä kattilanpohjalla ja lisää kastikkeen ainekset. Lisää vettä hiljalleen saadaksesi kastikkeesta sopivan notkeaa. Maista kuitenkin, etteivät maut vesity. Pehmitä nuudelit keitetyssä vedessä. Halutessasi voit marinoida/paistaa/maustaa pilkotun tofun, itse syön raakana. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nauti heti! Omnomnomn.

Pro tip: kuljeta nuudelit, kastike ja suikaloidut vihannekset erillisissä rasioissa töihin. Pehmitä nuudelit ja sekoita aineet vasta lounastauolla, jotta annos ei vetisty aamupäivän aikana.

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.