Friday, 17 January 2020

Tein kuolinsiivouksen

Olen ollut siivoamassa kolmea kuolinpesää. Opin, että tavaraa 
kannattaa omistaa vain sen verran, mistä ehtii nauttia ja pitää huolta.

Ostin itselleni joululahjaksi tulitikut, koska ne kuluvat pois. Mutta rasia on niin nätti, että säästän sen ehkä sittenkin ja ostan sisään halpistikkuja.  

Pidän hirmuisesti kauniista tavaroista ja siitä, että kotonani näyttää kivalta. Säästän mielelläni muistoja tehdyistä matkoista ja kulttuurielämyksistä, enkä arkaile hankkia esineitä, joilla ei ole muuta funktiota kuin nököttää kauniina kirjahyllyssä.

Siitä en kuitenkaan pidä, kun tavara tulee elämän tielle. Siksi teen kerran vuodessa kuolinsiivouksen.

Ruotsalainen Margareta Magnusson kirjoitti kuolinsiivouksesta teoksen Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous. Annoin sen tänä vuonna äidille joululahjaksi, koska vanhempani asuvat isossa talossa, johon on kertynyt vuosikymmenien ajan tavaraa (ja koska äidillä on hyvä huumorintaju). Aion lukea teoksen heti äidin jälkeen, sitä saa vielä ainakin Adlibrikseltä, myös äänikirjana!

Kuolinsiivous kuulostaa ehkä hurjalta, mutta mielestäni sen ei tarvitse tarkoittaa pelkästään tavaroiden hävittämistä elämän ehtoopuolella. Se tarkoittaa myös omaisuuden läpikäymistä ja järjestelyä tasaisin väliajoin, vaikka kerran vuodessa.

(Ja jos realisteja ollaan, kukaan ei oikeasti tiedä koska lusikka lentää nurkkaan, joten siinä mielessä on ihan hyvä ajatus pitää tavarat ruodussa – mutta ehkä tämän mukaan ei kannata elää. Paitsi jos ajatus saa jotenkin arvostamaan jokaista hetkeä, niin ehkä sitten. Nään itseni väittelemässä viikatemiehen kanssa siitä, ehdinkö kuolla juuri nyt kun kuolinsiivous on vielä kesken.)


Saimme äidiltä joululahjaksi Finlaysonin Jeesus-lakanat joilla on 50 vuoden takuu. Lisää tätä, inhoan sitä kun käyttöesineet hajoavat! Äiti kirjoo lahjaliinavaatteisiin aina nimikirjaimet, mikä on parasta ehkä koskaan. 

Kuolinsiivouksessani kävin läpi työpöydän laatikot ja vaatekaapin. Hävitin tosi paljon papereita, joita olin säästänyt ihan turhaan! Nyt kaikki on järjestelty neljään kansioon ja tuli sellainen olo, että elämä on hanskassa (kohta postilaatikosta pamahtaa joku perintäkirje maksamattomista kirjastoveloista ja palauttaa luontaisen järjestyksen). Vaatteille varasin kirppispöydän.

Tavaraa kertyy elämässä luonnostaan, mutta kuolinsiivousten lisäksi on hyvä miettiä ostokäyttäytymistään. Ei ole mitään järkeä ostaa jatkuvasti tavaraa ja hankkiutua siitä samalla vimmalla eroon. Se ei ole planeetan kannalta kestävää, mutta aiheuttaa myös inhottavan noidankehän, jossa vietämme ihan liikaa aikaa tavaroitamme vatvoen. Sen ajan voi käyttää paremmin!

Tänä vuonna aion itse noudattaa vaatehaastetta ja Nuuskamuikkusen elämänfilosofiaa: kaikkea ei tarvitse omistaa. Seuraavan kuolinsiivouksen teen verkkokellariin.


Thursday, 2 January 2020

Vaatehaaste 2020

Gannin silkkinen leopardimekko löytyi Vestiaire Collectivesta ja on täydellinen luottovaate, cool and comfortable. Käytin tätä viimeksi jouluaattona. 


Vaatteet ja pukeutuminen ovat merkittävä osa identiteettiäni. Kun elämäntilanne muuttuu tai kehittyy, reagoin vaatetuksella. On siis selvää, että garderobini on elävä kokoelma vaatteita ja asusteita.

Mutta muuttoliikenne on ollut viime aikoina liian suurta. Ostan jotain haltioissani, mutta hetken kuluttua kysyn itseltäni, että mitähän helvettiä taas. Vaatekaapissa on kivoja juttuja, mutta ne eivät puhuttele kuutena aamuna seitsemästä. Omistan vaatteita, joista kyllä pidän, mutta joihin en oikeastaan halua pukeutua.

Tilanne on ristiriitainen, koska tiedän kyllä, kuka olen. En vain tunnu muistavan sitä vaatekaupoilla. Ostan vaatteita tilanteisiin, joita elämässäni ei (juuri) koskaan tule vastaan – tai sille alter egolle, joka ottaa ohjat vain satunnaisina lauantai-öinä kahden jälkeen, ei koskaan arkiaamuisin.

Siksi koen kaipaavani vaatteiden ostamiseen jonkun järkevän viitekehyksen, joka saa alter egot ja turhat haihatukset kuriin. Bloggaaja Eeva Kolu kehitti viime vuonna samankaltaiseen ongelmatilanteeseen Vaatehaasteen, jota aion nyt kokeilla. Sen tavoitteena on luoda vaatekaappiin selkeyttä ja pysyvyyttä jatkuvan ”sisään-ulos -rumban” sijaan – exactly what I need!

Kultaiset korvarenkaat ovat korvissa melkein joka arkipäivä. Simone Rochan helmikorvikset melkein kaikissa juhlissa. 

Muokkaan haasteen sääntöjä vain sen verran, että saan niihin myös kannustimen korjata vaatteita, joita olen hillonnut korjausarkussani ihan liian pitkään. Sääntöni vaatehaasteelle ovat:

Vuonna 2020 saan ostaa korkeintaan yhden vaatteen tai asusteen kuukaudessa. Eevan haasteessa vaatteita sai ostaa kaksi, mutta omassani vain yhden, koska:

Korjaamalla kaksi asiaa korjausarkusta, ansaitsen oikeuden ostaa yhden vaatteen tai asusteen. Korjaussaldo ei ole rajattu; jos saan korjattua kuusi vaatetta, saan ostaa niitä vastaan kolme vaatetta. Eli tässä pieni takaportti, jos vastaan tulee jotain ohittamatonta ja ostosaldo on käytetty. Vaatteet täytyy luonnollisesti korjata ensin, vasta sitten saa ostaa. Korjaamisen sijaan voin myös ommella olemassa olevasta kankaasta (niitä on noin kolme arkullista) vaatteen, joka lasketaan yhdeksi korjaukseksi.

Kuukauden ostosaldoa ei saa siirtää kuukaudelta toiselle. Viime vuonna ostin useampaan otteeseen samalla ostokerralla monta vaatetta. Vain murto-osa niistä jäi lopulta kaappiini. Siispä tulin Eevan tavoin lopputulokseen, että on hyvä panostaa vaikka vähän enemmän yhteen varmaan valintaan, kuin sama summa useampaan sinne päin -vaatteeseen. Korjaussaldo ei kuitenkaan nollaannu, I worked for that shit.

Vaatteen hinnalla tai ostopaikalla ei ole väliä. Vaikka ostaisin sen yhden vaatteen UFF:n euron päiviltä, en silti saa ostaa toista. Tällä taklaan osaltaan myös edellä mainittua ongelmaa (UFF:n tasarahapäivät ovat päättyneet liian monesti todelliseen turmioon).
Haasteeseen eivät sisälly sukat, eivätkä alus- tai urheiluvaatteet. Ostan näitä muutenkin vain 
tarpeeseen, joten en tarvitse rajoitteita!

Acnen laukku oli niin hyvä hankinta, että ensimmäistä kertaa ehkä koskaan en koe tarvitsevani enää yhtään laukkua.

Olisi sangen ikävää, jos vaatehaaste kosahtaisi heti alkutekijöihinsä. Sen välttämiseksi siivosin vaatekaappini ja poistin sieltä kaikki tapaukset, jotka tuottavat pelkkää epätoivoa arkiaamuisin (pois lukien muutamat luottojuhlavaatteet). Toivottomat tapaukset myyn Preporte-itsepalvelukirppiksellä (9.-22.1., pöytä 2).

Hot tip vaatekaapin siivoukseen ja karsintaan: haasta itsesi keksimään jokaisesta vaatekappaleesta kolme asukokonaisuutta, jotka voisit pukea vaikka seuraavana päivänä arkiaskareisiisi. Sovita asukokonaisuudet toimivuuden varmistamiseksi ja ota niistä kuvat puhelimeen. Simsalabim, sinulla on seuraavan kuukauden työvaatteet mietittynä. Thank me later, bitches.

Sunday, 1 December 2019

Joulu saattaa sittenkin olla ihan ok

Parhaat joulukoristeet in town löytyvät Proloquesta.

En ole välittänyt joulusta erityisemmin vuosiin. Konsepti on sinänsä kiva, mutta kaikki aattoa edeltävä paine on viime vuosina vienyt joulunodotuksesta maun.

Odotin, että joulunalusaika menisi tänäkin vuonna lievässä ahdistuksessa. Mutta eräänä iltana havahduin sohvalta fiilistelemästä joulumusiikkia ja juomasta glögiä. Who dis? Missä viime vuosien vastentahtoinen Grinch?

Oireet ovat sittemmin lisääntyneet. Harkitsen joulukoristeiden hankintaa ja innostuin äidin tekemästä havukranssista. Suunnittelen makuuhuoneen ikkunan pesua, jotta saisin joulutähden siihen roikkumaan. Himottaisi laittaa tänään joulutorttuja uuniin ja ostaa hyasintti tai jouluruusu keittiön pöydälle.

Aiempina vuosina joulu on hutaistu esille pienessä tuskassa ja suuressa kiireessä. Jouluvalmistelut ovat jääneet viimetippaan, eikä niitä suorittaessa ole todellakaan tullut mitään joulutunnelmaa. On lähinnä vituttanut, etten tänäkään jouluna raaskinut tilata siivoojaa pesemään ikkunoita.

Syytin ahdistuksestani pitkään joulunalusen ostohysteriaa, äidin jokajouluista siivousvimmaa ja ärsyttävän punaposkisia jouluttajia. Tänä vuonna tiedän kuitenkin paremmin: jouluahdistukseni johtuu siitä, etten ole tehnyt joulua omilla ehdoillani (mikä on sinänsä ironista, koska olen muutoin elämässä rasittavuuteen asti omaehtoinen).

Tänä vuonna aion nauttia joulusta jo paljon ennen kuin maailma on valmis ja parketit pesty. Tänä vuonna en aio potea sekunninkaan ahdistusta siitä, etten taaskaan ehtinyt ommella kaikille sisarten lapsille pyjamia. Ostan lahjat, jos sopivat osuvat silmään.

Tänä vuonna aion tehdä joulusta elämääni sopivan, en elämästäni jouluun sopivaa.

Tänä vuonna joulu saattaa sittenkin olla ihan ok.

Sunday, 11 August 2019

Idoli: Chimamanda Ngozi Adichie

Kuva: Thrustan Redding, M Le Magazine du Monde

Kuusi vuotta sitten sain koulussa tehtävän: kirjoita essee ihailemastasi tunnetusta ihmisestä, jonka kaltaiseksi haluaisit tulla. Kimpaannuin tehtävästä, koska mielestäni ihmisen pitäisi etsiä itsestään se, joksi tulla, eikä rakentaa identiteettiään jonkun muun varaan. First know, be and aspire to be yourself.

Olen edelleen samaa mieltä, mutta jos essee pitäisi kirjoittaa nyt, kirjoittaisin Chimamanda Ngozi Adichiestä.

Adichie on vuonna 1977 syntynyt nigerialainen kirjailija, joka käsittelee teoksissaan ja puheenvuoroissaan rotua, sukupuolta, ihmissuhteita ja tasa-arvoa. Vogue kuvaili Adichieta vuonna 2015 ilmestyneessä haastattelussa näin: ”- - palkittu kirjailija, TED-talk sensaatio ja Beyoncén suosikkifeministi”. Seems like Queen B and I have something in common!

Tutustuin Adichieen lukiessani vanhasta Voguesta hänen kirjoittamansa joulutarinan. Se oli upea, joten lainasin heti Adichien ensiromaanin The Purple Hibiscus. Tänä kesänä ainoa lomatavoitteeni oli lukea mahdollisimman paljon Adichieta ja Adichiesta.



Top 3 teokset, toistaiseksi

Half of a Yellow Sun, upea kertomus Nigeriaa 1960-luvulla repineestä sisällissodasta, jonka tuloksena Igbot perustivat Etelä-Nigeriaan pian kaatuneen Biafran valtion. Riipaiseva tarina kerrotaan kolmen erilaisessa asemassa olevan henkilöhahmon kautta, jotka pyrkivät selviytymään epätoivoisen sodan ja kaaoksen keskellä.

Americanah, rakkaustarina, jonka keskiössä ovat rotu, kuulumattomuus ja kuuluvuus. Oman lukukokemukseni perusteella myös se, miten koti löydetään itsestä ja toisista ihmisistä, ei niinkään paikasta tai ajasta. Pitää otteessaan viimeiseen lauseeseen asti. Samaistuin tämän kirjan päähenkilöhahmoon ehkä enemmän kuin yhteenkään fiktiiviseen hahmoon koskaan.

We Should All Be Feminists kirjallinen versio Adichien vuonna 2012 pitämästä TEDx talkista (must watch!!!). Palautin kirjan viikon myöhässä kirjastoon, koska halusin nukkua se tyynyn alla. Katso myös Adichien ensimmäinen, älyttömän hyvä TED talk The Danger of a SingleStory.



Adichie kirjoittaa selkeästi, lämpimästi ja inhimillisesti. Henkilöhahmot ovat syviä ja huomiot viiltäviä. Nauroin ja itkin jokaista teosta lukiessani. Seuraavaksi luen vuonna 2017 julkaistun Dear Ijeawele, or A Feminist Manifesto in Fifteen Suggestions.

Mietin pitkään, miksi juuri Adichie herättää niin suurta ihailua kirjailijana, puhujana, feministinä, tyyli-ikonina ja naisena. Mutta sitten tajusin: juuri siksi, että Adichie on nimenomaan herself.

Seuraa Adichien instaa täällä (jatkuva tyyli-inspiraation lähde). Kannattaa myös napata lehtihyllystä Vogue Britainin syyskuun numero (jonka on muuten toimittanut HRH The Duchess of Cambridge, eli näin ystävien kesken Kate), sen sivuilla seikkailee muiden inspiroivien hahmojen lisäksi Adichie!

Friday, 2 August 2019

Salsa picante

Kun haluat säväyttää, mutta et kikkailla, valmista kulhollinen salsa picantea.


Salsa picanten key element on maukkaat tomaatit. Lajikkeella on merkitystä, mutta yleensä sameakuoriset ja laajasydämiset tomaatit ovat maukkaimpia. Käytän salsaan kypsiä miniluumutomaatteja sekä Lindroosin turveviljeltyjä ja helvetin kalliita, mutta supermaukkaita tomaatteja.

Elämänohje: mauton, mutta halpa tomaatti on silti aina mauton tomaatti. Jos ostat tomaatteja, osta tomaatin makuisia tomaatteja tai jätä tomaatit suosiolla kauppaan.

Punasipuli toimii tuoresalsassa ympäri vuoden, mutta kesäisin se kannattaa ehdottomasti korvata tuoreella kevätsipulilla (vaalealla tai punaisella), jonka vartta voi myös leikata mukaan. Sokeria voi lisätä, mutta yleensä miniluumutomaateista tulee riittävästi makeutta.

Salsa picante tuo that something extra kaikkiin low key -kesäruokiin. Toimii esim. tacoissa, burgereissa (erityisesti halloumin kanssa), kaiken grillatun kylkeen jne. Jos käytät salsaa bruschettaan, pilko sekaan 1-2 valkosipulinkynttä ja korvaa korianteri basilikalla (tai käytä molempia). Ja lisää oliiviöljyä.

Here’s how:

1 tuore chili
250g miniluumu- tai kirsikkatomaatteja
2 kypsää tomaattia
1 punasipuli
½ ruukkua tuoretta korianteria
puolikkaan limen mehu
(1tl ruskeaa tai ruokosokeria)


Pilko kaikki niin pieneksi kuin jaksat (erityisesti sipuli) ja sekoita. Säilyy jääkaapissa noin kolme päivää, mutta parasta tuoreena!



The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.