Wednesday, 17 September 2014

BRINGING BACK CONSCIOUS


My apologies for the radio silence, you might remember I was ill and it has taken me some days (make that weeks) of peace and quiet to get back on track, with the start of school and all the wonderful routines back in my life, too. However, back on track we are and back on one of my favourite subjects. There have been a few incidents during the last month that are forcing me to take on voicing my (shared) concerns about the clothing industry - yet again. I made an attempt at posting my favourite quotes from one of my favourite  books of all time Hyvän mielen vaatekaappi (eng. The Conscious Wardrobe) by Rinna Saramäki, in April, but that project halted miserably before it ever really began. Why? Lazy. However, returning to school has made me find the drive that I was missing all spring. And so, darlings, the bitch is back. To all of you who find it menacing to read, I'm not sorry. If you can't talk about the downside of this heaven-on-earth that we call the fashion/clothing industry, read some other blog.

Now to what brought all this back around (not that it left my mind for a second, but it did this blog). The first incident was having dinner with two of my girls. One of them is aiming at spending her pennies on better design, and the best quality her pennies can buy. You know who you are, J. She had picked up the very same book by Rinna, and was rather mind-blown-jaw-dropped-gobsmacked by it's contents. My other friend, hello there E, would rather put her time and money in something else - say, travel - than studying the origins and consequences of her clothes. A stance which I cannot relate to in the least, but for which I have full understanding. Our dinner conversation over pesto-lasagna (which certainly did it's job on draining blood towards our stomach instead of our brain), wasn't all that coherent, but it had the effect a lazy dinner conversation often has; it provoked great feelings (of frustration). I also felt slightly bad afterwards for taking it all full swing at E (I'm sorry honey), because I know better - the consumer, even when willing and dedicated to changing the industry by molding their own behaviour, can only do so much.

The second incident was in product design class last week. Texvex, a Finnish textile recycling company, was introduced  to us along with a collaboration we will be doing with them - turning pre-owned men's suits into women's garments, in short. Whilst it was interesting hearing from the company's representatives, and whilst my hands itched to get on those suits, the conversation after the lecture took an interesting turn. We were asked how we felt about the future collaboration and after some general nodding of approval one of us, thank you R, voiced a concern. Our syllabus completely lacks a course on the ecological and ethical issues of the clothing industry. Whilst slightly ironical, the fact is rather dramatic - after all, one would imagine that in one of the few schools that educates future Finnish clothing designers, the syllabus might be more concerned of such pressing issues. But no. I find it unbelievable that in a country that has the potential of generating such great innovation in clothing recycle, e.g. texvex, pure waste, etc., an institution that educates future designers has a syllabus from the 1960s (mind, this is no fact, this is the frustration talking). My response was to sign up to a course in LAMK, which deals with the issue through an intense three-weekend, five credits course. Still, I would hope for more.

Now then, expect to hear more about this in the near future - I'm not making any promises, because you know how good I am at braking them, but I'll try to reference Rinna's book once in two weeks or so, depending on how often I'll spot other current articles on the issue. Why am I interested in bringing this back around again? Because I feel that so few others are. In fact, I feel that there is an endless amount of blogs in which their creators showcase a continuously changing mass of poor quality products, and never reflect on the consequences of the lifestyle they promote. I realise, that there is the possibility of the occasional rant scaring some of you darlings away, but I should hope not. You don't want to live in a bubble, and have the ugly truth run over you one sunny afternoon, right? You'd rather at least know, right? Not to worry, though, although it is a dear issue to me, I don't want to write about it at the expense of everything else. Knowing won't kill the materialist in me, so we'll keep up with drooling at all the beautiful things, promise. There'll just be a little more moralizing in between. The more fillings, the better the cake, no?


Pahoitteluni hiljaisuudesta. Muistanette, että olin sairaana ja takaisin raiteille pääsy on kestänyt muutaman päivän (tai no... viikon), etenkin kun koulu on päässyt alkamaan ja elämä täyttyy taas kaikista ihanista rutiineista. Raiteille on kuitenkin taas päästy ja sen kunniaksi ajattelin palata erään suosikkiaiheeni pariin. Muutama viimeaikainen tapahtuma on nimittäin innoittanut minua jakamaan mielipiteitäni vaateteollisuuden varjopuolista - jälleen kerran. Yritin samaa huhtikuussa, kun tarkoituksenani oli jakaa kanssanne otteita eräästä lempikirjastani, Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapista. Tuolloin yritykseni kuitenkin tyssäsi ennen kuin oli oikeastaan ehtinyt alkaakkaan. Koska, laiskuus. Kouluun paluu on kuitenkin auttanut minua löytämään taas sen innon, joka tuntui olevan koko kevään hukassa. Joten kullannuput, the bitch is back. Kaikille teille, jotka koette tästä aiheesta lukemisen ärsyttäväksi: en ole pahoillani. Mikäli ette kestä kuulla ja keskustella tämän maanpäällisen taivaan nimeltä vaateteollisuus varjopuolista, suosittelen jotain muuta blogia. 

Mikä siis innoitti taas ottamaan aiheen esille? Ensimmäinen tapaus oli illallinen kahden ystäväni kanssa. Toinen heistä tähtää parmpaan laatuun ja suunnitteluun satsaamiseen. kyllä, juuri sinä, J. Hän oli poiminut hyppysiinsä samisen Saramäen kirjan, ja oli sen luettuaan järissytsijoiltaanmonttuaukijaällikällälyöty. Toinen ystävistäni, nyt puhun sinusta E, totesi laittavansa rahansa ja aikansa mielummin johonkin muuhun - kuten matkusteuun - kuin vaatteittensa alkuperien ja seurauksien pohtimiseen. En voi samaistua hänen asenteeseensa alkuunkaan, mutta ymmärrän sitä täysin. Illalliskeskustelumme pestolasagnen (joka teki temppunsa johtaessaan veret aivoistamme ruuansulatusta kohti) kera, ei ollut järin johdonmukainen. Keskustelulla oli kuitenkin se vaikutus, joka laiskalla illalliskeskustelulla usein on: se herätti suuria (turhautumisen) tunteita. Jälkeenpäin tunsin myös hieman syyllisyyttä, sillä koin olleeni hieman turhan hyökkäävä E:tä kohtaan (pahoittelut kultaseni), koska ymmärrän kyllä ongelman ytimen. Vaikka kuluttaja olisi asialle omistaunut, ja päättänyt vaikuttavansa teollisuudenalaan omaa käytöstään muokkaamalla, on hän kuitenkin vain pisara suuressa meressä. 

Toinen minua innoittanut tapaus on tuotesuunnittelun tunnilta noin viikko sitten. Texvex, suomalainen vaatetustekstiilin kierrätysyritys, kävi esittäytymässä luokallemme, sillä teemme heidän kanssaan yhteistyössä tuotesuunnitteluprojektin - lyhyesti: muokkaamme vanhoista miesten puvuntakeista naisten yläosia. Yrityksen edustajilla oli paljon mielenkiintoista sanottavaa, eritoten tekstiilijätteestä, ja sormeni syyhysivät jo päästä muotoilemaan takkeja nukkien yllä. Edustajien lähdettyä keskustelu luokkamme kesken kävi otti kuitenkin mielenkiintoisen suunnan. Meiltä kysyttiin mitä tuntemuksia luento oli meissä herättänyt ja muutamien nyökyttelyjen ja hyväksyvän muminan jälkeen eräs meistä avasi suunsa. Kiitos siitä, R. Opetussuunnitelmastamme nimittäin puuttuu kokonaan kurssi vaateteollisuuden eettisistä ja ekologisista ongelmista. Ristiriita on jokseenkin ironinen, mutta huomio on todellisuudessa melko pysäyttävä. Mielestäni on ihmeellistä, että maassa joka on monen kierrätysinnovaation koti, esim. Texvex ja Pure Waste, alan koulussa opetussuunnitelmat ovat kuin 1960-luvulta (tämä ei ole fakta, turhautuneisuus sai lievän yliotteen). Oma vastalauseeni oli ilmoittautua LAMK:n (Lahden Ammattikorkeakoulun) intensiivikurssille, joka käsittelee aihetta kolmen viikonlopun ja viiden opintopisteen verran (kurssi on muuten avoimen amk:n puolelta, joten sinäkin pääset viidelläkymmenellä eurolla mukaan, jos ehdit ilmoittautua 20 ensimmäisen joukossa). Kuitenkin toivoisin enemmän.  

Varautukaa siis kuulemaan aiheesta lisää lähitulevaisuudessa - en lupaa mitään, sillä teidätte kuinka hyvä olen lupauksiani rikkomaan - mutta yritän kirjoittaa Rinnan kirjasta kerran kahdessa viikossa, riippuen hieman siitä, kuinka usein löydän aiheeseen liittyviä ajankohtaisia kirjoituksia muualta. Miksi haluan tuoda asian taas esille? Koska koen, että niin harva muu kirjoittaa siitä. Itseasiassa on mielestäni vääryys, että netti on pullollaan blogeja, joiden kirjoittajat jakavat alvariinsa vaihtuvaa, huonolaatuisten tuotteiden kuormittavaa elämäntyyliään, mietiskelemättä koskaan sen seurauksia. Ja suurempi vääryys on kenties se, että juuri ne blogit jaksavat kiinnostaa lukijoita eniten. Tiedostan siis, että on olemassa se mahdollisuus, että tulevat saarnani (joiden ei ole tarkoitus saarnata) saattavat pelästyttää teistä osan tiehensä. Toivoisin kuitenkin, ettei niin kävisi. Toivoisin, että te ette järkevinä ihmisinä halua elää tämänkään asian suhteen kuplassa, ja joutua jonain kauniina päivänä yllättäen ison pahan totuuden hampaisiin. Kyllä sitä mieluummin ainakin tietää, eikö? Ei kuitenkaan syytä huoleen: vaikka tämä aihe on minulle rakas, en tahdo kirjoittaa siitä kaiken muun kustannuksella. Jatkamme siis kauniiden esineiden kuolailua entiseen malliin, mutta väliin tulee hieman moralisointia. Mitä useampi täyte, sitä parempi kakku, eikö? 







Picture by Emma Wilde


Thursday, 4 September 2014

ON MY BEDSIDE TABLE



I've been living off my bedside table for the last twenty-four hours, so it only figures that I share what it looks like with you peoples. There's been an array of fresh fruit (these plums and figgs are from the garden of an abandoned house near by, arguably stolen, but I say salvaged without permission) and hot drink in my grandmother's old cups. My bronze scrap- and sketchbook has kept my brain busy, whenever they haven't been completely clouded by fever. I can't smell much with my clogged nose either, so there's not much point to lighting a scented candle, but come dark, I can't resist burning my Lumi candle in my favourite scent 'Ruska' (eng. autumn foliage). I'm guessing by the time my nose is back to normal, the scent will be everywhere. It's one beautiful scent, though, so I don't really mind. Also, watching the candlelight flicker on the shiny surface of the ancient tilestove right by is too good to miss. This fever is making me all poetic, no? I'll have a good laugh once I sober up.

Olen elänyt yöpöytäni varassa viimeiset 24 tuntia, joten tuntui sopivalta jakaa teidän kanssanne, miltä se näyttää juuri nyt. Pöydällä on ollut vaihtuva valikoima tuoreita hedelmiä (nämä luumut ja viikunat ovat läheisen autiotalon puutarhasta, perjaatteessa siis varkain hankittu, mutta käytän mielummin termiä luvatta pelastettu) ja kuumaa juotavaa isoäitini vanhoista mukeista. uusi pronssinen/kuparinen luonnos-leikekirjani on työllistänyt aivojani aina silloin, kun kuume ei ole sumentanut niitä ihan täysin. Tuoksukynttilän polttaminen ei liene järkevää, sillä en haista juuri mitään tukkoisella nenälläni, mutta pimeän tullen en kuitenkaan ole voinut vastustaa Lumi-kynttiläni sytyttämistä. Lempituoksuni 'Ruska' on varmaan tarttunut kaikkeen siihen mennessä kun nenäni palaa ennalleen, mutta tuoksu on niin hyvä, että eipä haittaa. Kynttilänliekki heijastuu myös niin kauniisti yöpöydän viereiseen ikivanhaan kakluuniin, että olisi melkein rikollista olla polttamatta sitä. Kuume saa näemmä runosuonen sykkimään. No, onpahan mille nauraa kunhan pää selviää. 




Photograph by Emma Wilde


Tuesday, 2 September 2014

COVER ME




Soo, guess who's bed-bound in a flu and hideous throat ache? Come autumn, I'm ill. Flashing the possibility of me being allergic to school seems slightly tempting. The truth being that I should probably learn out of defying autumn when it's clearly here - I was out and about without socks and scarf yesterday. Diagnosis aside, here's some too-good autumn inspiration on knitwear by Marie Claire UK. I'm thinking I'll have to make the best of my miserable state and show these to mum (my go-to knitting master) with a bit of that "this is all I ever wanted" (which is true, if not necessarily all)... It rarely works, but is always worth a try.Usually the more ambitious projects just get her saying "how about you learn to knit your own clothes honey"... Jokes aside, I've been feeling like I ought to take on knitting for some while now. It'll be a test on my nerves, but looking at my mother and sister, it might just be that I have a genetic disposition for the like (ok, this might not be possible, but please don't shatter the illusion for me now, if you know better). Have a warm wrapped-up, cosied-up Tuesday afternoon peoples!

Arvaatkos kuka makaa sängyssä peiton alla nuhan ja kurkkukivun uhrina? Syksyn saapuessa olen aina viikon tai parin sisään kipeänä. Houkuttaisi väittää, että syynä lienee kouluallergia. Oikeasti tulisi vain oppia olemaan uhmaamatta syksyä liian vähissä vaatteissa - riekuin eilen asioilla ilman sukkia ja kaulaliinaa... Diagnoosit sikseen, tässä syksyyn upeaa neule-inspiraatiota Marie Claire UK:n sivuilta. Tekisi mieli ottaa kaikki irti kurjasta tilastani, ja näyttää kuvat neulevelho-äidilleni, ruikuttaen samalla: "tässä on kaikki, mitä olen aina halunnut" (mikä on sinänsä totta, vaikka ei nyt ehkä ihan kaikki)... Kikka toimii harvoin, mutta on joskus kokeilun arvoinen. Vastaus on kuitenkin näiden kunnianhimoisimpien projektien kohdalla usein ehdotus siihen suuntaan, että opettelisin itse neulomaan vaatteeni. Totta puhuen olen viime aikoina uhrannut jokseenkin paljon aikaa ajatukselle, että opettelisin neulomaan. Hermothan siinä joutuisivat rääkille, mutta äitini ja siskoni osaamisesta päätellen voisi olla, että minulla olisi hommaan geneettiset valmiudet... (ok, tämä ei ehkä ole mahdollista, mutta ethän nyt pilaa illuusiotani, jos tiedät paremmin). Villapaitaan kietoutunutta tiistai-iltapäivää ihmiset!


















 Photographs courtesy of
"Cover Me" 
Giedre Dukauskaite by James Macari 
for Marie Claire UK
September issue, 2014

Wednesday, 27 August 2014

SHOE OF THE WEEK: WAVE BY MARITA HUURINAINEN 'SAVU'

In collaboration with Sosho



As a contributor to, and part of the development team for shoe application Sosho, I was asked to take on regularly putting together an outfit around the most popular shoes on the application. As the application still has little users, and is under continuous development, I was given the freedom of choosing a shoe from my favourites on the application. I thought it only suitable that it should be one from the WAVE by Marita Huurinainen collection, as Marita Huurinainen has collaborated with Sosho from the very beginning with such enthusiasm. So, I chose my favourite WAVE pair, called 'Savu'. Now the fact is, that we are all slowly giving up baring our toes out there, because the autumn is here. However, by now, or soon at least, we are all probably stuck at some office or class, too. So, why not wear our wellies on the way, and then slip on these beauties in the lobby?  Makes perfect sense to me. With that in mind, I put together an outfit that is smart enough, yet comfortable to allow a soft start in whatever it is you are about to embark on. Notice how the copper-marble addiction is braking loose? 

Kenkäaplikaatio Soshon vaituisena kirjoittajana, ja osana sovelluksen kehitystiimiä, minua pyydettiin säännöllisesti kokoamaan asuja Soshossa suosituimmiksi nousseiden kenkien ympärille. Sosholla on kuitenkin vielä sen verran vähän käyttäjiä, ja sovellus on jatkuvan kehityksen alla, että minulle annettiin näin ensimmäisellä kerralla vapaus valita viikon kenkä suosikkieni joukosta. Ajattelin heti, että sija kuuluu ehdottomasti jollekin WAVE by Marita Huurinainen - malliston kengälle, sillä Marita Huurinainen on tehnyt Soshon kanssa yhteistyötä todella innokkaasti. Valitsin siis WAVEsta suosikkini, parin nimeltä 'Savu'. Faktahan on nyt kuitenkin se, ettei ketään innosta enää paljastaa varpaitaan ulkona, sillä syksy on kiistämättä saapunut. On kuitenki todennäköistä, että olemme kaikki myös jumissa jossain toimiston tai luokkahuoneen kaltaisessa. Niinpä ajattelin, että työmatkalleen voi pukea ne kumisaappaat, ja vaihtaa näihin kaunottariin aulassa! Käy ainakin minun järkeeni. Tämän perusteella lähdin siis rakentamaan asua, joka on tarpeeksi siisti, mutta riittävän mukava salliakseen pehmeän alun tälle syksylle. Huomaatko, että kupari-marmori riippuvuuteni on riistäytyä käsistä? 




Featuring:

1. Velvet sweater Arela 2. Leather bangle Petteri Hemmilä (I know, I died too... and am currently saving up for one of his) 3. Leather bag Lumi Accessories 4. Cashmere shawl Arela (died again) 5. Rosegold studs Eddie Borgo 6. Marble print skirt By Malene Birger (anyone with extra on their buget? I would really appreciate it)



Picture assembled by Emma Wilde

Tuesday, 26 August 2014

BACK TO SCHOOL ESSENTIALS


My back to school essentials. I could not go a day without my little Moleskine calendar. My sister gives me a new one, always the same model, every Christmas. My friends call it my "little black book", but jokes aside, it holds my everyday together keeping record of all deadlines and the occasional heurekas. Call me old fashioned, but I like putting pen to paper instead of a gadget. My autumn scrap/sketchbook got a new look when I covered it with some brass contact paper (remember when covering your notebooks used to be the best part of going back to school? Oh the nostalgia!) For a fleeting moment I wished I'd have enough to cover an entire wall. Then there was the problem of whether I should like this one, or the white marble imitation paper better, so I dropped it. My new Arela velvet sweater is already getting so much daily love now, it'll properly wear out during the autumn. My three orchids are like dear old friends, and a great distraction during those long hours I'll be spending at my desk.

Kouluun paluun tärkeimmät tarvikkeet. En pärjäisi päivääkään ilman pientä Moleskinen kalenteriani. Saan siskoltani uuden, täsmälleen samanlaisen joka joulu. Ystäväni kutsuvat sitä taskuraamatukseni, ja sitä se vähän onkin; kirjoitan sinne muistiin kaikki tärkeät päivämäärät ja satunnaiset heurekat. Olen mielestäsi ehkä vanhanaikainen, mutta pidän näissä asioissa paperista ja musteesta huomattavasti enemmän kuin kännykällä räpeltämisestä. Syksyn luonnos/leikekirjani sai uuden ilmeen, kun päällystin sen messinginvärisellä kontaktimuovilla (muistatko vielä kun koulun alussa oli parasta päällystää uudet vihkot? Voi nostalgian määrää!). Hetken toivoin, että muovia riittäisi seinän päällystämiseen. Sitten iski valitsemisen vaikeus tämän ja valkoisen marmori-imitaatio muovin väliilä, ja päätin jättää aikeen. Uusi Arelan samettinen kollarini saa jo nyt niin paljon rakkautta osakseen, että se kuluu varmaan syksyn aikana puhki. Rakkaat orkideani ovat kuin kolme vanhaa ystävää, ja oiva piristys niiden pitkien tuntien lomaan, jotka tulen työpöytäni ääressä viettämään.



Photographs by Emma Wilde