Saturday, 5 May 2018

Kevät on ihmisen parasta aikaa


Tänään on kevään ensimmäinen päivä. Ei kalenterin mukaan, mutta henkilökohtaisesti. Tänään oli se päivä, jolloin tuntuu ensimmäistä kertaa keväältä.

Ulkona on ensinnäkin ensimmäistä kertaa oikeasti lämmin. Jäin lenkillä istumaan puistonpenkille merenrantaan, katselemaan lokkeja ja meren kimaltelua. Vilma sai käyskennellä vapaana ja syödä mielinmäärin valkoposkihanhien kakkaa, koska ei tälläisenä päivänä viitsi riistää keneltäkään mielipuuhiaan. Vaikka kyseessä olisikin tuollainen vähän kyseenalainen harrastus.

Mustarastaat on seonneet entisestään, jos mahdollista. Ne häärii ihan häkäpäissään pesänrakennuspuuhissa ja lirkuttaa kuin viimeistä päivää. Jopa Vilma pysähtyy välillä katsomaan niitä pää kallellaan ja miettii ihan varmasti, että onkohan noilla kaikki muumit laaksossa.

Eipä silti, epärationaalista kevätkuumeilua on havaittavissa myös omissa mielenliikkeissä. Tekisi mieli avata grillikausi, sisustaa parvekkeesta upea kesäkeidas ja pyöräillä joka paikkaan, eikä olla hetkeäkään sisällä. Ensi viikolla teen ainakin yhden päivän etätöitä läheisessä rantakahvilassa.

Jossain aivojen pintakerrosten alla on myös tietty levottomuus. Sykkivä tarve tehdä hirveästi kaikkea; nauttia, elää, pöristä joka paikkaan koko ajan, kokea kaikki.

Silti ihan parasta on vaan istua puistonpenkillä tai rantakalliolla, tuntea kevätauringon lämpö selässä ja viettää aikaa omien ajatustensa kanssa. Keskittyä nauttimaan keväästä, tekemättä mitään sen ihmeellisempää, ja samalla iloita siitä kutkuttavasta tunteesta, että edessä on vielä kokonainen kesä.

Kevät on kiistatta ihmisen parasta aikaa.


Thursday, 3 May 2018

Risotto Primavera

Kevään paras sesonkiruoka on ehdottomasti risotto primavera, eli kevätrisotto. 



Risotto on kotoisin Pohjois-Italiasta, mutta ketään yksittäistä tekijää ei ole pystytty nimeämään sen keksijäksi. Itse veikkaan, että kokit ovat peri-italialaiseen tapaan väitelleet hautaan asti siitä, mikä on oikeaoppinen risotto ja mikä ei, eikä lopulta kukaan ole saanut kunniaa itselleen.

Yleisesti ottaen ajatellaan kuitenkin, että risotolla on kolme ominaispiirrettä: 1.) risotto kuuluu valmistaa lientä riisiin imeyttäen, 2.) lopputuloksen tulee olla hieman juokseva, mutta 3.)  riisin purutuntumaltaan al dente. Muutoin valmistamisessa voikin sitten soveltaa mielin määrin!

Oma suosikkini - ja varma kevään merkki - on risotto primavera, johon lotrataan reilusti valkoviiniä (huom! tärkeää), ja joka höystetään kevään sesonkikasviksilla: herneillä, tuoreella parsalla, kevätsipulilla yms.

Täydellisessä maailmassa risottoa varten kypsytetään itse kasvisliemi juuresten ja kasvisten ylijäämistä, ja haetaan tuoreita herneitä torilta. Oikeassa elämässä pärjäät mainiosti liemikuutioiden ja pakasteherneiden turvin, kunhan parsa on tuoretta ja valkoviini vähintään keskinkertaista.

Risotto Primavera

4 annosta 

1-2 sipulia
4dl risottoriisiä (esim. arborio)
1l kasvis- tai lihalientä
Reilusti oliiviöljyä
Valkoviinipullon kolmannes
n. puolikas parmesaanikolmio

Herneitä
Nippu parsaa 
Kevätsipulia


Kuutioi sipuli ja kuullota sitä kattilan pohjalla runsaassa oliiviöljyssä. Lisää riisit ja sekoitele, kunnes ne muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää lientä reilu desi kerrallaan, ja anna nesteen imeytyä riisiin lähes kokonaan ennen seuraavaa lisäystä. Kaada viimeisenä valkoviini. Poista parsojen juuripää, leikkaa ne suupalan kokoisiksi ja  kiehauta puolipehmeiksi. Lisää kasvikset ja raastettu parmesaani riisin sekaan, ja anna hautua vielä hetken.





Saturday, 14 April 2018

Zero waste leikkokukat: 7 vinkkiä

Leikkokukkien ostaminen ei ole mikään ekoteko, etenkään jos kasvit tuodaan kaukaa. Niistä aiheutuva kuluttajaroska on kuitenkin helppo minimoida! 


Kevät ja leikkokukat! Leikkokukat ovat ihania, mutta ostan niitä nykyään suhteellisen harvoin, sillä erityisesti ulkomailta tuotavien kasvien sosiaaliset- ja ympäristövaikutukset arveluttavat.

Lisäksi olen mietiskellyt niitä pakkausmateriaalimääriä, joita syntyy leikkokukan elinkaaren aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kukkalogistiikasta syntyy roskaa ja kuinka aktiivisesti sitä lajitellaan ja kierrätetään. Ne pakkausmateriaalit, jotka kannamme kotiin kukkiemme mukana on helppo välttää, uusiokäyttää tai kierrättää. Here's how:

1.) Jos haluat olla todellinen zero waste -ninja, ota kukkakauppaan mukaan vanhaa hesaria/lahjapaperia tai suuri astipyyhe/tyynyliina/kangas ja pyydä myyjää pakkaamaan kukat siihen.

2.) Jos edellinen tuntuu hiukan extremeltä, tee näin: ota kukkien pakkauspaperit talteen ja käytä uudelleen lahjapaperina tai pakkausmateriaalina. Olen itse pakannut kukkapapereihin esim. Zadaa-myyntini ja kaikki viime jouluna antamani lahjat! Leikkokukkien paperit ovat pikkuhiljaa korvanneet meillä kaikki lahja- ja pakkauspaperitarpeet.

3.)  Etsi kukkakauppa, joka käärii kukat kauniiseen paperiin (esim. InBloom). Jos käärepaperin oikea puoli on koristeltu räikein logoin (esim. Plantagen), käytä paperia nurja puoli ulospäin, ja koristele se leimasimella tai maalaa siihen joku kuosi. Kuulostaa Strömsö-pipertämiseltä, mutta ei sen tarvitse olla. Simple is best: vedä paperiin muutama veto mustalla akvarellilla ja elegantti lahjapaperi on valmis.


4.) Pyri ostamaan kukat ilman muovista vesiputkea. Mikäli sinun on pakko ostaa vesiputki, kysy kukkakauppiaaltasi voitko palauttaa sen hänelle uutta käyttöä varten. Ninja-level: ota putkilo talteen ja kiikuta sama putkilo mukaan seuraaville kukkaostoksille.

5.) Mikäli ostat kukkakimpun jonka tulisi olla vedessä, voisitko viedä sen perille second hand -maljakossa? Fidoista ja kierrätyskeskuksista löytyy loputtomasti upeita maljakoita, jotka toimivat myös osana lahjaa! Tilapäisenä vesiastiana voi käyttää ihan tavallista lasipurkkia.

6.) Jätä sellofaani kauppaan. Kukansaajan ei ole mikään pakko nähdä kukkaansa ennen pakkauksen avaamista - se säilyy kauemmin yllätyksenä! Jos kukansaaja ei lämpene paperien uudelleenkäyttöön, ota paperit talteen tai varmista, että ne päätyvät paperinkeräykseen.

7.) Kiinnitä huomiota naruihin. Paperinarun voi käyttää lahjanaruna ja kierrätää, kuminauhat kannattaa ottaa ehjänä talteen. Säästyt niidenkin ostamiselta uusina. Muovinaru kannattaa jättää kauppaan.

Olen pari kertaa napannut kylään tuomieni kukkien paperit talteen, kun ne ovat olleet päätymässä rypistettyinä sekajätteeseen. Toimintani on aiheuttanut hilpeyttä, mutta monesti se on myös saanut aikaan ahaa-elämyksen. Miksi ostaa (usein ohueen muovikelmuun pakattua) lahjapaperia uutena kaupasta, kun kukkakauppias pyöräyttää leikot aina useampaan suureen, täysin käyttökelpoiseen arkkiin? Niinpä!


Wednesday, 11 April 2018

Haaste: #Vaatekirjanpito


Lanseeraan #Vaatekirjanpito haasteen! Vaatekirjanpidossa jokaisen vaatteen ostohinta ja käyttökerrat kirjataan muistiin esim. vuoden ajan, ja lopputuloksena on kiistatonta todistusaineistoa omista kulutustottumuksista! Who's in?


Käytämme ostamiamme vaatteita liian vähän. Oli vaateostos halpa tai kallis, se on hirveän huono ostos, jos se jää kaappiin. Vaatteet ovat ennen kaikkea käyttötavaroita.

Vaatekirjanpidon keskeinen ajatus on kehittää kestävämpiä kulutustottumuksia, ja haastaa itsensä miettimään vaatteen laatua ja käyttökelpoisuutta. Se on mielenkiintoinen matka omiin kulutustottumuksiin, sillä sen avulla voi esimerkiksi selvittää, kuinka paljon rahaa käyttää vaatteisiinsa vuoden aikana, ostaako pääasiassa uusia, vai second hand vaatteita – sekä tietenkin sen, tuleeko ostamiaan vaatteita oikeasti käytettyä!

Kun on tilivelvollinen omista vaateostoksistaan, miettii kaupassakin realistisemmin: will this look very, very bad on paper? Toisin sanoen, käytänkö tätä oikeasti? Vaatekirjanpito auttaa sitoutumaan vaatehankintoihinsa tehokkaammin, ja tekemään taloudellisempia ratkaisuja vatekaupan kassalla.

Taloudellinen näkökulma vaatteiden hankintaan ei ole uusi. Kuten suosikkikirjani, Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi tietää kertoa, käyttökertojen hinnan laskemista suositellaan jo madame Dariaux'n pukeutumisoppaassa vuodelta 1964! Samainen mestariteos toteaa tyhjentävästi: "vatteestaan saa sitä paremman 'tuoton', mitä useammin sitä käyttää".

Eli ainoa oikeasti taloudellinen vaate ei ole ostohinnaltaan edullinen, vaan käyttökertahinnaltaan edullinen.


Tässä piilee vaatekirjanpidon nerous: ostohinnan ja käyttökertojen avulla on helppo laskea, kuinka paljon kunkin vaatteen käyttökerta tulee maksamaan. Vaikka vaate olisi alunperin halpa, siitä tulee nopeasti kovin epätaloudellinen jos sitä tulee käyttäneeksi vain muutaman kerran.

Toisaalta laatuvaate, joka kestää useita kymmeniä käyttökertoja (niin esteettisesti kuin laadullisesti), onkin yhtäkkiä halpavaatetta huomattavasti taloudellisempi ratkaisu, vaikka sen ostohinta olisi kolminkertainen.

Sitten on tietenkin niitä supertaloudellisia kirpparilöytöjä, jotka maksavat alle kympin, ja joita tulee käyttäneeksi tuhatmiljoonaa kertaa. Kaiken ytimessä on kuitenkin nimenomaan se, että hyvä ja taloudellinen vaatehankinta on sellainen, jota tulee ihan oikeasti käyttäneeksi.


Kannustan kokeilemaan vaatekirjanpitoa edes yhden vaatteen osalta. Merkitse vaikka puhelimen muistiinpanoihin seuraavan ostamasi vaatteen hinta, ostopäivä ja päivämäärät, jolloin käytät sitä (helppo tehdä esim. työmatkan aikana, jos aamuisin on kiire). Tarkastele tilastoa parin kuukauden ja taas vuoden päästä: mikä vaatteen käyttökertahinta on silloin? Oliko ostoksesi taloudellinen?

Aion itse laittaa muistiin kaikkien tänä vuonna ostamieni vaatteiden tiedot, koska kiinnostaa ihan hirveästi: a) kuinka paljon käytän kokonaisuudessaan vaatteisiin rahaa vuoden aikana, b) kuinka paljon oikeasti käytän ostamiani vaatteita ja c) ostanko enemmän uusia vai second hand vaatteita.

Lanseeraan siis Vaatekirjanpito haasteen! Osallistuthan! Jaetaan kokemuksia ja ajatuksia tunnisteella #Vaatekirjanpito.

Kuvissa 28.1. ostamani Samujin Tenniel-silkkipusero, 80 e. Olen käyttänyt puseroa 5 kertaa, eli sen käyttökertahinta on tällä hetkellä 16 e. Toistaiseksi aika epätaloudellinen vaate. 

Saturday, 31 March 2018

Italialainen appelsiini-greippisalaatti


Pääsiäinen taittaa talven selän, ja sitruksien satokausi antaa jo tilaa jokakeväiselle parsahuumalle (himoitsen parhaillaan risotto primaveraa ihan järjettömästi!). Jos kuitenkin teet tänä keväänä vielä yhden sitrusherkun, tee italialainen appelsiini-greippisalaatti. Se on raikas lopetus pääsiäisaterialle ja jotenkin viehättävästi vanhanaikainen, glamöröösi jälkiruoka.

Sitrusten erottaminen maltostaan on hieman työlästä, mutta se helpottuu huomattavasti, jos ehdit pitää hedelmiä jääkaapissa jonkin aikaa ennen valmistusta. Varaa n. 1-2 hedelmää per syöjä ja ostaa suunnilleen kaksi appelsiinia yhtä greippiä kohden. Lisää väriä saat käyttämällä pieniä makeita veriappelsiineja. 

Tee näin: 
2 greippiä
4 appelsiinia
minttua
kuorettomia manteleita
hunajaa
voita 
Kastike:
1 limen mehu ja kuori raastettuna
2 rkl Lämmintä vettä
2 rkl kirkasta hunajaa 
Leikkaa hedelmien kuoret irti veitsellä ja irrota hedelmäliha maltosta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada kastike salaatin päälle. Nostele sekaan silputut mintunlehdet. Anna salaatin vetäytyä jääkaapissa. Paahda manteleita nokareessa voita ja hunajaa, kunnes ne saavat kullanruskean värin, ja kaada sitten leivinpaperiarkille jäähtymään. Tarjoile salaatti cocktail- tai samppanjalasista ja ripottele päälle kovettuneet mantelit. 

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.