Thursday, 14 July 2016

Maapähkinävoihummus


Yritin pitkään tehdä maukasta hummusta tahinilla, mutta jotenkin lopputuloksesta tuli aina omaan makuuni liian karvas ja kitkerä, kunnes löysin tämän reseptin Elina Innasen Chocochili-blogista ja älysin vaihtaa tahinin maapähkinävoihin. Elina kertoo lainanneensa reseptin Nigellalta,  joten reseptillä on ainakin suositukset kohdillaan. Sekä Elina että Nigella kehuvat hummuksen toimivan jopa paremmin maapähkinävoilla kuin tahinilla, ja samaa mieltä ollaan täälläkin. Lopputulos on mielestäni myös huomattavasti samettisempi (ja ruokaisampi!) kuin jos hummuksen tekee pelkistä kikherneistä. 


Elinan reseptissä on käytetty muutama ruokalusikallinen soijajogurttia, jolloin hummuksesta tulee ehkä asteen raikkaampaa, mutta hyvin pärjää ilmankin. Jogurtin jäädessä pois tahna kestää luullakseni lämpimässä (esim. tarjoilupöydässä, piknik-korissa, tms.) asteen verran paremmin. Valkosipulin määrää voi myös muuttaa oman maun mukaan, mutta kannattaa maistaa ennen kuin rykäisee joukkoon kolme valkosipulinkynttä. Itse tykkään, että valkosipuli saa hieman kutkuttella, mutta ei peittää muita makuja alleen. Jos valmistaudut jo viikonlopunviettoon, tätä kannattaa surauttaa purkillinen leivänpäälliseksi, tai vaikka grilliherkkujen kanssa nautittavaksi!



Maapähkinähummus 


  • 1 tlk kikherneitä
  • 3-4 rkl oliiviöljyä
  • 3-4 rkl maapähkinävoita
  • (3-4 rkl soijajogurttia tai turkkilaista jogurttia)
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • (vettä tahnan notkistamiseen) 

Valuta ja huuhtele kikherneet huolellisesti. Soseuta kaikki aineet keskenään sauvasekottimella ja/tai blenderillä. Notkista tahnaa halutessasi vedellä. Rouhi syönnin yhteydessä hummuksen päälle hieman karkeaa merisuolaa.




Photographs by Emma Wilde

Sunday, 3 July 2016

Elämyslahjana Päiväretki Porvooseen


Päiväretki Porvooseen on joka kesä toivelistallani, koska kesäpäivä tuntuu yksinkertaisesti kesäisemmältä, kun sen viettää herttaisessa vanhassa Porvoossa. Maisemanmuutos on alle tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta, joten retki ei vaadi sen kummempia valmisteluja, mutta lomafiilis on taattu joka kerta! Tänä vuonna retki toteutui elämyslahjan nimissä, sillä rakas ystäväni Kirsi antoi minulle syntymäpäivälahjaksi retken Porvooseen huipputyylikkäällä Golden Ladylla.


Golden Lady tietenkin kruunasi matkan sen alkumetreiltä lähtien - ihailevia katseita ja hullunkurisia reaktioita satoi joka suunnalta (eikä ehkä vähiten siksi, että sekä kuljettaja että kartturi olivat ainakin puolet nuorempia kuin ajoneuvo - tämä tuntui huvittavan erityisesti ajoneuvon ikäisiä herrasmiehiä). Mieli teki pukea huivi pään ympärille ja suuret aurinkolasit nenänvarteen, ja vilkutella kuninkaallisen elkein vastaantulijoille. Ehdotin jopa Kirsille, ettei käyttäisi vilkkua lainkaan vaan ojentaisi kätensä elegantisti ikkunasta kääntymisen merkiksi, mutta Kirsi epäili ettei se liene paras menetelmä moottoritiellä ohi suhahtavien puolalaisten rekkamiesten kanssa kommunikointiin. Vaikka käsieleistä luovuttiinkin, ei kuitenkaan voi sanoa, että ajoimme Porvooseen, sillä se kuulostaisi kokemukseen nähden kovin arkipäiväiseltä. Ennemminkin kävimme päiväajelulla Porvoossa.


Nautimme lounaan viehättävässä Fredrikan Lähteessä Runeberginkadulla (tästä lisää myöhemmin), jonka jälkeen otimme keskustan Capriole-kahvilasta jääkahvit mukaan ja käppystelimme Porvoon vanhalle puolelle. Kävimme asiaankuuluvasti tarkastamassa, että vanha kirkko on edelleen paikallaan yksisarvismaalauksineen, sitten kolusimme yhden taidenäyttelyn ja muutaman antiikkiliikkeen Vanhan Raatihuoneentorin tuntumassa, mutta ostoksia tuli tehtyä vain muutama hassu. Helteisenä päivänä tuntui parhaalta vain maleksia kapeita mukulakivikatuja melko päämäärättömästi ja pysähtyä välillä nauttimaan mitä-tahansa-kylmää.


Elämyslahjat ovat siksi parhaita, että mielekkään tekemisen lisäksi niistä jää aina muisto lahjanantajan kanssa vietetystä ajasta. Varsinkin jos elämä on kummallakin kiireistä ja molemmat keskittyvät ennemmin konkreettisen tavaran karsimiseen kuin keräilyyn (Kirsin kohdalla tuo karsiminen  ei tosin ilmeisesti päde savikippoihin), on todella miellyttävää saada lahjaksi laatuaikaa, joka vietetään kummallekin mielekkään tekemisen parissa. Kun elämyksiä antaa lahjaksi, tulee niitä myös elettyä helpommin, sillä muuten arjen ikeessä mainittu piknik tai Tallinan reissu jää helposti toteuttamatta, sellaiseksi sitten-kun-on-aikaa - puheeksi.  


Lahjaksi annetun elämyksen ei välttämättä tarvitse olla mitään tajunnanräjäyttävää - vaikka jos joku ruudun sillä puolen suunnittelee vievänsä minut vaatimattomasti maailmanympärysmatkalle niin lupaan etten pane vastaan. Tärkeintä on miettiä, mistä lahjansaaja pitää ja on kiinnostunut sekä millaisesta elämyksestä tai laatuajasta hän nauttisi. Elämyslahja voi myös liittyä yhteiseen harrastukseen tai mielenkiinnonkohteeseen. Itse mietin parhaillaan kannattaisiko säästää muutama ropo ja antaa ukolleni yhteinen valokuvauskurssi joululahjaksi - elämyslahjassa saa ehkä olla vähän omakin lehmä ojassa...? Tai ainakin yksi sorkka?


Oma elämyslahjani oli mitä onnistunein, säät suosivat ja katseltavaa riitti - ehdottomana kohokohtana vauhdikas Siiliherra, joka tuhisi vastaan eräällä vanhan Porvoon poikkikadulla, sekä vanhan puutalon ikkunankarmiin pesinyt lintupariskunta (eläimet saavat aina aseistariisuvalla välittömyydellään oman sisäisen pikkulapseni peittelemättömästi esiin). Päivä päättyi illallissalaatteihin joen tuntumassa sijainneella terassilla, jonka jälkeen suuntasimme ihailua herättäen Golden Ladylla takaisin Helsinkiä kohti (mutta mielikuvan tasolla ajoimme toki purppuraiseen auringonlaskuun).  




Photographs By Emma Wilde

Thursday, 16 June 2016

The N'Ice Cream Book


Kirjoittelen jäätelökirjasta kasmirneule päällä ja villakalsarit jalassa, ja vettä tulee taivaalta kuin aisaa. Ah, Suomen kesäkuu! (Huomaa optimismi: kesäkuu). Mutta eikö olekin niin, että: Ice cream will save the day - all day, everyday? Ja onhan tästä säistä saatu nauttiakin jo! Itselle jäätelö ainakin maistuu säästä riippumatta.

Writing about an ice cream book here, wearing a cashmere knit and listening to raindrops drum the roof - ahh, Finnish summer! However: Ice cream will save the day - all day, everyday, right? My appetite for ice cream is most certainly not influenced  by such minor things as the weather - or anything else, for that matter.


Meille jäätelöä syvästi kunnioittaville sipsi-kaljavegaaneille Virpi Mikkosen ja Tuulia Talvion  Hyvän olon jäätelökirja on todellinen kesän pelastaja. Toinen toistaan ihanammat jäätelöohjeet ovat sekä maidottomia, että gluteenittomia - eikä niissä käytetä lainkaan valkoista sokeria. Kaikki yli kahdeksankymmentä ohjetta on myös mahdollista toteuttaa ilman jäätelökonetta, josta ehdottomasti kirjalle pisteet!

To us lazy and unexerting vegans, the 'N'Ice Cream Book' by Virpi Mikkonen and Tuulia Talvio will probably probably become entirely irreplaceable. Every receipe better than the last and all both gluten and milk-free - and no white sugar included. All of the over eighty receipies can also be made without an ice cream machine, which seems all too good to be true - I'll welcome anything that makes homemade ice cream an easy task with open arms.  


Itse olen kokeillut jo Suklaa-avokadojäätelöä ja Kermaista kookos-Stracciatellaa (ostin kirjan tosiaan vasta viikko sitten, krhmm...) ja kumpikin on ollut ihan älyttömän hyvää. Valkoisen sokerin puuttuminen takaa sen, että myös muiden ainesosien maut pääsevät näissä jäätelöissä esiin ja makeusaste on kohdillaan. Pidän myös siitä, että resepteissä käytetyt aineet ovat kaikin puolin terveellisiä - näin ollen voin perustella jokapäiväistä jäätelön syöntiä terveyden edistämisellä. Puhuttiinko jo viime päivityksessä jotain siitä kuuluisasta itsepetoksesta...? 

Personally I have already tried the 'Chocolate avocado ice cream' and 'Creamy coconut Stracciatella' (that's right, I only bought the book a week ago, ahemm...), and both have been extremely delicious. Without the ridiculous amounts of white sugar that regular ice cream contains, all the flavours of the other ingredients are recognizable and the ice creams aren't  overwhelmingly sweet. All of the ingredients used in the recipes are healthy  - so I like to tell myself that eating ice cream every day is purely something I need to keep up for my health. Remind me, was there a word in about self-deceit in my last post...?


Hyvän olon jäätelökirja on ilmestynyt myös Yhdysvalloissa, mikä on ymmärtääkseni suomalaiselle ruokakirjalle aika kova meriitti. Kauniit kuvat sekä herkulliset ja terveelliset - ja helpot! - reseptit purevat kyllä varmasti yleisöön kansalaisuudesta riippumatta. Omalta osaltani voin ennustaa, että tässä taloudessa kirja aukeaa tänä kesänä - ja epäilemättä koko syksyn ja talvenkin - vähintään kerran viikossa.

The N'Ice Cream Book has also been published in the USA, which, as I understand, is something of an unusual merit to a Finnish food book. The beautiful pictures (also by Mikkonen and Talvio), and the delicious yet healthy - and easy! - receipies are likely to  appeal to anyone independent of nationality. On my own part, I can predict with great accuracy, that this book will open at least once a week in our kitchen this summer - and probably all through autumn and winter, too.



Photographs by Emma Wilde

Tuesday, 14 June 2016

Täydelliset kesäfarkut


Suomen kesä on lyhyt ja säiden puolesta usein arvaamaton, joten olen tullut siihen lopputulokseen ettei varsinaisiin kesähepeniin kannata sijoittaa. Sen sijaan vaatteet, joita on helppo kerrostaa ja jotka toimivat hyvin myös välikausina tuntuvat tällä hetkellä parhailta hankinnoilta. Yritän houkutuksista (=ylipitkät värikkäät kaftaanit) huolimatta hankkia kesäksi(kin) sellaisia vaatteita, jotka toimivat hyvin käytännössä ja ovat ennen kaikkea mukavia päällä.

The Finnish summer is short and weather-wise often rather unpredictable, so I have finally come to the conclusion that investing in flimsy summer numbers is an unwise endeavour. Instead, clothes that lend themselves well to layering and function comparably in between seasons, currently feel like the best investments. Despite the numerous temptations (=floor-length, vividly coloured kaftans) I am doing my very best to only acquire items that are apt for practical wear (i.e. not just for gliding about in a Palace) and which, above all, are comfortable to wear.


Nämä asiat huomioiden on päivityksen otsikko "kesäfarkut" hieman harhaanjohtava, sillä suunnittelen pitäväni näitä farkkuja kyllä ihan ympäri vuoden jos säät vain sallivat. Otsikko sai kuitenkin lähtökohtansa siitä, että olen nimenomaan useampana keväänä ja kesänä kaipaillut vaatekaappiini kunnollisia valkoisia farkkuja, joissa olisi hieman särmää. Taisin loputtomilta tuntuvien etsintöjen lomassa löytää nämä valkoiset Levikset Fidalta viime syksynä ja olin jo jossain välissä luopumassa niistä väljän mallin vuoksi. Onneksi ne kuitenkin jäivät kaapin perukoille (sieltä löytynee muutama muukin hylätty vaate), sillä löysimme viimein toisemme näin kesän kynnyksellä. Jättäisin mielelläni täysin huomioimatta sen tosiseikan, että jos farkut istuvat minulle hyvin puoli vuotta myöhemmin, on minun täytynyt lihoa hälyyttävää vauhtia - ajattelen mielummin, että nämä farkut ovat totuttaneet silmäni löysempään malliin. Kolminkertainen eläköön-huuto itsepetokselle!

In the light of these statements the title "summer jeans" is perhaps rather misleading, as I intend to wear these jeans throughout the year - if the weathers thus permit. The title was, however, influenced by my annual craving of proper white jeans with a little edge, to be worn primarily during the spring and summer seasons. After what felt like an endless search I think I found this pair last autumn and was even about to sell them on at some point, due to their loose fit. Happily enough I discarded them at the back of my wardrobe (there are a few other things there, too), because we have finally found each other at the brink of summer. I like to completely disregard the fact that as the jeans fit me well half-a-year after, I must have gained weight at an alarming pace - I'd rather tell myself that this pair has adjusted my eye for a looser fit. Long live the lies we tell ourselves. 


Halusin farkkuihin kuitenkin tuota mainitsemaani särmää, joten päätin napsaista lahkeesta pituutta pois ja käsitellä lahkeensuun hieman purkautuvaksi. Muutos kuulostaa ja onkin aika yksinkertainen toteuttaa, mutta vaatii hieman tarkkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä, jotta lopputulos on tyylikäs, eikä hutiloidun näköinen. Omat vinkkini löydät alta:

Nevertheless I still wanted to add some of that previously mentioned edge to this pair, so I decided to cut off some length and fringe the edge of the hem. The change sounds, and is, simple enough, but requires some attention and patience to acchieve an elegant result. My personal tips can be found below:


  1. Parhaat ja kestävimmät tulokset saa kunnollisiin, tukeviin farkkuihin kuten vanhoihin Leviksiin, sillä niiden rakenne kestää purettunakin hyvin.
  2. Käytä aina teräviä, kunnollisia kangassaksia. Askartelu- tai paperisaksilla ei kannata lähteä nysväämään paksua ja sitkeää farkkukangasta.
  3. Pue farkut ylle ja taita tai merkitse nuppineulalla, minkä pituisiksi haluat lahkeet. Tässä kohtaa kannattaa aina sovittaa pituutta useampien kenkien kanssa.
  4. Leikkaa harkiten - pituutta on helppo poistaa, mutta mahdoton lisätä takaisin.
  5. Jätä purkautumisvara. Itse halusin lahkeiden pituudesta n. 10cm pois, joten leikkasin 9cm pois ja jätin 1cm:n purkuvaran.
  6. Mittaa, että poistat kummastakin lahkeesta saman verran. Eriparilahkeet eivät mene edes tyylikokeilun piikkiin, varsinkaan jos ero on pieni - vaan näyttävät auttamatta vahingolta.
  7. Kauneimman "purkuhapsun" saat poistamalla poikittaisia lankoja leikatusta reunasta ratkojan avulla.

  1. The best and most durable results can be acchievde with proper, sturdy denim, such as old Levi's, because the fabric's structure is stronger.
  2. Always use sharp, large fabric scissors that cut easily through thick, tough denim.
  3. Pull the jeans on and either fold or pin where you would like the legs to end. Try the lenght with different shoes.
  4. Cut with consideration - it is easy to cut off more, but impossible to add after cutting.
  5. Leave a small allowance for fringing the edge. I wanted to shorten my jeans by 10cm, so I cut off 9cm and left 1cm for fringing.
  6. Carefully measure that you are cutting as much off both legs. Different length hems will not pass as experimentation - especially if the difference is very small - but look like a mistake.
  7. The best fringing is done by removing the horizontal threads with the help of a needle.


Jätin omiin farkkuihini melko huolitellun hapsureunan, mutta reunasta voi toki tehdä hurjemmankin jos siltä tuntuu. Kesällä farkkujen ehdoton aisapari ovat tietenkin rennot tasapohjaiset jalkineet, kuten valkoiset Supergan tennarit. Itseäni houkuttelisi hankkia, neuloa tai ommella näiden jatkoksi vielä joku rapsakan valkoinen, yksinkertainen yläosa - eri pituuksien kerrostaminen kiinnostaa, eli se voisi olla vaikka pitkä pusero tai mekko-asia. White-on-white-on-white on kieltämättä kesän ykkösasu, eikö? 

I left a neat little fringe on my jeans, but the edge could be made more extreme, if you're into that. The one and only partner in crime for summer jeans is, of course, a pair of relaxed summer shoes, such as white Supergas. Personally I would like to knit or sew a crisp white top to pair with these two - layering different lengths feels fresh right now, so it coud be a simple dress. White-on-white-on- white is the number one summer outfit, no?



Featuring:

Second hand jeans Levi's / Shoes Superga





Photographs by Emma Wilde



Wednesday, 1 June 2016

Nappula



Olin silmäillyt Iittalan messinkisiä Nappula-kynttiläjalkoja jo onkin aikaa, sellaisena tyypillisenä "sitten joskus"-hankintana - tiedäthän, aina kun kyseinen esine osuu jossain silmään ajattelet että tuon minä haluan, mutta ehkä hinta vähän kirpaisee, ja esinettä on oikeastaan hyvin saatavilla, eli sillä ei ole nyt yhtä kiire kuin yhdellä toisella jutulla, ostan tuon sitten kun on ylimääräistä (mitä ei luonnollisestikaan koskaan ole). No, Nappulat olivat olleet ajatuksissani juuri tällä tapaa, kunnes joulun alla ajattelin, että nyt ostan nuo meidän joulupöytään, olkoot vaikka joululahja itselleni.

I had been eyeing the brass 'Nappula' candle holders by Iittala as what I call " an investment to make in the indefinite future". You might now the sort that catches your eye every time, but perhaps the price is slightly out of your budget's reach or then the object is available relatively well, so it's not really on the priority list and can be left to times when you have some extra cash (which, naturally, never happens). They had been on my mind like this for a good while until around Christmas I decided I would finally get them, perfectly in time to decorate the Christmas table.


Iittalan liikkeessä kynttilänjalkoja hypistellessäni tulin kuitenkin kiepauttaneeksi ne ylösalaisin ja vilkaisseeksi niiden pohjaan. Myönnän ehkä hieman ylireagoineeni, mutta tuntui kun vatsalta olisi pudonnut pohja, kun tavasin pohjatarraan painetun 'Made in China' tekstin.  Päätin sillä sekunnilla, etten ostaisi Nappuloita ikinä. En todellakaan ole niin naiivi, että kuvittelin pohjassa lukevan 'Made in Finland', mutta jotenkin tuli silti suunnattoman petetty olo ja lähdin liikkeestä tyhjin käsin. Eihän 'Made in China' tietenkään tarkoita yksioikoisesti, että tuote olisi laadullisesti huono - kyllä kiinalainen tekee messinkisen kynttilänjalan siinä missä suomalainenkin.  Made in China ei myöskään suoranaisesti tarkoita, että kynttilänjalka on valmistettu työntekijän ihmisoikeuksia sortaen - Kiinassa on hyvin monenlaisia tuotanto-olosuhteita, eikä ole todennäköistä että Iittala tuottaa kynttilänjalkansa niissä hirvittävimmissä hikipajoissa. Mutta silti, silti.

Upon fiddling with the candleholders at Iittala I happened to flip the other one around and took a glimpse at it's bottom. I admit to have perhaps overreacted slightly, but my stomach lurched nastily when I spelled the words 'Made in China'. I decided immediately that I would never buy the candleholders. I am not naïve enought to imagine that the bottom would have said 'Made in Finland', but I felt deeply betrayed all the same and left the shop empty-handed. 'Made in China' does not, of course, mean directly that the quality of the product is poor - a Chinese person is quite as capable of making a brass candle holder as a representative of any other nationality. 'Made in China' neither means directly that the worker's rights would have been trampled - there is a variety of working circumstances in China and Iittala is quite unlikely to choose the worst sweatshop to manufacture their products. And yet, and yet...


Kokemus aiheutti varsinaiset anti-spasmit kyseisiä kynttilänjalkoja kohtaan, joten ei tullut edes mieleeni tarkistaa myisikö joku niitä käytettyinä. Viime viikon alulla - nyt, puoli vuotta tapahtuneen jälkeen - selailin tori.fi:tä ihan muissa asioissa, kun Nappulat putkahtivat jostain ajatuksiini ja tein niistä vähän puolihuolimattomasti haun. Liekkö kohtalon ivaa vai puhdasta sattumaa, mutta kynttilänjaloista löytyi kuin löytyikin yksi ilmoitus tori.fi:stä. Hetken harkinnan jälkeen laitoin ilmoittajalle tarjouksen ja ystävällinen myyjä myi minulle kynttilänjalat yhteishintaan 40 euroa - siis yhden uuden kynttilänjalan hinnalla. Kaupan päälle sain tuon täydellisen käytössä tulleen patinan, jota myyjä aivan turhaan pahoitteli!

The experience left a deep resentment towards the candleholders, so it didn't even occur to me to see whether someone might be selling their own second hand. Last week - now, a year after my visit to Iittala - I was browsing through tori.fi with a completely different errand when I suddenly thought of the candle holders and typed a search for them rather half-heartedly. I don't know whether to call it luck, fate or coincidence - or irony for that matter - but there they were, a single selling notice on a pair of them. After some hesitation I sent my offer to the seller and she kindly agreed to sell the pair for me at forty euros - the price of one new Nappula. In addition, this pair has gained the perfect patina, for which the seller unneccessarily apologized!

Näin jälkikäteen tietenkin mietityttää hieman, tuinko sellaisen tuotteen jälleenmyyntiarvoa, jonka tuotanto on(ko?) ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Tavallaanhan tilanteessa on kuitenkin vain voittajia; kynttilänjalkojen myyjä sai korvauksen tarpeettomaksi käyneestä tavarasta ja minä sain puoleen hintaan esineet, joita  en olisi voinut ostaa uutena - eivätkä rahani näin ollen tue suoraan kynttilänjalkojen tuotantoa. Iittala menetti kaupat kanssani, mutta saivatko he jotain arvokkaampaa?

Afterwards I can't help thinking whether my actions have now supported the resale value of a product whose production disagrees (?) with my personal values. On the other hand, it is a win-win-win situation, no? The seller got some compensation for objects that had become unnecessary for her and I acquired the desired objects at half the price and in a way that does not signal my approval for their production. Iittala lost their potential transaction with me, but did they gain something more valuable?


Pidän kynttilänjaloista aivan hirveästi ja ne tulevat varmasti koristamaan juhlapöytämme kattauksia ja valaisemaan arjen kynttiläillallisia monta vuotta, jonka jälkeen joku ehkä perii ne minulta, tai ehkä ne myydään joskus koristamaan toista pöytää. Esinettä arvostetaan, siitä pidetään ja se symboloi joskus niitä lukemattomia tärkeitä hetkiä, joita se on vuosien käytössä koristanut. Koska kyseessä on vahvasti profiloitunut sisustusesine, se tullaan myös aina liittämään sen tunnettuun valmistajaan. Joskus vuosien päästä voi olla, että joku katselee ristiäisvalokuviaan ja sanoo "Ai katso! Kastepöydässä näkyy olevan nuo Isoäidiltä perimämme Iittalan kynttilänjalat". Olisiko tuolloin kuitenkin hienoa, että pohjassa lukisi "Made in Finland"? Vai kertooko "Made in China" enemmän siitä maailmanajasta jota Isoäiti on elänyt? Vai onko noilla kolmella sanalla enää tuossa vaiheessa niin suurta merkitystä? Ainoa asia jonka tiedän varmasti on, että näitä asioita ei kannata sivuuttaa ajattelematta. Esineet joita hankimme kotiimme edustavat arvojamme ja juuri nyt on hyvä aika miettiä, millaisia arvoja haluaa edustaa - sillä maailma muuttuu nopeasti ja asioihin voi vaikuttaa vain hyvin pienen hetken.

I like the candle holders a lot. Thus, it is likely that they will decorate our dining table during coutless celebrations, big and small, after which someone might inherit them from me or perhaps they will be sold to decorate another table. The objects will be valued, cared for and they will, at some point in the distant future, symbolize all the important moments which they have helped decorate. As they are strongly profiled  decor artefacts, they will also always be connected to their reknown manufacturer. Decades from now, someone might be looking at old photographs from their dew and remark: "Oh see! Those are the pair of Iittala candle holders we inherited from Grandma!" Would it make the memory sweeter then, if the bottom of the candle holders would say 'Made in Finland'? Or does 'Made in China' speak more truthfully of the times Grandma has lived in? Or do those three words bear any relevance at that point? The only thing I know for certain is that these matters should not be passed without reflecting on them. The objects we acquire into our homes represent our values and right now is the appropriate time to weigh what values we want to represent with our actions - because the world is changing fast, and the opportunity to influence it's ways will be gone in the blink of an eye.


Photographs by Emma Wilde



The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.