Thursday, 23 April 2015

Fashion Revolution Day | How to Make a Change?


Tomorrow will mark exactly two years since the Rana Plaza factory building collapsed near Dhaka, the capital of Bangladesh, on the 24th of April, 2013. The collapse of Rana Plaza killed 1,129, wounded over 2,500 people and left hundreds of children orphan. The factory produced clothing for international brands, mainly exported to the Western market to North America and Europe. 

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Rana Plaza-niminen tehdasrakennus sortui Bangladeshin pääkaupungin Dhakan läheisyydessä 24. huhtikuuta, 2013. Rana Plaza vei mukanaan 1129 ihmishenkeä, haavoitti noin 2 500:aa ja jätti orvoksi satoja lapsia. Tehtaassa valmistettiin vaatteita kansainvälisille vaatemerkeille, joiden suurimmat vientimaat sijaitsevat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. 


The Rana Plaza building collapsed, because it was not built to last industrial use, and thus could not support the weight and tremor caused by the enormous generators and other machinery required for industrial garment production. Power cuts are an everyday problem in Dhaka and without their own generators factory work would often be delayed for hours. The factories cannot afford this, because they must either comply to the immoral production time-allowances of Western brands, or the Western brands hire another factory. In Rana Plaza, the generators were, against orders, situated in the highest floor of the building, where their tremor caused cracks to the supporting structures of the building. The emplyees noticed the cracks, reported them to the factory management and attempted to leave the factory in fear that it might collapse. The management, however, forced the emplyees to return to their sewing machines by threatening them with lay-offs and deducting a month's pay. The rest is history. 

Rana Plaza romahti, koska rakennusta ei oltu rakennettu teolliseen käyttöön soveltuvaksi, eikä se näin ollen kestänyt mm. valtavien generaattoreiden ja muiden teolliseen vaatetuotantoon vaadittavien koneiden painoa ja tärinää. Sähkökatkot ovat Dhakassa arkipäivää ja ilman omia generaattoreita ne seisauttaisivat tehtaan työnteon tunneiksi. Tehtailla ei ole varaa työnseisauksiin, sillä ne joko valmistavat vaatteet länsimaisten brändien epäinhimmillisten aikatauluvaatimusten mukaan, tai länsimainen brändi vaihtaa tehdasta. Rana Plazassa generaattorit oli sijoitettu määräysten vastaisesti rakennuksen ylimpään kerrokseen, jossa niiden tärinä aiheutti halkeamia kantaviin rakenteisiin. Työntekijät huomasivat halkeamat ja huomauttivat niistä tehtaan johdolle, sekä yrittivät poistua rakennuksesta romahtamispelossa. Tehtaan johto pakotti työntekijät kuitenkin takaisin ompelukoneittensa ääreen uhkaamalla irtisanomisilla ja kuukauden palkan pidättämisellä - kohtalokkain seurauksin.


The problems of the clothing industry are hardly bound to Bangladesh alone. However, they are amplified in Bangladesh, as the country is the second-largest garment producer after China, with one of the lowest pays in the world. The Bangladeshi garment indusrty is worth over $19 billion and covers 80% of the countrys exports. 60% of the garments produced in Bangladesh are earmarked for Europe. The factory employees often work for a salary that hardly covers for their expenses and beyond humane working hours, in bad and dangerous circumstances - as the Rana Plaza demonstrated.

Vaateteollisuuden raadollisuus ei toki ole vain bangladeshilainen ilmiö. Sen aiheuttamat ongelmat korostuvat kuitenkin juuri Bangladeshissa, sillä maa on Kiinan jälkeen maailman suurin vaatetuotteiden valmistusmaa, ja palkkataso on yksi maailman alhaisimmista. Bangladeshin vaateteollisuus on yli $19 miljardin dollarin arvoinen ja kattaa noin 80% maan vuosittaisesta viennistä. 60% Bangladeshissa tuotetuista vaatteista on korvamerkitty Eurooppaan. Vaateteollisuuden tehdastyöntekijät saavat usein hädin tuskin elämiseen riittävää palkkaa ja tekevät epäinhimillisen pitkiä päiviä todella huonoissa ja vaarallisissa olosuhteissa - kuten Rana Plazan onnettomuus osoitti.


Anyone, who has heard of Rana Plaza and other similar cases of human rights offense by the garment industry will not want to purchase a garment made by an exploited person. However, it might seem difficult, impossible even, to affect the catastrophies that take place so far away from us. How could a little consumer affect such massive human rights violations? But we can. Also, affecting isn't even nearly as complicated as one might imagine. There are several ways to influencing - and you don't need to turn your life or consumer habits upside-down to do so. The priority here is to make clothing brands understand that we do not accept the violation of human rights as a part of their business. The most important thing is to take that first step, however small. 

Kukaan Rana Plazasta ja muista samantyyppisistä vaateteollisuuden ihmisoikeusrikkomuksista kuullut tuskin haluaa enää ostaa vaatteita, jotka on valmistanut riistetty ihminen. Voi kuitenkin tuntua vaikealta, jopa mahdottomalta, vaikuttaa näihin kaukana meistä tapahtuviin katastrofeihin. Kuinka yksi pieni kuluttaja Suomessa - tai missä tahansa - voisikaan vaikuttaa näin valtaviin ihmisoikeusrikkomuksiin? Mutta voimmehan me. Eikä vaikuttaminen ole läheskään niin vaikeaa, kuin mitä alkuun voisi kuvitella. Vaikuttamiseen on myös useita eri tapoja - vaikuttaakseen ei ole pakko myllätä omaa elämäänsä ja kulutustottumuksiaan saman tien täysin uusiksi. Tärkeintä on saada vaatemerkit ymmärtämään, että me kuluttajat emme hyväksy ihmisten riistoa osana heidän liiketoimintaansa. Tärkeintä on ottaa se pieninkin askel.  


Tomorrow you can start influencing by taking that small step. Wear an item from your wardrobe the wrong way around, showing its hangtag and label, and take a selfie. Upload your picture to Instagram and/or Twitter and Facebook, tag the label your item is from and ask them #WhoMadeMyClothes. Also follow The Wilde Things for weekly tips on how to make your wardrobe and fashion consumption more sustainable, without sacrfificing what we both love best - personal style and comfort.  

Huomenna voit aloittaa vaikuttamisen pienellä teolla. Pue kaapistasi löytyvä vaate yllesi nurinpäin, niin että sen roikkulaput ja merkki ovat näkyvissä, ja ota selfie. Lataa kuvasi Instagramiin ja/tai Twitteriin ja Facebookiin, tagaa kyseinen merkki ja kysy heiltä #WhoMadeMyClothes. Seuraa myös The Wilde Things:ä, niin saan viikoittain tietoosi tapoja, joilla voit tehdä vaatekaapistasi ja muodin kuluttamisestasi kestävämpää uhraamatta kuitenkaan niitä kahta parasta asiaa pukeutumisessa - henkilökohtaista tyyliäsi tai mukavuutta.  



Photosources
1, 2&4, 3 and 5
Staristics and facts ecouterre.com and sask.fi

Monday, 20 April 2015

The 20 Day Sustainable Fashion Challenge | Week 2: Your Relationship to Fashion



The 20 Day Sustainable Fashion Challenge is already proving itself useful. It provides an effective frame for both thought and action towards making a wardrobe more sustainable. However, as I want to both carry out and report on the challenge thoroughly, I decided I will substitute 'Day' with 'Week'. This way, I can provide you with better content concerning the challenge, but will also have time to create all the other blog posts I want to publish. So, for the second day week of the 20 Day Sustainable Fashion Challenge I was asked to consider my relationship to fashion: my shopping habits and how I feel about the clothes I wear. I felt that it was best done through directly answering the guiding questions provided on the email. So here you are:

20 päivän kestävän muodin haaste on jo osoittautunut hyödylliseksi. Se tarjoaa tehokkaan kehyksen ja kannustimen sekä ajatuksille, että teoille matkalla kohti kestävämpää garderoobia. Koska haluan kuitenkin toteuttaa ja raportoida haasteesta kattavasti, aion korvata '20 päivää' 20 viikolla. Tällä tavoin ehdin luoda parempaa sisältöä haasteeseen liittyen, mutta aikaa ja sijaa jää muillekin päivityksille. Joten haasteen toisen päivän viikon haasteena on miettiä omaa suhdettaan muotiin. Omia ostotottumuksia ja tuntemuksia vaatteitaan kohtaan. Koin, että saisin ajatukseni parhaiten paperille vastaamalla suoraan sähköpostissa olleisiin kysymyksiin, joten tässä tulee:

Do you take pride in finding cheap bargains? Ylpeiletkö halvoilla löydöilläsi?
Yes, if they're second hand. I do not buy anything new for cheap, because I know that if I'm not paying, someone else is. As for second hand, I have found some beautiful items for incredible prices, and pride loudly to encourage others to take the occasional rummage in a second hand shop - because you never know what you're going to find, and it is the most ecological way of consuming clothes. 
Kyllä, jos löydöt ovat second handia. En osta mitään uutta ja halpaa, sillä tiedän, että mikäli en itse maksa vaatteesta kohtuullista korvausta, sen tekijät eivät todennäköisesti saa työstään riittävää korvausta. Olen löytänyt todella upeita second hand vaatteita erittäin huokein hinnoin, ja ylpeilen niistä äänekkäästi kannustaakseni muitakin valitsemaan useammin käytetyn kuin uuden vaatteen - sillä se on yksi ekologisimmista tavoista hankkia vaatteita. 

Are you easily swayed by sales? Pyörrätkö päätöksisäsi alennusmyynnissä?
More easily than I want to admit. I will say, however, that I used to be a lot worse - so at least I have learned. I have made a commitment to not buy fast fashion during 2015, which is the sort of decision that no sales can sway. However, if my favourite second hand shop puts all their prices down by half, I will buy more than is necessary (this happened on Friday). Also, if a favourite Finnish brand is throwing a stock sale, I know I will be coming home with something I hadn't planned to buy. 
Helpommin, kuin mitä tahtoisin myöntää. Omaksi puolustuksekseni sanon kuitenkin, että olin ennen huomattavasti toivottomampi tässä suhteessa - joten ainakin olen parantanut tapani. Vuodelle 2015 tein lupauksen olla ostamatta pikamuotia lainkaan, jota mikään alennusmyynti ei voi muuttaa. Jos suosikkikirppikseni kuitenkin ripustaa ikkunaansa kyltin 'Kaikki -50%', ostan todennäköisesti enemmän kuin on oikeasti tarpeen (näin kävi muunmuassa viime perjantaina). Jos eksyn suomalaisen suosikkimerkkini varastomyynteihin, tiedän palaavani kotiin mukanani jotain todella suunnittelematonta. 

Do you tend to go for quantity or quality? Sijoitatko laatuun vai määrään?
Definately quality. However, it hasn't always been this way. I used to be pretty bad, especially from thirteen to fifteen, when I was going through my worst experimental phase. And especially when Mum and her debit card came along... Again, I have learned from previous mistakes. These days I readily pay a month's rent for a well-considered wardrobe essential. The cravings that come and go I experiment with second hand. Buy less, choose well and make it last.
Ehdottomasti laatuun.Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Olin ennen oikeastaan aika toivoton tässä suhteessa, erityisesti 13-15 - vuotiaana. Varsinkin, jos äiti ja äitin pankkikortti olivat matkassa... Olen kuitenkin onneksi oppinut virheistäni. Nykyään maksan mielelläni kuukauden vuokran verran jostain todella tarpeellisesta, aikaa kestävästä luottotuotteesta. Äkilliset villitykset hoidan second handin avulla. Osta vähemmän, valitse paremmin ja laita vaatteet kestämään aikaa.  

Are you loyal to certain brands? Oletko merkkiuskollinen?
I wouldn't say that I am furiously loyal to any brand. I am loyal to my personal values and aesthetic and make decisions according to them. I don't buy from a certain brand primarily because of the brand, but because of a good design and proper quality. All that said, a proper, well built brand image is definitely what catches my attention and a feature I really appreciate. Brand-building requires creativity and can be very time-consuming, but when done correctly, will distinguish a label like nothing else. I think it is a shame not too many Finnish brands have yet realised the full potential of brand-building. A carefully built brand would definitely attract me more than a weaker brand. 
En sanoisi olevani hurjan merkkiuskollinen. Olen ensikädessä uskollinen omille arvoilleni ja estetiikalleni, ja teen päätökset niiden perusteella. En osta tietyltä merkiltä ensisijaisesti sen brändin takia, vaan hyvän suunnittelun ja laadun vuoksi. Kunnollinen, hyvin rakennettu brändi kiinnittä kuitenkin tehokkaasti huomioni ja osaan todella arvostaa sitä. Brändinrakentaminen vaatii todella paljon luovuutta ja voi olla erittäinkin aikaa vievää, mutta onnistuessaan se saa tietyn merkin erottumaan muista tehokkaammin kuin mikään muu. Mielestäni on harmi, ettei kovin moni suomalainen merkki ole vielä ymmärtänyt brändinrakentamisen täyttä potentiaalia. Huolella kehitelty brändi houkuttelee minua ehdottomasti enemmän kuin heikosti kasaan kyhätty merkki. 

Do you like to go for luxury brands? Pidätkö luksusmerkeistä?
No, I'd rather go for premiere and emerging talent. Premiere, I find, is more interesting and contemporary, and often at the same level of quality with luxury. Most of my new things are from trusted premiere brands, whose design is timeless. If I ever bought into luxury, I would probably do so through Vestiaire Collective (pre-owned).  
En oikeastaan, ostan mielummin premiere-merkkejä ja uusilta tulokkailta. Näin ollen saan rahoillani mielenkiintoisempia ja ajankohtaisempia vaatteita, jotka ovat usein laadullisesti samalla tasolla luksusvaatteiden kanssa. Suurin osa uutena ostetuista vaatteistani on luotetuilta premiere-merkeiltä, joiden suunnittelu on ajatonta. Jos joskus ostaisin vaatekaappiini luksustuotteen, ostaisin sen todennäköisesti Vestiaire Collectivesta (eli käytettynä). 

Are you an impulse buyer or do you plan ahead? Oletko impulsiivinen ostaja?
When it comes to buying a new item, I often plan for ages. This gets me in trouble sometimes, when I decide I can't live without the item and there's only one left. The more expensive, the longer I plan. If I am considering to invest in an item, I often play a game where I mark down each time I get dressed and wish I had that item. I also have a list of things I have often wished were there. If, say I have on several occasions thought an outfit would be perfect if only I had a white shirt, I add a white shirt to my list. I keep a list in my phone, so it's always with me when I go shopping. Now that I have managed to make myself sound terribly sensible, I should admit that this logic hardly applies to buying second hand. There's only that one piece and tomorrow it might be gone forever! Needless to say, that this has lead to a few misses. 
Kun ostan uutta tuotetta, voin suunnitella kuukausiakin, joka johtaa aika-ajoin melkoisiin läheltä-piti-tilanteisiin - kun esimerkiksi päätän, että en voi elää ilman ko. tuotetta ja sitä on jäljellä enää se viimeinen kappale. Mitä kalliimpi tuote, sitä pidempään yleensä suunnittelen. Jos harkitsen johonkin sijoitamista, leikin yleensä leikkiä, jossa merkitsen muistiin jokaisen kerran kun todella tunnen tarvitsevani kyseistä tuotetta. Puhelimessani on myös lista vaatteista, joita usein toivon, että vaatekaapistani löytyisi. Jos esimerkiksi huomaan useamman kerran pukeutuessani kaipaavani valkoista kauluspaitaa, lisään sen listalle. Näin minulla on aina mukanani lista vaatteista, joita todella tarvitsisin. Nyt kun olen saanut itseni kuulostamaan kovin järkevältä, voinkin todeta, että moinen käytös ei niinkään päde second handin ostamiseen. Saatavillahan on vain se yksi kappale ja huomenna se voi olla jo poissa ikuisesti! Lienee tarpeetonta sanoa, että tämä ajattelumaailma on ajoittain johtanut muutamaan hutiostokseen. 

Do you shop for pleasure or avoid it unless absolutely necessary? Shoppailetko huviksesi, vai vain pakon edessä?
Definately for pleasure and will spend time going through racks of clothes, especially at second hand shops. Generally, I like to shop alone as I don't consider it a very social hobby, but I do like to go along when someone else is going in to get something. I'll brave it and say that I choose half of the things my Mum and the Hubs buy, for example. 
Huvikseni ehdottomasti ja käytän mielelläni aikaa jokaisen rekin tonkimiseen, erityisesti second hand-liikkeissä. Perjaatteessa tykkään shoppailla yksin, koska en ole tuolloin kovin sosiaalinen, mutta lähden kyllä mukaan kun joku menee etsimään itselleen tiettyä vaatetta. Uskaltaudun sanomaan, että valitsen puolet vaatteista, joita äitini tai J ostaa.  

Are you a spendthrift, do you spend a fair bit, or do you spend more than you can really afford? Kituutatko menemään, käytätkö vaatteisiin sopivasti, vai enemmän kuin mihin sinulla on oikeasti varaa?
I'd say all three! I appreciate quality and definitely don't think clothes should be sold half-free. This applies to second hand as well. If an item is in immaculate condition and of good quality why should it go for free, because someone else has worn it before? I can appreciate and am rather advanced in detecting an appropriate price-and-quality-ratio. Then again, I do pride with the vintage Burberry trench I bought for under fifty euros, and quite enjoy haggling. Also, I will admittedly pay more than I can really afford at times, but none of my more expensive purchases have gone without equally heavy wear. Besides, in these cases it can't be called spending, but investing.
Sanoisin, että kaikkia kolmea! Arvostan laatua, enkä todellakaan ole sitä mieltä, että vaatteita tulisi myydä puoli-ilmaiseksi. Tämä pätee niin uusiin kuin käytettyihinkin vaatteisiin. Jos vaate on täydellisessä kunnossa, miksi sen pitäisi vaihtaa omistajaa ilmaiseksi, koska se on ollut jonkun käytössä? Arvostan ja olen melko hyvä havaitsemaan sopivan hinta-laatu-suhteen. Toisaalta, ylpeilen kovaan ääneen ostaneeni vintage Burberry trenssitakin alle viidelläkympillä, ja nautin tinkimisestä. Lisäksi maksan joskus enemmän kuin mihin minulla on ihan oikeasti varaa, mutta mikään todella kalliista vaatteistani ei ole koskaan jäänyt käyttämättä. Sitä paitsi, näissä tapauksissahan kyse ei ole tuhlaamisesta, vaan sijoittamisesta. 

Do you like to window shop? 
Yes! One of my greatest pleasures, but probably doesn't earn too much credit from shopkeepers. Then again, I really don't enjoy a boutique where you can't take a look without buying.  
Tottakai! Yksi suurimpia huvejani, mutta ei taida herättää suopeutta kaupanpitäjissä. Toisaalta inhoan liikkeitä, joissa on sellainen tunnelma, että jotain on pakko ostaa kun kerran päätti häiritä myyjän lehden lukemista.  

Do you prefer brick and mortar shops or do you shop online?
Brick and mortar, most definitely! I need to touch and feel before I buy. Also, I really appreciate customer service and the chance to ask questions directly from an actual person. Then again, some ecological and ethical brands can be very difficult to find elsewhere then online. 
Suosin ehdottomasti kivijalkaliikkeitä. Haluan aina koskea ja tunnustella tuotetta ennen ostopäätöstä. Arvostan myös suunnattomasti hyvää asiakaspalvelua ja mahdollisuutta esittää kysymyksiä merkistä kasvotusten. Toisaalta ekologisia ja eettisiä vaatteita voi olla haastavaa löytää muualta kuin netistä.  

If these questions got you thinking, consider joining the challenge here. You don't need to report your progress on a blog, you can do it in your own peace and quiet - the most important thing is to make personal progress that will help you make better choices in the future. Once you've begun, and if you do feel like sharing, use the #20DaySustFash and tag @tortoiseandladygrey. If you read about the challenge for the first time on this blog, please tag me @thewildethings, I would be interested to read how you're doing. For more of my thoughts on consuming fashion sustainably, also read my interview on the Remarket blog.

Jos nämä kysymykset ja vastaukset herättivät sinussa ajatuksia, harkitse haasteeseen liittymistä täällä. Sinun ei tietenkään tarvitse raportoida ajatuksiasi blogissa, vaan voit tehdä haasteen ihan vain omaksi iloksesi - tärkeintä on kehittyä henkilökohtaisesti, jotta voit tehdä kaikin tavoin tiedostavampia valintoja tulevaisuudessa. Jos aloitettuasi kuitenkin alkaa tuntua siltä, että haluat jakaa kokemuksiasi, käytä hashtagia #20DaySustFash ja tagaa @tortoiseandladygrey. Mikäli kuulit haasteesta tässä blogissa ensi kertaa, tagaathan myös minut päivityksiisi @thewildethings. Lisää ajatuksiani kestävästä muodin ja vaatteiden kulutuksesta voit nyt myös lukea Remarketin blogista






Sunday, 19 April 2015

Outfit | Spring Blues with Yalo.fi










Today I have some really exciting news to announce. As you know, I have decidedly taken a more conscious direction with the blog this spring, because I feel that is where my personal values lie strongest. I have made it my quest to consume in a more sustainable way - and help you take that path, too. However, it is no secret that good-looking sustainable fashion is not all too easily found. Thus (drumroll), I have teamed up with Finnish ecological and ethical webshop Yalo.fi, to bring the best sustainable pieces of the season to you. Up first is this organic cotton shirt from Kings of Indigo. K.O.I is a sustainable denim brand reknown for their high quality classics made of organic cotton and recycled materials for both men and women. Their aesthetic is an infusion of the American denim tradition and Japanese detailing - both of which only better with time. The products are designed in Holland, and produced ethically and ecologically in Tunisia and Turkey. The ladies' shirt that I chose from their collection is incredibly comfortable, yet perfectly crisp and fresh for spring and summer. The fabric is beyond soft and the Japanese influence clearly detectable in the oriental print. You'll know how I like a garment that combines opposites successfully, in this case the best of East and West, so there's probably no need to say more. To celebrate the beginning of our collaboration, Yalo.fi is also giving a treat to my dear readers: 15% off all items until Wednesday by providing the code YALOWILDE at check out! More to come on our collaboration next week, so don't go anywhere. Meanwhile: sustainable shopping! 

Tänään on jännittäviä uutisia kerrottavana. Kuten tiedät, olen kevään mittaan ottanut blogissa suuntaa kohti tiedostavampaa kulutusta ja muotia, koska ne heijastavat henkilökohtaisia arvojani vahvimmin. Olen ottanut asiakseni kuluttaa kestävämmin - ja auttaa myös sinua tekemään kestävämpiä valintoja. Ei kuitenkaan ole mikään salaisuus, että oikeasti hyvännäköistä, ekologista ja eettistä muotia voi olla todella vaikea löytää. Siksi (rumpujen pärinää, kiitos) olen lyöttäytynyt yhteen suomalaisen ekologisen ja eettisen muodin verkkokaupan Yalo.fi:n kanssa, esitelläkseni sinulle sesongin parhaat eettiset ja ekologiset tuotteet. Ensimmäisenä vuorossa on tämä luomupuuvillainen kauluspaita Kings of Indigolta. Eettinen ja ekologinen farkkumerkki K.O.I tunnetaan korkealaatuisista klassikkovaatteistaan, jotka valmistetaan luomupuuvillasta ja kierrätysmateriaaleista sekä miehille, että naisille. K.O.I:n estetiikka on sekoitus amerikkalaista farkkuperinnettä ja japanilaisia yksityiskohtia - jotka kummatkin vain paranevat ajan myötä. Tuotteet suunnitellaan Hollannissa ja valmistetaan eettisesti ja ekologisesti Tunisiassa ja Turkissa. Naisten kauluspaita, jonka valitsin heidän mallistostaan, on uskomattoman mukava, mutta silti täydellisen skarppi ja raikas kevättä ja kesää ajatellen.  Kangas on uskomattoman pehmeää ja japanilainen vaikutus näkyy selvästi itämaisesta printistä. Tietänetkin jo, kuinka pidän vaatteesta joka yhdistelee taitavasti vastakohtia, tässä tapauksessa idän ja lännen parhaita puolia, joten on lienee tarpeetonta sanoa sen enempää. Juhlistaakseen alkanutta yhteistyötämme, Yalo.fi haluaa myös hemmotella ihania lukijoitani 15%:n alennuksella kaikista tuotteista keskiviikkoon asti, syöttämällä alennuskoodin YALOWILDE maksun yhteydessä! Yhteistyöstämme voit lukea jo ensi viikolla lisää täältä blogista, joten ethän katoa minnekään. Sillä välin: hyvän omantunnon ostoshetkiä!



Wearing:

Organic cotton shirt Kings of Indigo* (here) / Levi's 501 vintage / Leather jacket vintage / Leather bag Lumi Accessories / Leather shoes Clou / Nailpolish Kure (here)




In collaboration with Yalo.fi
Photographs by Jan



  

Friday, 17 April 2015

White Silver Wing Pony | Spring Shoes from Maruti








The title would suggest I was about to take a trip down memory lane to the My Little Pony times, but no, - meet my new spring shoes. I discovered  Maruti at CIFF Copenhagen in January and was overwhelmed by their practical but perfectly whimsical designs. Now that the weather is finally adequate, I had the extreme pleasure of choosing myself a few pairs from their selection. Here is the first of them, the white and silver Wing in pony hair. White and silver seems like the perfectly optimistic colour combination for spring, and the thick but flexible sole under the heel makes me feel like wings at my feet - which is especially helpful now that I climb four storeys to get home. I hope to show you how I've been wearing them over the weekend, so keep an eye. Meanwhile, find your favourite model and discover Maruti's stockists here. Let's hope Finland will be added soon!

Otsikosta voisi päätellä, että olen aikeissa muistella My Little Pony-aikojani, mutta ei, - esittelen uudet kevätkenkäni. Löysin Marutin tammikuussa CIFF:stä Kööpenhaminassa ja hullaannuin heidän jalkineisiinsa, jotka ovat samalla käytännöllisiä sekä hauskoja. Nyt kun säät viimein sallivat kevätkengät, sain ilokseni valita Marutin mallistosta muutaman parin omaan käyttööni. Tässä niistä siis ensimmäiset: valko-hopeat Wingit poninkarvaisina. Valkoisen ja hopean yhdistelmä on täydellisen optimistinen kevääseen ja kenkien paksu, mutta joustava kanta tekee niistä erityisen mukavat. Tuntuu kuin kantapohjissani olisi pienet siivet - mikä on erityisen kätevää nyt, kun kiipeän rappuset neljänteen kerrokseen päästäkseni kotiin. Jos säät sallivat, kuvaan viikonloppuna muutamat asukuvat uusien ponieni kanssa, joten pidäthän blogia silmällä. Sillä välin voit myös käydä valitsemassa oman suosikkimallisi ja katsastamassa Marutin jälleenmyyjät täältä. Toivotaan, että Suomikin pääsee pian tuolle listalle!


Featuring:

'Wing' in white and silver pony Maruti Footwear* 





Photographs by Emma Wilde
In collaboration with Maruti Footwear


Wednesday, 15 April 2015

The 20 Day Sustainable Fashion Challenge | Day 1: Assessing Your Knowledge


I took on a new challenge concerning sustainable fashion, as if there isn't enough to do already with #FairFashApril, the apartment, etc. This one is called the 20 Day Sustainable Fashion Challenge and aims at prompting participants to reasses their relationship with their wardrobe, and consuming more sustainably through it. Tortoise and Lady Grey, the blog behind it all by Summer Edwards, send me an email every day for the next 20 days, which includes a challenge related to the contents of my wardrobe and my fashion consuming habits. I am looking forward to taking the challenge, and especially discovering whether it will inflict a permanent change to my ways. I have thought myself a relatively conscious consumer, but the #FairFashApril has already taught me that my wardrobe does not reflect my values as thoroughly as I think it should. For Day 1, the 20 Day Sustainable Fashion Challenge wants me to rate my level of knowledge concerning sustainable fashion, on a scale from 1-5. Having given it some thought, I will rate mydself a 4 - albeit I might be shooting myself in the foot in doing so. I think I know a lot when it comes to sustainable fashion, but my wardrobe doesn't refelect that, because I have had a hard time discovering ethical garments that would suit how I want to dress. Second hand, of course, but other than that I have really been buying less and buying quality to do the best I can - but now I have recently discovered some very suitable ethical options. So, wish me luck and, if you're feeling like you could do with some coaching, join the challenge here .

Otin tehtäväkseni uuden haasteen kestävään muotiin liittyen, vaikka tekemistä riittää jo #FairFashApril-haasteen, uuden asunnon yms. kanssa. Haasteen nimi on The 20 Day Sustainable Fashion Challenge ja sen perimmäinen tarkoitus on saada osallistujat uudelleenarvioimaan omaa suhdettaan vaatekaappinsa, sekä kestävämpään muodin kulutukseen. Tortoise and Lady Grey, Summer Edwardsin blogi haasteen takana, lähettää minulle päivittäin sähköpostia seuraavan kahdenkymmenen päivän ajan, joissa jokaisessa on jokin haaste vaatekaappiini ja muodin kulutustottumuksiini liittyen. Odotan innolla haasteen tekemistä ja erityisesti sitä, muuttaako se jollain tapaa omaa käytöstäni. Olen pitänyt itseäni suhteellisen tiedostavana kuluttajana, mutta jo #FairFashApril on osoittanut, että vaatekaappini ei heijasta omia arvojani niin pitkälle kuin toivoisin. Haasteen ensimmäisenä päivänä tehtävänä on arvioida oma tietämyksensä kestävästä muodista, asteikolla 1-5. Ajateltuani asiaa, aion antaa itselleni arvosanaksi 4 - vaikka ammun tässä ehkä itseäni nilkaan. Tiedän vaatetus- ja tekstiilialaan liittyvistä ongelmista jokseenkin paljon, mutta toisaalta omat vaatteeni eivät aina heijasta arvomaailmaani, koska en ole löytänyt hyviä eettiä/ekologisia vaatemerkkejä kuin vasta hiljattain. Ostan toki second handia, ja laatua määrän sijaan, mutta haluaisin ostaa enemmän merkeiltä, joiden valmistusprosessi on täysin läpinäkyvä. Katsotaanpa siis, mitä haaste tuo tullessaan, ja mikäli olet itsekin mielestäsi valmennuksen tarpeessa, liity ihmeessä haasteeseen täällä





Picture by Emma Wilde

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.