Säästäminen kiinnostaa. Olen saanut nauttia muutaman kuukauden huomattavasti suuremmasta palkasta kuin ikinä ennen, ja sanoisiko sen nyt vaikka niin, että nautittua on tullut - hirveästi ei ole jäänyt viivan alle.
Marraskuussa aion kuitenkin ryhdistäytyä. Haluaisin nimittäin, että minulla olisi seuraavaa matkaa varten ennalta säästetty matkabudjetti, ja ensi vuoden keväällä varaa uuteen objektiiviin - tiedättehän, sillä aikuisella tavalla, ettei tilillä ole ostoksen jälkeen pelkkää syvää mustaa kuilua.
Lisäksi asuntosäästötili on näyttänyt samaa saldoa hieman liian kauan ja koska olen tosissani ostamassa asuntoa parin vuoden sisään, ei pieni ryhtiliike säästämisessä olisi pahitteeksi.
Lisäksi asuntosäästötili on näyttänyt samaa saldoa hieman liian kauan ja koska olen tosissani ostamassa asuntoa parin vuoden sisään, ei pieni ryhtiliike säästämisessä olisi pahitteeksi.
Muistan lukeneeni jostain (mutta pahus kun en muista mistä!), että järkevän rahankäytön ja säästämisen ensiaskel on kuukausibudjetin suunnittelu. Omat kuukausittaiset menonsahan kyllä tietää - mutta jos niitä ei ole ikinä laskenut yhteen ja verrannut tuloihin, voi luvassa kuulemma olla tähtitieteellinen oivallus siitä, miksi tili on aina kuun lopussa tyhjillään.
Voi hyvin sanoa, etten ole vielä koskaan käyttäytynyt rahan kanssa kovin suunnitelmallisesti tai pitkänäköisesti (poikkeuksena asuntosäästötilini, mutta sen alullepano onkin kaikkeen varautuneen äitini tekosia). Rahalla itsellään ei ole ollut minulle vielä ikinä varsinaista arvoa, ja moni omaan varallisuuteni nähden suurehkokin summa on kalvennut hetkessä, jos sillä on saanut jotain, mitä olen ehdottomasti halunnut.
Rahalla hankittavat esineet ja asiat ovat myös tehneet (ja tekevät edelleen) minut huomattavasti onnellisemmaksi, kuin tilin saldo. Harvemmin olen myöskään katunut mitään hankintaani, vaikka muiden laskujen eräpäivämäärät olisivat sen seurauksena vähän paukkuneet.
Jopa säästäminen - joka monen mielestä tekee ihmisestä vastuullisemman - on minulla perustunut aina (kuten nytkin) puhtaasti siihen, mitä aion säästämilläni rahoilla ostaa. Mitään summaa ei ole ikinä kiinnostanut kerryttää esimerkiksi sijoittamalla. En ole myöskään säästänyt pahan päivän varalle, koska suhtaudun rahaan jotenkin optimistisen huolettomasti (on siis sanommattakin selvää, että paha päivä ei ole vielä koskaan saanut minua kiinni).
Asenteeni rahaa kohtaan on siis ollut tähän mennessä jokseenkin iloisen vastuuton.
Googlaillessani asiaa, löysin Melissa Brownen Sydney Morning Heraldssa julkaistun hauskan (mutta tuskaisen osuvan!) kirjoituksen parikymppisenä säästämisestä. Browne kirjoittaa Sinkkuelämää-sarjan jaksosta, jossa Carrielle selviää, että hänen on lunastettava vuokra-asuntonsa tai muutettava pois 30 päivän kuluessa. Koska Carrie on kuitenkin suhtautunut viimeiset kymmenisen vuotta huolettomasti rahankäyttöönsä, on hänellä käsirahan sijaan 40 000 dollarin arvosta kenkiä.
Browne toteaa kirjoituksensa päätteeksi, "My favourite SATC characters were Samantha and Miranda. They owned their own apartments, ran businesses and had careers. They were sexy, sassy and financially fierece." Financially fierce. Siinäpä tavoite!
Otin siis käyttöön Officen henkilökohtainen kuukausibudjetti Excel-pohjan, jonka voi ladata ilmaiseksi täältä. Pohja on hyvä koska siinä on erilliset sarakkeet arvioiduille ja toteutuneille menoille ja tuloille.
Budjetoin jo marraskuun valmiiksi. Se oli ensiksi aika kamalaa, etenkin kun näin rahasumman solussa Arvioitu saldo (arvioidut menot vähennettynä arvioiduista tuloista). Mutta sitten tajusin, että kaikkien pakollisten kulujen, muutaman hankinnan ja kolminumeroisen säästösumman jälkeenkin tililleni jää vielä ihan kivasti rahaa.
Nyt minulla on selkeä tavoite: toteutuneet kulut eivät saa tässä kuussa kasvaa merkittävästi suuremmiksi, kuin olen tuohon kaavaan ennakoinut. Silloin voin laittaa kuun lopussa tilille jääneen summan suoraan säästöön - ja voi hyvinkin olla, että seuraavan matkan budjetti on pian koossa, ja voin ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi sen objektiivin.
Kuukausibudjetti ei yhtäkkiä tunnukkaan niin kauhealta ajatukselta.
Voi hyvin sanoa, etten ole vielä koskaan käyttäytynyt rahan kanssa kovin suunnitelmallisesti tai pitkänäköisesti (poikkeuksena asuntosäästötilini, mutta sen alullepano onkin kaikkeen varautuneen äitini tekosia). Rahalla itsellään ei ole ollut minulle vielä ikinä varsinaista arvoa, ja moni omaan varallisuuteni nähden suurehkokin summa on kalvennut hetkessä, jos sillä on saanut jotain, mitä olen ehdottomasti halunnut.
Rahalla hankittavat esineet ja asiat ovat myös tehneet (ja tekevät edelleen) minut huomattavasti onnellisemmaksi, kuin tilin saldo. Harvemmin olen myöskään katunut mitään hankintaani, vaikka muiden laskujen eräpäivämäärät olisivat sen seurauksena vähän paukkuneet.
Jopa säästäminen - joka monen mielestä tekee ihmisestä vastuullisemman - on minulla perustunut aina (kuten nytkin) puhtaasti siihen, mitä aion säästämilläni rahoilla ostaa. Mitään summaa ei ole ikinä kiinnostanut kerryttää esimerkiksi sijoittamalla. En ole myöskään säästänyt pahan päivän varalle, koska suhtaudun rahaan jotenkin optimistisen huolettomasti (on siis sanommattakin selvää, että paha päivä ei ole vielä koskaan saanut minua kiinni).
Asenteeni rahaa kohtaan on siis ollut tähän mennessä jokseenkin iloisen vastuuton.
Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua kovasti siltä, että tässä suhteessa - jos ei vielä missään muussa - olisi aika hieman aikuistua. Tylsää, mutta jos raotan realismille edes hieman ovea hauskaan elämääni, ovat raha-asiani ehdottomasti se ensimmäinen osa-alue, jossa minun on ryhdistäydyttävä.
Googlaillessani asiaa, löysin Melissa Brownen Sydney Morning Heraldssa julkaistun hauskan (mutta tuskaisen osuvan!) kirjoituksen parikymppisenä säästämisestä. Browne kirjoittaa Sinkkuelämää-sarjan jaksosta, jossa Carrielle selviää, että hänen on lunastettava vuokra-asuntonsa tai muutettava pois 30 päivän kuluessa. Koska Carrie on kuitenkin suhtautunut viimeiset kymmenisen vuotta huolettomasti rahankäyttöönsä, on hänellä käsirahan sijaan 40 000 dollarin arvosta kenkiä.
Browne toteaa kirjoituksensa päätteeksi, "My favourite SATC characters were Samantha and Miranda. They owned their own apartments, ran businesses and had careers. They were sexy, sassy and financially fierece." Financially fierce. Siinäpä tavoite!
Otin siis käyttöön Officen henkilökohtainen kuukausibudjetti Excel-pohjan, jonka voi ladata ilmaiseksi täältä. Pohja on hyvä koska siinä on erilliset sarakkeet arvioiduille ja toteutuneille menoille ja tuloille.
Budjetoin jo marraskuun valmiiksi. Se oli ensiksi aika kamalaa, etenkin kun näin rahasumman solussa Arvioitu saldo (arvioidut menot vähennettynä arvioiduista tuloista). Mutta sitten tajusin, että kaikkien pakollisten kulujen, muutaman hankinnan ja kolminumeroisen säästösumman jälkeenkin tililleni jää vielä ihan kivasti rahaa.
Nyt minulla on selkeä tavoite: toteutuneet kulut eivät saa tässä kuussa kasvaa merkittävästi suuremmiksi, kuin olen tuohon kaavaan ennakoinut. Silloin voin laittaa kuun lopussa tilille jääneen summan suoraan säästöön - ja voi hyvinkin olla, että seuraavan matkan budjetti on pian koossa, ja voin ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi sen objektiivin.
Kuukausibudjetti ei yhtäkkiä tunnukkaan niin kauhealta ajatukselta.
Tämän jutun kuvituksena toimivat asiat, joiden kohdalla säästäminen on minulle haastavaa. Ai niin ja: se kyseinen Sinkkuelämää-jakso tullee tänään uusintojenuusintojenuusintana Avalta klo 22:35. Ihan vaan siltä varalta, että joku ei vielä vakuuttunut kuukausibudjetin kannattavuudesta.