Simplicité volontaire

Elämä kotona on saanut minut miettimään, millaista arkea haluaisin jatkossa elää.

Näytän ylipitkissä hiuksissa ja ryppyisessä pyjamassa juuri niin hipiltä kun teksti vaatii.

Olen kiinnittänyt enemmän huomiota kaikkiin arvostamiini pieniin asioihin, kuten puhtaisiin karheisiin lakanoihin ja kahvin nauttimiseen aamuauringossa. Kun elämä pysähtyi, olen tajunnut myös pysähtyä näiden äärelle. Se on ollut kivaa ja meditatiivista.

Haluan viettää jatkossakin enemmän aikaa kotona ja pysähtyä arvostamaan kaikkea sitä, mitä minulla on. Haluan mietiskellä asioita hiljaisuudessa ja keskittyä vähemmän siihen, mitä voisin yrittää ostaa tai saavuttaa seuraavaksi. 

Simplicité volontaire on aate, joka tarkoittaa suomeksi vapaaehtoista yksinkertaisuutta. Sen pyrkimyksenä on löytää elämäntyyli, jonka merkityksellisyys ei rakennu materian tavoitteluun. Tiivistettynä:

“That abundance is a state of mind, not a quantity of consumer products or attainable through them.”

Historioitsija David Shi on määritellyt yksinkertaiselle elämäntyylille kahdeksan peruspilaria. Tykkään näistä, koska niiden tarkoituksena ei ole määrätä, miten kenenkään kuuluisi elää. Ne kannustavat pohtimaan rehellisesti, mikä on itselle tarpeeksi – ja oikein. Tässä omia tulkintojani:

Harkittu säästeliäisyys ei välttämättä tarkoita, ettei osta mitään. Se voi olla myös jääkaapista löytyvien ruokien käyttöä kauppareissun sijaan (= hävikin ehkäisy), kasvovoiteen käyttämistä loppuun ennen uuden ostamista, tai vanhojen tyynyliinojen hyödyntämistä siivousrätteinä. Säästeliäisyys liitetään nykyään kurjuuteen ja ehkä siksi sitä pidetään vähän uncoolina, mutta vapaaehtoinen säästeliäisyys on todella palkitsevaa.

Kriittisyys ylellisyyksiä kohtaan kukaan muu voi määritellä puolestasi, mikä on ylellistä tai tavoiteltavaa. Siksi jonkin asian profilointia ’luksukseksi’ kannattaa aina tarkastella kriittisesti.

Luonnon kunnioitus ei ole ehkä yhtä tulkinnanvarainen kuin muut kohdat, mutta toisaalta välttämättömyys. Maapallo selviäisi ilman meitä, mutta me emme selviä ilman sitä.

Halu omavaraisuuteen simplicite volontaire ei ole yhtä kuin back to the land -liike. Ruoan viljelyn sijaan sen pääpiirteenä on pikemminkin kiinnostus ruoan ja muiden asioiden alkuperää kohtaan. Kun hahmottaa, mitä jonkun asian valmistaminen tai kasvattaminen vaatii, sitä osaa myös arvostaa enemmän.

Sitoutuminen tiedostavaan kulutukseen, silmiinpistävän sijaan – kulutusyhteiskunnan toimivuus perustuu ostamiselle, joka on 1800-luvulta lähtien ollut tapa viestiä statuksesta, tai luoda illuusio siitä. Mutta kuluttaminen voi olla myös väline, jolla viestitään arvoista aseman sijaan. Jokainen kuluttamamme euro kertoo, minkälaisessa maailmassa haluamme elää.

Luovuuden ja mietiskelyn arvottaminen omistamisen yli on välitön sijoitus omaan henkiseen ja älylliseen pääomaan. On vaikeaa väittää, että tavaroiden omistaminen olisi arvokkaampaa, mutta kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa se unohtuu helposti. All we need to spend is more time with ourselves.

Esteettinen mieltymys minimalismiin ja funktionaalisuuteen kannustaa hankkimaan vain sen verran omaisuutta, jonka omistamisesta on itselle todellista hyötyä ja jota jaksaa huoltaa. Jos omaisuudesta huolehtiminen tuntuu jatkuvalta taakalta, sitä on liikaa.

Vastuuntunto maailman luonnonvarojen oikeudenmukaisesta käytöstä – länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa on vääristymä; monet asiat ovat meille edullisia ja saavutettavissa, muiden ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. This needs to change.

Ostin tän vanhan silkkipaidan jollain 3 eurolla joskus lukiossa Fidalta, ja se on parhaita vaatehankintojani ikinä.   

Vaikka simplicite volontaire perustuu karkeasti ”elämään hyvin vähemmällä”, se ei tarkoita asketismia tai köyhyydessä elämistä, eikä teknologian tai lääketieteen eduista irtautumista. On myös tärkeää korostaa sanaa volontaire, vapaaehtoinen. Elämäntyylin hyödyt eivät välttämättä esittäydy tavoiteltavina, jos yksinkertainen elämä on pakon sanelema olotila, ei vapaaehtoinen valinta.

Simplicite volontaire kannustaa tarkastelemaan suhdettamme rahaan, omaisuuteen, planeettaamme, itseemme ja toisiimme tuoreesta näkökulmasta. Vapaus ja tyytyväisyys ovat saavutettavissa, kun muodostamme itsellemme ensin rehellisen käsityksen siitä, kuinka paljon on juuri meille ’tarpeeksi’.

The hippie in me loves that. 

Vihreät ystävät: elämää kasvien kanssa

Anopinkieli ja lyyraviikuna matkalla spa-hoitoihin. 

Kasvien kanssa elämisestä tulee hyvälle mielelle ja saa elinvoimaa. Sitä ei ole ehkä pystytty todistamaan tieteellisesti, mutta mitä väliä, jos asian pystyy havainnoimaan itse?

Vihreät ystäväni saavat minut hyvälle tuulelle!

Kasvien hoito ei ole erityisen monimutkaista, mutta vaatii hiukan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Vaiva palkitaan moninkertaisesti, kun kasvi puskee uutta versoa tai alkaa kukkia. Epäkonkretisoituvassa maailmassa sormien multaan työntäminen tuntuu ihanan konkreettiselta.

Henkisen hyvinvoinnin lisäksi kasveista on myös todistettua terveyshyötyä: ne puhdistavat kodin sisäilmaa.

Hoitorituaali

Vihreitä ystäviä voi hoitaa dekadentisti silloin kun muistaa, mutta olen empiirisissä kokeissani todennut, että säännöllinen hoitorituaali tekee hyvää niin minulle kuin heille.

Nimitin sunnuntain kasvienhoitopäiväksi, jolloin tarkastan kasvit läpi, kastelen ja leikkaan kuolleet lehdet pois. Rituaalista tulee hyvä mieli ja teen sen aikana ilahduttavia havaintoja kasvien elämästä.

Kuten me, myös vihreät ystävät tarvitsevat aina välillä elämyspäivän. Vien kasvini kerran kuussa suihkuun pesulle ja nauttimaan lämpimistä vesihöyryistä. Kasvien lehdet on tärkeää pitää puhtaina, koska juurien lisäksi moni kasvi saa ravintonsa lehdissä sijaitsevien mikroskooppisten pienten ilmarakojen kautta.

Kentianpalmu on ainoa, joka ei pääse pesulle, koska huusin sille Bukowskisilta niin ison ruukun, etten enää jaksa nostaa sitä. Hyvitykseksi se saa henkilökohtaista palvelua: putsaan lehdet yksitellen kostealla rievulla.

Kasvien varjot iltapäiväauringossa on ehkä parasta mitä tiedän. 

Sijoittaminen

Voi olla metreistä kiinni viihtyykö kasvi vai ei. Nyrkkisääntönä voi pitää, että vahvarunkoiset ja paksulehtiset kasvit tarvitsevat enemmän aurinkoa ja vähemmän vettä; huokoisat, runsaslehtiset taas vähemmän valoa ja enemmän vettä.

Talvikuukausina kasvi saattaa alkaa nikotella, mutta stay strong and caring! Kasvi on talvihorroksessa valonpuutteen vuoksi, mutta herää taas eloon kevätauringossa (miten samaistuttavaa!).

Multa ja ravinteet

Multa valitaan kasvin mukaan, jotta kasvualustan pH- ja ravinnetasapaino vastaavat kasvin luontaista kasvuympäristöä. Kasvualustan ravinnepitoisuutta lisätään kasvukautena (usein keväästä syksyyn) lisäravinteella, vihreän ystävän mieltymysten mukaisesti (kaikki eivät pidä ravinnerikkaasta kasvuympäristöstä).

Ravinteen voi annostella kasteluveteen, mutta kastele kasvin multa kosteaksi ensin ja anna ravinneliuos vasta sitten. Tähän pätee siis samat lainalaisuudet kuin viininjuontiin: vettä pohjalle, niin ei kivistä päätä seuraavana päivänä. Balance is everything.

Kevättalvi on myös otollisin aika vaihtaa kasveille uudet mullat (vielä ehtii!) ja samalla on hyvä miettiä, tarvitseeko kasvi suuremman ruukun.

Aina kun kuljen ohi, ihailen yhden lähikampaamon valtavaa lyyraviikunaa, joka on kasvanut kattoon asti. 

Ruukun valinta

Hyvät ruukut ovat harvassa! Siksi kiva ruukku kannattaa aina ostaa, kun sellaisen löytää. Olen tehnyt parhaat ruukkulöytöni kierrätyskeskuksissa, Fidoissa ja tori.fi:ssä, sekä äidin kaapeilla. Ruukun pohjassa on hyvä olla reikä, josta liika vesi pääsee valumaan pois.

Jos et löydä ruukulle sopivaa aluslautasta, yhdistele kuviollisia vintage-lautasia ja saviruukkuja!

Luonnonsaviruukku on paras koti viherkasville, koska huokoisuutensa ansiosta luonnonsavi säätelee lämpö- ja kosteustasapainoa erinomaisesti: liika kosteus haihtuu sen läpi eivätkä kasvin juuret kuivu liikaa tai toisaalta homehdu. Saviruukku myös patinoituu kauniisti ja on muutenkin ihanan kursailematon.

Parhaat luonnonsaviruukut löytyvät Udumbarasta, jossa niitä muotoilee käsin keramiikkataiteilija Eva Spoof. Such skills! Normaaliolosuhteissa Udumbara järjestää myös keramiikkakursseja, joilla ruukuntekoa pääsee kokeilemaan itse.

HUOM: Ohittamaton support your local -tilaisuus. Evalta voi nyt ennakkotilata Covid-19 tuotteita, joilla hän pyrkii pitämään liiketoimintansa elossa koronapandemian yli. Ruukun hinnasta lahjoitetaan lisäksi 10 euroa Unicefin hätäapurahastoon. Tilasin, tilaa sinäkin :) 

Muut välineet

Kastelukannulla on väliä, koska kaunis kastelukannu saa hoitorituaalin tuntumaan erityiseltä! I vouch on this. Haws on valmistanut kastelukannunsa vuodesta 1886 käsityönä Englannissa, katso video kannun valmistusprosessista. Mad respect! Suomessa Hawsia myy Proloque.

Aion tilata Proloquesta seuraavaksi Haws’in messinkisen sumuttimen Kentianpalmun spa-päivää varten.

Janoisille kasveille (tai hajamieliselle kastelijalle) hyvä lisävaruste on lasinen kasteluvahti. Kauniita vahteja löytyy Samujilta (vain Samuji house), Iittalalta ja Muurlalta. Kasteluvahti on ihan paras lahja! Very special, but very useful.

Kirjallisuus

Jos kasveja haluaa ihan tosissaan harrastaa ja ymmärtää, I recommend reading a book! Kasvioppaista saa tarkempaa tietoa kasvien lajikohtaisista tarpeista: mihin ilmansuuntaan avautuvalla ikkunalla ne viihtyvät parhaiten, miten niitä kannattaa kastella ja kuinka usein tulee antaa lisäravinnetta.

Kasviopas voi myös viedä lukijansa down the rabbit hole ja pian löydät itsesi mittaamasta kasteluveden lämpötilaa ja klooripitoisuutta, tilaamasta pH-liuskoja ja hamstraamasta pistokkaita.

But it’s a risk worth taking! Viherkasvien maailma on mielenkiintoinen.

Tammen Kauneimmat huonekasvimme -teoksessa on ihanat Ingermar Pettersonin kuvitukset 70-luvulta. 

Kestävä vihersisustaminen 

Vihersisustaminen nousi uuteen suosioon muutama vuosi sitten, mikä on kivaa, koska sen myötä on huomattu kasvien positiivinen vaikutus kodin viihtyisyyteen ja ihmisten mielialaan. Mutta asialla on myös kääntöpuoli.

Kuten minkään muun, myöskään kasvien mieletön shoppailu ei ole kestävää. Uuden viherkasvin hiilijalanjälki ei välttämättä ole merkittävä, mutta jos niitä ostetaan sisustuselementeiksi sitoutumatta pitkäjänteiseen hoitoon, on viherkasvi yhtä kestämätön ostos kuin halpa ja huonolaatuinen vaate.

Kun ostat vihreän ystävän, sitoudu häneen for lyfe. Uutena ostamisen sijaan voit myös antaa toisen vihreälle ystävälle uuden kodin.

Rescue-kasveja löytyy Tori.fi:stä ja joskus myös itsepalvelukirpputoreilta. Tarjoudu antamaan ulkomaille muuttavien tuttujen, tai remonttiin joutuvien toimitilojen kasveille uusi koti – esim. WST sisusti myymälänsä Espoon kirjaston remontin alta pelastetuilla viherkasveilla! Rescue-kasvit ovat monesti kasvaneet paljon mielenkiintoisemmiksi kuin säntillisen muotoiset uudet kasvit. Niissä on ihan erilainen energia. 

Pistokas on ihana ja superkestävä tapa kasvattaa vihreä ystävä. On erityistä seurata yhden oksan kasvua rönsyileväksi kasviksi. Kysy pistokkaita ystäviltä tai tori.fi:stä.  

Kasvin jakaminen on pistokkaan tavoin erityinen ”viherkasvisuvun” jatkamistapa. Olen saanut äidiltä monta kasvia, jotka on lohkaistu rönsyilevästä yksilöstä ja olen lohkaissut kliiviastani ystävälle kasvin.  

Toivo kasvia lahjaksi, ja sillä on välittömästi suuri tunnearvo. Olen saanut isältä synttärilahjaksi kaksi palmua ja lyyraviikunan, ja muistan viherhöperöjä vanhempiani päivittäin niitä katsellessani. 

On hauskaa huomata, miten eri aikakausilla on omat vihersisustutrendinsä. 1800-luvun sisustuksissa näkee paljon saniaiskasveja lattiatelineissä, kun taas 1920-luvulla orientalismi toi orkideat ja palmut muotiin. Muutama vuosi sitten peikonlehti oli vallan ajankohtainen, seuraavaksi tyräkit ja veikeät aavikkokasvit tuntuvat olevan en vogue.

Trendeistä on kiva inspiroitua, kunhan niiden varjolla ei tule tehtyä vastuuttomia hankintoja. Jos ei pysty sitoutumaan vihreän ystävän pitkäjänteiseen hoitoon, kannattaa hakea viherterapiaa esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Asioista voi nauttia, vaikkei niitä omista.

Ostin pikkuriikkisen rahapuun 2,5 eurolla itsepalvelukirppikseltä ja se on kasvanut kaksinkertaiseksi vuodessa, success!

Kun vihreä ystävä sairastaa

Vihreillä ystävillä on omat vaivansa, kuten meilläkin. Joskus vaivat johtuvat siitä, että kasvi ei vaan sovellu kasvatettavaksi uuden kotinsa olosuhteissa – vetoisuus, vääränlainen valo tai kastelu voivat viedä vihreän ystävän elämänhalun. Lisäksi kasveja saattavat riivata tuholaiset (katso Green Home Book:n luomuliemet karkoittamiseen).

Siksi on tärkeää tietää vihreistä ystävistään ja heidän tarpeistaan mahdollisimman paljon ennen kuin heitä ottaa asumaan luokseen. Joskus jokin toinen koti on heidän hyvinvointinsa kannalta parempi.

Vihreä ystävä saattaa myös heittää henkensä omistautuneesta hoitorituaalista ja pelastustoimenpiteistä huolimatta. Ajattelen silloin, että oli yksinkertaisesti sen aika – eihän meistä kukaan voi elää ikuisesti.