Sparkle and Shine

Katselin linnanjuhlia itsenäisyyspäivänä ja taisin hieman innostua kaikesta siellä nähdystä säihkeestä, sillä huomasin oikein himoitsevani jotain kimaltelevaa myös omaan elämääni. Onneksi kynsilakkalaatikosta löytyi tämä Kure Bazaarin kimallelakka, sillä myönnän, että joskus kimallehimoissa on tullut ostettua jos jonkinlaista 80-luvun paljettiunelmaa UFF:lta - ja voitte vaan uskoa, että ne ovat poikkeuksetta jääneet kaikessa kauneudessaan (tai karmeudessaan perspektiivistä riippuen) kaapin pohjalle lojumaan. Ehkä jossain toisessa elämässä (tai ehkä eläkkeellä) kuljen sitten paljetteihin verhoiltuna - toistaiseksi kimaltelevat kynnet tuovat juuri tarpeeksi säihkettä elämääni.

Kure Bazaarin kynsilakkoja olen kehunut täällä blogissa ennenkin, mutta kertauksena vielä, että kynsilakkojen koostumuksesta 85% tulee suoraan luonnosta - ainesosina on mm. puuvillaa, maissia, perunaa ja vehnää. Lakat ovat myös täysin vegaanisia.

Tämä kimalteleva Diva!-niminen sävy on mielestäni aivan yltiöhurmaava - ja sopii tietenkin juhlasesonkiin (ja perjantaihin!) kuin valettu. Lakka on kiva yksinään tai vaalean pohjalakan kanssa, mutta koska olen itse tummien sävyjen ystävä, lakkasin tuohon alle kaksi kerrosta niin ikään Kure Bazaarin Scandal-sävyä. Kimalteet pääsevät jotenkin kauniisti esiin tummaa pohjaa vasten, ja lopputuloksesta tulee vähän mieleen galaksit ja tähtisikermät! Mikäs sen loisteliaampaa.

Kimallelakkojen pinta jää aina tietenkin hieman röpelöiseksi, joten lisäsin kimallelakkakerroksen päälle vielä yhden kerroksen Final Touch- päällyslakkaa, joka myös pidentää kynsilakan pysyvyyttä. Ja poikkeuksellisen hyvin ovat nämä lakkaukset kyllä pysyneetkin, vaikka en ole varonut kynsiäni yhtään. Ainoa hienoinen ongelma saattaa esiintyä, kun yritän jossain vaiheessa poistaa lakkauksen, sillä ainakaan viimeksi Kure Bazaarin muuten erinomainen kynsilakanpoistoaine ei pystynyt kimallelakkaan kovin hyvin. Saa nähdä, auttaako asiaa tällä kertaa se, että alla on pari kerrosta niin sanottua normaalia lakkaa.

Mikäli tekin aloitte himoitsemaan kimallekynsiä, kannattaa seurata Jolien joulukalenteria Facebookissa tai Instagramissa, sillä Jolie julkaisee joka päivä jonkin rahanarvoisen edun myymistään tuotteista - ties vaikka Kure Bazaarin lakat paljastuisivat jonkin luukun takaa! Itse aion siinä tapauksessa hankkia kevättä silmällä pitäen vaalean Capuccino-sävyn. Ja ehkä superpäheän Discon - tiedättehän, ihan siltä varalta, että kimallehimo yllättää...

Ja psst... Muistattehan osallistua Arelan lahjakortin arvontaan ennen sunnuntaita!

Jouluväreissä

Halusin näin joulukuun kunniaksi kokeilla jouluväreihin pukeutumista, jo ihan siitä periaatteellisesta syystä, että en koskaan käytä punaisia vaatteita, enkä varsinkaan samassa asussa vihreiden vaatteiden kanssa. Siksi onkin sanalla sanoen yllättävää, miten helposti tämän tiukan säännön selättivät lopulta kaksi asiaa: ripaus rakasta mustaa ja ne oikeat sävyt, joiden kiistaton mestari on - tietenkin - Arela.

Siitä lähtien kun osallistuin Arelan syysmalliston Bluets & Rust ensiesittelyyn, on tämä punertava Judy-neule kummitellut takaraivossani. Herkullisen värisävyn nimi on Phoenix red ja vaikka malliston taustan tuntien epäilen, että nimellä viitataan erääseen amerikkalaiseen kaupunkiin, aion itseoikeutetusti kutsua tätä väriä feeniksinpunaiseksi. Ihan vain siksi, että tuo nimitys saa sävyn kuulostamaan juuri niin upealta ja dramaattiselta kuin se todellisuudessa on.

Feeniksinpunaisen neuleen ja metsänvihreän takin kanssa mikä tahansa muu kolmas väri kuin musta olisi todennäköisesti ollut minulle liikaa - puhumattakaan että asussa olisi lisää vihreää tai punaista. Olo olisi varmasti kuin joulukuusenkoristeella. Musta kuitenkin rauhoittaa tällaisen mielestäni hurjan väri-ilottelun juuri sopivasti - ja toisaalta, jos asussa olisi vain mustaa ja toista näistä kahdesta väristä, olisi lopputulos ehkä hieman tylsä. Onko siis niin, että väreistä kannattaa aina muodostaa jonkinasteinen pyhä kolminaisuus, jotta yhdistelmä on sekä kiinnostava että sopivasti hillitty? Ehkä.

Arela on huippulaadukkaiden (ja huippumukavien!) tuotteidensa ansiosta myös mitä parhain joululahjaputiikki. Mikäli budjetti ei anna hankkia arvokkaampia neuletuotteita, löytyy Arelalta ihania kašmirasusteita, joiden värikirjosta löytyy jokaiselle lahjansaajalle varmasti juuri se oikea sävy. Klassisten asusteiden lisäksi valikoimasta löytyvät ranteenlämmittimet, jotka ovat jokaisen tietokoneella työskentelevän luottoasuste (suositus annettu kolmen vuoden omakohtaisella kokemuksella), kun taas kašmiriset kotisukat lämmittävät vilukissan varpaita juuri sopivasti. Ekologisesta Arela Sunday-mallistosta löytyy myös kierrätetystä kašmirista valmistettuja Aamu-uninaamioita ja täysin kemikaalittomia Ilta-vauvanpeittoja - siis lahjoja kaikenikäisille.

Lisäksi Arela myy ihania OLO-hajuvesiä (näitäkin suosittelen kokeilemaan pitkän omakohtaisen kokemuksen perusteella) ja Karin Widnäsin hurmaavia keramiikkarasioita. Kašmirin ystävälle Arelalta voisi koostaa lahjaksi myös kätevän kašmirvaatteiden hoitopaketin, sillä Arela myy ihan parasta kašmirin pesuainetta Maison Belleä ja näppäriä kašmirkampoja. Lisäksi pakettiin voisi sujauttaa lahjakortin Arelan neuleenhuoltopalveluita varten.

Lahjakortti on tietenkin kaikissa tapauksissa varma lahjaidea, sillä näin lahjansaaja pääsee itse valitsemaan juuri omannäköisensä ja omien tarpeidensa mukaisen lahjan. Lahjakortilla voi neuleiden lisäksi hankkia Arelan unelmanpehmeitä puuvillatuotteita, tai säästää sen upeaa kevät-kesämallistoa varten, joka ilmestyy liikkeeseen maaliskuun tienoilla.

Innostuimme näin joulun kunniaksi järjestämään Arelan kanssa myös pienen arvonnan teille lukijoille, eli nyt olisi mahdollisuus voittaa edellä mainitsemiani ihanuuksia itselle tai pukinkonttiin! Arvomme nimittäin kaikkien tätä kirjoitusta kommentoineiden kesken yhden sadan (100) euron lahjakortin Arelalle (lahjakortti on voimassa vuoden sekä Arelan myymälässä, että verkkokaupassa). 

Arvontaan osallistut kertomalla kommenttiboksissa, mikä olisi sinun unelmien joululahjasi Arelan tuotevalikoimasta. Jätä  kommenttisi yhteydessä toimiva sähköpostiosoitteesi. Mikäli et halua jättää sähköpostiosoitettasi julkisesti, jätä kommenttisi blogiin normaalisti ja lähetä kopio kommentistasi minulle sähköpostitse osoitteeseen thewildethings@hotmail.com. Arvonta päättyy kello 23:59 sunnuntaina 11.12.  Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti hänen jättämäänsä sähköpostiosoitteeseen maanantaina 12.12. Onnea osallistujille ja ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Arvonta on päättynyt, voittaja on Annariikka R. Kiitos arvontaan osallistuneille ja ihanaa joulunodotusta teille kaikille!

Takki second hand/ Kašmirneule Arela (kuvauslainassa)/ Nahkahousut Marimekko/ Mokkasaappaat Billi Bi

The Fringe

Olin jo kesästä asti kasvatellut otsatukkaa hiljalleen pois, sillä kuvittelin jotenkin harhaisesti, että olen muutoksen tarpeessa - enkä tosiaan ymmärrä miksi tämä muutoksentarve kanavoitui juuri hiuksiin. Sitten katselin tätä kuvaa eräänä päivänä viime viikolla ja ajattelin, että se on varmasti paras kuva, joka minusta on ikinä otettu - ja varasin siltä istumalta ajan kampaajalle otsatukanleikkuuseen.

Leikkasin otsatukan ensimmäistä kertaa ihan tosissani kesän 2014 alussa ja muistan edelleen, miten suurelta muutos tuntui, ja kuinka paljon pidin otsatukasta heti ensisilmäyksellä. Siitä lähtien olen aina palannut otsatukkaan, vaikka välillä meinaan kieltämättä menettää sen kanssa hermoni ihan lopullisesti. Pinna meinaa palaa useasti viikossa tuulisella kadulla, kun otsatukka on joko pystyssä tai vähintään jakautunut hyvin epäimartelevasti, sekä kiireisinä aamuina, jolloin taipuisa hiuslaatuni päättää omia aikojaan, ettei aio tehdä minkäänasteista yhteistyötä kanssani - ja otsatukka on luonnollisesti nukkumisen jäljiltä kuin petolinnun peräpää.

Olen kuitenkin oppinut suhtautumaan näihin haastavampiin tilanteisiin samalla asenteella kuin niihin hetkiin, jolloin eräs itsepintainen koireanketale esittelee terrieriluonteensa vähemmän mielekkäitä piirteitä. Täytyy vain pitää pää kylmänä ja todeta, että itsepä olen tämän valinnan tehnyt, joten mitä tässä hikeentymään. On sitä paitsi taivaan tosi, että tukka tottelee korotettua äänensävyä vähintään yhtä huonosti kuin pilalle hemmoteltu terrieri. Trust me, I've tried.

Photographs by Emma Wilde

Jouluvalmisteluista

Tänään on virallisesti se päivä kun alan puolitosissani ärsyyntymään kaikesta yltiöpunaposkisesta joulupuuhastelusta. Ei siinä, että itse joulussa olisi varsinaisesti vikaa; tykkään kyllä siivota kodin edes kerran vuodessa oikein pieteetillä ja ostanpa ehkä joulukukkiakin. Tykkään myös syödä, juoda ja viettää pari vapaapäivää mahdollisimman hyvin - ja ennen kaikkea mahdollisimman hyvässä seurassa. Mutta kaikki se hössötys ja punaiset joulukoristeet. Ei kiitos.

Minulle joulu ja jouluvalmistelut ovatkin tavallaan juhla kuluneelle vuodelle ja valmistautumista seuraavaan - mieluiten kaikessa rauhassa. Karsin usein joulusiivouksen ohessa sellaisia tavaroita, joita en ole kaivannut kuluneen vuoden aikana ja yritän hoitaa loppuun erinäiset pienet projektit, jotka ovat roikkuneet tekemättöminä - ja joiden en enää halua vievän energiaani seuraavana vuonna. Yritän ostaa mahdollisimman vähän tavaraa joululahjaksi ja ajattelen joulukorteista ja -lahjoista, että ne ovat ennemmin kiitos pian vaihtuvasta vuodesta, kuin ihan tavan vuoksi  ostettavia ja jaettavia esineitä.

On silti todennäköistä, että kirjoitan täällä blogin puolella jouluun(kin) liittyvistä aiheista, joskaan en usko, että näemme koskaan sitä päivää kun askartelen huopatonttuja joulukuuseen. Päätavoitteeni joulunodotukselle onkin - ehdottomasti - olla yltymättä minkäänasteiseen jouluvouhotukseen tai ryntäilyyn. Siivoilen pienen kotimme ja pakkaan muutamat lahjat kaikessa rauhassa - sitten keskityn rapsuttamaan erästä pientä koiraa ja siemailemaan hehkuviiniä jossa on liikaa manteleita. Ja luen tietenkin Charles Dickensin Saiturin joulun kynttilänvalossa - ties kuinka monennetta kertaa.

Miten te valmistaudutte jouluun?