Monday 3 February 2020

Vaatehaaste: ensimmäinen kuukausi

Ensimmäinen kuukausi vaatehaastetta on takana, enkä ole rikkonut sääntöjäni. 
Mutta ostinko silti liikaa vaatteita?


Tammikuu lähti käyntiin hyvin. Keksin kolme arkipukeutumista merkittävästi helpottavaa konseptia:

Asukirjasto: otan kaapista yhden vaatteen tai asusteen ja keksin mahdollisimman monta tapaa käyttää sitä (kokonaisuuksia, jotka pukisin oikeasti töihin seuraavana päivänä, en Wienin oopperajuhlille). Kuvaan asukokonaisuudet puhelimella ja tallennan omaan albumiinsa.

Olen mielestäni keksinyt jotain todella merkittävää! Asukirjasto on varmasti paras tapa oppia vaatekaappinsa todellinen potentiaali – ei ainuttakaan asukriisiä kuukauteen.

Asuloki: kirjaan puhelimen muistiinpanoihin, mihin pukeuduin minäkin päivänä. Lokista näen, mitä ja minkälaisia vaatteita käytän ihan oikeasti. Kun haaveilen uudesta vaatteesta, loki on hyvä reality check: olenko oikeasti nainen, joka pukeutuu tähän?

Wishlist: ei itsekehittämäni konsepti, MUTTA sovelsin siitä version, joka tulee siivittämään vaatehaasteeni menestykseen. Otin kuvakaappaukset vaatteista, jotka haluaisin vaatekaappiini. Aina kun eteeni sattuu joku suunnittelematon houkutus, katson kuvia ja kysyn itseltäni: kumpi on oikeasti parempi valinta? Uskon tämän pelastavan minut heräteostoksilta.

Konseptit tekivät tammikuun pukeutumisesta helppoa, mutta ostin silti vaatteita:

Musta kašmirneule

Gannin röyhelölenkkarit

Ostin molemmat käytettynä, mutta uudenveroisessa kunnossa. Lenkkarit olisin ostanut jo viime keväänä, mutta ne maksoivat uusina 279e. Teen keväisin typeriä kenkäostoksia, koska kaipaan viimeistään maaliskuusa jotain nilkkuria kevyempää. Nyt olin (toivottavasti) kaukaa viisas ja satsasin kenkiin, jotka sopivat vaatteisiini ja pysyvät siisteinä (musta ulkopohja vs. valkoinen).


Tammikuussa korjasimme äitin kanssa kuusi vaatetta (rehellisesti: korjasin itse kaksi, äiti neljä) ja ehdin ajatella, etten tarvitse mitään muuta. Mutta sitten menin ansaan: klikkasin Gannin alennusmyynteihin.

Oliivinvihreä reikäommelpusero  

Tiikerihame 

Tykkäsin molemmista paljon jo syksyllä, mutta pusero maksoi 299 ja hame 209e. Pihistelin. Nyt sain vaateet yhteensä alle 200 eurolla, ja ilmaisella toimituksella (ostin lisäksi ympäristöystävällisen RePack-paketoinnin).

Pihi minussa kiittää, mutta en aio sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että tuhlasin loppuvuonna varmasti 500 euroa kaikkeen typerämpään. Jos olisin ostanut heti nämä unelmavaatteet, olisinko välttynyt kokonaan typeriltä ostoksilta?

Oli niin tai näin, en aio potea morkkista, vaan oppia virheistäni: kannattaa mieluummin ostaa kolmellasadalla se yksi varma vaate, kuin käydä kolme kertaa sekoilemassa UFF:lla (tai muuallakaan, missä harkintakyky pettää). Niiden reissujen syntejä olen myynyt tammikuun aikana jo 30. Siis kolmekymmentä.

Helmikuussa aion kuitenkin ostaa vähemmän vaatteita (tai ehkä en ollenkaan?), ja päätökseni tueksi kehitin neljännen konseptin:

Korjauslista: kirjoitin puhelimen muistiinpanoihin listan kaikista vaatteista, jotka pitäisi korjata. Listallani on 25 vaatetta. Kun tekee mieli ostaa jotain, katson listaa ja kysyn itseltäni: saisin kaikki nämä vaatteet käyttöön, jos vain omistaisin niille hetken aikaani – tarvitseeko minun siis oikeasti ostaa yhtään mitään?

Sunday 2 February 2020

Pro tip: messinginkiillotus

Käänsin kalenterin sivua ja löysin pyhäpäivän, josta en tiennyt: tänään vietetään kynttilänpäivää. 


Kynttilänpäivää vietetään alunperin Jeesus-syistä: siksi, että Raamatun mukaan Jeesus-lapsi vietiin 40 päivää joulun jälkeen kappeliin, jossa Simeon siunasi hänet. Päivää kutsutaan kynttilänpäiväksi, koska keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.

Vaikkei harrastaisi Jeesus-juttuja, voi kynttilänpäivää mielestäni viettää! Esim. polttamalla suosikkikynttilöitään, ostamalla itselleen jonkun erityiskynttilän tai huoltamalla kodin kynttilänjalat.

Tein melkein kaikkia kolmea tänään, mutta sittenkin vain kahta: poltin suosikkikynttilääni (Astier de Villatten Oulan Bator) ja kiillotin messinkiset Nappula-kynttilänjalat. Melkein ostin nättejä salvianvihreitä kynttilöitä, jotka löydettiin Kirsin kanssa kukkakaupasta.



Messinki on kivannäköistä myös patinoituneena, mutta Nappulat näytti siltä kuin niillä olisi koko viime vuosikymmen harteillaan. Päätin, että nekin ansaitsevat a bright start to the 20s. 

Messingin kiillottamiseen ei tarvitse ostaa kemikaaliällötyksiä, koska se hoituu helposti ketsupilla! Meillä kuluu ehkä pullo ketsuppia vuodessa, koska vaikka syön sitä tosi harvoin, kiillotan sillä messinkiaarteitani ahkerasti.

Tee näin:

Pese messinkiesine astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä, ja poista steariinitahrat ynnä muut. Käsittele messinkiä hellävaraisesti, koska se on pehmeää ja naarmuuntuu helposti. 

Levitä ketsuppia esineen pinnalle ja anna vaikuttaa vähintään tunti. Huuhtele ja pyyhi puhtaaksi pehmeällä liinalla (esim. vanhasta t-paidasta tai tyynyliinasta saa hyviä rättejä).

Jos et enää tänään ehdi kynttilähommiin, ei hätää – huomennakin tulee pimeää jo ennen viittä.

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.