Saturday 5 May 2018

Kevät on ihmisen parasta aikaa


Tänään on kevään ensimmäinen päivä. Ei kalenterin mukaan, mutta henkilökohtaisesti. Tänään oli se päivä, jolloin tuntuu ensimmäistä kertaa keväältä.

Ulkona on ensinnäkin ensimmäistä kertaa oikeasti lämmin. Jäin lenkillä istumaan puistonpenkille merenrantaan, katselemaan lokkeja ja meren kimaltelua. Vilma sai käyskennellä vapaana ja syödä mielinmäärin valkoposkihanhien kakkaa, koska ei tälläisenä päivänä viitsi riistää keneltäkään mielipuuhiaan. Vaikka kyseessä olisikin tuollainen vähän kyseenalainen harrastus.

Mustarastaat on seonneet entisestään, jos mahdollista. Ne häärii ihan häkäpäissään pesänrakennuspuuhissa ja lirkuttaa kuin viimeistä päivää. Jopa Vilma pysähtyy välillä katsomaan niitä pää kallellaan ja miettii ihan varmasti, että onkohan noilla kaikki muumit laaksossa.

Eipä silti, epärationaalista kevätkuumeilua on havaittavissa myös omissa mielenliikkeissä. Tekisi mieli avata grillikausi, sisustaa parvekkeesta upea kesäkeidas ja pyöräillä joka paikkaan, eikä olla hetkeäkään sisällä. Ensi viikolla teen ainakin yhden päivän etätöitä läheisessä rantakahvilassa.

Jossain aivojen pintakerrosten alla on myös tietty levottomuus. Sykkivä tarve tehdä hirveästi kaikkea; nauttia, elää, pöristä joka paikkaan koko ajan, kokea kaikki.

Silti ihan parasta on vaan istua puistonpenkillä tai rantakalliolla, tuntea kevätauringon lämpö selässä ja viettää aikaa omien ajatustensa kanssa. Keskittyä nauttimaan keväästä, tekemättä mitään sen ihmeellisempää, ja samalla iloita siitä kutkuttavasta tunteesta, että edessä on vielä kokonainen kesä.

Kevät on kiistatta ihmisen parasta aikaa.


Thursday 3 May 2018

Risotto Primavera

Kevään paras sesonkiruoka on ehdottomasti risotto primavera, eli kevätrisotto. 



Risotto on kotoisin Pohjois-Italiasta, mutta ketään yksittäistä tekijää ei ole pystytty nimeämään sen keksijäksi. Itse veikkaan, että kokit ovat peri-italialaiseen tapaan väitelleet hautaan asti siitä, mikä on oikeaoppinen risotto ja mikä ei, eikä lopulta kukaan ole saanut kunniaa itselleen.

Yleisesti ottaen ajatellaan kuitenkin, että risotolla on kolme ominaispiirrettä: 1.) risotto kuuluu valmistaa lientä riisiin imeyttäen, 2.) lopputuloksen tulee olla hieman juokseva, mutta 3.)  riisin purutuntumaltaan al dente. Muutoin valmistamisessa voikin sitten soveltaa mielin määrin!

Oma suosikkini - ja varma kevään merkki - on risotto primavera, johon lotrataan reilusti valkoviiniä (huom! tärkeää), ja joka höystetään kevään sesonkikasviksilla: herneillä, tuoreella parsalla, kevätsipulilla yms.

Täydellisessä maailmassa risottoa varten kypsytetään itse kasvisliemi juuresten ja kasvisten ylijäämistä, ja haetaan tuoreita herneitä torilta. Oikeassa elämässä pärjäät mainiosti liemikuutioiden ja pakasteherneiden turvin, kunhan parsa on tuoretta ja valkoviini vähintään keskinkertaista.

Risotto Primavera

4 annosta 

1-2 sipulia
4dl risottoriisiä (esim. arborio)
1l kasvis- tai lihalientä
Reilusti oliiviöljyä
Valkoviinipullon kolmannes
n. puolikas parmesaanikolmio

Herneitä
Nippu parsaa 
Kevätsipulia


Kuutioi sipuli ja kuullota sitä kattilan pohjalla runsaassa oliiviöljyssä. Lisää riisit ja sekoitele, kunnes ne muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää lientä reilu desi kerrallaan, ja anna nesteen imeytyä riisiin lähes kokonaan ennen seuraavaa lisäystä. Kaada viimeisenä valkoviini. Poista parsojen juuripää, leikkaa ne suupalan kokoisiksi ja  kiehauta puolipehmeiksi. Lisää kasvikset ja raastettu parmesaani riisin sekaan, ja anna hautua vielä hetken.





The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.