Saturday, 14 April 2018

Zero waste leikkokukat: 7 vinkkiä

Leikkokukkien ostaminen ei ole mikään ekoteko, etenkään jos kasvit tuodaan kaukaa. Niistä aiheutuva kuluttajaroska on kuitenkin helppo minimoida! 


Kevät ja leikkokukat! Leikkokukat ovat ihania, mutta ostan niitä nykyään suhteellisen harvoin, sillä erityisesti ulkomailta tuotavien kasvien sosiaaliset- ja ympäristövaikutukset arveluttavat.

Lisäksi olen mietiskellyt niitä pakkausmateriaalimääriä, joita syntyy leikkokukan elinkaaren aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kukkalogistiikasta syntyy roskaa ja kuinka aktiivisesti sitä lajitellaan ja kierrätetään. Ne pakkausmateriaalit, jotka kannamme kotiin kukkiemme mukana on helppo välttää, uusiokäyttää tai kierrättää. Here's how:

1.) Jos haluat olla todellinen zero waste -ninja, ota kukkakauppaan mukaan vanhaa hesaria/lahjapaperia tai suuri astipyyhe/tyynyliina/kangas ja pyydä myyjää pakkaamaan kukat siihen.

2.) Jos edellinen tuntuu hiukan extremeltä, tee näin: ota kukkien pakkauspaperit talteen ja käytä uudelleen lahjapaperina tai pakkausmateriaalina. Olen itse pakannut kukkapapereihin esim. Zadaa-myyntini ja kaikki viime jouluna antamani lahjat! Leikkokukkien paperit ovat pikkuhiljaa korvanneet meillä kaikki lahja- ja pakkauspaperitarpeet.

3.)  Etsi kukkakauppa, joka käärii kukat kauniiseen paperiin (esim. InBloom). Jos käärepaperin oikea puoli on koristeltu räikein logoin (esim. Plantagen), käytä paperia nurja puoli ulospäin, ja koristele se leimasimella tai maalaa siihen joku kuosi. Kuulostaa Strömsö-pipertämiseltä, mutta ei sen tarvitse olla. Simple is best: vedä paperiin muutama veto mustalla akvarellilla ja elegantti lahjapaperi on valmis.


4.) Pyri ostamaan kukat ilman muovista vesiputkea. Mikäli sinun on pakko ostaa vesiputki, kysy kukkakauppiaaltasi voitko palauttaa sen hänelle uutta käyttöä varten. Ninja-level: ota putkilo talteen ja kiikuta sama putkilo mukaan seuraaville kukkaostoksille.

5.) Mikäli ostat kukkakimpun jonka tulisi olla vedessä, voisitko viedä sen perille second hand -maljakossa? Fidoista ja kierrätyskeskuksista löytyy loputtomasti upeita maljakoita, jotka toimivat myös osana lahjaa! Tilapäisenä vesiastiana voi käyttää ihan tavallista lasipurkkia.

6.) Jätä sellofaani kauppaan. Kukansaajan ei ole mikään pakko nähdä kukkaansa ennen pakkauksen avaamista - se säilyy kauemmin yllätyksenä! Jos kukansaaja ei lämpene paperien uudelleenkäyttöön, ota paperit talteen tai varmista, että ne päätyvät paperinkeräykseen.

7.) Kiinnitä huomiota naruihin. Paperinarun voi käyttää lahjanaruna ja kierrätää, kuminauhat kannattaa ottaa ehjänä talteen. Säästyt niidenkin ostamiselta uusina. Muovinaru kannattaa jättää kauppaan.

Olen pari kertaa napannut kylään tuomieni kukkien paperit talteen, kun ne ovat olleet päätymässä rypistettyinä sekajätteeseen. Toimintani on aiheuttanut hilpeyttä, mutta monesti se on myös saanut aikaan ahaa-elämyksen. Miksi ostaa (usein ohueen muovikelmuun pakattua) lahjapaperia uutena kaupasta, kun kukkakauppias pyöräyttää leikot aina useampaan suureen, täysin käyttökelpoiseen arkkiin? Niinpä!


Wednesday, 11 April 2018

Haaste: #Vaatekirjanpito


Lanseeraan #Vaatekirjanpito haasteen! Vaatekirjanpidossa jokaisen vaatteen ostohinta ja käyttökerrat kirjataan muistiin esim. vuoden ajan, ja lopputuloksena on kiistatonta todistusaineistoa omista kulutustottumuksista! Who's in?


Käytämme ostamiamme vaatteita liian vähän. Oli vaateostos halpa tai kallis, se on hirveän huono ostos, jos se jää kaappiin. Vaatteet ovat ennen kaikkea käyttötavaroita.

Vaatekirjanpidon keskeinen ajatus on kehittää kestävämpiä kulutustottumuksia, ja haastaa itsensä miettimään vaatteen laatua ja käyttökelpoisuutta. Se on mielenkiintoinen matka omiin kulutustottumuksiin, sillä sen avulla voi esimerkiksi selvittää, kuinka paljon rahaa käyttää vaatteisiinsa vuoden aikana, ostaako pääasiassa uusia, vai second hand vaatteita – sekä tietenkin sen, tuleeko ostamiaan vaatteita oikeasti käytettyä!

Kun on tilivelvollinen omista vaateostoksistaan, miettii kaupassakin realistisemmin: will this look very, very bad on paper? Toisin sanoen, käytänkö tätä oikeasti? Vaatekirjanpito auttaa sitoutumaan vaatehankintoihinsa tehokkaammin, ja tekemään taloudellisempia ratkaisuja vatekaupan kassalla.

Taloudellinen näkökulma vaatteiden hankintaan ei ole uusi. Kuten suosikkikirjani, Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi tietää kertoa, käyttökertojen hinnan laskemista suositellaan jo madame Dariaux'n pukeutumisoppaassa vuodelta 1964! Samainen mestariteos toteaa tyhjentävästi: "vatteestaan saa sitä paremman 'tuoton', mitä useammin sitä käyttää".

Eli ainoa oikeasti taloudellinen vaate ei ole ostohinnaltaan edullinen, vaan käyttökertahinnaltaan edullinen.


Tässä piilee vaatekirjanpidon nerous: ostohinnan ja käyttökertojen avulla on helppo laskea, kuinka paljon kunkin vaatteen käyttökerta tulee maksamaan. Vaikka vaate olisi alunperin halpa, siitä tulee nopeasti kovin epätaloudellinen jos sitä tulee käyttäneeksi vain muutaman kerran.

Toisaalta laatuvaate, joka kestää useita kymmeniä käyttökertoja (niin esteettisesti kuin laadullisesti), onkin yhtäkkiä halpavaatetta huomattavasti taloudellisempi ratkaisu, vaikka sen ostohinta olisi kolminkertainen.

Sitten on tietenkin niitä supertaloudellisia kirpparilöytöjä, jotka maksavat alle kympin, ja joita tulee käyttäneeksi tuhatmiljoonaa kertaa. Kaiken ytimessä on kuitenkin nimenomaan se, että hyvä ja taloudellinen vaatehankinta on sellainen, jota tulee ihan oikeasti käyttäneeksi.


Kannustan kokeilemaan vaatekirjanpitoa edes yhden vaatteen osalta. Merkitse vaikka puhelimen muistiinpanoihin seuraavan ostamasi vaatteen hinta, ostopäivä ja päivämäärät, jolloin käytät sitä (helppo tehdä esim. työmatkan aikana, jos aamuisin on kiire). Tarkastele tilastoa parin kuukauden ja taas vuoden päästä: mikä vaatteen käyttökertahinta on silloin? Oliko ostoksesi taloudellinen?

Aion itse laittaa muistiin kaikkien tänä vuonna ostamieni vaatteiden tiedot, koska kiinnostaa ihan hirveästi: a) kuinka paljon käytän kokonaisuudessaan vaatteisiin rahaa vuoden aikana, b) kuinka paljon oikeasti käytän ostamiani vaatteita ja c) ostanko enemmän uusia vai second hand vaatteita.

Lanseeraan siis Vaatekirjanpito haasteen! Osallistuthan! Jaetaan kokemuksia ja ajatuksia tunnisteella #Vaatekirjanpito.

Kuvissa 28.1. ostamani Samujin Tenniel-silkkipusero, 80 e. Olen käyttänyt puseroa 5 kertaa, eli sen käyttökertahinta on tällä hetkellä 16 e. Toistaiseksi aika epätaloudellinen vaate. 

Saturday, 31 March 2018

Italialainen appelsiini-greippisalaatti


Pääsiäinen taittaa talven selän, ja sitruksien satokausi antaa jo tilaa jokakeväiselle parsahuumalle (himoitsen parhaillaan risotto primaveraa ihan järjettömästi!). Jos kuitenkin teet tänä keväänä vielä yhden sitrusherkun, tee italialainen appelsiini-greippisalaatti. Se on raikas lopetus pääsiäisaterialle ja jotenkin viehättävästi vanhanaikainen, glamöröösi jälkiruoka.

Sitrusten erottaminen maltostaan on hieman työlästä, mutta se helpottuu huomattavasti, jos ehdit pitää hedelmiä jääkaapissa jonkin aikaa ennen valmistusta. Varaa n. 1-2 hedelmää per syöjä ja ostaa suunnilleen kaksi appelsiinia yhtä greippiä kohden. Lisää väriä saat käyttämällä pieniä makeita veriappelsiineja. 

Tee näin: 
2 greippiä
4 appelsiinia
minttua
kuorettomia manteleita
hunajaa
voita 
Kastike:
1 limen mehu ja kuori raastettuna
2 rkl Lämmintä vettä
2 rkl kirkasta hunajaa 
Leikkaa hedelmien kuoret irti veitsellä ja irrota hedelmäliha maltosta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada kastike salaatin päälle. Nostele sekaan silputut mintunlehdet. Anna salaatin vetäytyä jääkaapissa. Paahda manteleita nokareessa voita ja hunajaa, kunnes ne saavat kullanruskean värin, ja kaada sitten leivinpaperiarkille jäähtymään. Tarjoile salaatti cocktail- tai samppanjalasista ja ripottele päälle kovettuneet mantelit. 

Tuesday, 13 March 2018

Botanical stories: Strelitzia reginae


Suhtaudun intohimoisesti kasveihin ja kasvitieteeseen, joten päätin aloittaa juttusarjan, jossa lähden tutkimusretkelle suosikkikasvieni taustoihin ja historiaan. Juttusarjan nimeksi tulee Botanical stories, koska se kuulostaa upealta. House & Garden soittaa ihan varmasti näinä päivinä ja tarjoaa minulle pestiä kolumnistina!

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Strelitzia reginae, joka tunnetaan suomalaisittain nimellä paratiisikukka tai kolibrikukka, englatilaisittain Bird of paradise tai Crane flower. Näitä nimityksiä käytetään yleisesti kaikista viidestä Strelitzia-suvun kasvista, joista muut neljä lajiketta ovat alba, claudata, nicolai ja juncea.

(Vähänkö ristiriitaista, että sama kasvi on suomeksi kolibrikukka ja englanniksi 'kurkikukka'! Strelitziat muistuttaa ulkonäöllisesti enemmän kurkea, mutta ilmeisesti kolibrit istuvat tuossa alalehdykällä tai "terassilla" ja juovat sen mettä, eli molemmat nimet ovat omalla tavallaan sopivia. Fiilistellään hetki kolibrin elämää, kun ne voi istuskella juomassa mettä terassilla, joka on oikeasti valtava kukka.)

Strelitzia reginae on kotoisin Etelä-Afrikasta, mutta sitä kasvaa luonnonvaraisesti myös muilla päiväntasaaajan ja valtamerten tuntumassa sijaitsevilla rannikko- ja saaristoalueilla.

Kasvin latinankielinen nimi, Strelitzia reginae, oli kuitenkin hieman yllättäen avain sen mielenkiintoiseen historiaan. Kasvi on nimetty Charlotte Mecklenburg-Strelitzin mukaan, joka oli  siis Iso-Britannian kuningas Yrjö III:n vaimo, kuningatar Charlotte (reginae tarkoittaa kuningatarta)!


Koin hengenheimolaisuutta Kuningatar Charlotten kanssa heti lukiessani, että olemme syntyneet samana päivänä, 19. toukokuuta (joskin hän 250 vuotta aiemmin), ja että hän oli suuri taiteiden tukija, sekä innokas amatöörikasvitieteilijä! Charlotte eli kuningattareksi varsin epämuodollista elämää, paljolti Englannin maaseudulla Kew'ssä, ja nautti kotinsa sisustamisesta, jossa häntä inspiroivat rohkea värien käyttö ja itämaiset vaikutteet. Lisäksi hän oli Marie Antoinetten kirjekaveri ja arvosti suuresti  naisten koulutusta!

Kuningatar Charlotten aikaan tunnetut löytöretkeilijät kiersivät tutkimassa maailmaa ja nimesivät tuntemattomia lajikkeita peribritiläiseen tapaan kuninkaallistensa mukaan - niin on saanut nimensä myös Strelitzia reginae. Kasvia tuotiin Eurooppaan tiettävästi ensikertaa noihin aikoihin, jolloin se päätyi myös suurella todennäköisyydellä nimekkäiseen Kew Gardensiin, jonka lajikekokoelmaa Kuningatar Charlotte laajensi ja rikastutti huomattavasti elinaikanaan. Kew Gardensissa täytyy ehdottomasti vierailla pian!

Lähempänä kolibrikukkaa voi ihailla ainakin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Mutta en kerro missä salissa, koska metsästäminen on kaikkein hauskinta!



Monday, 12 March 2018

Suosikkiaamupala nyt: tuorepuuro


Suosikkiaamupalani on juuri nyt tuorepuuro! Pidän aamuista, mutta olen toivoton aamuihminen. Herään kaksi tuntia ennen lähtöä, mutta jotenkin kummasti saan ajan aina kulumaan kaikkeen epämääräiseen haahuiluun. Jos tulee kiire (kuten liian usein tulee) närkästyn itseeni ja vihaan maailmankaikkeutta aina työpaikalle asti. Vihaan kiirettä.

Tämänhetkinen arkitavoitteeni onkin hoitaa kaikki mahdolliset askareet edellisenä iltana, jotta saan heräillä aamulla rauhassa ja istua vaikka tunnin juomassa kahviani. Tuorepuuro on tietenkin aamukärttyilijän paras ystävä, koska se tehdään valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana! 

Here's how:

3dl kaura- tai kookosmaitojuomaa
1dl isoja kaurahiutaleita
3rkl chia siemeniä
makeuta halutessasi hunajalla
if you wanna be fancy, murskaa mukaan muutama vaniljansiemen 
Mittaa ainekset ilmatiiviiseen lasipurkkiin ja laita jääkaappiin yöksi. Lisukkeeksi sopivat marjat ja hedelmät (omat suosikit ovat juuri nyt mango ja mustikat, mutta o-d-o-t-a-n jo kieli pitkänä mansikkasesonkia). 

Palaan tänään töihin viikon lomalta, joten nyt on otollinen hetki keskittyä elämänlaadun parantamiseen toimivampien arkirutiinien avulla (but let's be honest, tähtään edelleen elämässä sellaiseen ammatiin, jossa minun ei tarvitse lähteä aamuisin kotoa minnekään). 

Saturday, 10 March 2018

Vaatepaasto update: ensimmäiset 2 kuukautta



Hieman erilaisen vaatepaaston ensimmäiset kaksi kuukautta ovat menneet ihan päin honkia - ja toisaalta erittäin hyvin.

Good news first. Valjastin häikäilemättä heti vaatepaaston alkaessa äitini rautaiset ompelutaidot avukseni. Olemme pitäneet ompelumaratoneja, joissa äiti polkee ompelukoneella kuin viimeistä päivää ja minä ompelen vieressä käsin korjattavia vaatteita. En ole ihan varma rikonko omia sääntöjäni, mutta rupeamat ovat olleet niin tuottoisia, että jätetään hiusten halkominen suosiolla sikseen.

Sitä paitsi yhdessä tekeminen on paljon hauskempaa! Varsinkin äidin mielestä, kun huudatan taustalla Adelea ja Sam Smithiä - ja laulan tietenkin täysin palkein mukana. Bravuurini on Adelen Take It All.

Olemme korjanneet yhdessä 16 vaatetta. Se on suunnilleen 15 enemmän kuin oletin saavani aikaan tähän mennessä.

On kuitenkin myönnettävä, että taktikoin hieman. Valitsin korjauslaatikosta näin alkuun sellaisia vaatteita, jotka vaativat suhteellisen pientä korjausompelua. Päätös on puhdasta psykologiaa: olemme saaneet vaatteita korjattua hurjaa vauhtia, mikä on palkitsevaa. Jos olisin aloittanut jollain suuruudenhullulla kaavoitusoperaatiolla, tiedän että homma olisi tyssännyt heti alkuunsa.

Sovitan jokaista vaatetta saatuamme ne valmiiksi ja toivon, että sovituksista aiheutuvat endorfiinipaukut ehdollistavat pienen kärsimättömän mieleni näkemään korjattavan vaatteen innostavana prosessina. Laatikon pohjalla odottaa nimittäin muutama projekti, joiden kanssa tulen tarvitsemaan itselleni epäluonteenomaista pitkäjänteisyyttä mittavissa määrin.


Sitten ne hieman huonommat uutiset. Annoin houkutella itseni Samujin Stock and Sample Saleihin tammikuun lopulla. Mietin viimeiseen asti olinko syöksemässä itseäni turmioon, mutta lähdin kuitenkin sen kepeän itsepetoksen varjolla, että tuskin löytäisin mitään.

No, arvaatte varmaan, että lopputulos oli vähintäänkin turmiollinen. Ostin kolme vaatetta. Eikä siinä vielä kaikki! Kirsin tuomitsevan katseen alla kiikutin kassalle vielä kolme kangasta. Kolme kangasta! Voitteko uskoa! Kankaat kun eivät kaapeista lopu tekemälläkään. Kirsi asetti välittömästi uhkavaatimuksen, että kesään mennessä sopii olla jotain ommeltuna tai kuulen järkyttävästä itsehillinnän puutteestani hamaan loppuun asti.

Odotin pitkään lamauttavaa syyllisyydentunnetta, mutta sitä ei tullut. Sen sijaan löysin itseni ostamassa sydämentykytyksiä aiheuttaneita korvakoruja eräästä antiikkikaupasta. Sitten tilaamasta pitkään etsimiäni MiuMiun aurinkolaseja Vestiaire Collectivesta. Sitten seuraavista poistomyynneistä, joissa vilpittömänä tarkoituksenani oli käyttää vain kesällä eräästä projektista palkkioksi saamani lahjakortti, mutta tilanne eskaloitui. Tulin kotiin Marita Huurinaisen talvivaraston tyhjennysmyynneistä maailman upeimman takin ja turkiskauluksen kanssa.

Syylisyydentunto antoi edelleen odottaa itseään, vaikka olin rikkonut vaatepaastoni sääntöjä niin että paukkui: vaatekaappiin on kertynyt 7 uutta vaatetta ja asustetta, joista vain nejän edestä on korjattu vaatteita (huomaatteko, miten välttelen niiden kolmen uuden kankaan mainitsemista?).

What the fuck you doin', girl?!?


Ensimmäisenä (ja erittäin kyseenalaisena) kurinpalautuksen tehokeinona ennakkotilasin Arelan syysmallistosta neuleen, joka on niin järkyttävän kallis, että joudun säästämään rahojani elokuuhun asti jotta minulla on varaa ostaa se, ja niin järkyttävän ihana, että toivon sen tyydyttävän kaikki kuvitteelliset vaatetarpeeni muutamaksi kuukaudeksi.

Toisena (ja ehkä hitusen järkevämpänä) tehokeinona tein jokaiselle ostamalleni vaatteelle ja asusteelle taulukon vaatekaapin sisäoveen. Merkitsen taulukkoihin päivämäärittäin, milloin olen käyttänyt ostamiani vaatteita. And I will make damn sure, että käytän jokaista niin julmetusti. Se hyvittää edes vähän tätä sekoilua.

En halua puolustella tekojani mitenkään, koska en missään nimessä halua aivojeni erehtyvän luulemaan, että ne olisivat jotenkin oikeutettuja. Tiedän kuitenkin, mistä räikeä sääntöjen rikkominen todennäköisesti johtuu.

Valtaosa korjaamistamme vaatteista ovat jostain ihmeen syystä kesävaatteita, joita en voi viimeaikaisten sääolosuhteiden vallitessa käyttää. En siis ole saanut vaatekaappiini sitä variaatiota, jonka etukäteen uskoin ja toivoin poistavan tarpeen uusien vaatteiden ostamiselle.

Vasta tämä viimeviikonloppuna korjaamani hame oli ensimmäinen vaate, jonka pystyin ottamaan välittömästi käyttöön. Ostin hamee eräältä kirpputorilta vuoden vaihteen tietämillä. Se oli alunperin tasaleveä ja nilkkapituinen (sellainen joita kaikilla oli ala-asteen joulujuhlissa milleniumin aikoihin). Näin kuitenkin jo sovituskopissa, että hameessa olisi potentiaalia johonkin älyttömän upeaan!

Kavensin hameen helmaa lähemmäs 20cm ja ompelin sen sivusaumoihin rypytykset käsin. En ole ehkä ikinä nähnyt mitään fabulousinpää! Se päällä tulee vähintään yhtä glamoröösi olo kuin miltä 1940-luvun filmitähti Lana Turner näyttää tässä kuvassa.


Alkuvauheen vastoinkäymisten jälkeen, olen päättänyt raudanlujasti, että nyt en osta yhden ainutta asustetta tai vaatetta, ennen kuin olen saanut seuraavat 16 projektia valmiiksi tuolta laatikosta (12 jotta saan loputkin shoppailut hyvitettyä, ja ainakin 4 ennen kuin saan ostaa mitään uutta). Langoitahan siis ompelukone valmiiksi, äiti. We got work to do.

P.S. Löysin ne täydelliset kumisaappaat! Löysin ne samalla selauskerralla Vestiairesta kuin MiuMiun lasit (eli oli siitäkin sentään jotain hyötyä). Esittelin saappaat IG Storiesissa ja ne löytyvät nyt highlightseista, mikäli haluat käydä kurkkimassa. They perfect.

P.P.S. Nyt kun olen vaatteidenostokiellossa, aion keskittyä entistäkin enemmän materiattomiin ilonaiheisiin, kuten Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan palmusaliin, joka on ehkä maailman terapeuttisin paikka.

Tuesday, 27 February 2018

Food of the gods: vietnamilaiset kesärullat



Söin vietnamilaisia kesärullia ensimmäistä kertaa eräillä R/H:n illalliskutsuilla kuusi vuotta sitten. Ruokalaji oli minulle uusi tuttavuus, mutta päätin siltä istumalta, että rullat ovat food of the gods.

(Food of the gods tarttui aikanaan David Almondin nuortenkirjasta Skellig, joka oli LOTR:n jälkeen ehkä suosikkikirjani ala-asteella. Molemmat edelleen Top 3:ssa, mutta sille listalle mahtuu nykyään 300 kirjaa enemmän. Spoiler alert! Poika pitää perheensä autotallissa asuvaa, nivelrikkoista pöllömiestä/enkeliä hengissä tilaamalla hänelle läheisestä kiinalaisesta ravintolasta annoksia 27 & 53. Sekavan ja hieman kärttyisen pöllömiehen/enkelin hurmos annoksia kohtaan on jotenkin supersamaistuttava).

Vain hyvin harva syötävä on food of the gods. Rullat ovat. 

Siksi kesti pitkään, ennen kuin uskalsin tehdä rullia kotona, koska mitä jos olisinkin pilannut upean makumuiston tekemällä jotain väärin?!? Ajatuskin puistattaa. Sitten sain isältä syntymäpäivälahjaksi mainion VEGE!-keittokirjan, jonka sivuilta löytyy mm. rullien resepti. Ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi: rullien teko onkin superhelppoa! Kiitos universumi. 

(Kiitos etenkin siksi, että nykyinen työpaikkani sijaitsee kukkaroni kannalta turmiollisen lähellä Yrjönkadun ravintola Rullaa ja olisin ehkä jo tehnyt konkurssin, jos en olisi oppinut tekemään rulliani itse.)


Rullat voi täyttää oikeastaan ihan millä vaan! Oma maku ja holtiton kokeilunhalu vievät pitkälle tässä(kin) asiassa. 

Tried and tested täytteitä ovat mm. avokaado, mango, kurkku, korianteri, chili, inkivääri, porkkana, vuonankaali, punakaali, silmusalaatti, tofu, fenkoli, marinoitu munakoiso ja marinoidut siitake- ja herkkusienet, sekä tietenkin hiuksenhienot vermicelli-riisinuudelit. Oma suosikkitäytteeni on korianteriporkkanat (katso resepti alta). 

Noudatan rullien täyttämisessä horn of plenty -tyyliä, koska enemmän on (melkein) aina enemmän. Laitan siis kaikkia täytteitä sekaisin ja rullistani tulee poikkeuksetta liian isoja ja ne leviävät syödessä. Mutta makukimara on mahtava! 

Maltillisempi rullailija tekee esim. kolmen-neljän täytteen makuyhdistelmiä, jolloin rullista tulee pienempiä ja napakampia, ja niitä voi tarjota vaikka cocktail-palana drinkin kanssa. Yhdistele jotain pehmeää, jotain raikasta, jotain kipakkaa ja jotain makeaa, ja purista täytekasan päälle vähän limen mehua ennen rullaamista. 

Rullissa on oma näpertämisensä, eikä tämä ole ruoka, jota kannattaa alkaa kyhäilemään nälkäisenä, koska siinä lentää soijakastikkeet ja riisipaperit seinille. Teen aina täytteitä ja kastiketta reilut määrät, jotta voin rullailla seuraavanakin päivänä (tai seuraavalla aterialla), ilman yhtä mittavaa pilkkomishässäkkää. 


Korianteriporkkanat

Suikaloi 3-4 isoa porkkanaa pitkittäin kuorimaveitsellä. Silppua puolikas chili ja valkosipulinkynsi. Lämmitä reilu loraus oliiviöljyä paistinpannulla, lisää valkosipuli ja chili ja paahda hetki. Lisää porkkanat ja nostele. Paista porkkanoita, kunnes suurin osa niiden kosteudesta on haihtunut. Revi sekaan nippu tuoretta korianteria ja koristele halutessasi sesaminsiemenillä. 

Satay-kastike

3 rkl pehmeää maapähkinävoita
1 rkl Siracha-kastiketta
2 rkl soijakastiketta
puolikkaan limen mehu
1-2 dl vettä

Yhdistä aineet kattilassa ja lämmitä, kunnes maapähkinävoi sulaa ja saat aineet sekoitettua tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää vettä sen mukaan, kuinka juoksevaa haluat kastikkeesta. 

Rullailu

Notkista vermicellit kiehuvassa vedessä, kaada vesi pois ja anna jäähtyä. Pilko vihannekset ja hedelmät kapeiksi tikuiksi - suosittelen käyttämään maailman kätevintä mandoliinia. Uita riisipaperia kädenlämpöisessä vedessä n. 10 sekuntia, ja nosta se leikkuulaudan tai keittiöpyyhkeen päälle. Asettele riisipaperin päälle haluamasi täytteet (hot tip: alimmaksi täyte, jonka haluat näkyvän rullan "kannessa"). Taita riisipaperin päädyt täytteiden päälle ja  kieritä täytepinon pikän sivun suuntaisesti napakaksi rullaksi. 



Saturday, 10 February 2018

Asiaa roskien lajittelusta


Zero waste -elämäntavan pääasiallinen pyrkimys on, että roskaa, erityisesti kaatopaikkajätettä,  syntyisi päivittäisessä elämässä mahdollisimman vähän. Asiaa vaikeuttaa kuitenkin se, että erityisesti ruuan ostaminen roskattomasti on haastavaa. Nurinkurisimpia ilmiöitä ovat esimerksi muovipakkauksiin pakatut luomuhedelmät ja vihannekset - one organic mango please, no plastic. Olisipa Suomessakin enemmän kauppahalleja!

Vaikka S-ryhmä uutisoi hiljattain sitoutuneensa vähentämään muovipussien ja -kassien kulutusta tuomalla valikoimaansa kestohevipussit, saamme todennäköisesti odotella vielä tovin muiden muovipaakkausten katoamista ruokakauppakejujen tiskeistä. Sillä aikaa elintarvikepakkausten oikeaoppinen lajittelu ja kierrättäminen vaikuttaisi olevan tehokkain tapa vähentää kaatopaikalle päätyvän roskan määrää.

Mutta miten lajitella elintarvikkeiden pakkaukset oikein? Ja onko roskien oikeaoppinen lajittelu kovin työlästä?

Yellow Mood -lifestylesivuston vastikään julkaisemassa kierrätysoppaassa todetaan, että epäselvä ohjeistus, sekä lajitteluun vaadittavan tilan puute kotitalouksissa näkyvät suoraan kierrätysprosenteissa. Itsekin olen ollut siinä harhaluulossa, että suomalaiset olisivat ahkeria kierrättämään, mutta ainakin Eurostatin viimeisimmät tilastot (2014) puhuvat tätä olettamusta vastaan - niiden mukaan olemme läntisen Euroopan laiskimpia kierrättäjiä!

Mieleeni muistuu kesällä Roomassa kauhistelemani roskan määrä - mutta tilastojen mukaan italialaiset kierrättävät meitä suomalaisia paljon ahkerammin. Epäilen, että harvemmin asutetussa maassamme vaan toimii jätteiden keräys ja logistiikka niin paljon paremmin, ettei jäteongelma muistuta meitä itsestään joka päivä - out of sight out of mind ja sitä rataa.

Paras keino kierrätyksen tehostamiseksi on roskien syntypaikkalajittelu, joten seuraa mutama vinkki siitä, miten teet lajittelusta helppoa ja mutkatonta!


Selvitä, mistä roskasi koostuvat. Tämä on mainio lähtökohta oikeaoppiselle lajittelulle ja kaikille zero waste -elämästä kiinnostuneille! Kumoa roskis sanomalehden päälle ja katso, minkälaista roskaa taloudessasi syntyy. Näin tiedät, mitä kaikkea sinun täytyy valmistautua lajittelemaan ja osaat varata oikean määrän lajitteluastioita.

Käytä lajitteluun kestokasseja. Vältyt käyttämästä kertakäyttöisiä muovipusseja, ja roskat on helppo kantaa lajittelupisteelle. Kestokassin voi tarvittaessa huuhtaista puhtaaksi suihkussa. Meillä on roskaapissa kolme kestokassia: yksi lasille, yksi kartongille ja yksi metallille, mutta voit myös hyvin kerätä kaikki roskat yhteen kassiin ja lajitella ne oikeisiin astioihin taloyhtiösi kierrätyspisteellä. Mikäli roskakaappiisi ei mahdu edes yhtä kestokassia, mahtuisiko keittiöösi kokoelma katseenkestäviä koreja joihin voit lajitella roskat?

Pantilliset. Suomalainen hanavesi on maailman parasta, joten kaupassa kannattaa miettiä, onko pullotetun veden tai muiden juomien ostaminen todella välttämätöntä. Kerää pantilliset pullot suoraan kauppakassiisi ja palauta ne aina kauppareissun yhteydessä.

Biojäteastia. Joillain elintarvikkeilla on vain se luontainen pakkaus, eli esim. hedelmien kuoret! Pääkaupunkiseudulla kerrostaloyhtiöistä löytyy erillinen keräysastia biojätteelle, joten sille kannattaa varata oma lajitteluastiansa roskakaappiin. Omakotitalollisen kannattaa harkita oman kompostorin hankkimista, koska se tuo säästöjä jätelaskuun ja let's face it, kompostipussia voi olla vähän vastenmielistä lähteä kuljettelemaan kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen.

Olen itse laittanut bioastiaamme tähän asti biopussin, koska se on helppo kantaa kierrätyspisteelle. Yellow Moodin jutun luettuani harkitsen kuitenkin biopusseista luopumista, koska niiden maatumisaika on huomattavasti pidempi kuin biojätteen, ja tästä syystä ne joudutaan usein lajittelemaan jätteenkäsittelylaitoksella sekajätteeseen.

On tietenkin parempi, että kaatopaikalle päätyy ennemmin biohajoavia kuin muovisia pusseja, mutta jotenkin tästä tuli silti huijattu (ja vähän tyhmä) olo. Meille myydään paljon biohajoavia tuotteita - terveyssiteitä, vaippoja, koirankakkapusseja, yms. - sen mielikuvan perusteella, että ne maatuvat eivätkä jää kuormittamaan luontoa samalla tavalla kuin muoviset vastineensa. Kuitenkin nämä kaikki päätyvät sekajätteen mukana kaatopaikalle (biojätelaitokset eivät vastaanota eritteiden tahrimia roskia), ja voi oikeasti kestää ihan tuhottoman kauan, että ne maatuvat.


Muovipakkaukset ovat jokaisen zero wasteajan murheenkryyni. Niitä kertyy ihan hirveästi!  Yritä miettiä jo kaupassa, saisiko samaa tuotetta pakattuna lasiin tai kartonkiin - tai peräti ilman pakkausta. Olen vaihtanut itse esim. yksittäispakatut rahkat litran jogurttikartonkiin. Eniten ärsyttävät pikkutomaattien ja viinirypäleiden ynnä muiden muovipakkaukset, mutta kai ruokahävikki ilman niitä on sitten kauppiaille suurempi paha.

Elintarvikkeiden, kosmetiikan yms. muovipakkaukset voi kuitenkin kierrättää! Hävetti ihan vietävästi, etten ole tajunnut selvittää tätä asiaa aiemmin, mutta tosiaan, muovipakkauksille on ihan oma keräysastiansa. Tarkista pakkauksista, että ne ovat PVC-vapaata muovia (PVC-pakkauksen tunnistat PVC- tai 03-merkinnästä), kerää kestokassiin ja palauta muovipakkausten keräyspisteeseen!

Muovilaatumerkinnän löytää yleensä muovipakkauksen pohjasta, pienen nuolista muodostetun kolmion keskeltä. Olen tietenkin tutkinut kaikki kotoamme löytyvät muovipakkaukset, enkä löytänyt ainoatakaan PVC-pakkausta. Vaikuttaisi siis siltä, että lähes kaikki päivittäisten kodin- ja kosmetiikkatuotteiden muovipakkaukset voi kierrättää, halleluja! Lähimmän muovipakkausten keräyspisteesi voit tarkistaa täältä.

Uskoisin muoviongelman olevan niin hyvin ihmisten tiedossa, että valtaosa sitoutuisi muovipakkausten kierrättämiseen mielellään, jos siitä tiedotettaisiin enemmän ja kierrätysastia löytyisi mahdollisimman läheltä. Monesta taloyhtiöstä ei kuitenkaan valitettavasti löydy omaa kierrätysastiaa muovipakkauksille - mutta sellainen on mahdollista hankkia, jos joku vaan ottaa asian ajaakseen.

Kunhan ehdin, aion itse selvittää isännöitsijältämme muovipakkausten kierrätysastian hankintamahdollisuuksista. Jos asia ei onnistu sillä, alan kerätä taloyhtiön asukkailta adressia ja esittelen asian seuraavassa taloyhtiönkokouksessa. Muovipakkausten kierrättäminen erikseen vähentäisi sekajätteen määrää huomattavasti, joten sekajäteastian harvemmalla tyhjennyksellä saataisiin varmasti ainakin osa muovipakkausten kierrätyskustannuksista katettua. Lue lisää muovipakkaus-kierrätysastioiden hankinnasta taloyhtiölle täältä. Toivon, että tulevaisuudessa muovipakkausten keräysastiat tulisivat pakollisiksi niin taloyhtiöissä, kuin keskus- ja ravintolakeittiöissäkin!


Seuraavaksi aion selvittää kumpi on ympäristön kannalta parempi, muovin kierrättäminen ( uusiksi muovituotteiksi), vai sen polttaminen energiajakeena. Luulen, että kierrättäminen, koska siinä säästetään luonnonvaroja, kun uutta muovia ei tarvitse valmistaa ns. neitseellisisistä raakamateriaaleista. Voisiko maailman muovimäärien kasvun siis pysäyttää kokonaan, jos olemassa oleva muovi pystyttäisiin kierrättämään kokonaisuudessaan ja hyödyntämään sellaisiin tuotteisiin, jossa muovin käyttäminen on välttämätöntä, samalla kun esim. muovin käyttöä pakkausmateriaaleissa vähennettäisiin?

Mikäli sinua mietityttää mihin lajitteluastiaan joku tietty roska kuuluu, check Yellow Moodin erinomainen kierrätysopas.



Wednesday, 31 January 2018

Helsinki Perfume Society goes Lahti


Kun salaseuramme, Helsinki Perfume Societyn, puheenjohtaja Sylvia ehdotti päiväretkeä Lahteen, en suoraan sanottuna kiljunut innosta, koska Lahti. Harmaasta ja nukkavierusta kaupungista tuli mieleen kaksi asiaa: vanhojen kauniiden talojen hävyttömät purkuprojektit 1970-luvulla, sekä erään kammottavan kuolinpesän tyhjentäminen vuosi sitten.

Tiesin kuitenkin, että missä Lahti saattaisi osoittautua pettymykseksi, olisi seura varmasti timanttista, joten ilmoittauduin retkelle pitkin hampain. Valmistauduin toteamaan Kirsille (joka luonnollisesti suhtautui retkeen yhtä raivostuttavan aurinkoisesti kuin kaikkeen muuhunkin) I told you so, not worth it. Enpä olisi tuona nälkäkiukkuisena iltapäivänä metrossa osannut arvata, että joutuisin syömään sanani vain muutamaa iltaa myöhemmin.

Lahteen kulkee keskustasta tunnin junalla ja kaupungin ehdottomasti viehättävin putiikki Petit St. Louis löytyy Rautatienkadun varrelta, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päästä asemalta.

Astuessamme lumisateesta avaraan, valoisaan ja luonteikkaaseen tilaan, näin yhdellä vilkaisulla, että täällä ymmärrettäisiin laadukkaiden ja ajattomien esineiden ja asioiden päälle. Samalla kun Petit St. Louisin omistaja Heidi Kivinen ja hänen viehättävät assistenttinsa Iina ja Heidi ottivat seuruettamme vastaan ja kiittelivät, että olimme vaivaantuneet tulemaan Lahteen asti, otti pessimistinen ennakkoasenteeni turpaansa ihan huolella. Lahdessa ei ole mitään. Eipä.


Henkeen ja vereen paikallinen yrittäjä, Heidi oli toteuttanut ihanan illan paikallisten yhteistyökumppaneidensa kanssa. Florencia That Flower Shop oli jopa sitonut meille kaikille pienet viikonloppukimput! It was too much - olin itse odottanut, että myymälässä seisoskelisi joku kassan takana tunnin sulkemisajan jälkeen ja katselisi paheksuvasti haahuiluamme - mutta ei, nämä naiset olivat selvästi aivan toista maata.

Esittelyiden jälkeen Heidi johdatti seurueemme liiketilan takaosassa sijaitsevaan parfymeriaansa, eikä voinut olla huomaamatta, että oltiin päästy Heidin intohimonkohteen äärelle, niin huikaisevan paljon hän osasi tuoksuista kertoa. Pian koko myymälässä leijaili sankka sekoitus mitä upeampia Byredon ja Diptiquen tuoksuja ja monet meistä nuuhkivat ranteitaan ihastuneena.

En itse ollut varsinaisesti ostoaikeissa, koska olin saanut hiljattain Jolielta Abelin ihanan tuoksun ja oli muutenkin kaikin puolin sellainen olo, etten tarvitse juuri nyt mitään. Ihastuin Byredon Ambre Japonais -tuoksukynttilään ja Velvet Haze alkoi kiehtoa minua illan edetessä. Vaatetuspuolikaan ei todella jättänyt kylmäksi, ja sovitinkin Heidin lanseeraaman Support Your Local -brändin kollaria, mutta pitäydyin silti kannassani. En ostaisi tänä iltana hätiköidysti mitään.


Vierailumme lähestyessä loppuaan,oli Heidin meille järjestämän arvonnan aika. Arvonnassa oli neljä upeaa palkintoa: kotiin toimitettu kukkakimppu Florencialta, Illallislahjakortti Bistro Popotilta (jonne jatkaisimme syömään), Byredon vaatetuoksu ja the grand prize, eli kassillinen Petit Saint Louis'n tuoksuaarteita.

Ja niin, joskus (joskaan ei aina) kohtalo on sillä lailla hassu, että se palkitsee viisaista päätöksistä - sillä arvatkaa kuka voitti Petit St. Louis'n valtavan tuotekassin? Oui, Moi.

Venytin tuotekassin avaamista kanssasisarieni piinaksi Bistro Popt'n asti, mutta kun lopulta avasin kassin, kohtalo otti vielä lisäkierroksia ja silkkipaperin keskeltä paljastui kaiken muun ihanan lisäksi Velvet Haze. Tässä vaiheessa olin täysin valmis myöntämään, että Lahti oli kohdellut minua miljoona kertaa paremmin kuin olisin kaikessa ennakkoluuloisuudessani ikinä ansainnut, ja syömään hattuni tai minkä tahansa muun vaatekappaleen todistaakseni ennakkoluulojeni olevan pysyvästi ja peruuttamattomasti murskatut.

Sitten Bistro Popot'n herttainen tarjoilija toi minulle keittiöltä tervehdykseksi hanhenrasvassa paistettuja ranuja, joita olin hetkeä aiemmin maistanut Saanalta ja kehunut suureen ääneen.

Seurue oli sitä mieltä, että minun kannattaisi välittömästi käydä kirjoittamassa lottokuponki, ja Kirsi katsoi hymyillen pöydän yli silmiin ja kysyi, niin, mitä mieltä olitkaan Lahden suhteen?


Petit St. Louis 
Rautatienkatu 18, Lahti

P.s. Löysin Heidin Radio Lahti -haastattelun muutaman kuukauden takaa! Kuuntele Heidin ajauksia kestävästä muodista, lahtelaisesta farkkumuodista ja Euroopan uudesta muotimaasta tämän linkin kautta.

P.p.s. Lue ihanan Idan fiiliksiä illasta täältä.


Sunday, 7 January 2018

Hieman erilainen vaatepaasto


Vaatepaasto on tehnyt hidasta tuloa elämääni jo vuoden. Ajatukseni aiheesta ovat sinkoilleet limbossa, kun olen yittänyt miettiä, miten ja milloin minun kannattaisi vaatepaastoni toteuttaa. Lopulta vastaus löytyi aiheen polttavasta pisteestä: vaatekaapistani.

Vaatekaappini ei ole mitenkään erityisen runsas - tai joku ehkä sanoisi, että se on jopa niukka. Kahdeksasta Elfa-laatikosta yksi on tällä hetkellä tyhjä, toisessa on huiveja, kolmannessa sukat ja neljännessä alusvaatteet. Yksi on varattu urheiluvaatteille. Eli vain kolmessa laatikossa on varsinaisia käyttövaatteita. Loput vaatteistani roikkuvat 60cm:n levyisellä henkaritangolla. Ei siis voi sanoa, että hukkuisin vaatteisiin.

Mutta. Niin - tilanteessa on luonnollisesti yksi pieni mutta. Vaatekaappini yläkaapeissa (ah, ne syntien kätköpaikat!) on ainakin saman verran, ellei enemmän vaatteita säilytyksessä. Yläkaapeissa nököttää nimittäin kuusi suurta muovilaatikkoa, jotka ovat täynnä siististi viikattuja vaatteita. Nämä syntilaatikot ovat suurin syy siihen, miksi koen tarvitsevani jonkin sortin vaatepaaston elämääni.



Käydäänpä läpi, mitä laatikoista löytyy.

Ensimmäinen laatikko on "sesonkivaatelaatikkoni". Tällä hetkellä olen pakannut sinne puhtaat ja huolletut kesävaatteeni, ja keväällä pakkaan tänne muutaman talvivaatteen. Tämä laatikko ei siis ole osa ongelmaa.

Seuraavasta laatikkosta löytyvät ne vaatteet, joista olen päättänyt luopua, ja jotka ovat parhaillaan myynnissä. En ole tästä laatikosta mitenkään erityisen ylpeä, mutta en valehtele tai osallistu tuhoisaan itsepetokseen, kun sanon, että tähän laatikkoon ei tule päätymään enää mitään. Se vain tyhjenee pikkuhiljaa. Olen nimittäin päättänyt raudanlujasti lopettavani "voisin olla nainen, joka käyttää tätä" -vaatteiden ostamisen. On siis toivoa, että tämä laatikko on jossain vaiheessa pysyvästi tyhjä. Halleluja!

Kolmas laatikko on täynnä upeita vaatteita neljän vuoden takaisesta elämästäni. Käyttäisin näitä vaatteita todella mielelläni - mutta ne eivät juuri nyt mahdu ylleni. Tiedän, että näistä pitäisi joidenkin oppien mukaan luopua, mutta en todellakaan aio tehdä niin. Tässä laatikossa on nimittäin vain ja ainoastaan vaatteita, jotka täyttävät täydellisen vaatteen kriteerit. Otan vaatteet tasaisin väliajoin laatikosta, tuuletan ne ja viikkaan siististi takaisin. Laihdun, jos laihdun. Näistä vaatteista en kuitenkann luovu. Next.


Neljäs ja viides (kauheaa, näitä on peräti 2!!!) laatikko ovatkin sitten todellisia syntien aarrearkkuja.

Näissä laatikoissa ovat nimittäin ne (onneksi sentään pääasiassa UFF:lta, Fidalta, yms.) ostetut vaatteet, joista olen ostohetkellä ajatellut seuraavasti: "tämä ei ole tällaisenaan hyvä, mutta kangas/malli/tms on ihana, joten jos vähän muokkaan tuota tuossa ja lyhennän tätä tässä, tulee vaatteesta suorastaan täydellinen".

Arvatkaa monta vaatetta näistä laatikoista on esimerkiksi viimeisen vuoden aikana korjattu? You guessed it - Zeró! Ja nämä laatikot pursuavat tietenkin ääriään myöten.

Kuudes laatikko ei ole juuri parempi, mutta tässä laatikossa on kankaita. Ja jos olen ihan rehellinen (which is painful), kankaitani taitaa olla vielä ainakin kaksi samanlaista laatikollista vanhempieni luona. Ihan järkyttävää hamstrausta.

Olen kankaiden suhteen vähintään yhtä toivoton kuin pientä hienosätöä kaipaavien vaatteiden; "Ei voi olla olemassa näin ihanaa kangasta! Teen tästä puseron vesiputouspääntiellä. Olen aina halunnut juuri sellaisen, juuri tällaisesta kankaasta. Käytän sitä kuluneiden farkkujen kanssa ja kiinnitän rintaan helmirintaneulan ja olen täydellisen je nai sais quoi". Arvatkaa, montako itseommeltua vaatetta kaapistani löytyy?

Right again! Zeró!


Tilanne on siis kaikessa kaameudessaan se, että minulla on kaksi laatikollista vaatteita ja ties kuinka paljon ihania kankaita, joihin on mennyt ihan kivasti rahaa, mutta joita en tällä hetkellä käytä, vaikka tarvetta hieman laajemmalle vaatevalikoimalle kyllä olisi.

Keskeisin syy vaatepaastolleni ei siis ole ekologisuus, tai eettisyys, tai edes minimalistisemman elämän tavoittelu (kaikki toki muuten ihailtavia motiiveja). Tässä on kyse tekemättömien asioiden loppuunsaattamisesta. Lisäarvoa tuo se, että nyt tarpeettomana lojuvat tavarat pääsevät vihdoin käyttöön!

On taivaan tosi, että nuo vaatteet ja kankaat nököttävät laatikoissaan hamaan tappiin saakka, ellen aseta itselleni jonkin sortin uhkavaatimuksia niiden suhteen. On jo käytännöllisestäkin näkökulmasta typerää seisottaa tuollaista määrää vaatteita tyhjän panttina.

Vaatepaastoni hyvin yksinkertaiset säännöt ovat:

  • Korjaan joka kuukausi vähintään kaksi vaatetta käyttökelpoisiksi.
  • Vaihtoehtoisesti voin omella jo olemassa olevasta kankaasta vaatteen tai kodintekstiilin.
  • Saan halutessani ostaa yhden uuden vaatteen jokaista neljää korjattua/ommeltua vaatetta kohden.


Siis mitä? Vaatepaasto, jonka aikana saa ostaa vaatteita? Aivan, mutta lienen selityksen velkaa.

Koska olen vähän lapsenmielinen, täytyy tässä projektissa olla joku porkkana. Päätin siis, että jokaista neljää korjattua vaatetta kohden saan halutessani ostaa yhden uuden vaatteen. Tuon yhden uuden vaatteen saan tietenkin ostaa vasta sitten, kun ne neljä vaatetta on korjattu/ ommeltu.

"Uuteen vaatteeseen" sisältyvät vaatepaaston aikana myös second hand-vaatteet, asusteet, laukut ja kengät, koska muuten koko homma menee reisille. Alusvaatteita saan ostaa, mutta vain tarpeeseen (tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen tarvitsemaan parit liivit ja ehkä sukkia).

Ainoa poikkeus sääntöihin: jos sattuisi käymään niin onnellisesti, että löydän täydelliset kumisaappaat, saan hankkia ne vaatepaaston sääntöjen ulkopuolella. En omista kumisaappaita lainkaan, ja Suomen ilmastossa se aiheuttaa välillä suoranaista epätoivoa.


Haluan eliminoida elämästäni mahdollisimman paljon sellaista tavaraa, joka seisoo kaapeissa tyhjän panttina, mutta oikea ratkaisu ei ole kärrätä niitä (takaisin) UFF:lle. En ole minimalisti, eikä minua haittaa se, että vaatepaastoni toteutuessa muuttuu vaatekaappini varsinaiseksi runsauden sarveksi. Haluankin, että se pursuilee ihania vaatteita, joita oikeasti käytän. En yksinkertaisesti ole se ihminen, joka saa toteutettua omaa pukeutumisestetiikkaansa 35 vaatteella ja asusteella. Haluan vaihtelevuutta, mutta kestävästi. Siksi tämä toimintamalli on järkevin ratkaisu tämänhetkiseen tilanteeseen.

Noihin "projekteiksi" ostettuihin vaatteisiin myös kiteytyy paskamainen sitten kun -ajattelu, jonka haluan lopettaa kokonaan. Ei sitten kun, vaan nyt! Sitten kun -ajattelu on myrkkyä, koska se johtaa loppujen lopuksi siihen, että keskeneräisiä projekteja on vähän joka nurkassa, ja yhteensä niin paljon, ettei edes tiedä mistä alottaa. I don't need that shit in my fabulous life. Onneksi ratkaisu on yksinkertainen: täytyy vain ottaa ja tehdä. Yksi asia - tai tässä tapuksessa vaate - kerrallaan.

Paasto alkoi 5.1.2018 ja sitä jatkuu niin kauan kuin korjattavien vaatteiden laatikoissa on tavaraa. Vaatteita on aloitushetkellä 42 (?!?!). Nyt voitte vahtia, etten nakkaa vaatteita salaa menemään. Lupaan raportoida, kun ensimmäiset ompeluprojektit valmistuvat!

Saturday, 6 January 2018

Zero waste life: kangaslautasliinat


Yksi helpoimmista zero waste -nikseistä on siirtyä käyttämään kankaisia lautasliinoja paperisten sijaan. Kankainen lautasliina on kauniin näköinen ja se kulkee kevyesti mukana, esim. töypaikkalounaalle. Paras materiaali kangaslautasliinaksi on ehdottomasti pellava, joka ei pelästy tahranpoistoa tai pyykkäystä korkeissa lämpötiloissa. Pellava paranee ikääntyessään, ja on jokaisen laiskan silittäjän paras ystävä, sillä pellavainen lautasliina näyttää hyvältä vähän ryppyisenäkin!

Pellavaisia lautasliinoja löytää varmasti uutena, mutta todellinen zero waste -ninja tekee lautasliinansa itse vanhasta pöytäliinasta tai lakanasta. Kierrätyskeskuksista ja Fidoista löytyy edesmenneiden isoäitien verrattomia liinavaatteita, jotka laiskemmankin ompelijan kannattaa katsoa tarkkaan läpi, sillä seassa voi hyvinkin olla valmiiksi ommellut lautasliinat. Älä turhaan karta toisen vanhaa pellavatekstiiliä, sillä puhtaan pellavan voi hyvin pestä 90-asteessa, jolloin kaikki möröt kuolevat varmasti.

Lautasliinoja kannattaa hankkia kerralla n. 8-14 kappaletta, etenkin jos asut useamman henkilön taloudessa. Vaikka lautasliinoja ei vaihtaisi uusiin joka aterialla, ne likaantuvat vääjäämättä jossain vaiheessa. Jos on oikein käytännöllinen, valitsee lautasliinojen värin sen mukaan, minkä väristä pyykkiä pesee eniten. Näin et kuluta turhaan vettä ja sähköä pesemällä lautasliinoja yksinään.

Kerätessäsi lautasliinoja pyykkitelineeltä, viikkaa ne heti siististi, ja säilytä muiden liinavaatteiden alla. Lautasliinat präässäntyvät painon alla siistimmiksi ja ne voi nostaa liinavaatekaapista suoraan pöytään. Jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, lautasliinat kannattaa kyllä silittää, sillä silitysraudan lämpö sulkee tekstiilikuidun, jolloin lautasliinat hylkivät tehokkaammin likaa. Itse käyn äidin luona mankeloimassa liinavaatteemme. Mankeli on ihana! Haaveilen kunnon pyykkäyshuoneesta, jonne sellainen mahtuisi.


Äiti osti meille annon vihreät pellavalautasliinat Anttilan loppuunmyynneistä noin vuosi sitten. Meillä on näitä kahdeksan, ja ne riittävät kahden hengen taloudessa ihan mukavasti. Suunnitelmissani on kuitenkin ommella näiden rinnalle vielä valkoiset lautasliinat lankoni äidin minulle antamista pellavista.

Mikäli suunnittelet ompeluprojektia itsekin, muista valita ompeluun sellainen lanka, joka kestää toistuvan 40-60 - asteen pesun. Lautasliinan kooksi ehdottaisin itse 45cmx45cm, eli tarvittava kangasmäärä yhteen lautasliinaan saumavaroineen on siinä 50cmx50cm tienoilla. Saumavarat ja erityisesti kulmarakenne kannattaa ehdottomasti silittää paikoileen ennen ompelua!

Tuesday, 2 January 2018

Zadaa


Yhteistyössä Zadaa

Näin uuden vuoden alussa, ylenpalttisten ruoka- ja lahjaöverien jälkeen, monella iskee huutava tarve nestepaastolle, elämäntapamuutokselle ja kaikenlaisille perinpohjaisille katumusharjoituksille. Yltiöpäisiä uudenvuodenlupauksia syntyy kuin sieniä sateella. New year, new me.

En ole kovin vakuuttunut realiteetteja uhkaavien elämäntapamuutosten kannattavuudesta, mutta hykerryttävän järjestelmällisesti maanantaista alkava uusi, uljas vuosi sai tuntosarveni väreilemään. Olisikohan sittenkin joku projekti, jonka toteuttamiseen voisin nyhtää voimavaroja vuodenvaihteesta?

Pitkään jonkinasteisessa limbossa pyörineet ajatukseni vaatepaastosta saivat uutta pontta. Vietin uudenvuodenaaton riehuen vaatekaapissani ja  ja yrittäen kasata ajatuksistani jonkin järkevän kehikon vaatepaastoni ympärille. Miksi haluan tehdä sen? Mitä hyödyn siitä? Miksi minun pitäisi vaatepaastota?

Nyt uskon löytäneeni vaatepaastolleni punaisen langan. Avaan sen sääntöjä ja pyrkimyksiä tarkemmin vielä tämän viikon lopulla, mutta ennen paaston aloittamista halusin siivota vaatekaappini perinpohjaisesti. Suursiivouksen ensimmäinen vaihe oli laittaa vihdoin myyntiin vaatteet, jotka olen kyllä toimeliaasti siirtänyt myyntilaatikkoon, mutta joiden myyminen ei ole edistynyt sen pidemmälle. Latasin koko laatikon sisällön, n. 40 vaatetta ja asustetta Zadaa-sovellukseen.


Mikä on Zadaa?

Zadaa on suomalainen mobiilisovellus, jossa toimii yksi Suomen suurimmista muodin kauppapaikoista. Myyntiprofiileja on jo yli 100 000 ja hiljattain mukaan saatiin myös tanskalaiset tyylisisaret. Zadaa Discover-osiosta löytyy joka viikko uusia muotivaikuttajien myyntiprofiileita (tällä viikolla siellä voi lymyillä joku tuttu, käykäähän katsomassa). Zadaa Magazinestä löydät haastatteluni, jossa juttelen mm. Kummisetä-trilogiasta ja omenoista.

Miten Zadaa toimii?

Zadaa-sovellukseen kirjaudutaan Facebook-profiililla, ja syötetään oman vartalon koko: pituus, paino, vaate-, farkku-, rintsika- ja kengänkoko. Sovellus käyttää tietoja yhdistääkseen suunnilleen samoja vaate- ja jalkinekokoja käyttävät. Tähän perustuu sovelluksen palvelulupaus: find clothes that fit.

Zadaan käyttö on sujuvaa ja helppoa. Facebook-kirppareilla ja Tori.fi:ssä yms. on puuduttavaa selata kilometritolkulla puutteellisia ilmoituksia tai tehdä kauppaa, kun soudetaan, huovataan ja tingataan loputtomiin. Lisäksi  on aina se murheenkryyni, että siirrät rahat tuntemattoman myyjän tilille ilman minkäänasteista takuuta siitä, että tuote todella saapuu - tai on kuvauksen mukainen.

Zadaa takaa jokaisen kaupan täydellä ostoturvalla. Kun ostat tuotteen Zadaasta, rahasi siirtyvät Zadaan haltuun, eikä niitä tilitetä myyjälle, ennen kuin olet kuitannut tuotteen saapuneeksi ja kuvausta vastaavaksi. Sovellus avaa kaupan ajaksi yksityisen chatin myyjän ja ostajan välille, jossa voi sopia toimituksesta, tai keskustella mahdollisesta palautuksesta.

Zadaalla on myös käytössään verraton Matkahuollon tarjoama Zadaa Package -toimituspalvelu. Ostaja maksaa toimituksesta 4 euroa, ja myyjä saa ostotapahtuman yhteydessä lähetyskoodin. Osapuolien ei tarvitse vaihtaa osoitetietoja, vaan myyjä toimittaa paketin Matkahuollon pakettipalvelupisteelle (esim. ärrä, tms.) lähetyskoodin kera. Paketti kuljetetaan muutamassa päivässä ostajalle, joka noutaa sen henkilöllisyystodistuksen kanssa lähimmältä pisteeltään. So handy!


Zadaassa myyminen

Myynti-ilmoitukseen otetaan 4 kuvaa ja kirjoitetaan lyhyt tuotekuvaus, jonka tueksi annetaan koko- materiaali- ja hintatiedot. Jotta kauppa sujuu, on kuitenkin hyvä muistaa muutama seikka:

  • Ota kirkkaat, selkeät kuvat. Ota kuvat valkoista taustaa vasten. Kuvaa tuote edestä ja takaa, ja käytä kaksi muuta kuvapaikkaa järkevästi; mieti, mitä itse haluaisit nähdä tuotteesta jos harkitsisit sen ostamista. Tarkista, että tuotteen väri toistuu mahdollisimman todenmukaisesti kuvissa. Nää kuvien eteen hieman vaivaa, sillä laadukkaat kuvat ovat paras myyntivalttisi.
  • Anna rehellinen kuvaus. Mainitse kuvauksessasi kaikki mahdolliset tuotteesta löytyvät viat. Mieti, voisitko putsata siitä tahran tai ommella napin ennen myymistä, virheetön tuote myy tietenkin huomattavasti paremmin kuin viallinen. Kerro mistä tuote on ostettu, kuinka paljon sitä on suunnilleen käytetty ja onko tuotteessa mainittu koko todenmukainen. Lisää ilmoitukseesi yläosan kai-kai mitta, alaosan vyötärö- ja lantiomitta, sekä vaatteen pituus. Koruista on hyvä ottaa yksi kuva mittanauhan vieressä ja/tai käytössä, jotta niiden koosta saa realistisen käsityksen.
  • Hinnoittele järkevästi. Mieti, mitä maksoit tuotteesta itse, ja suhteuta sen nykyinen kunto alkuperäiseen hintaan. Mikäli tuote ei myy, laske hintaa hieman muutaman päivän kuluttua. Myynti-ilmoitus siirtyy Sale-osioon ja kaikki siitä tykänneet saavat ilmoituksen hinnanmuutoksesta.
  • Ole aktiivinen, ajattelevainen ja vikkelä. Vastaa nopeasti, jos tuotteesta kysytään jotain ja pyri olemaan mahdollisimman avulias. Vie ostettu tavara toimitettavaksi vuorokauden sisällä ja pakkaa se niin, että ostajan on mukava avata paketti.


Kokemuksia

Olen myynyt Zadaassa 30 tuotetta ja saanut jokaisesta kaupasta ostajalta viiden tähden arvostelun. 'Cause I'm a five star girl, you know. Olen myös ostanut Zadaasta noin viitisentoista kertaa, joista kolme ostosta olen palauttanut. Joka kerta palauttaessani epäonnistuneen ostoksen, ovat myyjät olleet todella ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia, ja Zadaan asiakaspalvelu (johon täytyy palautusta pyytäessään olla yhteydessä) on toiminut ripeästi.

Tämän kirjoituksen kuvissa seikkailee parhaita Zadaa-löytöjäni: La Perlan alusvaatesetti Tanskasta (johon kuuluikin yksien alushousujen sijaan kahdet, jee! 45€), Cos:n viskoosi-silkkisamettinen pusero(39€), Marni for H&M -kaulakoru (20€), MiuMiu:n aurinkolasit (79€) ja Kenzon svetari (57€). Joulun pyhinä ostin vielä ranskalaisen Thierry Lasryn aurinkolasit (59€, lol) ja odotan niiden saapumista parhaillaan. Edellä mainitut hinnat kuljetuksineen, ja kaikki tuotteet in mint condition. Zadaa on myös todella otollinen paikka tehdä edullisia urheiluvaatelöytöjä.


Rakentavaa kritiikkiä

Toivoisin, että Zadaa vaatisi myyjältä vaatteen tarkkoja mittoja, sillä naisvartalo on niin yksilöllinen ja sitä varten suunnitellut kokotaulukot niin riittämättömiä, että "koko L" ei vielä kerro yhtään mitään. Toivoisin myös, että myyjän pitäisi määritellä myymänsä tuotteen väri kuvauksessa kuvien lisäksi, sillä monet kuvaavat vaatteita valitettavasti pimeissä olosuhteissa, jolloin tekstiilin väri vääristyy helposti. Toinen vaihtoehto olisi poistaa kaikki epäselvillä kuvilla varustetut ilmoitukset.

Käytän itse aina kierrätettyjä paketointimateriaaleja ja niin ovat käyttäneet myös ne myyjät, joilta olen jotain tilannut. Silti olisi hienoa, jos Zadaa lähtisi yhteistyöhön esim. RePack:n kanssa, jotta paketointiroska saataisiin vielä tehokkaammin minimiin!


The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.