Thursday, 19 July 2018

Bibimbap


Bibimbap, eli korealainen pyttipannu tai ”sekaruoka”, tuli tänä keväänä ryminällä elämääni. Kollega neuvoi kokkailemaan sitä kotona ja ensimmäisen kokeilun jälkeen olin koukussa.

Bibimbap on aika ruokaisaa ja se sopii parhaiten illalliseksi. Evääksi se ei sovellu (ainakaan yhtä hyvin kuin esim. Pad Thai tai vietnamilaiset rullat), koska Bibimbap on parhaillaan straight off the pan.

Teen itse bibimbapin pelkillä kasviksilla, mutta niiden lisäksi annokseen sopii myös tofu, porsaanliha, lohi tai kana – oikeastaan mikä vaan, kunhan soijaa (tai teriyakia) ja valkosipulia on tarpeeksi! Kaikki tässä reseptissä mainitut ainekset löysin Prismasta, eli tätä varten ei tarvitse lähteä erikseen Asian markettiin (ellei Asian market sitten ole lähempänä kotiasi kuin Prisma).

Sekoitettu annos ja Gochujang-chilitahna. Paras juoma Bibimbapin kanssa on limellä maustettu kylmä vesi!

Here’s how:

Keitä haluamaasi riisiä (maustamatonta basmati-, puuro- tai sushiriisiä) n. 1,5 dl/annos ja valmista kastike sekoittamalla 1tl jokaista/annos: Gochujang chilitahnaa, seesamiöljyä, riisiviinietikkaa, seesaminsiemeniä ja halutessasi sokeria tai hunajaa. Ylimääräinen kastike säilyy jääkaapissa useita päiviä.

Omat suosikkitäytteeni ovat:

  • Korianteriporkkanat. Suikaloi 1 iso porkkana/annos pitkittäin kuorimaveitsellä. Lämmitä reilu loraus oliiviöljyä paistinpannulla, lisää pilkottu valkosipuli ja tuore chili ja paahda hetki. Lisää porkkanat ja paista, kunnes suurin osa niiden kosteudesta on haihtunut. Revi sekaan nippu tuoretta korianteria.
  • Soijasienet. Paista 3 viipaloitua herkku- tai siitakesientä/annos parissa ruokalusikallisessa soijaa.
  • Kesäkurpitsasuirut. Leikkaa kesäkurpitsa madoliinilla pitkittäissuunnassa suiruiksi ja paista voissa neljäsosa suiruista/annos.
  • Valkosipulipinaatti. Kuumenna pieneksi pilkottu valkosipulinkynsi voissa tai seesamiöljyssä pannulla, lisää tuoretta pinaattia 75g/annos, ja paista veltoksi.

Jos noudatat tätä paistojärjestystä, voit tehdä kaikki kasvikset samassa pannussa peräjälkeen (= vähemmän säätöä ja tiskiä). Kaikki muut paitsi ehkä pinaatti säilyvät maukkaina jääkaapissa, jos haluat tehdä isomman satsin kerralla. Paista jälkilämmöllä kevyesti kananmuna/annos, niin että keltuainen jää pehmeäksi. Uppomunasta saa ekstrapisteet!

Asettele keitetyn riisin päälle kaikki täytteet, päällimmäiseksi kananmuna ja pilko päälle ohuiksi renkaiksi kevätsipulia. Tarjoile annos tässä vaiheessa illallisvieraille, ’cause it gon get messy. Ruokailija annostelee 1-2 rkl kastiketta annoksen päälle, rikkoo kananmunan ja sekoittaa annoksen perusteellisesti juuri ennen syömistä.

Omomomommnn.

Wednesday, 18 July 2018

Iholla nyt: Babe Balm


Kesäisin arvostan yksinkertaista kauneusrutiinia. Ulkona paistaa aurinko – ei ole aikaa kököttää sisällä hinkkaamassa naamaa. Mitä useampaan tarkoitukseen yksi tuote käy, sitä parempi.

Kesän kuumin uutuustuote Babe Balm on monitoimivoide, jota voi käyttää kosteutukseen, meikinalusvoiteena, kasvobalsamina, korostusvoiteena tai vaikka öljyputsarina. Ihan mihin vaan! Lisäksi jokaisella käyttökerralla saa vähän tropiikkiterapiaa, koska voiteessa on sellainen makean karhea tropiikin tuoksu (ehkä nektariini?).

Sain Babe Balmin testiin Sugarilta ja pidin siitä heti. Olen käyttänyt sitä polviin, kyynärpäihin, käsien kovettumiin ja kasvoille (levitin sitä yhtenä päivänä koko kasvoille ja olin koko päivän mega glow).

Babe Balm on valmistettu huippulaadukkaista raaka-aineista. Siinä on koentsyymi Q10:tä, skvalaania ja kimara kaikkia upeita hedelmä- ja kukkaisantioksidantteja tropiikista: kokumvoi, kameliaöljy, kookosöljy, pequiöljy, gardenian kukkauute (eli monoi), vaniljauute ja hibiskuksen siemenöljy. Vaikka voide on paksua ja vähän vahamaista, se imeytyy ihoon hyvin, koska siihen käytetyt öljyt on molekyylikooltaan pieniä.


Ennustan, että Babe Balmista tulee uusi luottovoiteeni, koska kannan sitä koko ajan mukana. Se on jotenkin vähän seksikäs; helposti lähestyttävä, flirttaileva ja silti tyylikäs – the balm for babes. Babetastic.

Lisäksi Babe Balm on mahtava hinta-laatusuhteeltaan, koska 60ml iso tuubi maksaa alta 37 euroa, 30ml pikkutuubi alta 25 euroa. It’s the balm for a babe on a budget, too!

Babe Balm on englantilaisen, ultra fabulousin luonnonkosmetiikkabrändin Bybin esikoistuote. Bybin perustajakaksikko Elsie ja Monika tunnetaan myös sivustostaan Clean Beauty Collection, jota on kutsuttu mm. luonnonkosmetiikan Into the Glossiksi.


Seuraavaksi haluan kokeilla Bybiltä ainakin kehuttua Supercharge Serumia ja Detox Dust puhdistavaa aktiivihiilinaamiota. Talveksi ostan rohtuvia huulia varten Buffer huulikuorinnan. 



Sunday, 15 July 2018

Pieni matkaopas Prahaan


Lomailimme viime viikon Prahassa. Ennakkoon oli kauheasti suunnitelmia, mutta lopulta yli puolet niistä karsiutui ja aikaa kului ennemmin puistonpenkillä istuskeluun ja päämäärättömään hortoiluun. Ja joessa elävien piisamirottien elämän seurailuun!

Kaupungin vanha keskusta kuhisi turisteja, joten ehkä meihin iski joku tiedostamaton tarve kulkea vastavirtaan ja olla turhaan hötkyilemättä.

Jan oli varannut meille hotellin sen perusteella, että Charles Bridge Palace oli kuulemma juuri sen näköinen, että pitäisin siitä. Antiikilla kuorrutettu vanha hotelli oli upea! Satiiniverhoja, kirjavia villamattoja ja holvikattoja...

Meillä oli huone ylimmässä kerroksessa, jossa oli kattoikkuna ja ihana kalanruotoparketti. Hotellin pesutuotteet olivat jonkinasteista tsekkiläistä luonnonkosmetiikkaa, mikä oli kiva ylläri. Aamiaisella oli erilaisia smetanavoileipiä ja salaatinlehdillä vuoratuissa kulhoissa lisää smetanaa.


Jos hotellin aamiainen ei olisi ollut niin smetanatastic, olisin käynyt aamiaisella Bistro Kaprovassa, jonka aamiaismenusta löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja, myös gluteenittomille ja vegaaneille. Parasta Kaprovassa on yläkerran pieni kirjakauppa, jossa voi myös aterioida. Täällä tuli jostain syystä sellainen olo, että paikka olisi täydellinen ympäristö viettää sateista syyspäivää.

Koska nähtävyydet oli niin täynnä turisteja, käveltiin vain kerran Kaarlensillan yli ja käytiin nähtävyyksistä vain linnakukkulalla. Linnakompleksin päänähtävyys oli ehdottomasti Pyhän Vituksen katedraali (Jan luki kartasta koko ajan Pyhän Vitutuksen katedraali).

Katedraalissa oli lasimaalauksia, patsaita ja muuta ylenpalttista kirkkorekvisiittaa ihan älyttömän paljon. Eikä sinänsä ihme, koska katedraalia on hienosäädetty kevyet kuusi vuosisataa, vuodesta 1344 aina 1930-luvun alkuun asti, jolloin sen pohjoislaivaan asennettiin Alphonse Muchan suunnittelema lasimaalausikkuna (en yleensä pidä näistä, mutta tämä oli hieno!).


Suosikkiosani katedraalista oli ylenpalttinen Pyhä Venceslausin kappeli. Se rakennettiin nykyiseen ulkoasuun 1300-luvulla ja sen sisustus on mittaamattoman arvokas. Seiniä koristaa mm. 1300 Tsekeissä hiottua jalokiveä, joiden upotukset on kullattu. 

900-luvulla syntyneen Venceslausin elämä oli kuin suoraan Game of Thronesista. Venceslausin isä, Bohemian ruhtinas, kuoli Venceslausin ollessa lapsi, jolloin Venceslausin isoäidistä Ludmilasta tuli ruhtinatar. Venceslausin pakanasyntyinen äiti Drahomira kuristutti Ludmilan, eli anoppinsa, koska oli kateellinen kristityn isoäidin vaikutusvallasta poikaansa – ja halusi tietty Ludmilan kruunun.

Venceslausin noustessa itse valtaistuimelle 18-vuotiaana, Venceslaus karkotti Drahomiran ja alkoi rakentaa itselleen kiillotettua Good Christian -imagoa. Venceslaus jakoi almuja köyhille, teki siveyslupauksen (tsih) ja lobbasi omaa pyhimyksen mainettaan kaikin tavoin.

Joku luuranko kaappiin kuitenkin jäi, koska perhedraama sai jatkoa Venceslauksen ollessa kolmekymppinen, kun pikkuveli Boleslav murhasi ja paloitteli hänet. Isoveljestä tehtiin marttyyri ja suojelupyhimys, pikkuveli sai lempinimen Boleslav Julma (ja sieppasi luonnollisesti kruunun itselleen). Venceslausin pyhäinjäänteet ovat edelleen kappelissa.

Linnassa itsessään ei ollut hirveästi katsottavaa (esim. Budapestin linna oli mittavine taidekokoelmineen huomattavasti vaikuttavampi), mutta sen yhteydessä on näköalatasanne, josta on hienot maisemat. Linnasta laskeudutaan puutarhan ja viinitarhan (!) läpi takaisin kaupunkiin.


Maisemien katseluun soveltui erinomaisesti myös ratikka-ajelu. Kaikkiin julkisiin käyvä 3 päivän lippu maksoi 310 kruunua (eli noin 12 euroa) ja sillä sai ajella mielin määrin pitkin kaupunkia. Mentiin pari kertaa harhaan, koska muutama katu oli remontissa, eikä kaikki ratikat huristelleetkaan ratikkakarttaan merkittyjä reittejä, mutta muuten ratikoilla ajelu oli hauskaa.

Ratikalla oli myös helppo löytää sellaisia paikkoja, jonne ei välttämättä turistina muuten löytäisi, esim. I.P. Pavlovan pysäkin vieretä löysimme hyvän farmers' marketin, josta sai marjoja, vihanneksia, juureksia ja yrttejä. Seuraavalla Prahan reissulla haluan asua airbnbssä jossain tämän torin lähellä. 


Kävin tietty muutamissa antiikkiliikkeissä, mutta hintataso oli Suomeen verrattuna ihan posketon. Olisin ostanut yhden puurasian, mutta siitä pyydettiin Bric-a-Brac liikkeessä 8500 kruunua, siis yli 300 euroa. You wish – en viitsinyt edes tinkiä. 

Liikettä vahti omistajan puolesta naapuriliikkeen pitäjä, joka kävi kovaa kauppaa vanhoista kolikoista sveitsiläisen miesporukan kanssa. Pienessä posliiniterrierissä ei ollut hintaa, joten tarjosin siitä sata kruunua (siis noin 4 euroa), ja sveitsiläiset taisivat tietämättään maksaa kaupan katteet. Se on ehkä skotlanninterrieri, mutta Vilman mielestä ihan tarpeeksi cairnin näköinen.

Bric-a-Bracin lähellä, pienellä sisäpihalla oli hauska lounaspaikka Dhaba Beas, jossa kävi myös paljon paikallisia lounasruokailijoita. Intialaista ruokaa otetaan tiskistä tarjottimelle, joka punnitaan linjaston lopussa. Korutonta ja hienostelematonta, mutta ruoka oli hyvää, erityisesti samosat! Täällä olisi voinut syödä todella edullisesti, mutta kokeilunhalu voitti ja kasattiin tarjottimet täyteen, mikä oli virhe, koska ruoka oli tosi täyttävää. Normaaliannos täällä maksaa varmaan noin 4-5 euroa.


Kävin Janin tuskiksi myös ihastelemassa antiikkisia granaattikoruja erään ystävällisen antiikkikauppiaan opastamana (ja tietty jokaisen antiikkiliikkeen ikkunasta), mutta niidenkin hintataso oli aika rapsakka.

En ostanut mitään, mutta jäi kieltämättä pieni granaattikuume. Seuraavalle Prahan reissulle pakkaan siis paksun tukun käteistä ja parhaat tinkimishousuni, koska Prahasta olisi ihanaa ostaa granaattikoru muistoksi! Granaattikorut on upeita paikallisen käsityötaidon näytteitä ja oleellinen osa Böömin alueen pukeutumishistoriaa.


Pařížskálla, eli Prahan luksuskadulla, otin Célinen hienosta näyteikkunasta kuvan ja löysin sen sivukaduilta pari kivaa liikettä, kuten boho chicin Icônen ja pienten tsekkiläisten suunnittelijoiden liikkeitä. Lähellä sijaitsevissa Juutalaiskortteleissa oli kiva kävellä ja ihmetellä rakennusten ylenpalttisia julkisivuja. 

Ihastelin myös tunnin Parizska ja Listopadu-katujen kulmassa sijaitsevan Luxury Outletin lupaavaa tarjontaa, mutta mitään ei tarttunut matkaan. Sen sijaan neuvoin myyjälle raivoavan jenkkituristin Charles Bridgelle (”Can you fucking believe it, she’s local and doesn’t even know where the Prague bridge is?!?” “Right, is that the Charles bridge you’re looking for?”) - rouva lähti liikkeen ulkopuolella aivan vastakkaiseen suuntaan johon olin hänet neuvonut.

Pařížskán läheltä löytyi kiva meksikolaistyylinen ravintola Agave, jossa kannattaa käydä vähintään nauttimassa cocktailit (tai mocktailit) ja nacho plate mustapavuilla. Ah, nam. Myös burritoille vahva suositus. Agave oli Prahan hintatasoon nähden vähän hintavampi, mutta palvelu oli huippua ja coktailit next level.


Prahan puistokulttuuri oli mahtava! Jengi haki eväät kaupassa ja vietti koko päivän puistoissa, jotka oli myös laitettu viihtyisiksi. Monissa puistoissa kaikenkarvaiset koirakaverit sai myös kuljeskella vapaana ja osa tuli varauksetta hieromaan tuttavuutta. Lisää tätä Suomeen.

Hienoin puistoalue oli ehdottomasti Letenské Sady, johon pääsee keskustasta joen yli Cechuv-siltaa pitkin ja muistaakseni ratikalla 17. Puistossa on paljon nähtävää, mutta illanviettoon soveltuu erityisesti sen itäisestä päädystä löytyvä Letnan olutpuutarha, joka nököttää puistokukkulan huipulla ja on myös paikallisten suosiossa.

Letnan bistrosta sai olutta ja hyvää chardonnayta, sekä kaikkea ihanan suolaista ja rasvaista ruokaa, kuten friteerattuja mozzarellapalloja ja ranskiksia (tosin kaikki tarjoiltiin kertakäyttöastioista ja kismitti, että oma eväsrasia jäi kotiin). Sadoilta pöytä- ja penkkiryhmiltä oli upeat näkymät Prahan vanhaan kaupunkiin ja kesäiltana puistossa oli mahtava tunnelma, suosittelen!

Puiston reunalla oli koirille oma vilvoitteluallas (tämä oli ehdottomasti reissun paras nähtävyys), jossa seurattiin nuoren labradorin vesileikkejä yhtenä iltana.  Hienot puistoistutukset ihastuttivat myös, kuvasin niissä pörrääviä kimalaisia ja autoin välillä yhtä toista rekkua etsimään palloaan.


Lähtisin Prahaan uudestaan, mutta ehkä sellaiseen vuodenaikaan, jolloin turisteja olisi vähemmän. Toisaalta säät oli mahtavat ja kesällä pääsee nauttimaan ihanista puistoista, mutta viileämmillä säillä malttaisi ehkä viettää enemmän aikaa sisätiloissa. Syksyinen Praha voisi esimerkiksi olla aika ihana. 

Seuraavalla reissulla katsastaisin ainakin Prahan mahtavaksi kehutun teatteri- ja elokuvatarjonnan ja kävisin Alphonse Muchan museossa, koska Muchan yltiörunsas Art Nouveau -muotokieli puhuttelee vuodesta toiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä myös muutama synagoga sisältä, ainakin Espanjalainen synagoga on ilmeisesti upea. 

Wednesday, 27 June 2018

Mattopyykillä 2.0



Yksi parhaista kesäaskareista on mattopyykillä käynti. Mattojen pesu ei välttämättä tunnu houkuttelevimmalta tavalta viettää hellepäivää, mutta on ehdottomasti kaiken vaivan väärti. Viitseliäisyys palkitaan viimeistään syksyllä, kun elämä siirtyy takaisin sisätiloihin, koska pesusta pörheänä lepäävät matot viimeistelevät kodikkaan sisustuksen like nothing else can.

Julkaisin nämä kuvat jo viime vuoden puolella, mutta tällä kertaa pilkoin mattopyykkivinkit vähän helpommin pureskeltavaan muotoon. Toivottavasti Mattopyykillä 2.0 saa kaikkien sisäiset martat puhkeamaan kukkaan. Here's how:

Tarkasta lähin matonpesupaikkasi etukäteen. Ainakin Helsingin, Espoon ja Vantaan pesupaikat löytyvät helposti kaupunkien sivuilta. Suosi kuivanmaan viemäröityjä pesupaikkoja, jotta matonpesuaineet eivät pääse likaamaan tai rehevöittämään läheisiä vesistöjä.

Aloita imuroimalla matoista irtoroskat perusteellisesti jo edellisenä iltana. Pesuvedessä lilluvat roskat on ärsyttäviä.

Lähde mattopyykille hyvissä ajoin aurinkoisena päivänä, koska matoilla kestää muutama päivä kuivua – ja pesupaikoista on aina kova kisa (ok ei aina, mutta kyllä pesupaikoilla on yleensä sellainen vähän surkuhupaisa kyynärpäätaktikointi käynnissä).

Ota kaveri mukaan! Matonpesu on parasta seurassa. 

Kuljeta matot Ikea-kassilla tai muulla vedenkestävällä kapineella pesupaikalle. Matot eivät ehdi kuivua pesupäivän aikana, joten on hyvä varautua kuljettamaan ne märkinä kotiin.


Sopiva juuriharja valitaan maton materiaalin ja sidoksen mukaan. Villa- ja silkkimattojen pesuun sopii pehmeä- ja pitkäharjaisempi juuriharja, räsymatot sen sijaan kestävät kovempaakin käsittelyä.

Mäntysuopa on se ainoa oikea mattolaiturisaippua, no question about it. Siitä jää ihana, puhdas tuoksu vielä huuhtelun jälkeenkin.

Vaatteesi kastuvat satavarmasti, joten pue päälle uikkarit tai rönttövaatteet ja valmistaudu henkisesti jääkylmiin vesisuihkuihin, kun naapuripesijä sählää vesiletkun kanssa. 

Aitoja, käsin sidottuja villa- ja silkkimattoja hangataan vain pitkittäissuuntaan. Kulumisen ja nukkaantumisen ehkäisemiseksi vältetään pyöriviä liikkeitä, sekä tarpeetonta voimankäyttöä. Vettä sen sijaan kannattaa lotrata, sillä kuivana harjaamisesta syntyy kitkaa, joka rasittaa maton sidoksia ja herkkiä lankoja. Räsymattoja saa hinkata mihin suuntaan vaan, ne oikein hykertelevät kovaotteisen pesijän käsissä.

Harjaa matto molemmin puolin ja käsittele tahrat esim. sappisaippualla.

Hanki nostoapua eritoten jos suunnittelet olohuoneen kolmemetrisen berberin pesua, koska märkä villamatto painaa kuin synti. 


Huuhtele matto ensin pesualtaassa. Nosta se sitten rekille ja huuhtele niin kauan, ettei sen pinta enää vaahtoa. Anna maton kuivua hetki (esim. sen aikaa, kun peset toisen maton tai syöt mattolaiturieväät), ja kanna se sitten mankelointipisteelle.  

Mattomankeli puristaa ylimääräiset vedet tehokkaasti pois, mutta kovin tiheää mattoa voi joutua vetämään sen läpi useamman kerran. Varo mattomankelia käytellessäsi, etteivät sormesi lipsahda sen rautaiseen kitaan!

Älä jätä mattoja yöksi ulos kuivumaan, ellet halua koetella onneasi. Jos ei sada, maton päälle todennäköisesti sontii joku pahuksen rastas ja kaikki verenmaku suussa tehty työ valuu hukkaan.


Mattopyykin jälkeen kuuluu hengähtää hetki auringossa. Äitin kanssa käymme usein hakemassa viereisestä kaupasta jäätelöt ja bongailemme siistejä kudontakuoseja muiden matoista. Aina lähtee muka vireille joku matonkudontaprojekti, mutta vielä ei ole yhtäkään mattoa kudottu yhdessä (äiti kyllä on). Ai että, se on kyllä Things to do with Your Life -listalla top 3 joukossa.


Tuesday, 26 June 2018

Maukas Pad Thai



Pad Thai tuli elämääni ryminällä, kun sain Kirsiltä synttärilahjaksi Green Kitchen Travels -keittokirjan. Sen sivuilta löytyy resepti "No Noodle Pad Thai", jota muuntelin hieman lisäämällä annokseen riisinuudeleita (eli loogisesti no noodle pad thai with noodles). Syön tätä ehkä aina.

Kyseessä on melko vaivaton resepti, mutta kasviksia kannatta suikaloida kerralla reilusti, koska ne säilyvät jääkaapissa päiväkaupalla ja ne on helppo hyödyntää jossain muussa ruuassa, jos pad thai alkaa tulla viidentenä päivänä korvista. Myös kastike säilyy kannellisessa rasiassa, se on lähes samaa tavaraa kuin vietnamilaisten rullien satay-kastike.


Mikäli voit keittää töissä tilkan vettä, toimii pad thai myös mainiosti lounaseväänä! Itse varon syömästä kovin hiilaripitoista lounasta, koska siitä seuraa järjetön pöhnä ja totaalinen iltapäiväkooma ja aivokuolema. Toisaalta liian kevyt lounas takaa rapean nälkäkiukun muutaman tunnin kuluttua, enkä ihan periaatteesta ymmärrä syömistä, jonka jälkeen vatsa kurnii. Pad thai kulkee jotain kultaista keskitietä ja on siis täydellisen tasapainoinen ruoka. Ah. Zen. 



Pad Thai
4 annosta

Kesäkurpitsa
4 porkkanaa
Paketti Jalotofua 
Vermicellejä (eli riisinuudeleita)
Kevätsipulia
Ruohosipulia
Korianteria

Kastike
n. 1tl raastettua tuoretta inkivääriä
3 reilua lusikallista maapähkinävoita
1-2 rkl soijakastiketta
1 tl Siracha-kastiketta
Puolikkaan limen mehu
Vettä

Suikaloi raa’at porkkanat ja kesäkurpitsa mandoliinilla (maailman paras keittiökapistus muuten). Pehmitä maapähkinävoi kuumassa vedessä kattilanpohjalla ja lisää kastikkeen ainekset. Lisää vettä hiljalleen saadaksesi kastikkeesta sopivan notkeaa. Maista kuitenkin, etteivät maut vesity. Pehmitä nuudelit keitetyssä vedessä. Halutessasi voit marinoida/paistaa/maustaa pilkotun tofun, itse syön raakana. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nauti heti! Omnomnomn.

Pro tip: kuljeta nuudelit, kastike ja suikaloidut vihannekset erillisissä rasioissa töihin. Pehmitä nuudelit ja sekoita aineet vasta lounastauolla, jotta annos ei vetisty aamupäivän aikana.

Saturday, 16 June 2018

Kesäsuunnitelmia



Kesäkuu on ehtinyt jo puoleenväliin, mutta kesäsuunnitelmat on täällä ainakin vähän vaiheessa. Aion pitää varsinaista lomaa muutaman viikon heinäkuussa, mutta muuten toteutan kesäsuunnitelmiani iltaisin ja viikonloppuisin - ja etenkin näiden osalta on hyvä lyödä lukkoon ihan tarkka ajankohta, muuten niitä siirtää helposti ja kohta on kesä ohi! Kotimaanmatkailu ja kaikenlainen kesäpuuhastelu kiinnostavat. Ainakin nämä haluaisin tänä kesänä tehdä ja kokea:


Suomenlinnassa ei ole tullut käytyä vuosiin, joten siellä voisi piipahtaa joku päivä ihan vaan ihailemassa maisemia ja syömässä pizzat Nikolaissa. Ei hääppöinen sotasuunnitelma, mutta täydellinen ohjelma jollekin laiskalle viikonlopulle tai arki-iltaan. 

Päiväretki Porvooseen on Kirsin ja minun jokakesäinen perinne, joka jäi viime kesänä traagisesti kokematta. Tänä keväänä sain retken syntymäpäivälahjaksi ja heinäkuun toinen viikko näyttäisi sille lupaavalta ajankohdalta (olen silloin ainakin suunnitelmieni mukaan lomalla töistä).



Kesälomamatka suuntautuu tänä vuonna ehkä Malagaan tai Prahaan, mutta se on syntymäpäivälahjani, joten mies saa huolehtia kaikista käytännönjärjestelyistä. Vaikka Suomen kesä on ihana, viikon maisemanvaihdos on ihan tervetullut. Lentomatkustamisen ympäristövaikutukset mietityttävät, mutta koska meillä on tänä kesänä varsinaista lomaa vain viikko, haluamme maksimoida ajan matkakohteessa.

Kiinnostaisi kyllä taittaa syksyllä joku reissu Eurooppaan junalla. Haaveilen tietenkin matkustavani ylellisellä Venice Simplon OrientExpressillä, mutta hinnat ovat sellaiset, että tuo matka olisi realistisesti mahdollinen vasta ensi vuonna.


Mökkiviikonloppu täytyy Suomessa kokea vähintään kerran kesässä! Omaa mökkiä meillä ei vielä ole (sen hankinta houkuttelee tosin vuosi vuodelta enemmän), mutta onneksi mökkejä on lähipiirissä useampi, joista kaksi sijaitsee inhimillisen ajomatkan päässä.

Mökillä ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, vaikka joku pieni projekti odottaakin mökillä aina  tekijäänsä. Riittää että pääsee todelliseen mökki state of mindiin, eli lukee kirjaa riippukeinussa tai laiturilla, syö ihan liikaa grilliruokaa ja käy yötä päivää häikäilemätöntä taistelua hyttysiä vastaan.


Mattopyykki täytyy pestä viimeistään heinäkuun aikana, jotta matot saa yön aikana kuiviksi. Jääkylmä vesi ja mäntysuopa, ah! Odotan niitä joka kesä. Laitanpa viimevuotiselta mattopyykiltä kerätyt neuvot taas pian jakoon, jotta kaikki oman elämänsä Martat voivat alkaa katsella sopivaa päivää kalenterista. Mattopyykin jälkeen syödään hyvin ansaitut jäätelöt.

Sadonkorjuu ja säilöntähommat kuuluvat oleellisesti kesän jälkipuoliskolle. Mustikkametsälle täytyy päästä, koska talvesta ei selviä ilman mustikoita. Olen joka vuosi suunnitellut lähteväni äidin matkaan, mutta aina on äiti saanut yksin keräillä mustikat meidänkin talouteen. Josko nyt vihdoinkin saisi lähdettyä äidin avuksi!

Maustekurkut täytyy säilöä, kunhan avomaakurkut kypsyvät. Tässäkin äiti on nyt liian monena vuonna saanut pakertaa keskenään! Pelkään, että kuivuus, joka ei liene kenenkään mielestä Suomen kesälle tyypillistä, pilaa tyystin mansikka-, mustikka- ja ennen kaikkea sienisadon. Se olisi kamalaa. Sienimetsälle lähden äidin ja Vilman kanssa, koska äiti tietää sienistä kaiken, ja Vilma löytää kaikki sammalmättäiden alla lymyilevät kanttarellit ja suppilovahverot.


Yllämainittujen lisäksi aion ainakin olla paljon ulkona, syödä hyvin ja viettää mahdollisimman huoletonta elämää. Ja lukea paljon! Yhden suosikkikirjailijoistani, upean Chimamanda Ngozi Adichien (joka muuten valittiin hiljattain arvostetun PEN Pinter -palkinnon saajaksi), tuotanto on minulla edelleen harmillisesti kesken. Lisäksi aion valmistua vaatetusmuotoilijaksi (vihdoin!) keväällä 2019, joten muutama kouluhommakin täytyy hoitaa valmiiksi tässä kesän aikana.

Mitä teidän kesäsuunnitelmiinne kuuluu? Ilmiantakaa ainakin kaikki mielenkiintoiset kotimaan nähtävyydet ja viikonloppukohteet!



Saturday, 5 May 2018

Kevät on ihmisen parasta aikaa


Tänään on kevään ensimmäinen päivä. Ei kalenterin mukaan, mutta henkilökohtaisesti. Tänään oli se päivä, jolloin tuntuu ensimmäistä kertaa keväältä.

Ulkona on ensinnäkin ensimmäistä kertaa oikeasti lämmin. Jäin lenkillä istumaan puistonpenkille merenrantaan, katselemaan lokkeja ja meren kimaltelua. Vilma sai käyskennellä vapaana ja syödä mielinmäärin valkoposkihanhien kakkaa, koska ei tälläisenä päivänä viitsi riistää keneltäkään mielipuuhiaan. Vaikka kyseessä olisikin tuollainen vähän kyseenalainen harrastus.

Mustarastaat on seonneet entisestään, jos mahdollista. Ne häärii ihan häkäpäissään pesänrakennuspuuhissa ja lirkuttaa kuin viimeistä päivää. Jopa Vilma pysähtyy välillä katsomaan niitä pää kallellaan ja miettii ihan varmasti, että onkohan noilla kaikki muumit laaksossa.

Eipä silti, epärationaalista kevätkuumeilua on havaittavissa myös omissa mielenliikkeissä. Tekisi mieli avata grillikausi, sisustaa parvekkeesta upea kesäkeidas ja pyöräillä joka paikkaan, eikä olla hetkeäkään sisällä. Ensi viikolla teen ainakin yhden päivän etätöitä läheisessä rantakahvilassa.

Jossain aivojen pintakerrosten alla on myös tietty levottomuus. Sykkivä tarve tehdä hirveästi kaikkea; nauttia, elää, pöristä joka paikkaan koko ajan, kokea kaikki.

Silti ihan parasta on vaan istua puistonpenkillä tai rantakalliolla, tuntea kevätauringon lämpö selässä ja viettää aikaa omien ajatustensa kanssa. Keskittyä nauttimaan keväästä, tekemättä mitään sen ihmeellisempää, ja samalla iloita siitä kutkuttavasta tunteesta, että edessä on vielä kokonainen kesä.

Kevät on kiistatta ihmisen parasta aikaa.


Thursday, 3 May 2018

Risotto Primavera

Kevään paras sesonkiruoka on ehdottomasti risotto primavera, eli kevätrisotto. 



Risotto on kotoisin Pohjois-Italiasta, mutta ketään yksittäistä tekijää ei ole pystytty nimeämään sen keksijäksi. Itse veikkaan, että kokit ovat peri-italialaiseen tapaan väitelleet hautaan asti siitä, mikä on oikeaoppinen risotto ja mikä ei, eikä lopulta kukaan ole saanut kunniaa itselleen.

Yleisesti ottaen ajatellaan kuitenkin, että risotolla on kolme ominaispiirrettä: 1.) risotto kuuluu valmistaa lientä riisiin imeyttäen, 2.) lopputuloksen tulee olla hieman juokseva, mutta 3.)  riisin purutuntumaltaan al dente. Muutoin valmistamisessa voikin sitten soveltaa mielin määrin!

Oma suosikkini - ja varma kevään merkki - on risotto primavera, johon lotrataan reilusti valkoviiniä (huom! tärkeää), ja joka höystetään kevään sesonkikasviksilla: herneillä, tuoreella parsalla, kevätsipulilla yms.

Täydellisessä maailmassa risottoa varten kypsytetään itse kasvisliemi juuresten ja kasvisten ylijäämistä, ja haetaan tuoreita herneitä torilta. Oikeassa elämässä pärjäät mainiosti liemikuutioiden ja pakasteherneiden turvin, kunhan parsa on tuoretta ja valkoviini vähintään keskinkertaista.

Risotto Primavera

4 annosta 

1-2 sipulia
4dl risottoriisiä (esim. arborio)
1l kasvis- tai lihalientä
Reilusti oliiviöljyä
Valkoviinipullon kolmannes
n. puolikas parmesaanikolmio

Herneitä
Nippu parsaa 
Kevätsipulia


Kuutioi sipuli ja kuullota sitä kattilan pohjalla runsaassa oliiviöljyssä. Lisää riisit ja sekoitele, kunnes ne muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää lientä reilu desi kerrallaan, ja anna nesteen imeytyä riisiin lähes kokonaan ennen seuraavaa lisäystä. Kaada viimeisenä valkoviini. Poista parsojen juuripää, leikkaa ne suupalan kokoisiksi ja  kiehauta puolipehmeiksi. Lisää kasvikset ja raastettu parmesaani riisin sekaan, ja anna hautua vielä hetken.





Saturday, 14 April 2018

Zero waste leikkokukat: 7 vinkkiä

Leikkokukkien ostaminen ei ole mikään ekoteko, etenkään jos kasvit tuodaan kaukaa. Niistä aiheutuva kuluttajaroska on kuitenkin helppo minimoida! 


Kevät ja leikkokukat! Leikkokukat ovat ihania, mutta ostan niitä nykyään suhteellisen harvoin, sillä erityisesti ulkomailta tuotavien kasvien sosiaaliset- ja ympäristövaikutukset arveluttavat.

Lisäksi olen mietiskellyt niitä pakkausmateriaalimääriä, joita syntyy leikkokukan elinkaaren aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kukkalogistiikasta syntyy roskaa ja kuinka aktiivisesti sitä lajitellaan ja kierrätetään. Ne pakkausmateriaalit, jotka kannamme kotiin kukkiemme mukana on helppo välttää, uusiokäyttää tai kierrättää. Here's how:

1.) Jos haluat olla todellinen zero waste -ninja, ota kukkakauppaan mukaan vanhaa hesaria/lahjapaperia tai suuri astipyyhe/tyynyliina/kangas ja pyydä myyjää pakkaamaan kukat siihen.

2.) Jos edellinen tuntuu hiukan extremeltä, tee näin: ota kukkien pakkauspaperit talteen ja käytä uudelleen lahjapaperina tai pakkausmateriaalina. Olen itse pakannut kukkapapereihin esim. Zadaa-myyntini ja kaikki viime jouluna antamani lahjat! Leikkokukkien paperit ovat pikkuhiljaa korvanneet meillä kaikki lahja- ja pakkauspaperitarpeet.

3.)  Etsi kukkakauppa, joka käärii kukat kauniiseen paperiin (esim. InBloom). Jos käärepaperin oikea puoli on koristeltu räikein logoin (esim. Plantagen), käytä paperia nurja puoli ulospäin, ja koristele se leimasimella tai maalaa siihen joku kuosi. Kuulostaa Strömsö-pipertämiseltä, mutta ei sen tarvitse olla. Simple is best: vedä paperiin muutama veto mustalla akvarellilla ja elegantti lahjapaperi on valmis.


4.) Pyri ostamaan kukat ilman muovista vesiputkea. Mikäli sinun on pakko ostaa vesiputki, kysy kukkakauppiaaltasi voitko palauttaa sen hänelle uutta käyttöä varten. Ninja-level: ota putkilo talteen ja kiikuta sama putkilo mukaan seuraaville kukkaostoksille.

5.) Mikäli ostat kukkakimpun jonka tulisi olla vedessä, voisitko viedä sen perille second hand -maljakossa? Fidoista ja kierrätyskeskuksista löytyy loputtomasti upeita maljakoita, jotka toimivat myös osana lahjaa! Tilapäisenä vesiastiana voi käyttää ihan tavallista lasipurkkia.

6.) Jätä sellofaani kauppaan. Kukansaajan ei ole mikään pakko nähdä kukkaansa ennen pakkauksen avaamista - se säilyy kauemmin yllätyksenä! Jos kukansaaja ei lämpene paperien uudelleenkäyttöön, ota paperit talteen tai varmista, että ne päätyvät paperinkeräykseen.

7.) Kiinnitä huomiota naruihin. Paperinarun voi käyttää lahjanaruna ja kierrätää, kuminauhat kannattaa ottaa ehjänä talteen. Säästyt niidenkin ostamiselta uusina. Muovinaru kannattaa jättää kauppaan.

Olen pari kertaa napannut kylään tuomieni kukkien paperit talteen, kun ne ovat olleet päätymässä rypistettyinä sekajätteeseen. Toimintani on aiheuttanut hilpeyttä, mutta monesti se on myös saanut aikaan ahaa-elämyksen. Miksi ostaa (usein ohueen muovikelmuun pakattua) lahjapaperia uutena kaupasta, kun kukkakauppias pyöräyttää leikot aina useampaan suureen, täysin käyttökelpoiseen arkkiin? Niinpä!


Wednesday, 11 April 2018

Haaste: #Vaatekirjanpito


Lanseeraan #Vaatekirjanpito haasteen! Vaatekirjanpidossa jokaisen vaatteen ostohinta ja käyttökerrat kirjataan muistiin esim. vuoden ajan, ja lopputuloksena on kiistatonta todistusaineistoa omista kulutustottumuksista! Who's in?


Käytämme ostamiamme vaatteita liian vähän. Oli vaateostos halpa tai kallis, se on hirveän huono ostos, jos se jää kaappiin. Vaatteet ovat ennen kaikkea käyttötavaroita.

Vaatekirjanpidon keskeinen ajatus on kehittää kestävämpiä kulutustottumuksia, ja haastaa itsensä miettimään vaatteen laatua ja käyttökelpoisuutta. Se on mielenkiintoinen matka omiin kulutustottumuksiin, sillä sen avulla voi esimerkiksi selvittää, kuinka paljon rahaa käyttää vaatteisiinsa vuoden aikana, ostaako pääasiassa uusia, vai second hand vaatteita – sekä tietenkin sen, tuleeko ostamiaan vaatteita oikeasti käytettyä!

Kun on tilivelvollinen omista vaateostoksistaan, miettii kaupassakin realistisemmin: will this look very, very bad on paper? Toisin sanoen, käytänkö tätä oikeasti? Vaatekirjanpito auttaa sitoutumaan vaatehankintoihinsa tehokkaammin, ja tekemään taloudellisempia ratkaisuja vatekaupan kassalla.

Taloudellinen näkökulma vaatteiden hankintaan ei ole uusi. Kuten suosikkikirjani, Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi tietää kertoa, käyttökertojen hinnan laskemista suositellaan jo madame Dariaux'n pukeutumisoppaassa vuodelta 1964! Samainen mestariteos toteaa tyhjentävästi: "vatteestaan saa sitä paremman 'tuoton', mitä useammin sitä käyttää".

Eli ainoa oikeasti taloudellinen vaate ei ole ostohinnaltaan edullinen, vaan käyttökertahinnaltaan edullinen.


Tässä piilee vaatekirjanpidon nerous: ostohinnan ja käyttökertojen avulla on helppo laskea, kuinka paljon kunkin vaatteen käyttökerta tulee maksamaan. Vaikka vaate olisi alunperin halpa, siitä tulee nopeasti kovin epätaloudellinen jos sitä tulee käyttäneeksi vain muutaman kerran.

Toisaalta laatuvaate, joka kestää useita kymmeniä käyttökertoja (niin esteettisesti kuin laadullisesti), onkin yhtäkkiä halpavaatetta huomattavasti taloudellisempi ratkaisu, vaikka sen ostohinta olisi kolminkertainen.

Sitten on tietenkin niitä supertaloudellisia kirpparilöytöjä, jotka maksavat alle kympin, ja joita tulee käyttäneeksi tuhatmiljoonaa kertaa. Kaiken ytimessä on kuitenkin nimenomaan se, että hyvä ja taloudellinen vaatehankinta on sellainen, jota tulee ihan oikeasti käyttäneeksi.


Kannustan kokeilemaan vaatekirjanpitoa edes yhden vaatteen osalta. Merkitse vaikka puhelimen muistiinpanoihin seuraavan ostamasi vaatteen hinta, ostopäivä ja päivämäärät, jolloin käytät sitä (helppo tehdä esim. työmatkan aikana, jos aamuisin on kiire). Tarkastele tilastoa parin kuukauden ja taas vuoden päästä: mikä vaatteen käyttökertahinta on silloin? Oliko ostoksesi taloudellinen?

Aion itse laittaa muistiin kaikkien tänä vuonna ostamieni vaatteiden tiedot, koska kiinnostaa ihan hirveästi: a) kuinka paljon käytän kokonaisuudessaan vaatteisiin rahaa vuoden aikana, b) kuinka paljon oikeasti käytän ostamiani vaatteita ja c) ostanko enemmän uusia vai second hand vaatteita.

Lanseeraan siis Vaatekirjanpito haasteen! Osallistuthan! Jaetaan kokemuksia ja ajatuksia tunnisteella #Vaatekirjanpito.

Kuvissa 28.1. ostamani Samujin Tenniel-silkkipusero, 80 e. Olen käyttänyt puseroa 5 kertaa, eli sen käyttökertahinta on tällä hetkellä 16 e. Toistaiseksi aika epätaloudellinen vaate. 

Saturday, 31 March 2018

Italialainen appelsiini-greippisalaatti


Pääsiäinen taittaa talven selän, ja sitruksien satokausi antaa jo tilaa jokakeväiselle parsahuumalle (himoitsen parhaillaan risotto primaveraa ihan järjettömästi!). Jos kuitenkin teet tänä keväänä vielä yhden sitrusherkun, tee italialainen appelsiini-greippisalaatti. Se on raikas lopetus pääsiäisaterialle ja jotenkin viehättävästi vanhanaikainen, glamöröösi jälkiruoka.

Sitrusten erottaminen maltostaan on hieman työlästä, mutta se helpottuu huomattavasti, jos ehdit pitää hedelmiä jääkaapissa jonkin aikaa ennen valmistusta. Varaa n. 1-2 hedelmää per syöjä ja ostaa suunnilleen kaksi appelsiinia yhtä greippiä kohden. Lisää väriä saat käyttämällä pieniä makeita veriappelsiineja. 

Tee näin: 
2 greippiä
4 appelsiinia
minttua
kuorettomia manteleita
hunajaa
voita 
Kastike:
1 limen mehu ja kuori raastettuna
2 rkl Lämmintä vettä
2 rkl kirkasta hunajaa 
Leikkaa hedelmien kuoret irti veitsellä ja irrota hedelmäliha maltosta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada kastike salaatin päälle. Nostele sekaan silputut mintunlehdet. Anna salaatin vetäytyä jääkaapissa. Paahda manteleita nokareessa voita ja hunajaa, kunnes ne saavat kullanruskean värin, ja kaada sitten leivinpaperiarkille jäähtymään. Tarjoile salaatti cocktail- tai samppanjalasista ja ripottele päälle kovettuneet mantelit. 

Tuesday, 13 March 2018

Botanical stories: Strelitzia reginae


Suhtaudun intohimoisesti kasveihin ja kasvitieteeseen, joten päätin aloittaa juttusarjan, jossa lähden tutkimusretkelle suosikkikasvieni taustoihin ja historiaan. Juttusarjan nimeksi tulee Botanical stories, koska se kuulostaa upealta. House & Garden soittaa ihan varmasti näinä päivinä ja tarjoaa minulle pestiä kolumnistina!

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Strelitzia reginae, joka tunnetaan suomalaisittain nimellä paratiisikukka tai kolibrikukka, englatilaisittain Bird of paradise tai Crane flower. Näitä nimityksiä käytetään yleisesti kaikista viidestä Strelitzia-suvun kasvista, joista muut neljä lajiketta ovat alba, claudata, nicolai ja juncea.

(Vähänkö ristiriitaista, että sama kasvi on suomeksi kolibrikukka ja englanniksi 'kurkikukka'! Strelitziat muistuttaa ulkonäöllisesti enemmän kurkea, mutta ilmeisesti kolibrit istuvat tuossa alalehdykällä tai "terassilla" ja juovat sen mettä, eli molemmat nimet ovat omalla tavallaan sopivia. Fiilistellään hetki kolibrin elämää, kun ne voi istuskella juomassa mettä terassilla, joka on oikeasti valtava kukka.)

Strelitzia reginae on kotoisin Etelä-Afrikasta, mutta sitä kasvaa luonnonvaraisesti myös muilla päiväntasaaajan ja valtamerten tuntumassa sijaitsevilla rannikko- ja saaristoalueilla.

Kasvin latinankielinen nimi, Strelitzia reginae, oli kuitenkin hieman yllättäen avain sen mielenkiintoiseen historiaan. Kasvi on nimetty Charlotte Mecklenburg-Strelitzin mukaan, joka oli  siis Iso-Britannian kuningas Yrjö III:n vaimo, kuningatar Charlotte (reginae tarkoittaa kuningatarta)!


Koin hengenheimolaisuutta Kuningatar Charlotten kanssa heti lukiessani, että olemme syntyneet samana päivänä, 19. toukokuuta (joskin hän 250 vuotta aiemmin), ja että hän oli suuri taiteiden tukija, sekä innokas amatöörikasvitieteilijä! Charlotte eli kuningattareksi varsin epämuodollista elämää, paljolti Englannin maaseudulla Kew'ssä, ja nautti kotinsa sisustamisesta, jossa häntä inspiroivat rohkea värien käyttö ja itämaiset vaikutteet. Lisäksi hän oli Marie Antoinetten kirjekaveri ja arvosti suuresti  naisten koulutusta!

Kuningatar Charlotten aikaan tunnetut löytöretkeilijät kiersivät tutkimassa maailmaa ja nimesivät tuntemattomia lajikkeita peribritiläiseen tapaan kuninkaallistensa mukaan - niin on saanut nimensä myös Strelitzia reginae. Kasvia tuotiin Eurooppaan tiettävästi ensikertaa noihin aikoihin, jolloin se päätyi myös suurella todennäköisyydellä nimekkäiseen Kew Gardensiin, jonka lajikekokoelmaa Kuningatar Charlotte laajensi ja rikastutti huomattavasti elinaikanaan. Kew Gardensissa täytyy ehdottomasti vierailla pian!

Lähempänä kolibrikukkaa voi ihailla ainakin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Mutta en kerro missä salissa, koska metsästäminen on kaikkein hauskinta!



Monday, 12 March 2018

Suosikkiaamupala nyt: tuorepuuro


Suosikkiaamupalani on juuri nyt tuorepuuro! Pidän aamuista, mutta olen toivoton aamuihminen. Herään kaksi tuntia ennen lähtöä, mutta jotenkin kummasti saan ajan aina kulumaan kaikkeen epämääräiseen haahuiluun. Jos tulee kiire (kuten liian usein tulee) närkästyn itseeni ja vihaan maailmankaikkeutta aina työpaikalle asti. Vihaan kiirettä.

Tämänhetkinen arkitavoitteeni onkin hoitaa kaikki mahdolliset askareet edellisenä iltana, jotta saan heräillä aamulla rauhassa ja istua vaikka tunnin juomassa kahviani. Tuorepuuro on tietenkin aamukärttyilijän paras ystävä, koska se tehdään valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana! 

Here's how:

3dl kaura- tai kookosmaitojuomaa
1dl isoja kaurahiutaleita
3rkl chia siemeniä
makeuta halutessasi hunajalla
if you wanna be fancy, murskaa mukaan muutama vaniljansiemen 
Mittaa ainekset ilmatiiviiseen lasipurkkiin ja laita jääkaappiin yöksi. Lisukkeeksi sopivat marjat ja hedelmät (omat suosikit ovat juuri nyt mango ja mustikat, mutta o-d-o-t-a-n jo kieli pitkänä mansikkasesonkia). 

Palaan tänään töihin viikon lomalta, joten nyt on otollinen hetki keskittyä elämänlaadun parantamiseen toimivampien arkirutiinien avulla (but let's be honest, tähtään edelleen elämässä sellaiseen ammatiin, jossa minun ei tarvitse lähteä aamuisin kotoa minnekään). 

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.