Loppukesän suunnitelmat

Juhannus tuntuu aina jakavan kesän kahtia, vaikka oikeastaan se ei ole millään mittarilla kesän puolessa välissä. Varsinkaan säiden puolesta! Monena vuonna on syyskuu muistuttanut enemmän kesää kuin kesäkuun ensimmäinen - tai toinenkaan - puolikas. Tänäkin vuonna tuntuu, ettemme ole päässeet nauttimaan vielä kovinkaan monesta hellepäivästä. Silti heti juhannuksen jälkeen tulee tällainen kuumeinen tarve punoa suunnitelmia heinä- ja elokuuksi, jotta kesästä tulisi varmasti nauttineeksi mahdollisimman paljon, ennen kuin se on ohi.

Loppukesän  suunnitelmissa prioriteettina on mökkeily. Vietimme juhannuksen pääkaupunkiseudulla vanhempiemme talonvahteina (ihan hyvä niin, koska paluuruuhkat olivat kuulemma hirvittävät), mutta kesän aikana on kyllä päästävä mökille edes kerran! Onneksi vaihtoehtoja tämän suunnitelman toteuttamiseksi on monia, vaikka omaa kesämökkiä ei olekaan, sillä lähipiirin ja perhetuttujen mökeille satelee kutsuja jo pitkin talvea. Heinäkuun työtilanteen selkiydyttyä alan siis latomaan mökkivierailuja kalenteriin!

Toinen vähintään yhtä tärkeä kesäperinne on päiväretki Porvooseen Kirsin kanssa. Olemme jo sopineet, että heti kun aikataulut käyvät jonain viikonloppuna yhteen, kurvaamme päiväksi nauttimaan vanhan kaupungin suloisuudesta (eli Kirsi sortuu ostamaan lisää ylihinnoiteltua keramiikkaa ja minä tingin nuivien antiikkikauppiaiden kanssa kaiken maailman rojusta). Hyvä ruoka on myös meidän reissuillamme aina prioriteetti. Viime vuonna lounastimme oikein onnistuneesti Fredrikan Lähteessä Runeberginkadulla, ja siellä voisin kyllä mielelläni vierailla uudemman kerran. Parasta näissä reissuissa on kuitenkin yhdessä vietetty laatuaika, kun on todella aikaa jutella eikä kummallakaan ole kiire minnekään.

Porvoon reissun lisäksi olemme Kirsin kanssa puhuneet - tosin aika epämääräisesti - jostain toisestakin päiväretkestä. Ihan perinteinen Tallinan reissu tai ehkä voisimme tutustua Ahvenanmaahan tai käydä ihastelemassa Hangon kesää. Suunnitelmat ja mahdollinen reissukokoonpano ovat vielä täysin auki, mutta toivottavasti tästä kehkeytyy jotain!

Kuten olen jo aiemmin maininnut, asunnossamme tehdään tänä kesänä putkiremontti, jonka alta joudumme muuttamaan evakkoon vanhempieni luo heinäkuun puolessa välissä. Tästä seuraa erittäin todennäköisesti se, että osallistun kerrankin niihin kesäaskareisiin, joissa aina kovasti lupaan auttaa Äitiä, mutta en sitten kuitenkaan loppupeleissä muka ehdi. Näihin askareisiin kuuluu mm. mattopyykillä käynti, talven mustikkavaraston kerääminen, maustekurkkujen säilöminen ja vanhojen tavaroiden hävittäminen varastosta ja ullakolta. Lisäksi aion kunnostaa kaksi Wiener-tuolia, jotka ovat seisseet vanhempieni nurkissa odottamassa uutta maalipintaa jo ties miten kauan.  

Vanhempien luona asuminen kahden kuukauden ajan voi kuulostaa itsetuhoiselta, mutta omat vanhempani ovat ihan laatuseuraa, eivätkä nipota turhasta. Tai no, Äiti nipottaa tietenkin ihan kaikesta (joskin lähes aina hyvin oikeutetusti), mutta on kai hyväksynyt, että olen luonnostaan vähän ajantajuton huithapeli, joten ei enää yritä koulia minusta tehokasta mallikansalaista ihan niin rautaisella otteella kuin joitain vuosia sitten. Ihan rehellisesti sanottuna en kyllä edes tiedä mistä olisimme löytäneet tällä aikataululla mitään järkevää vuokra-asuntoa - ja onhan tässä järjestelyssä se etu, että säästämme vuokrarahat, joilla saanee uuden pesukoneen lisäksi vielä yhden ulkomaanmatkankin kustannettua.

Niin, se ulkomaanmatka. Olemme ottaneet töistä lomaa elo-syyskuun vaihteeseen ja suunnitelleet, että kesämme huipentuu tuolloin johonkin reissuun. Tällä hetkellä puhuttelevimmat matkakohteet ovat Rooma ja Praha, mutta saa nähdä  mitä vielä keksimme. Lennot täytynee kuitenkin varata tällä viikolla, eli palaan varmasti reissusuunnitelmiimme heti kun tiedän enemmän!

Näiden suunnitelmien lisäksi aion tietenkin ahtaa mahaani kesän aikana mahdollisimman monta vesimelonia, mansikka- ja kirsikkalaatikollista, ja maata lukemassa jotain älyttömän hyvää kirjaa vanhempieni pihalla (siis silloin kun en ole töissä tai Äidin maaorjana). Lisäksi aion heittää talviturkin Leppävaaran maauimalassa, mutta luonnonvesistä en lupaa mitään. Kummisetäni kalasti nimittäin alkukesästä noin metrin mittaisen, 11-kiloien hauen ja voin sanoa, ettei tapaus missään nimessä ainakaan lieventänyt vakaata uskoani järvi- ja merihirviöiden olemassaoloon.

Kuvat ovat siltä kesän ensimmäiseltä puolikkaalta - ja jälleen kerran pahaa-aavistamattoman puutarhurinaapurin aidan yli salaa iltahämärissä napattuja.

Viikon parhaat

Kotiaamut. Täytyy varmasti tähdätä elämässä siihen, että saisin tehdä suurimman osan töistäni kotona. En tykkää yhtään, jos viikon jokaisena (tai edes viitenä) aamuna täytyy rynnätä ovesta ulos mahdollisimman nopeasti ja olla aina menossa. Kotipäivinäkin herään kyllä melkein poikkeuksetta viimeistään seitsemän korvilla - juuri nyt jopa ihan ilman herätyskelloa, koska makuuhuoneemme sälekaihtimet on asennettu väärin ja aamuauringon säteet pääsevät livahtamaan niiden alareunan ali suoraan sille leveysasteelle, jossa silmäni ovat makuuasennossa (Vilma demonstroi yläkuvassa, että hänen uniaan eivät moiset triviaalit asiat häiritse). Kotiaamuinakin pyrin viemään Vilman ensimmäisenä ulos (mikäli hän suvaitsee herätä), laitan pyykkikoneen pyörimään ja yritän olla kaiken suhteen mahdollisimman tehokas. Mutta se kotoa lähteminen heti aamutuimaan. Se on todellinen koettelemus.

Muslan perjantaiohjelma Radio Helsingissä. Olen ottanut tavaksi käydä perjantaiaamupäivisin Barre-tunnilla, jonka jälkeen rääkkään alaraajojani vielä hieman lisää kävelemällä salilta kotiin rivakan tunnin lenkin. Lenkin ajan kuuntelen Musla-lifestylesivustoa pitävien Kirsikan, Ennin, Mian ja Katrin perjantaiohjelmaa Radio Helsingiltä. Muslalaiset keskustelevat ohjelmassaan kaikenlaisesta ajankohtaisesta kulttuurin, muodin, ruuan ja juoman, musiikin ja kaupunkilaisarjen saralla. Kannattaa kuunnella, ihan timanttinen! Tänä perjantaina keskusteltiin mm. illallisten järjestämisestä, ennustettiin Millenium-muodin paluuta (dear lord),  ja sivuttiinpa siinä samalla hieman hautajaiskonseptejakin. Aamupäivän kruunasi Britneyn I'm a Slave 4 U-biisi, jonka Enni kuulemma toivoo soitettavan omissa hautajaisissaan, jotta bileet pääsevät kunnolla käyntiin. Ah, Britneyn ja huulikiillon kultavuodet. Such memories.

Alppiruusut. Edellinen asuntomme sijaitsi aivan Haagan Alppiruusupuiston lähettyvillä, ja vaikka en mitään muuta niiltä kulmilta kaipaa, niin kesäkuiset iltakävelyt Alppiruusupuistossa ottaisin kyllä iloiten takaisin elämääni. Onneksi Tapiola on puutarhanhoidon luvattu kaupunginosa, ja äveriäiden omakotitalojen pihassa voi juuri nyt bongailla mitä upeampia alppiruusuistutuksia. Otsolahden venesataman tuntumassa on ihan erityisesti yksi piha, joka on niin täynnä erivärisiä alppiruusuja, että voisi melkein sanoa heillä olevan pieni yksityinen alppiruusupuisto. Kävin kuvailemassa sitä yhtenä iltana salaa aidan yli. Hups.

Sandro avasi Tapiolaan perjantaina uuden ravintolan. Niin, siis aivan tuohon meidän naapuriin. Kotoamme kestää kävellä siihen viisi minuuttia, jos oikein vitkastelee. Olen siis ehkä maailman onnekkain ihminen. Paitsi että, muutamme heinäkuussa kahdeksi kuukaudeksi evakkoon rakkaasta kodistamme, koska täällä alkaa putkiremontti. Mikä on luonnollisesti ihan takapuolesta. Mutta look at the bright side, emme joudu maksamaan heinä-elokuulta vuokraa, joten syyskuussa minulla on kevyesti varaa turruttaa syystuskaani Sandrossa vaikka joka päivä. Taidan itseasiassa mennä jo tänään sinne turruttamaan asuntoerotuskaa etukäteen...

Iltakävelyt meren rannassa. Ennustan, että tulen kaipaamaan kotimme ympäristöä vähintään yhtä paljon kuin itse asuntoa putkiremonttievakkomme aikana. Tapiolan ympäristössä on vaikka kuinka paljon ihania ulkoilureittejä ja ne ovat tietenkin parhaimmillaan näin kesäaikaan. Vakioreittimme kulkee tuosta Länsiväylän kupeesta Karhusaaren ulkoilurantoja pitkin, sitten Otsolahden reunoja takaisin. Vakionähtävyyksiin kuuluu ihana hattaransävyinen ulappa, Karhusaaren salaperäinen kartano ja ylväs joutsenpariskunta. Niin, ja varmaan pääkaupunkiseudun suurin paskahanhi-keskittymä. Niitä ei kyllä tule yhtään ikävä.

Aurinkolasihörhön kootut tunnustukset

Niin. En olisi tietenkään varsinaisesti tarvinnut uusia aurinkolaseja. Mutta. Olen pitänyt Miu Miun tortoise-sankaisia, läpikuultavalinssisiä laseja ehkä maailman täydellisimpinä aurinkolaseina siitä lähtien, kun nämä lasit kävelivät Pariisin ready-to-wear - näytöksessä syksyllä 2011. Eli jos ei muuta, niin tätä ostopäätöstä on ainakin harkittu ihan ajan kanssa - miltei kuusi vuotta!

Miu Miun lasejahan on tietenkin ollut kaiken aikaa tarjolla, esimerkiksi pre-owned luksusmuodin aarreaitassa Vestiaire Collectivessa, mutta - kummallista kyllä - ne ovat jääneet minulla sellaiselle ikuisuus-toivelistalle. Sitten kohtalo puuttui peliin, ja löysin tämän parin supernäppärästä Zadaa-sovelluksesta ihan tuossa syntymäpäivieni tienoilla.

Lasit ovat samanaikaisesti huippunaiselliset ja aika överit. Olen sovitellut Kirsin mustia Miu Miun kehyksiä, mutta kokomustat olisivat sitten kuitenkin loppupeleissä olleet minulle liian kesyt. Tortoise-kuvioinnissa on just the right amount of sass. Näiden kanssa tekee mieli pukea jotain vyötärölle solmittavaa ja kietaista kuviollinen silkkihuivi päähän. Jokakesäisestä Porvoon päiväretkestämme tulee myös varmasti oh so fabulous kun kurvaamme hurmaavalla Golden Ladylla vanhan kaupungin katuja italialaisissa aurinkolaseissamme. Niin, ja ajamme päivän päätteeksi tietenkin siihen purppuraiseen auringonlaskuun.

Päivä Budapestissä

Budapestin reissumme oli todella rennoletkeä, ja niin näkyy olevan myös tahti, jolla kirjoitan matkastamme. Uskomatonta ajatella, että yhtäkkiä on hujahtanut melkein kuukausi siitä kun lähdimme! Mistä lähtien aika on kulunut näin nopeasti?

Reissumme ykkösprioriteetti oli viettää laatuaikaa yhdessä ja ohjelmamme koostuikin pitkälti varsinaisesta vetelehtimisestä kaupungilla. Näin ollen on suoranainen ihme, että ehdimmekin noiden kuuden päivän aikana nähdä ja tehdä aika paljon. Kokosin tähän meidän mielestämme parhaat matkatärpit ja laitoinpa ne vielä löyhän päiväohjelman muotoon, jos joku siellä suunnittelee tekevänsä tehokkaan täsmäiskun Budapestiin (itsehän emme moiseen kykene).

Budapestiin tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa Gellért-kukkulalta, joka kohoaa 235:een metriin aivan Tonavan tuntumassa Budan puolella. Gellért-kukkulan huipulla sijaitsee Hapsburgien 1800-luvun puolivälissä rakentama puolustuslinnake ja paikallinen vapaudenpatsas, mutta todellinen nähtävyys on kukkulalta kaupungin yli avautuva hulppea näköala. Gellért-kukkulalle pääsee sekä paikallisilla, että turistibusseilla, mutta jos reippailu kiinnostaa, voi Gellért-kukkulalle myös kiivetä. Tuolloin kukkulalta kannattaa laskeutua etelärinnettä pitkin, ja päättää reippailu kuuluisaan Gellért-kylpylään (emme itse käyneet täällä, mutta on kuulemma upea). Etelärinteellä sijaitsee myös kaunis nurmikkoinen puisto, joka olisi varmasti omiaan auringossa loikoilulle - seuraavalle reissulle siis piknik-viltti ja aurinkorasva mukaan.

Gellértiltä laskeutumisen jälkeen kannattaa kulkea vihreää Szabadság-siltaa Pestin puolelle ja poiketa heti sillan jälkeen oikealle jäävässä vanhassa kauppahallissa. Kauppahallit ovat nähtävyyksiä jokaisessa suuressa kaupungissa, jossa kauppahallikulttuuri on vielä voimissaan. Rempseiden kauppiaiden ja tinkivien paikallisten kaupankäynti on hauskaa seurattavaa, ja myyntitiskeiltä voi tehdä huokeita eväslöytöjä. Kauppahallin toisesta kerroksesta löytyy myös todellinen krääsähelvetti ja joitain "pystybaareja", joista saa edullisia lounasannoksia (joskaan en usko niiden olevan kovin ravintotiheitä). Tuliaiset kannattaa kuitenkin ostaa ensimmäisestä kerroksesta, josta saa ainakin sataa erilaista kuivamakkaraa ja - tietenkin - tuhatta erilaista maustepaprikaa.

Budapestin teollisen muotoilun museo on lajissaan maailman kolmanneksi vanhin, ja sijaitsee Ulliol utcan varrella. Jos kauppahallin lounaspöperöt eivät siis vakuuta, kannattaa ennen museovisiittiä poiketa lounaalla Corvinin ruokarekkasisäpihalla, joka on kätevästi aivan museon naapurissa. Eityisesti museon omat kokoelmat ovat näkemisen arvoisia kaikille kauniiden esineiden ystäville, mutta ihasteltavaa riittää yllin kyllin myös itse museorakennuksessa. Itsehän harkitsin vakavasti muuttavani Budapestiin ja pyrkiväni tänne museo-oppaaksi, jotta saisin ihmetellä rakennusta päivästä toiseen ja voisin ovelasti perustaa sinne oman loungen kilim-mattoineen ja muhkeine sohvineen - onneksi mukana oli eräs realisti, joka palautti minut pikaisesti maanpinnalle. Rakennus on unkarilaisen Art Nouveau:n taidonnäyte, jonka suunnittelussa arkkitehdit Ödön Lechner ja Gyula Pártos ovat ammentaneet piirteitä orientaalista loistokkuudesta. Ihan huikea!

Museokäynnin jälkeen kannattaa suunnata kuuluisaan New York Café-kahvilaan iltapäiväkahville. Sain itse ennen Budapestin matkaamme synttärilahjaksi "kahvirahan" ja neuvon käydä nimenomaan New York Caféssa synttärikahveilla. Kiitos vaan Äiti, harkintakykysi ei pettänyt tälläkään kertaa. New York Café sijaitsee renessanssityylisessä New York Palace-rakennuksessa, joka rakennettiin alun perin vuonna 1894, ja jossa toimii nykyään New York Palace Boscolo-hotelli (tykkään erityisesti överitökeröstä esittelyvideosta). New York Café oli vielä 1900-luvun lopulla vaikutusvaltaisten toimittajien ja kirjoittajien luottokahvila - kahvilan yläkerrassa on tuolloin jopa painettu Unkarin vaikutusvaltaisimpia sanomalehtiä! Kuten moni muukin sivistyneistön kantapaikka, se kuitenkin kärsi valitettavan raunioitumisen 2. maailmansodan myötä, ja avattiin uudestaan vasta vuonna 1954, nimellä Hungária.

Alkuperäiseen loistoonsa kahvila kunnostettiin kuitenkin vasta niinkin hiljattain kuin vuonna 2006, kun se siirtyi Boscolo-ryhmän omistukseen. Nyt kahvila niittää jälleen mainetta "maailman kauneimpana kahvilana". New York Caféssa kahvitellessa päätin, että taidan tehdä tästä toisen perinteen: vietän jatkossa syntymäpäiväni ulkomailla ja nautin syntymäpäiväkahvini aina kaupungin övereimmässä kahvilassa.

Iltapäiväkahvien jälkeen kannattaa ihastella kaupunkia laskevan auringon valossa. Pimeän tultua upeita nähtävyyksiä yövalaistuksessaan ovat mm. Pyhän Tapanin Basilika ja Vanha Ketjusilta, eli Széchenyi Lanchíd (en kestä näitä nimiä!). Kaupunkia voi katsella iltavalaistuksessaan myös kaikenkarvaisilta Tonava-risteilyiltä, mutta risteilylippuja ostaessa kannattaa suhtautua hieman skeptisesti feissari-kauppiaiden erityisdiileihin.

Meillä oli jo risteilyliput mennessämme illalla Tonava-laivan lähtölaiturille, mutta hymyileväinen tyttö yritti silti myydä meille vielä "lisäliput" jotka olisivat oikeuttaneet Beer and Pizza-kokemukseen risteilyn aikana. Diiliin olisi sisältynyt pizzat kummallekin ja unlimited beer neljänkympin erityishinnalla, tietenkin. Oli kuitenkin selvää, että risteilypaatista tuskin löytyisi kunnollista keittiötä - saati pizzauunia - ja pakastepizzasta emme maksaisi kahtakymppiä laaki, vaikka diiliin kuuluisi unlimited champagne. Osa matkustajista oli kuitenkin langennut ansaan ja oli vaikeaa olla hihittämättä heidän ilmeilleen kun eteen kannettiin pieni, selvästi sähköuunissa lämmitetty pakastepizza, jonka nauttimiseen tarjoilija kaivoi kertakäyttöaterimet takataskustaan. Tyhmähän ei tunnetusti ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. 

Jos Tonava-risteily ei nappaa, voi illalla kävellä Vanhaa Ketjusiltaa pitkin Budan puolelle ja ihastella mahtipontista Budapestin linnaa, jonka sisätiloissa sijaitsee muuten mm. Unkarin Kansallisgalleria, sekin näkemisen arvoinen. Kävimme kansallisgalleriassa lauantai-iltapäivällä ja pääsimme jostain syystä ilmaiseksi sisään, kun näytimme suomalaisia henkilötodistuksia. Käytimme aikamme kovin viisaasti hihittelemällä yltiömahtipontisille kuninkaallisille muotokuville, ja onnistuimme siinä sivussa ärsyttämään yhden museo-oppaan, joka rääkäisi meille "Distance!", koska olimme hänen mielestään liian lähellä erästä teosta.

Myönnetään, olimme nauttineet muutaman oluen ja Aperol Spritzin pizzan kera linnan terassilla, joten ehkä oikeasti olimme liian lähellä teosta. Seuraavassa salissa istuva vartija sitten puolestaan pilkki-torkkui tuolissaan, joten saimme ihastella taidetta ilman pahansuopia mulkaisuja. Kansallisgalleria sulkee ovensa kuudelta, mutta senkin jälkeen voi kiivetä linnan muureja pitkin komeiden näköalojen ääreen. Muureille pääsee ymmärtääkseni vuorokauden ympäri maksutta.

Kun maisemista on nauttinut risteilyn tai muurikiipeilyn merkeissä tarpeekseen, kannattaa suunnata takaisin Pestin puolelle valkoista, modernia Erzsébet-siltaa pitkin ja syödä illallinen heti sillan jälkeen vasemmalle jäävässä, kuuluisan Buddha Bar-hotellin libanonilaisessa Baalbek-ravintolassa - joka oli reissumme ravintolakokemuksista oma suosikkini (eikä vähiten todella hyvän palvelun vuoksi). Mieskin tykkäsi, kun sai maittavan aterian kylkiäisiksi vielä laadukkaan omena-minttuvesipiipun.  Itse en päässyt vesipiipun polttamisesta jyvälle, vaikka minua yrittivät neuvoa sekä mies, että Baalbekin ammattitaitoinen vesipiippuvastaava...

Luonnollisesti muutama mielenkiintoinen paikka jäi reissumme aikana myös näkemättä. Jälkikäteen harmittaa esimerkiksi hiukan, ettemme käyneet turistipalloilemassa  Pyhän Tapanin Basilikan sisätiloissa, vaikka ihastelimme sitä moneen otteeseen ulkoa. Se on kuvien perusteella sisältä juuri niin vaikuttava, kuin mahtipontinen ulkoasu antaa ymmärtää! Toinen the one that got away-nähtävyys oli upeaksi kehuttu Budapestin oopperatalo. Pakkaan ehdotomasti seuraavalle Budapestin-reissullemme oopperavermeet mukaan ja käyn ihastelemassa oopperaa, night at the opera-tyyliin : väliaikakonjakit mustassa samettiviitassa ja pitkissä hansikkaissa, tiedättehän. Realistinen matkakumppanini voi mennä sinä iltana vaikka ihmettelemään Hungaroringin F1-rataa...

Hetkessä

Makaan lauantaiaamuna petaamattomassa sängyssä lukemassa kirjaa. Yhtäkkiä huomaan, etten keskity enää lainkaan silmien edessä liukuviin sanoihin - keskityn joka solullani vain siihen, miten hyvä on olla. Ihan älyttömän hyvä. Kesäkuinen auringonvalo suodattuu sälekaihtimien raoista kapeina viiruina ryppyisiin lakanoihin, ja lokit kirkuvat ulkona. Kookosöljyn tuoksu on tarttunut ihosta pellavaiseen aamutakkiin.

Ensin kummastelen mistä äkillinen hyvänolon puuska johtuu - sitten ymmärrän, ettei syitä oikeastaan kannata miettiä, vaan keskittyä mieluummin tähän ohikiitävään hetkeen. Olen varma, että hyvä olo johtuu kaikesta ja ei-mistään, ja että on turha yrittää löytää sille aiheuttajaa, jonka avulla voisin yrittää rakentaa tämän hetken väkisin uudestaan. Hyvä olo tulee kun on tullakseen - sitä on turha lähteä ehdoin tahdoin metsästämään, saati yrittää päättää hetkeä jolloin kuuluisi olla hyvä olo. Ei se mene niin.

Hetki on lyhyt, mutta uskomattoman täydellinen.

Hot Lunch Tip Budapestiin: Food Truck Udvar

Kuten mainitsin aiemmin, mielitiettyni bongasi Budapestin matkallamme kaupunki turistikartastamme lupaavan ruokapaikkamainoksen. En yleisesti välttämättä luottaisi turistikarttojen mainoksiin ihan hirveästi (niiden uskottavuus aina jotenkin kärsii siitä, että puolet mainostavat eroottisia hierontapalveluita), mutta päätimme tällä kertaa käydä katsastamassa paikan, sillä mainoksessa mainittiin kaksi kovin lupaavaa konseptia, eli "vegan" ja "street food trucks". Vegaanista ruokaa ei todellakaan ollut Budapestissä hirveästi tyrkyllä (vegaanisia ravintoloita epäilemättä löytyy, mutta ne olisi pitänyt selvittää etukäteen), monesti tiedusteluihini kasvisruokavaihtoehdoista lähinnä vastattiin esittelemällä salaattilistaa - mikä on aina yhtä lannistavaa. Niinpä tuo lupaus vegaanisesta ruokapaikasta täytyi ehdottomasti käydä tutkimassa. Suuntasimme siis perjantailounaalle Corvinia kohti.

Paikka osoittautui iloisen keltaiseksi, Pestiläiseen tyyliin jokseenkin ränsistyneeksi sisäpihaksi, jolla seisoi viisi vanhoista autoista tehtailtua ruokarekkaa. Jokainen rekka tarjoili erityylisiä katuruoka-annoksia; käsintehtyä pastaa, savustettua kalaa, katuruuan klassikoita, täytettyjä voileipiä ja niin edelleen. Valitsin lounaakseni Kristóf Konyhájan vegaanisen ruokarekan maissipihvipurilaisen, ja syntymäpäivieni kunniaksi myös mielitiettyni päätti antaa vegaaniselle vaihtoehdolle mahdollisuuden (tämä on siis suuri myönnytys, yleensä herra vannoo uskollisesti liharuokien nimeen). Juomat haimme parvella sijainneesta baarista, jonne baarimikko hölkkäsi avuksemme oman lounaansa äärestä.

Maissipihviburger osoittautui oikein maukkaaksi, joskin sämpylä olisi saanut olla hieman pehmeämpi ollakseen täydellinen. Vegaaninen burgeri oli miehenkin mielestä ihan kelpo, mutta naapuripöydässä nautittu  nyhtöpossupurilainen aiheutti kuulemma silti pientä annoskateutta. Uusista perunoista käristetyt perunat olivat meidän molempien mielestä kovin herkullisia ja niitä olisi voinut napsia enemmänkin! Oli kuitenkin toisaalta hyvä, että annos oli maltillisen kokoinen, sillä tarkoituksemme oli jatkaa syntymäpäiväkahveille legendaariseen New York Café:hen (tästä lisää myöhemmin).

Ruokarekkapihalla oli mukavan letkeä meininki, jonka kruunasi ruokailijoilta ahkerasti rapsutuksia ja makupaloja kerjäävä karvakaveri. Se kävi tervehtimässä kaikki sisäpihalle saapuvat ihmiset ja kartoitti todella tehokkaasti mistä pöydästä löytyivät höveleimmät ruokailijat. Itse heitin hunttuulle sen eteeni kantamaa tennispalloa muutamaan otteeseen ja rapsutin toki korvan takaa, mutta se vaihtoi pian pöytäkuntaa kun huomasi, etten aio jakaa ateriaani sen kanssa.  Voi pienet koirat ja niiden pohjattomat vatsat!

Moni ruokaseurueista vaikutti tulleen nauttimaan työlounastaan, ja sain sellaisen käsityksen, että suuri osa ruokailijoista oli vakituisia asiakkaita, sillä heidän kanssakäymisensä ruokarekkojen pitäjien kanssa oli niin tuttavallista, ja yleinen käytös kovin mutkatonta. Jos joka paikkaan ripotellut yrttiruukut olivat ruokailijoiden tiellä, ne siirrettiin surutta maahan, ja paikan nelijalkainen vahtimestari vihellettiin tuttavallisesti apajille, jos ruokaa putosi sen ylettyville. Aterioimme loppulomamme aikana niin (valitettavan) paljon muiden turistien kansoittamissa paikoissa, että tämä eat-where-the-locals-eat-kokemus oli todellakin tervetullut - seuraavalla reissullamme panostamme varmasti enemmän juuri paikallisten suosimien ruokapaikkojen kartoittamiseen.

Food Truck Udvar sijaitsee aivan Corvinin metroaseman tuntumasta, osoitteesta Ulloi út 51. Löydät heidät myös Facebookista ja Instagramista.

Dandy the Barber

Opimme Budapestin matkallamme, että paikallisia parturi- ja kampaamopalveluita kannattaa käyttää ihan ehdottomasti, sillä ne ovat Suomen hintatasoon verrattuna naurettavan edullisia - ja alhaisesta hintatasostaan huolimatta ilmeisen laadukkaita. Valloittava budapestiläistynyt kulttuuripersoona Ari Kupsus kutsui meidät antiikki- ja taidegalleriaansa juhlistamaan syntymäpäivääni samppanjalasillisella,  ja piti tapaamisemme yhteydessä valaisevan kulttuuriluennon paikallisista tavoista ja elämäntyylistä. Ari kertoi muun muassa, että viimeistelty ulkoasu on Unkarissa niin naisille kuin miehillekin tärkeä asia, eikä ole lainkaan tavatonta, että miehet käyvät hoidattamassa kynsiään ja hiuksiaan yhtä paljon kuin edullisia kauneudenhoitopalveluita ahkerasti kuluttavat paikalliset naiset.

Lesson no.1 when visiting Budapest: get a hair-cut. We learned about the importance of appearances to budapestians, when Ari Kupsus invited us for a glass of champagne at his Art and Antique Gallery in celebration of my 24th birthday. Among sipping champagne and admiring the works of his young protegées, Ari kindly acquainted us to local manners and lifestyle. We came to the conclusion that one of the greatest differences between the two cultures was that whilst Finns have a more practical and relaxed approach to their personal appearances, and rather invest in their homes, the Hungarians do quite the opposite. A polished appearance, Ari informed us, is equally important to both Hungarian ladies and gentlemen, and it isn't unusal for men to pay as much attention to their hair and nails as local women do.

Otimme siis Arin neuvosta vaarin, ja päätimme kulttuuritutkimuksen nimissä käydä leikkauttamassa mielitiettyni hiukset ja parran. Lähdimme metsästämään sopivaa parturia maanantai-aamuna, ja Dandy the Barber sattui ensimmäisenä silmäämme - ja vakuutti välittömästi tyylikkäällä ulkoasullaan. Päätimme tiedustella vapaita aikoja, ja kun vapaa aika löytyikin heti, istui mielitiettyni parturintuoliin sen kummemmin empimättä. Ohjeistukseksi parturille riitti "Like your hair, but longer", ja jatko-ohjeiksi sanoimme vain "whatever you think looks best". Vapaiden käsien antaminen todella kannatti, sillä kaveri oli todella huolellinen, ja erittäin taitava!

When in Rome, do as the Romans do - so we decided to get Hubs a new hair cut. The barbershop hunt began on Monday morning, but ended quickly, when we spotted Dandy the Barber - which immediately convinced us with it's atmospheric appearance. We inquired for available times, and when one was free immediately, Hubs sat down in the barber chair without hesitation. Such chivalry in the name of cultural orientation! The only instructions we gave were "like your hair, but longer", which might seem like a gamble, but our Barber proved to be very talented and extremely precise. 

Dandy the Barberin filosofia on tarjota miehille paikka, jonne he voivat tulla rentoutumaan ja hemmoteltavaksi - viettämään omaa laatuaikaansa. Ja kyllä parturoitavaa hemmoteltiinkin! Ensinnäkin muotoilutuotteet olivat ihanan tuoksuisia ja kovin laadukkaita, osa sellaiseen ihanan vanhahtavaan the-tuote tyyliin, toiset olivat jopa luonnonmukaisista ainesosista valmistettuja. Lisäksi klassinen, partaveitsellä suoritettu parranajo aloitettiin peittämällä asiakkaan kasvot hetkeksi kuumalla pyyhkeellä ja viimeisteltiin tietenkin ihanan tuoksuisella Beard Tonicilla. Ooh toivoin oikeasti hetken, että itsellänikin olisi parta! Sitten muistin, että otsis ja parta ovat ehkä yhdessä vähän no-go. 

The philosophy behind Dandy the Barber is to offer men a welcoming space, where they can relax and get pampered - spend some quality man-time. And quality really seemed to be the key word in everything at Dandy's. The styling products all smelled incredibly good, and were of high quality - in that charming, slightly old-fashioned way that is so appealing in men's grooming gear. Before a meticulous old-school shave, Hubs' face was covered with a steaming towel to open pores more effectively (or so I reasoned), and the meticulous razor-work was finalized with a beard tonic that had me sniffing his chin for the rest of the day. For a moment I almost wished I had a beard too, but then perhaps a beard and bangs are a bit of a no-go...

Dandy the Barberissa yhdistyvät oikeassa suhteessa rautainen ammattitaito, tyylikkäät puitteet ja juuri oikeanlainen, rennonletkeä tunnelma. Parturimme todella paneutui työhönsä ihailtavalla antaumuksella, ja työskentelyn tarkkuudesta, sekä välineiden käsittelystä oli helppo päätellä,  että kaveri oli intohimoinen ammattilainen työssään! Parturoinnin hinta oli myös uskomattoman huokea, kun tunnin mittainen hiusten ja parran pikkutarkka muotoilu kustansi noin parikymmentä euroa. Viiden tähden kokemuksen kruunasi se, että myös parturoitavan parraton seuralainen huomioitiin taitavasti - tyylikkäästäkin miesluolasta löytyy luonnollisesti baarikaappi täynnä kylmää juotavaa!

Dandy the Barber combines admirable workmanship and a welcoming, relaxed atmosphere - elevated by the cool, tastefully old-school space. From his attention to detail and agility with the apparatus, it was discernible that our Barber was both particularly talented, and extremely passionate about his profession - and really, there's nothing like watching a true professional at work! The price was confusingly affordable, as an hour of  meticulous hair-cutting and shaving cost us around twenty euros. The five-star experience was completed by polite catering - even a stylish man-cave naturally has a bar full of cold drink!

Joulukuussa 2016 perustettu Dandy the Barber sijaitsee aivan Pestin keskustan tuntumassa, osoitteessa Irányi utca 18. Liikkeen hienot kotisivut ja palveluhinnaston löydät täältä. Yhteyden liikkeeseen saat kätevimmin Facebook-sivujen kautta, ja kannattaa katsastaa myös parturiliikkeen Instagram-tili.

Dandy the Barber was established in December 2016, and is located at the very centre of Pest, at Iránui utca 18. Read more about Dandy the Barber on their sleek webpage. For inqueries, contact Dandy the Barber through their Facebook page, and make sure to check out their Instagram!