Tuesday 28 February 2017

Kuukauden kosmetiikkakokeilu: Absolutionin teho-trio


Koen monesti näin kevään kynnyksellä tarvetta laittaa ihonhoitorutiinejani uusiksi, sillä jopa minun helppo ihoni reagoi vuodenajan vaihtumiseen, ja uskoakseni ihan erityisesti juuri auringonvalon lisääntymiseen (tai sitten olemassa olevat ongelmat vain huomaa paremmin, kun aurinko alkaa viimein paistaa risukasaan). Iho tuntui melkoisen kuivalta ja hieman elottomalta pimeän talven jälkeen, joten lähtiessäni tuoteostoksille muutama viikko sitten, oli tavoitteena lisätä nimenomaan kosteutusta päivittäisiin ihonhoitorutiineihin.


Ranskalainen ihonhoitosarja Absolution on vakuuttanut jo pitkään, ja luettuani pienen Googlettelun tuloksena Katja Kokon perinpohjaisen kirjoituksen, olin heti varma, että Absolta löytyisi ratkaisu tilanteeseeni. Otin siis suunnaksi luottokosmetiikkamyymäläni Jolien, jossa olikin sopivasti ystävänpäivän kunniaksi -15%:n tarjous koko valikoimasta.

Tapani mukaan vatvoin vatvomistani tuotteiden kanssa, ja kiusasin Jolien ihanan myyjän melkein hengiltä jatkuvilla kysymyksilläni. En ihmettelisi, jos siellä mentäisiin ensi kerralla kassan taakse piiloon kun porhallan ovesta sisään. Lopulta päädyin jo hyväksi havaitsemaani La Brume Systematique- kasvoveteen ja Katjan vuolaasti suosittelemaan  Addiction-öljyseerumiin. Maailman paras kuorintavoide La Creme Gommante päätyi minulle itseasiassa alun perin Kirsin kaapista, ja ostin uuden purkillisen heti vanhan loputtua, sillä tuote vakuutti niin perinpohjaisesti jo ensimmäisellä käyttökerralla.


La Brume Systematique on kahden faasin lievästi öljyinen kasvovesi, joka virkistää ja suojaa ihoa. Pulloa ravistetaan ensin napakasti, jotta kaksi faasia sekoittuvat kunnolla toisiinsa, jonka jälkeen kasvovettä suihkautetaan 2-3 pumppauksen verran kasvoille. Iholle jää ohut öljyinen harso, jota kannattaa lopulta vielä hieroa pyörivin liikkein  imeytymisen tehostamiseksi. Kasvovesi tuoksuu Absolutionin muiden tuotteiden tapaan kasvimaiselta, mutta itse pidän tuoksusta kovasti - se on mielestäni virkistävä ja yrttimäinen.  

Brume Systematique on ollut minulla käytössä viime toukokuusta asti ja käytin kesällä oikeastaan pelkästään sitä kasvojeni kosteuttamiseksi, ja lämpiminä kuukausina se tuntui myös riittävän. Kasvovesi sisältää mm. antioksidanttipitoista ruusunmarjaa, talin tuotantoa hillitseviä hamamelista ja keto-orvokkia, sekä kosteutta sitovaa Sodium PCA:ta. Tuote on vegaaninen ja sopii hyvin myös miehen iholle, erityisesti parranajon jälkeen.


Addiction-öljyseerumi sisältää yhteensä 27 eri kasviöljyä ja kukkaisuutetta, jotka korjaavat, tasapainottavat ja suojaavat ihoa. Mukana on mm. E-vitamiinipitoista kaktusviikunaa, kosteuttavaa ja pehmentävää luumuöljyä, punoitusta ja pigmenttiläiskiä hillitsevää valkoista liljaa, sekä arganöljyä, joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta, siloittaa juonteita ja aktivoi ihon omaa suojamekanismia.

Öljyseerumia annostellaan pullon kanteen integroidulla pipetillä ja 2-3 pisaraa riittää mainiosti koko kasvoille. Öljyseerumia voi käyttää voiteen alla, kosteusvoiteeseen sekoitettuna tai ihan sellaisenaan. Itse hieron öljyseerumin kasvoille La Brume Systematiquen päälle, aamuisin Iroisien BB-voiteen alle  ja iltaisin yövoiteen alle. Näistä kolmesta tuotteesta Addiction on minulle uusin tuttavuus, mutta näin parin viikon käytön jälkeen olen jo täysin vakuuttunut, enkä ihmettele, miksi seerumia tituleerataan yhdeksi kaikkien aikojen parhaista öljyseerumeista. Öljy todella täyttää lupauksensa - ja lisäksi tuoksuu kerrassaan huumaavalle!




La Créme Gommante-kasvokuorinta päätyi minulle tosiaan alun perin Kirsin kaapista, mutta muistan ajatelleeni ensimmäisen käyttökerran jälkeen, että tästä en enää ikinä luovu. Kuorintavoide kuorii ihoa sekä mekaanisesti rakeilla, että entsymaattisesti sisältämiensä hedelmähappojen ansiosta. Ainakin oman kokemuksen perusteella kuorintavoide jättää ihon superkirkkaaksi ja todella sileäksi. Käytän tuotetta noin kerran viikossa, jolloin levitän sen kosteille kasvoille ja annan vaikuttaa muutaman minuutin, jonka jälkeen hieron voidetta vielä pyörivin liikkein, jotta sekä rakeet, että hedelmähapot pääsevät tekemään tehtävänsä. Myös tähän tuotteeseen on ihastunut talouden parrakas osapuoli!


Tällä Jolie-reissulla jäi vielä hankkimatta Absolutionin kosteuttava Anti-Soif-seerumi, jota haluaisin myös kovasti kokeilla. Lisäksi May Lindströmin jasmiinikasvovesi hurmasi minut peruuttamattomasti upealla tuoksullaan, joten hankin sen kenties itselleni toukokuussa syntymäpäivälahjaksi - eikö silloin ole juuri jasmiinin kukinta-aika? Tuote on kuitenkin sen verran tyyris, että minun logiikallani sen ostaminen vaatii oikeutuksekseen vähintään tuon syntymäpäivän.

Yritän aina kosmetiikkaostoksilla pitää edes jonkinasteisen tolkun rahankäytössä, sillä en missään nimessä halua, että jo hankitut tuotteet jäävät käyttämättä ja vanhenevat kylppärikaapin perukoilla. Ihanien tuotteiden keskellä on myös helppo uskoa, että tarvitsee yhtäkkiä sitä sun tätä, vaikka iho pärjää vallan mainiosti kotoa jo löytyvillä tuotteilla. Välillä on tietenkin ehdottoman tarpeellista hemmotella itseään, mutta hienointa on, kun ihan ne arkikäytössä olevat tuotteet tuovat pientä luksusta elämään - kuten nyt vaikka tämä Absolutionin teho-trio.



Wednesday 15 February 2017

Queen Bee


Törmäilimme eräänä kesäpäivänä Kirsin kanssa ympäri suosikkiputiikkejamme, kun näimme nämä Proloquen kerrassaan ihanat Bee-korvakorut ensimmäistä kertaa. Kirsi taisi ostaa yhdet itselleen siltä istumalta, mutta minä jäin tunnettuna vatvojana vielä miettimään minkä värisistä pitäisin eniten. Pohdinta venähti lopulta aika pitkäksi, koska eksyimme Proloqueen uudemman kerran vasta vuodenvaihteessa. Kirsi oli jo kantanut kassalle toisen korvakoruparin (kerrassaan toivoton tyyppi!), kun minä edelleen pyörittelin ja jahkailin - ymmärtämättä oikeastaan itsekään miksi. Lopulta valitsin kokopunaiset Bee:t silläkin uhalla, että punainen ei yleensä ole kovaa huutoa keväällä - ja omassa vaatekaapissani muutenkin erittäin harvoin.

Kirsi and I were bumbling around some of our favourite shops in the summer, when we first laid eyes on these Bee earrings at one of the most wallet-pernicious shops in town, Prologue.  I think Kirsi bought her first pair of Bees then and there, but I couldn't make up my mind on which colour I prefered best. My dwelling finally stretched into unexpected dimensions, as we only made it back to Prologue around New Year's. Kirsi had already bought her second pair (I'm telling you, this girl is detrimental company to visit shops with), when I was still mulling it over - and not even able to reason my hesitation. In the end, I bought a blood-red pair of Bees, despite the fact that dark red isn't necessarily the most timely hue in spring time, and hardly ever represented in my wardrobe.


Bee-korvakorut valmistetaan Proloquelle käsityönä Turkissa ja jokainen pari on ainutlaatuinen. Korujen kivinä käytetään luonnonjalokiviä, kristalleja, helmiä ja koralleja. Koukut ovat kullattua hopeaa, eli niiden ei pitäisi ärsyttää herkempääkään ihoa. Omissa koruissani on käytetty tummanpunaista kristallia, granaattia ja messinkiä, ja koukuissa on 14 karaatin kultaus. Vaikka aluksi epäröin värin suhteen, on punainen alkanut sittemmin tuntua oikealta värivalinnalta, suorastaan omalta. Tykkään pukea korut vaalean yläosan (joita minulla tosin taitaa olla vain tämä yksi) ja punaisen huulipunan kanssa  - yhdistelmästä tulee sillä tavalla vähän puolikuninkaallinen, ylevä olo. 

The Bee earrings are hand made in Turkey, and each pair is unique due to their materials, which are all of natural origin. The earrings are made of gemstones, crystals, pearls and corals and the hooks are gilded silver. My earrings are made of deep red crystals, garnet and copper, and have a 14 carat gilding on the hooks. Although I first doubted my colour choice, red has since then grown on me and began to feel very natural (in such small proportions). I like to wear my Bees with a light top (though now that I think about it I might only have one), and red lipstick - the combination makes me feel somewhat half-royal, noble even.  


Haaveilen, että puen korvakorut valkoisen mekon ja konjakinvärisen nahkalaukun kanssa jonain valoisana kesäiltana, ja tyylissäni on jotain 20-30-luvun maailmanmatkaajaeleganssia, vähän kuten Poirot-elokuvissa. Toisaalta en tiedä minkälainen valkoisen mekon pitäisi olla, ettei se tuntuisi minusta liian valkoiselta, enkä ole koskaan omistanut konjakinväristä käsilaukkua. Onneksi korvakorut siis sopivat myös niiden realistisempien värivalintojeni kanssa, kuten mustan ja vihreän...

I have a vision of dressing the earrings with a white dress and cognac leather bag some light and warm summer evening, and resembling, even to some extent, that 20-30's globetrotter elegance, much like the ladies' styles in my favourite Poirot movies. Then again, I wonder what a white dress should be like to not feel too white and I have never owned a cognag leather bag (though often felt like I should). Gladly my Bees also mingle well with the more realistic hues of black and green...



Photographs by Emma Wilde

Monday 13 February 2017

Samujin mukityöpaja


Samuji järjesti viime viikolla Samuji Housessa kaksi mukinmaalaustyöpajaa osana Koti-mallistonsa uusimman tulokkaan, Mukin, lanseerausta. Työpajaan pääsi osallistumaan pientä maksua vastaan, joka sisälsi yhden mukin, tarvittavat posliinimaalit, sekä pientä purtavaa. Työpajoja johti itseoikeutetusti Mukin(kin) Samujille suunnitellut Pasi Kärkkäinen-Tunkelo.  On lienee tarpeetonta sanoa, että ilmoittauduin suurin piirtein sillä sekunnilla, kun kutsu kilahti inboxiini.

To launch the latest product of their home collection, the Mug, Samuji arranged two mug-painting workshops at Samuji House, taught by  designer Pasi Kärkkäinen-Tunkelo (the visionary behind some of Samuji's best prints and products - including the Mug). The workshops were accessible in exchange for a small fee that included one mug, the required porcelain paints and small snacks. Needless to say I signed up the moment the invitation clinked into my inbox.


Konsepti on yksinkertaisuudessaan hurjan toimiva (ja ah niin Samujimainen). Otetaan jokin vanha, hieman kaavoihin kangistunut asia kuten posliininmaalaus, ja palkataan ilmiömäinen in-house-designer opettamaan sitä oman näkemyksensä kautta parina iltana hulppeassa Samuji Housessa.  Sold. On mielestäni vain ja ainoastaan upeaa, että joku keksii opettaa oman isoäitinikin harrastamaa käsityölajia uudella - ja todella palkitsevalla - tavalla.

The concept of the workshops was, in all its simplicity, incredibly functional (and oh so Samujesque). Take an old, slightly dated, traditional craft like porcelain painting and hire a talented in-house-designer to teach it through his own perception at a jaw-dropping backdrop like Samuji House. Sold. Take my money! That they have the skills to re-conceptualize an old art that my slightly vain, artsy-fartsy Granny used to practice, and teach it in such a fresh and rewarding way, is only creditable.



En ollut itse lainkaan suunnitellut minkälaisen kuosin maalaisin mukiini ja se ehkä kostautui hieman, sillä lähdin luovuuden puuskassa toteuttamaan samaan mukiin kolmea eri ideaa. Ideani olisivat ehkä voineet toimia mainiosti erikseen, mutta yhdessä ne saivat aikaan jokseenkin levottoman lopputuloksen. Innostuin touhusta kuitenkin niin paljon, että ostin illan päätteeksi kaksi mukia kotona maalattaviksi ja olen siitä lähtien pyöritellyt mielessäni kuosi-ideoita.

I hadn't planned the pattern I was going to paint on my mug at all, which slightly backfired as it seems I had one of those creative spasms and ended up executing three creative ideas on one mug. My ideas might have worked to their advantage on their own, but all three on one mug merely resulted in a somewhat restless outcome. However, attending the workshop inspired me to try porcelain painting again, so at the end of the night I bought two more mugs to paint at home, and, needless to say, have been mulling over pattern ideas since then.


Pasi antoi erittäin avokätisesti myös omia luonnoksiaan meidän katseltavaksemme, ja osa mukinmaalajista innostuikin mukailemaan Pasin kuoseja - mikä olikin ilmeisen viisasta, sillä he välttyivät maalaamasta yhtä psykedeelisiä mukeja kuin eräät. Itse olen sitä mieltä, että Samujin tulisi ehdottomasti painaa näistä Pasin luonnoksista vedoksia tai julisteita, joita voisi ostaa johonkin järkevään hintaan kotinsa seinälle. Eivätkö ole kerta kaikkiaan huikeita?

Pasi very generously showed us some of his sketches, and ushered to copy them incase we thought of nothing to paint ourselves. Some painters took his advice, and I must say rather wisely too, as none of them ended up with a psychedelic reef on their mug. My unwavering opinnion is that Samuji should most definitely make prints or posters of Pasi's sketches, which could then be bought at some reasonable (please) price. Aren't they magnificent?


Mieli olisi tehnyt tingata tuosta leveällä mustalla piirretystä tussityöstä (kauimpana vasemmassa ylänurkassa), mutta jotenkin tuntuu aina hieman vulgaarilta yrittää ostaa jotain, mitä ei ole esitetty ostettavaksi. Jopa tällaisesta ammattitinkaajasta, ajatella. Toivon kuitenkin hartaasti, että erittäin kovaäänisesti esittämäni vedos-ajatus kantautuu oikeisiin korviin Samujilla. Uskon, että moni muukin ripustaisi mielellään Pasin upeita printtejä kotiaan kaunistamaan.

I wanted to haggle on the one with a thick black marker stroke (furthest on the upper-left corner), but it always feels slightly vulgar to try purchasing something that has not been presented for sale. Even to a boarding-on-professional haggler like me, can you imagine? Thus, all I am left with is a sincere hope that my print-idea (which was at least presented very loudly) will reach the right ears at Samuji. How many on that side of the screen would gladly hang one of these on their wall? Exactly.


Kaikki Samujin Koti-malliston muutkin tuotteet olivat illan ajan ostettavissamme pienellä alennuksella, joten hankin vihreiden ystävieni iloksi viimein lasisen kastelupallon. Pallo on käsin puhallettu Suomessa ja jokainen kappale on erilainen - kuten käsin puhallettujen lasituotteiden tavallaan kuuluukin olla. Tällä hetkellä pallo kastelee rakasta palmuvehkaani (Zamiculcas zamiifolia).

All the Koti-collection products were available to us at a small discount throughout the night, so I finally bought the glass watering bulb as a souvenir to my little green friends. The bulb has been mouth-blown in Finland and each piece is unique - as mouth-blown glass items are supposed to be. The bulb is currently watering my dear Zanzibar gem (Zamioculcas zamiifolia).


Mukiahan voi perjaatteessa käyttää myös esimerkiksi pienen mehikasvin ruukkuna. Voisiko muuten järjestää myös Udumbara-astioiden maalaustyöpajan?  Voitaisiinko joskus muovailla savesta? Tai tehdä Pasin opastuksella upeita tussivedoksia? Voinko muuttaa Samuji Housen yläparvelle maalaamaan ja muotoilemaan? Samuji voisi myydä tuotokseni uniikkina käyttöesinetaiteena ja rojalteista vähennettäisiin kuukausivuokraa. Win-win-win. Tätä tarjousta ei kannata ohittaa! Ei vaan.

The Mug could also be used as a pot for a small succulent. Maybe Samuji could organize a workshop for painting their Udumbara pottery? Perhaps next time we could mold clay? Or could Pasi teach us marker-techniques? Can I please move onto the balcony at Samuji house and be creative all day? Samuji could sell my creative output as unique utilizable art, and rent could be deducted from my royalty payments. Win-win-win. You don't want to miss this offer Samuji! Here's to hoping.


Toivon todella, että Samujilla kuullaan myös toinen erittäin kovaäänisesti esittämäni mielipide: luovan tekemisen työpajoja tulisi järjestää Samuji Housella vähintään kerran kuussa, että kaikki kiireiltään luovuutensa tyrehdyttäneet oman elämänsä taiteilija-suunnittelijat pääsisivät toteuttamaan itseään. Ei ole toista niin huikeaa tunnetta, kuin katsoa omin käsin toteutettua luovaa ajatusta (oli se sitten enemmän tai vähemmän psykedeelinen).

Thus I hope Samuji will also hear another opinnion that I presented loudly during the workshop: creative workshops should be hald at the Samuji House at least once a month, so that all of us artist-designer prodigies could unleash our suppressed creative energies. There's no such feeling, as the one you get upon seeing a personal creative idea come to life in your own hands (no matter how psychedelic).


Photographs By Emma Wilde

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.