Asiaa roskien lajittelusta

Zero waste -elämäntavan pääasiallinen pyrkimys on, että roskaa, erityisesti kaatopaikkajätettä,  syntyisi päivittäisessä elämässä mahdollisimman vähän. Asiaa vaikeuttaa kuitenkin se, että erityisesti ruuan ostaminen roskattomasti on haastavaa. Nurinkurisimpia ilmiöitä ovat esimerksi muovipakkauksiin pakatut luomuhedelmät ja vihannekset - one organic mango please, no plastic. Olisipa Suomessakin enemmän kauppahalleja!

Vaikka S-ryhmä uutisoi hiljattain sitoutuneensa vähentämään muovipussien ja -kassien kulutusta tuomalla valikoimaansa kestohevipussit, saamme todennäköisesti odotella vielä tovin muiden muovipaakkausten katoamista ruokakauppakejujen tiskeistä. Sillä aikaa elintarvikepakkausten oikeaoppinen lajittelu ja kierrättäminen vaikuttaisi olevan tehokkain tapa vähentää kaatopaikalle päätyvän roskan määrää.

Mutta miten lajitella elintarvikkeiden pakkaukset oikein? Ja onko roskien oikeaoppinen lajittelu kovin työlästä?

Yellow Mood -lifestylesivuston vastikään julkaisemassa kierrätysoppaassa todetaan, että epäselvä ohjeistus, sekä lajitteluun vaadittavan tilan puute kotitalouksissa näkyvät suoraan kierrätysprosenteissa. Itsekin olen ollut siinä harhaluulossa, että suomalaiset olisivat ahkeria kierrättämään, mutta ainakin Eurostatin viimeisimmät tilastot (2014) puhuvat tätä olettamusta vastaan - niiden mukaan olemme läntisen Euroopan laiskimpia kierrättäjiä!

Mieleeni muistuu kesällä Roomassa kauhistelemani roskan määrä - mutta tilastojen mukaan italialaiset kierrättävät meitä suomalaisia paljon ahkerammin. Epäilen, että harvemmin asutetussa maassamme vaan toimii jätteiden keräys ja logistiikka niin paljon paremmin, ettei jäteongelma muistuta meitä itsestään joka päivä - out of sight out of mind ja sitä rataa.

Paras keino kierrätyksen tehostamiseksi on roskien syntypaikkalajittelu, joten seuraa mutama vinkki siitä, miten teet lajittelusta helppoa ja mutkatonta!

Selvitä, mistä roskasi koostuvat. Tämä on mainio lähtökohta oikeaoppiselle lajittelulle ja kaikille zero waste -elämästä kiinnostuneille! Kumoa roskis sanomalehden päälle ja katso, minkälaista roskaa taloudessasi syntyy. Näin tiedät, mitä kaikkea sinun täytyy valmistautua lajittelemaan ja osaat varata oikean määrän lajitteluastioita.

Käytä lajitteluun kestokasseja. Vältyt käyttämästä kertakäyttöisiä muovipusseja, ja roskat on helppo kantaa lajittelupisteelle. Kestokassin voi tarvittaessa huuhtaista puhtaaksi suihkussa. Meillä on roskaapissa kolme kestokassia: yksi lasille, yksi kartongille ja yksi metallille, mutta voit myös hyvin kerätä kaikki roskat yhteen kassiin ja lajitella ne oikeisiin astioihin taloyhtiösi kierrätyspisteellä. Mikäli roskakaappiisi ei mahdu edes yhtä kestokassia, mahtuisiko keittiöösi kokoelma katseenkestäviä koreja joihin voit lajitella roskat?

Pantilliset. Suomalainen hanavesi on maailman parasta, joten kaupassa kannattaa miettiä, onko pullotetun veden tai muiden juomien ostaminen todella välttämätöntä. Kerää pantilliset pullot suoraan kauppakassiisi ja palauta ne aina kauppareissun yhteydessä.

Biojäteastia. Joillain elintarvikkeilla on vain se luontainen pakkaus, eli esim. hedelmien kuoret! Pääkaupunkiseudulla kerrostaloyhtiöistä löytyy erillinen keräysastia biojätteelle, joten sille kannattaa varata oma lajitteluastiansa roskakaappiin. Omakotitalollisen kannattaa harkita oman kompostorin hankkimista, koska se tuo säästöjä jätelaskuun ja let's face it, kompostipussia voi olla vähän vastenmielistä lähteä kuljettelemaan kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen.

Olen itse laittanut bioastiaamme tähän asti biopussin, koska se on helppo kantaa kierrätyspisteelle. Yellow Moodin jutun luettuani harkitsen kuitenkin biopusseista luopumista, koska niiden maatumisaika on huomattavasti pidempi kuin biojätteen, ja tästä syystä ne joudutaan usein lajittelemaan jätteenkäsittelylaitoksella sekajätteeseen.

On tietenkin parempi, että kaatopaikalle päätyy ennemmin biohajoavia kuin muovisia pusseja, mutta jotenkin tästä tuli silti huijattu (ja vähän tyhmä) olo. Meille myydään paljon biohajoavia tuotteita - terveyssiteitä, vaippoja, koirankakkapusseja, yms. - sen mielikuvan perusteella, että ne maatuvat eivätkä jää kuormittamaan luontoa samalla tavalla kuin muoviset vastineensa. Kuitenkin nämä kaikki päätyvät sekajätteen mukana kaatopaikalle (biojätelaitokset eivät vastaanota eritteiden tahrimia roskia), ja voi oikeasti kestää ihan tuhottoman kauan, että ne maatuvat.

Muovipakkaukset ovat jokaisen zero wasteajan murheenkryyni. Niitä kertyy ihan hirveästi!  Yritä miettiä jo kaupassa, saisiko samaa tuotetta pakattuna lasiin tai kartonkiin - tai peräti ilman pakkausta. Olen vaihtanut itse esim. yksittäispakatut rahkat litran jogurttikartonkiin. Eniten ärsyttävät pikkutomaattien ja viinirypäleiden ynnä muiden muovipakkaukset, mutta kai ruokahävikki ilman niitä on sitten kauppiaille suurempi paha.

Elintarvikkeiden, kosmetiikan yms. muovipakkaukset voi kuitenkin kierrättää! Hävetti ihan vietävästi, etten ole tajunnut selvittää tätä asiaa aiemmin, mutta tosiaan, muovipakkauksille on ihan oma keräysastiansa. Tarkista pakkauksista, että ne ovat PVC-vapaata muovia (PVC-pakkauksen tunnistat PVC- tai 03-merkinnästä), kerää kestokassiin ja palauta muovipakkausten keräyspisteeseen!

Muovilaatumerkinnän löytää yleensä muovipakkauksen pohjasta, pienen nuolista muodostetun kolmion keskeltä. Olen tietenkin tutkinut kaikki kotoamme löytyvät muovipakkaukset, enkä löytänyt ainoatakaan PVC-pakkausta. Vaikuttaisi siis siltä, että lähes kaikki päivittäisten kodin- ja kosmetiikkatuotteiden muovipakkaukset voi kierrättää, halleluja! Lähimmän muovipakkausten keräyspisteesi voit tarkistaa täältä.

Uskoisin muoviongelman olevan niin hyvin ihmisten tiedossa, että valtaosa sitoutuisi muovipakkausten kierrättämiseen mielellään, jos siitä tiedotettaisiin enemmän ja kierrätysastia löytyisi mahdollisimman läheltä. Monesta taloyhtiöstä ei kuitenkaan valitettavasti löydy omaa kierrätysastiaa muovipakkauksille - mutta sellainen on mahdollista hankkia, jos joku vaan ottaa asian ajaakseen.

Kunhan ehdin, aion itse selvittää isännöitsijältämme muovipakkausten kierrätysastian hankintamahdollisuuksista. Jos asia ei onnistu sillä, alan kerätä taloyhtiön asukkailta adressia ja esittelen asian seuraavassa taloyhtiönkokouksessa. Muovipakkausten kierrättäminen erikseen vähentäisi sekajätteen määrää huomattavasti, joten sekajäteastian harvemmalla tyhjennyksellä saataisiin varmasti ainakin osa muovipakkausten kierrätyskustannuksista katettua. Lue lisää muovipakkaus-kierrätysastioiden hankinnasta taloyhtiölle täältä. Toivon, että tulevaisuudessa muovipakkausten keräysastiat tulisivat pakollisiksi niin taloyhtiöissä, kuin keskus- ja ravintolakeittiöissäkin!

Seuraavaksi aion selvittää kumpi on ympäristön kannalta parempi, muovin kierrättäminen ( uusiksi muovituotteiksi), vai sen polttaminen energiajakeena. Luulen, että kierrättäminen, koska siinä säästetään luonnonvaroja, kun uutta muovia ei tarvitse valmistaa ns. neitseellisisistä raakamateriaaleista. Voisiko maailman muovimäärien kasvun siis pysäyttää kokonaan, jos olemassa oleva muovi pystyttäisiin kierrättämään kokonaisuudessaan ja hyödyntämään sellaisiin tuotteisiin, jossa muovin käyttäminen on välttämätöntä, samalla kun esim. muovin käyttöä pakkausmateriaaleissa vähennettäisiin?

Mikäli sinua mietityttää mihin lajitteluastiaan joku tietty roska kuuluu, check Yellow Moodin erinomainen kierrätysopas.

Zero waste life: kangaslautasliinat

Yksi helpoimmista zero waste -nikseistä on siirtyä käyttämään kankaisia lautasliinoja paperisten sijaan. Kankainen lautasliina on kauniin näköinen ja se kulkee kevyesti mukana, esim. töypaikkalounaalle. Paras materiaali kangaslautasliinaksi on ehdottomasti pellava, joka ei pelästy tahranpoistoa tai pyykkäystä korkeissa lämpötiloissa. Pellava paranee ikääntyessään, ja on jokaisen laiskan silittäjän paras ystävä, sillä pellavainen lautasliina näyttää hyvältä vähän ryppyisenäkin!

Pellavaisia lautasliinoja löytää varmasti uutena, mutta todellinen zero waste -ninja tekee lautasliinansa itse vanhasta pöytäliinasta tai lakanasta. Kierrätyskeskuksista ja Fidoista löytyy edesmenneiden isoäitien verrattomia liinavaatteita, jotka laiskemmankin ompelijan kannattaa katsoa tarkkaan läpi, sillä seassa voi hyvinkin olla valmiiksi ommellut lautasliinat. Älä turhaan karta toisen vanhaa pellavatekstiiliä, sillä puhtaan pellavan voi hyvin pestä 90-asteessa, jolloin kaikki möröt kuolevat varmasti.

Lautasliinoja kannattaa hankkia kerralla n. 8-14 kappaletta, etenkin jos asut useamman henkilön taloudessa. Vaikka lautasliinoja ei vaihtaisi uusiin joka aterialla, ne likaantuvat vääjäämättä jossain vaiheessa. Jos on oikein käytännöllinen, valitsee lautasliinojen värin sen mukaan, minkä väristä pyykkiä pesee eniten. Näin et kuluta turhaan vettä ja sähköä pesemällä lautasliinoja yksinään.

Kerätessäsi lautasliinoja pyykkitelineeltä, viikkaa ne heti siististi, ja säilytä muiden liinavaatteiden alla. Lautasliinat präässäntyvät painon alla siistimmiksi ja ne voi nostaa liinavaatekaapista suoraan pöytään. Jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, lautasliinat kannattaa kyllä silittää, sillä silitysraudan lämpö sulkee tekstiilikuidun, jolloin lautasliinat hylkivät tehokkaammin likaa. Itse käyn äidin luona mankeloimassa liinavaatteemme. Mankeli on ihana! Haaveilen kunnon pyykkäyshuoneesta, jonne sellainen mahtuisi.

Äiti osti meille annon vihreät pellavalautasliinat Anttilan loppuunmyynneistä noin vuosi sitten. Meillä on näitä kahdeksan, ja ne riittävät kahden hengen taloudessa ihan mukavasti. Suunnitelmissani on kuitenkin ommella näiden rinnalle vielä valkoiset lautasliinat lankoni äidin minulle antamista pellavista.

Mikäli suunnittelet ompeluprojektia itsekin, muista valita ompeluun sellainen lanka, joka kestää toistuvan 40-60 - asteen pesun. Lautasliinan kooksi ehdottaisin itse 45cmx45cm, eli tarvittava kangasmäärä yhteen lautasliinaan saumavaroineen on siinä 50cmx50cm tienoilla. Saumavarat ja erityisesti kulmarakenne kannattaa ehdottomasti silittää paikoileen ennen ompelua!

Neilikkaklementiini

Joulu tuoksuu Tolulta ja neilikkaklementiiniltä. Neilikkaklementiini on joku äidin juttu, enkä tiedä yhtään mistä se on vakiintunut osaksi jouluperinteitämme. Sellainen on kuitenkin nököttänyt kylpyhuoneen lavuaarin vieressä joka joulu, joten se on minulle the joulutuoksu. 

Meillä oli tänään oli siivouspäivä (koska olohuoneeseemme muuttaa huomenna uusi matto!) ja koska on myös ensimmäinen adventti, tuntui vallan sopivalta näperrellä kylpyhuoneeseen siivouksen jälkeen joulutuoksuke.

Neilikkaklementiini on siitä briljantti tuoksuke, että se on edullinen ja helppo tehdä, eikä siitä aiheudu ylimääräistä roskaa. Tultuaan tiensä päähän klementiinin voi nakata neilikkoineen suoraan kompostiin. Lisäksi uskoisin, että neilikkaklementiini sopii hajuherkemmänkin kylpyhuoneeseen...? Siinä on ihanan aito tuoksu.

Yksinkertainen DIY ohje kuuluu: pistele klementiiniin neilikoita (sain omani tuliaisena Abu Dhabista, ja veikkaisin, että neilikat ovat tuoksuvaisempia oriental supermarketeissa, kuin Prismassa).

Ensikosketukseni huutokauppoihin ja mitä siitä opin

Huutokaupat ovat aina kutkutelleet kovasti. Tavallaan houkutelleet, mutta toisaalta olen elänyt siinä (väärin)käsityksessä, etteivät ne ole tällaisia tavallisia kuolevaisia varten.

Sitten tänä syksynä iski vanha kunnon pesänrakennusvietti. Tiedättehän: pieni ihminen kohtaa vihdoin sen epämiellyttävän tosiasian, että tulee viettämään seuraavan puolivuotisen pääosin sisätiloissa, koska ulkona on huhtikuuhun asti pimeää, kylmää ja märkää. Huhtikuussa ehkä enää kylmää ja märkää. Hän siis yrittää tehdä kotikolostaan mahdollisimman viihtyisän.

Olen itse vielä siinä mielessä poikkeuksellisen hankala tapaus, että haluan kotiini vain mahdollisimman erityisiä esineitä. En halua pelkästään sisustaa. Haluan metsästää aarteita. Niinpä päätin tutustua huutokauppojen ihmeelliseen maailmaan.

Ensikokeilukseni tutustuin Bukowski'siin. Bukowskis on pohjoismaissa eniten miljoonanoteerauksia saavuttanut huutokauppatalo, jolla on vaikuttava 150-vuotinen historia. Korkeaprofiilisten vasarahuutokauppojen (jotka järjestetään Tukholmassa) lisäksi heillä on ihanan inhimillinen verkkohuutokauppaosasto.

Verkkohuutokaupassa on huudettavana kauniita esineitä, joiden hinnat nousevat harvakseltaan nelinumeroisiksi, tai edes hirmuisesti yli viidensadan. Sieltä raaskii siis keskituloinen kuukausipalkallinenkin kotiuttaa muutaman aarteen vuodessa. Huutokaupan tueksi on kehitetty näppärä Bukowskis-sovellus, jonka avulla on helppo selata myyntikohteita, ja ennen kaikkea pysytellä ajantasalla omien huutojensa tilanteesta.

Hävisin ensimmäisen huutokaupan johon lähdin mukaan. Big surprise.

Huusin erään suomalaisen matrikkelitaiteilijan tussiteosta, mutta hinta kapusi lopulta sen verran korkeaksi, että kantti ei enää kestänyt tehdä korotuksia. Jäi harmittamaan, koska en todellakaan ihastu moneen teokseen niin ylitsepääsemättömästi, että haluaisin sen omalle seinälle. Ärsyttävää, mutta onneksi tussi pysyy hyvin omassakin kätösessä. Suunnittelen parhaillaan hävyttömän moraalitonta jäljennösprojektia.

Toisella kertaa onni kuitenkin suosi, eikä vastahuutaja ollut yhtä hanakka - ostin tämän kuvissa keikistelevän Karl Hultströmin patsaan. 

Patsas ei ole uniikki, mutta joku on polttanut tähän uuden, kiiltävän maalipinnan, joka viehätti (se muistuttaa kaikkine muhkuroineen vähän ranskalaisen Astier de Villatten Setsuko-ma
lliston tuotteita) - ja onpahan helpompi pyyhkiä pölyt, kuin perinteisestä kipsipinnasta. Hehee, äiti jos luet, todista harvinaisen käytännönläheistä ajattelua.

Ostin patsaan kuitenkin pääasiassa siksi, että se kuvaa minulle sitä, miltä valo tuntuu iholla. Minulla on tuollainen olo joka kevät, kun ensimmäiset kevätauringon säteet alkavat viimein lämmittää ihoa pitkän talven jälkeen (en kyllä ikinä seiso takki auki alasti ottamassa aurinkoa vastaan - en ainakaan myönnä).

Sielläkin lienee joku, joka ei ole vielä uskaltautunut huutokaupoille! Tässä siis muutama ohjenuora, jotka tekevät ensikosketuksesta hieman pehmeämmän. Go win some bids!

Et voi ostaa kaikkea. Tämä ikävä tosiseikka kannattaa hyväksyä jo ennen kuin vierailet Bukowskisin sivuilla. Aarteita on loputtomiin - ja edellisten huutokauppojen päätyttyä uusia tulee jatkuvasti lisää.

Muista, että huudat omilla rahoillasi. Innostuksessa saattaa helposti unohtua, että esineitä huudetaan omilla rahoilla, ja että tarjous on oikea ostositoumus.

Päätä ennalta maksimitarjouksesi. Mieti realistisesti, miten paljon olet valmis maksamaan esineestä, ja lopeta huutaminen tiukasti siihen. Vastahuutajana saattaa olla joku, jolla on varaa huutaa loputtomiin, mutta sinun kannattaa lähteä leikkiin mukaan vain, jos tilisi saldo kestää sen.

Laske lisäkustannukset. Laske ennakkoon, kuinka paljon tavaralle kertyy lisäkustannuksia madollisesta tekijänoikeuskorvauksesta, toimituskuluista ja ostoprovisiosta. Muista tarkistaa lisäkustannukset jo siinä vaiheessa, kun mietit maksimitarjoustasi - ja pidä ne mielessä aina kun teet uuden tarjouksen.

Älä ajattele lisäkustannuksia minään "irrallisena summana", ne ovat sentilleen osa sitä rahasummaa, jonka sinä joudut maksamaan omalta tililtäsi, jotta esine saadaan luoksesi. Siis osa esineen ostohintaa. Muista myös Ruotsin puolelta esineitä ostaessasi huomioida valuuttakurssi. Onneksi ainakin Bukowskis-sovelluksessa hinta näkyy tarjousta tehdessä kaikkine kuluineen, kruunuina, euroina ja dollareina. Toimituskulut voi laskea syöttämällä postinumeronsa toimituskululaskuriin, joka tarjoaa kolmea eri toimitusvaihtoehtoa.

Mieti, miksi huudat. Jos huudat sijoitusmielessä, kannattaa tehdä esineestä pieni taustakartoitus. Onko se uniikki? Minkä kokoinen sarja esinettä on tuotettu? Onko muita kappaleita vielä jäljellä? Millä hintaa ne ovat myyneet? Näin vältyt huutamasta esinettä ylihintaan - ja toisalta tiedät myös, mikäli olet tehnyt loistokaupat. Mikäli huudat tunnepohjalta (kuten minä tämän patsaan), suhteuta tarjouksesi suoraan oman tilisi saldoon.

Niele tappiosi. Hävisit huutokaupan maailman ihanimmasta esineestä? Niele tappiosi, ja jatkaa elämääsi - löydät varmasti uusia aarteita jatkossa.


Lisää ostamisesta ja myymisestä Bukowskisilla voit lukea tältä Q&A-sivulta.

Mattopyykillä

Kesä jäi tänä vuonna putkirmonttihässäkän jalkoihin. Asuimme heinä- ja elokuun vanhemmillani ja elämän mahduttaminen yhteen (tilavaankaan) makuuhuoneeseen oli odotettua vaikeampaa, koska matkalaukkuelämä ja väliaikaismajoittuminen eivät yksinkertaisesti ole lainkaan minua varten.

Hyviä puolia vanhemmilla asumisessa kuitenkin oli esimerkiksi se, että tehokkuuden ruumiillistuma (tunnetaan myös nimellä Äiti) oli jatkuvasti patistamassa jonkun projektin pariin, ja saimme siis paljon aikaan. Yksi parhaista kesäaskareista, joka on muodostunut meillä Äidin kanssa jonkinasteiseksi perinteeksi, on mattopyykillä käynti. Palataan siis hetkeksi aurinkoiseen kesäpäivään, joilloin jääkylmät vesipisarat satoivat taivaan sijaan mattolaiturin huuhteluletkusta.

Kuten kirjoitin aiemmin, mattopyykki ei välttämättä tunnu noin ensialkuun houkutelevimmalta tavalta viettää hellepäivää, mutta on ehdottomasti sen väärti. Itseään kiittää viimeistään näin syksyllä, kun elämä siirtyy takaisin sisätiloihin - puhtaat matot viimeistelevät siistin kodin ja näyttävät todella erilaisilta pienen mäntysuopakäsittelyn jälkeen.

Päätin itse (Äidin yllyttämänä) ottaa vastaan the ultimate challenge, ja pestä punaisen villamattomme, jonka olen tinkinyt eräältä antiikkitorilta joitain vuosia sitten. Matto on kaunis kuin mikä, mutta en todella tiedä mihin maailmanaikaan se on viimeksi nähnyt harjaa ja saippuaa. Ostin maton talvella ja pidin sitä tuolloin hangessa muutaman päivän, mutta kesän koittaessa pesu jäi tekemättä - ja niin on käynyt sittemmin joka kesä. Nyt kun matto piti muutenkin kantaa putkiremontin alta pois, tuli se vihdoin pestyä.

Villamaton (siis oikean, sidotun villamaton) peseminen ei ole mitään lastenleikkiä, koska matto painaa märkänä kuin synti. Jos siis suunnittelet olohuoneen kolmemetrisen berberin pesua, kannattaa lahjoa kaikki kynnelle kykenevät nostoavuksi. Meitä oli kaksi - jos nyt ei niin lihaksikasta, niin ainakin kovin päättäväistä - naista, ja silti tällaisen pienemmänkin villamaton siirtely otti voimille.

Matonpesu aloitetaan tietenkin jo kotona perinpohjaisella imuroinnilla, jotta matosta saadaan poistettua irtoroskat. Pitkänukkaisemman villamaton, sekä silkkimattojen pesuun kannattaa valita pehmeä- ja pitkäharjaisempi matonpesuharja, jotta langat eivät nukkaannu tai hankaudu poikki. Aitoja mattoja hangataan vain pitkittäisuuntaan ja kulumisen ehkäisemiseksi vältetään pyöriviä liikkeitä, sekä tarpeetonta voimankäyttöä. Vettä sen sijaan kannattaa lotrata, sillä kuivana harjaaminen ei myöskään ole lankojen mieleen.

Matonpesuaineita lienee muitakin, mutta itselleni Mäntysuopa on se ainoa oikea matonpesusaippua. Siitä jää ihana puhdas tuoksu vielä huuhtelun jälkeenkin. Matto kannattaa huuhdella altaassa, jonka jälkeen se nostetaan vielä rekille ja huuhdellaan niin kauan, ettei sen pinta enää vaahtoa. Maton annetaan valua hetki, jonka jälkeen se vedetään mattomankelin läpi. Mattomankeli puristaa ylimääräiset vedet pois, mutta kovin tiheää mattoa voi joutua vetämään sen läpi useamman kerran. Mankeloidessa kannattaa varoa sormiaan, ne lipsahtavat helposti mankelin rautaiseen kitaan!

Mattopyykille kannattaa lähteä kesällä, kun yöt ovat vielä suhteellisen lämpimiä ja kuivia, koska matoilla kestää muutama päivä kuivua. Vaikka sadetta ei luvattaisikaan, en jättäisi mattoja yöksi ulos kuivumaan, sillä siinä voi äkkiä käydä vanhanaikaisesti. Muistan, kun Äiti pesi yhtenä kesänä vaalean räsymaton, ja jätti sen yöksi terassille kuivumaan - ja eräs pihapiirin mustarastas kävi tekemässä siihen tarpeensa. Eihän siinä, mutta rastas oli mitä ilmeisimmin syönyt mustikoita edellisellä ateriallaan... Meillä mattoja on sittemmin kuivatettu öisin takan edessä.

Tänä vuonna ei enää ehdi mattolaitureille, mutta ota kuitenkin talvipuhteeksi mattojesi syynääminen ja valitse valmiiksi, mitkä matot peset heti auringon ja lämmön palattua. Voit myös katsoa lähimmän matonpesupaikan etukäteen, ainakin Helsingin, Espoon ja Vantaan pesupaikat löytyvät helposti kaupunkien sivuilta. Suosi kuitenkin kuivanmaan viemäröityjä pesupaikkoja, jotta matonpesuaineet eivät pääse likaamaan tai rehevöittämään läheisiä vesistöjä. Mutta nyt niihin matonsyynäyspuuhiin - lupaan muistutella teitä tästä taas ensi kesän kynnyksellä!

The All-New Proloque

Olen maininnut yhden suosikkiputiikeistani, Proloquen, täällä blogin puolella ennenkin, viimeksi kertoessani sieltä ostamistani ihanista Bee-korvakoruista, mutta tämän ihanan putiikin perinpohjaisempi esittely on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Proloquen muutettua maaliskuun lopulla Iso Roobertinkadulle, halusin kuitenkin ehdottomasti nähdä uudet tilat ensimmäisten joukossa ja niinpä ryntäsin kamerani kanssa paikalle heti aikataulun salliessa.

I've mentioned one of my all-time favourite boutiques, Proloque earlier, when I wrote about the Bee earrings, but to this date haven't managed writing a more thorough introduction of the beautiful place. However, when Proloque moved to a new space on Iso Roobertinkatu at the end of March, I refused to let them settle down in peace, but barged in one sunny afternoon camera in hand, ready to be awed - and naturally, the all-new Proloque did all but disappoint my expectations.

Myymälän uudet tilat koostuvat kahdesta peräkkäisestä huoneesta ja tuntuvat ainakin kolme kertaa suuremmilta kuin Uudenmaankadun vanha myymälä. Osittain tilantuntua luo varmasti  hulppea huonekorkeus ja ennen varsinaista kattoa loppuva seinäpanelointi, johon on valittu ehkä maailman ihanin vihreä sävy - juuri sellainen jolla haluaisin maalata myös tehosteseinän omaan kotiimme. Ja katosta puheen ollen; Proloquessa kannattaa vierailla ihan vain nähdäkseen myymälän sisäkaton. Tiloja remontoitaessa oli nimittäin huomattu, että vanha kattopäällyste rapisi holtittomasti, joten se oli poistettu kokonaan ja alta paljastui alkuperäinen punatiilinen holvikatto. En ehkä kestä todistamaani kattotäydellisyyttä. Olin peräti niin ällikällä lyöty, että olen ilmeisesti vaan tuijotellut kattoa niska vääränä, tajuamatta tallentaa siitä ainoatakaan onnistunutta kuvaa kameraan - mutta menkää itse katsomaan, katto on varmasti vaikuttavampi tosielämässä kuin kuvissa!

The new space cosists of two successive rooms and feels at least thrice the size of the old shop on Uudenmaankatu. The illusion of spaciousity is enhanced by the generous height of the rooms and the wall panelling that runs only three quarters of the wall - and is painted in one of my favourite shades of green. But as wonderful as the walls might be, they are a miserable second to the ceiling. The ceiling, I might add. Upon renovating the space, Elsa tells me, the landlord had discovered that the former white plastering came pattering off and so it had to be completely removed - and to everyone's best interest, because it revealed the most beautiful original arched brick ceiling. It seems I have been so in awe of this element that I've only been braking my neck staring at it, never once thinking I might also immortialise it on my camera - but all the better for you to go and see for yourself, no camera can do proper justice to it's beauty!

Muutosta huolimatta Proloquessa on säilynyt sama aarrearkkumainen tunnelma, joka oli jo vahvasti aistittavissa Uudenmaankadulla, mutta joka on kyllä ottanut lisäkierroksia uusien tilojen myötä. Myymälään käydessä tuntuu, kuin astuisi johonkin hieman erilaiseen, mystisempään ja satumaisempaan todellisuuteen, jossa aika pysähtyy ja ulkopuolinen maailma unohtuu hetkeksi. Olen törmännyt samankaltaiseen tunnelmaan muutamassa piskuisessa antiikkikaupassa Edinburghissa, mutta muutoin ne kerrat jolloin jokin tila onnistuu eristämään minut todellisuudesta näin perinpohjaisesti ovat harvassa. Ehkä täytyykin tehdä tämän tunnelman metsästämisestä uusi harrastus? Saadapa moinen tunnelma luotua myös omaan kotiin!

Despite moving, the tangible mood of a treasure chest has remained at Proloque, and in my opinnion deepened with the enchanting new quarters. Upon entering the shop it feels as if stepping into a completely different reality, one more mystical and story-like, that doesn't recognize such commonplace matters as time. I've felt a similar atmosphere at a few miniscule antique shops in Edinburgh, but it is rarely that a mere space manages to remove me from reality this effectively. Perhaps I'll make it a little pass-time of mine to look for such places? If only I could manage recreating some of this magic at home!

Proloquessa myytävät kauniit esineet ovat tietenkin aivan oma lukunsa; en ole vielä todistanut missään muualla yhtä kiehtovaa valikoimaa. Jokainen esine on parhaalla mahdollisella tavalla omintakeinen - kuten usein myös tarinat esineiden takana. Omia suosikkejani ovat Haws:n kastelukannut, hurmaavat mustekalamaljakot ja Macon & Lesquoy:n helmikirjaillut rintaneulat, sekä tietysti Fornasettin uskomattomat tuoksukynttilät (ja erityisesti niiden keraamiset ruukut). Haaveilen myös "hiusharjojen Rolls Roycesta", Mason Pearsonin upeasta käsityönä valmistetusta harjasta.

The products sold at Proloque, are of course their own story; I don't think I've seen a similar selection anywhere else. Each object is original in their own right - and so are the stories behind most. My personal favourites are of course the Haws watering cans, the whimsically octopussy-esque glass vases and the bead embellished brooches By Macon & Lesquoy, as well as the Fornasetti scented candles (and especially their ceramic containers). I've also had a few daydreams of "the Rolls-Royce of hairbrushes", the hand made Mason Pearson brush. The hairbrush, that is.

Arvostan suuresti sitä, että Proloqueen on osattu valita tällaisia uskomattomia esineitä, ja että niiden taustoista osataan myös kysyttäessä kertoa. On mielestäni ihanaa, että Helsingissä on liike josta saa nyt esimerkiksi noita yllä mainitsemiani perinteikkäitä ja peribrittiläisiä tuotteita! Maltan tuskin odottaa, mitä uutuuksia Elsa ja Nora Iso Roobertinkadun tiloihin lähiaikoina saavat - tästä ladyt vihjailivat vielä hyvin salamyhkäisesti. Onnea uuteen kotiin, Proloque!

I can't but appreciate that the Proloque Ladies have managed to gather such a collection and especially, that further information on the products is available whenever asked for. I find it wonderful that such traditional and cardinally British products (as mentioned above) are available in Helsinki! And can hardly wait to hear what's next - Elsa and Nora were still acting remarkably cool and collected about it, but it can only be something irresistably special, of course. Wishing you the best of days in your new home, dear Proloque!

Proloquen uuden liikkeen löydät osoitteesta Iso Roobertinkatu 9, sekä tietenkin

Instagramista @proloqueshop ja Facebookista.