Sunday, 16 September 2018

Kuukausi ostamatta mitään: mitä opin?



 Kuukausi ostamatta mitään alkoi todella hyvin. Ostamisesta pidättäytyminen toimi samalla tavalla kuin mikä tahansa detox; olo oli kevyt, fiilis määrätietoinen – teen tämän oman hyvinvointini vuoksi.

Kahtena ensimmäisenä viikkona sain ruokaostokset puristettua minimiin. Söin joka päivä hyvin ja olin aika yllättynyt miten pienellä rahasummalla pärjäsin, kun suunnittelin ateriat aina sen mukaan, mitä kotoa jo löytyi. Ei hävikkiä, rahaa säästyi. Winning.

Sitten, kuun puolivälissä, kävin hakemassa miehelle Kimi Räikkösen elämänkerran Nide kirjakaupasta. En ostanut itselleni mitään (tämä on minulta kirjakaupassa saavutus), enkä edes ”eksynyt” viereiseen Hagelstamin antikvariaattiin (vielä suurempi saavutus).

Mutta matkalla kotiin kävelin Fredan UFF:n ohi ja ennen kuin huomasinkaan, kävelin jo UFF:sta ulos currynkeltainen hamepuku mukanani.

Sitten uudelleen. Viisi päivää ennen haasteen päättymistä kävin TRE:ssä ostamassa työporukan yhteistä läksiäislahjaa työkaverille. Häkeltyneenä kävelin myymälästä ulos uusi koristetyyny kainalossani.

Voisin kirjoittaa loputtomasti perusteluja molempien ostosten puolesta, mutta ei minun tarvitse. En kadu kumpaakaan ostosta. Askarruttaa lähinnä se, että ostamisesta on tullut – jos ei nyt täysin kontrolloimaton – niin vähintään syvälle iskostunut, puoliautomaattinen tapa.

Pidän tuosta, se ei maksa kohtuuttomasti, ostan sen. Ka-ching. Olemassaoloni täydentyi taas yhdellä tavaralla.


Miksi ajatusmalli on ongelmallinen?

Pääasiassa siksi, että kulutamme liikaa (aloitin haasteen maailman luonnonvarojen ylikulutuspäivänä). Maapallo ei yksinkertaisesti kestä kulutustahtiamme ja mielestäni olisi tärkeää, että jokainen olisi hetken ostamatta mitään ja punnitsisi tarkkaan, mitä oikeasti tarvitsee.

Lisäksi halusin tarkkailla syitä oman ostamisen takana – päätänkö tosiaan itse siitä mitä tarvitsen vai saneleeko nämä ”tarpeet” joku muu? Ostanko tarpeeseen, vai jostain aivan muusta syystä?

En ole vieläkään ihan varma siitä, miksi ostan. Pidän kauniista tavaroista ihan hirmuisesti, mutta mielestäni on myös surullista, että tavara määrittelee meitä. Olisi palkitsevampaa rakentaa omaa identiteettiään ensisijaisesti taitojen ja osaamisen kautta.


Mitä opin?

Ensimmäinen kuukausi ostamatta mitään meni ihan rehellisesti päin mäntyä. Sen päätyttyä olen ostanut kaikenlaista. Haluan kuitenkin yrittää uudestaan, koska pyrin tietoisesti kohti minimalistisempaa, yksinkertaisempaa elämää. Elämää, jossa en tunne himoa tavaraa kohtaan, eikä se määritä minua.

En tiedä, olisiko järkevintä olla seuraavaksi taas ostamatta mitään, koska on selvää, että yhden asian ostaminen toimii helposti porttina toiselle. Toisaalta haluaisin mieluummin tehdä pieniä muutoksia kulutuskäyttäytymiseeni, koska aina välillä ostopäätöksillään voi myös tukea asioita, joihin uskoo (esim. laadukas vaateharja tai suomalainen perheyritys).

Parhaat aseeni kulutushysteriaa vastaan ovat lukeminen ja käsillä tekeminen, joten ehkä keskityn loppuvuoden niihin täydellä tarmolla. Ehkä jatkuva uutuudentarve tukehtuu hiljaa omaan mahdottomuuteensa, ehkä huomaan muutaman kuukauden päästä todella uskovani pientä ääntä sisälläni, joka toistelee et tarvitse mitään.

Sen opin, että tyytyminen on tylsää vain niin kauan kunnes huomaa, että uudesta on tehnyt ihmeellisen, jännittävän ja tarpeellisen joku aivan muu kuin minä itse. 

No comments:

Post a comment

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.