Tuesday 25 September 2018

Ajatuksia satokauruokailusta


Tunnustus: monimutkainen ruoanlaitto saa  niskakarvani pystyyn.

"Kypsennä 47-asteiseksi, marinoi täydenkuun alla klo 2:17 asti ja suikaloi 0,27mm paksuisiksi". Ei kiitos, menee järki ja viimeisetkin sielun rippeet. En ehkä ole synnynnäinen minimalisti, mutta olen järkkymättä sitä mieltä, että keittiössä simple is sexy.

Rajoittuneeksi(kin) kutsutussa keittiöasenteessani on kuitenkin hyvä puolensa: satokausipainotteinen kasvisruokailu sopii minulle todella hyvin. Ostan kauppareissulla pääasiassa hedelmiä ja vihanneksia, ehkä kananmunia ja jotain juustoa, ja pärjäilen niillä iloisesti muutamankin viikon. I'm all about them basics.

Silloin harvoin kun haluan kokeilla jotain uutta, testaan reseptejä Alex Niemisen ja Riikka Sukulan keittokirjasta VEGE!, jossa jokaisen reseptisivun yläkulmaan on merkitty, milloin sen pääraaka-aine on satokaudessa.

Resepteissä ei pröystäillä tai hifistellä, vaan keskitytään ihan syötäväksi tarkoitettuun ruokaan (voitteko kuvitella), jonka ainesosat saa pääasiassa hevi-osastolta. Ei mitään puolikypsiä valkosipulietikassa freesattuja viiriäisenmunia anaskirsikkahöysteellä

Tykkään myös erityisesti siitä, miten S-ryhmä laittaa satokausikalenterin mukaan ajankohtaisia hedelmiä ja vihanneksia  isosti esille. Käyn monesti näillä laareilla ensin ja täydennän ostoskoria löytöjen mukaan.

Satokausiruokailu on kivaa, koska satokausia seuraamalla saa kaikki hedelmät ja vihannekset aina silloin, kun ne ovat sekä maukkaimmillaan että edullisimmillaan!

Satokausien noudattaminen on tietty myös ekologista, koska kasvisten tuottaminen niiden luonnollisen sesongin aikana kuluttaa vähemmän energiaa. Jopa ulkomailta tuleva hedelmä on satokautenaan ekologisempi ostos kuin moni kotimainen vihannes, koska Suomessa erityisesti talvisin kaikki täytyy kasvattaa kasvihuoneessa keinovalon avulla (siksi mikään ei maistu miltään).

Satokaudessa parhaillaan: viikunat, ah nam. 

Kannattaa myös muistaa, että satokausiruokailu vähentää hävikkiä, koska jos kauppiaat pystyvät luottamaan sesonkikasvisten menekkiin, he eivät turhaan pyri tarjoamaan sesongin ulkopuolisia kasviksia (kuka esim. oikeasti tarvitsee vesimelonia tammikuussa?). Kun kysyntä pystytään kohdistamaan paremmin, hävikkiä syntyy huomattavasti vähemmän. 

Satokausiruokailu on yksi niistä ikiaikaisista asioista, jotka on keksitty viime vuosina uudelleen - vaikka on täysin järjenvastaista, että se pääsi ikinä edes unohtumaan. Mielestäni tämä kertoo ennen kaikkea siitä, miten vieraantunut nykyihminen on luonnosta ja syömänsä ruoan alkulähteestä. 

Ajatus on surullinen, mutta selittää esimerkiksi sen, miksi kasvisten syöminen on monelle ylivoimaisen vaikeaa. Kaupasta ostetaan leivän päälle lähinnä kurkkua ja tomaattia, jotka eivät Suomessa maistu syyskuusta toukokuuhun yhtään miltään. Ihmekös, jos ajatus kasviksilla elämisestä tuntuu nihkeältä.

Tykkään itse hirmuisesti siitä, että jokaiselle vuodenajalle tulee satokausien myötä oma maku-ulottuvuutensa. Loppusyksy ja alkutalvi maistuvat juureksilta, eikä matalalta paistavaan aurinkoon ja kirpeään ilmaan sovi edes ajatus siitä vesimelonista. 

Kun kaikkea ei ole saatavilla koko ajan, oppii arvostamaan enemmän niitä hetkiä, kun saa esim. kesän ensimmäiset mansikat. Tai syksyn ensimmäiset persimonit, koska persimon ja sinihomejuusto I could die. Ehkä kaikkein eniten odotan silti joulunajan appelsiineja. Aurinkohedelmä kaamoksen keskellä on yksi parhaista jutuista, mitä tiedän.


No comments:

Post a Comment

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.