Saturday, 18 January 2025

Viiden vaatteen vuosi 2025

Suomi-muoti näivettyy pikamuodin, ei kulutuskriittisyyden vuoksi. 

Vuonna 2024 ostin UFF:sta yhdet vintage-kengät. Vielä vuonna 2020 ostin 18 vaatetta UFF:sta. 

Suomalainen ostaa keskimäärin 40 uutta vaatetta vuodessa ja käyttää vaateostoksiinsa noin 900 euroa. Olemme siis mitä merkittävimmissä määrin osa sitä iloista joukkoa, joka on kaksinkertaistanut tekstiliteollisuuden tuotantomäärät parissa vuosikymmennessä – planeettamme kantokyvyn kustannuksella. 

Viiden vaatteen vuosi on aloite, jonka avulla jokainen suomalainen voisi pukeutua planetaarisissa rajoissa. Se perustuu Hot or Cool -instituutin laskelmiin, joiden mukaan Suomen kaltaisessa maassa pysyttäisiin maapallon kantokyvyn rajoissa ostamalla korkeintaan viisi uutta vaatetta vuodessa. 

Suomi-muodin ottaessa osumaa toisensa jälkeen, on viiden vaatteen vuotta kritisoitu HS:n mielipidekirjoitusta myöten kotimaisen vaatetusalan vaarantamisesta. On arveltu, että haaste saa suomalaiset kitsastelemaan vaatekuluissaan entistä enemmän, sekä kasvattavat second hand -markkinaa kotimaisen vaateteollisuuden kustannuksella. 


 Musta Marimekon villaneulemekko on valmistettu Suomessa – ja ostettu suomalaisesta Fleasta. 

Jos suomalaiset todella ostaisivat vain viisi uutta vaatetta vuodessa ja käyttäisivät niihin edelleen lähes 900 €, kulutus voisi kuitenkin ohjautua laadukkaampien tuotteiden piiriin. Haasteella voitaisiin saada ämpärikansa vihdoin maksamaan yhdestä vaatteesta jopa180 euroa nykyisen parinkympin sijaan. Kaikki voittaisivat! Paitsi pikamuotiketjut, jotka sietävätkin helvettiin. 

Oletus ei ole täysin harhaista toiveajattelua. Aku Varamäki, yksi viiden vaatteen vuosi -haasteen perustajista, on kerännyt osallistujilta tietoa ostoskäyttäytymisen muutoksista haasteeseen osallistumisen myötä. Vastaukset antavat osviittaa, että jo sadat suomalaiset ovat siirtyneet halvoista heräteostoksista pitkään harkittuihin laatuhankintoihin, myös kotimaisiin.

 

Pradan asuste on valencialaisesta Vintagetts-verkkokaupasta. 
VAIN:n hupparissa on käsille mustetahrasuojat. 

Saan närästyksen, kun kulutuskriittisyyteen ohjaavien aloitteiden arvostellaan uhkaavan lähinnä kotimaista liiketoimintaa, joten tarkastin omien vaateostosteni kotimaisuuden. 

Vuonna 2024 seitsemästä uutena ostamastani vaatteesta kolme on suomalaisilta toimijoilta; Marimekko t-paita (80 €), VAIN huppari (280 €) ja Jeans & Towels farkut (234 €). Second handina ostamistani kymmenestä vaatteesta ostin kaksi suomalaisilta yrittäjiltä: Pradan korkokengät tamperelaisesta Vintage Shivasta (179 €) ja Marimekon Suomessa valmistetun villaneulemekon Fleasta (125 €). 

Ostamistani 17:sta vaatteesta viisi, eli 29,4 % oli suomalaisilta toimijoilta ja käytin niihin 898 €, eli 39,2 % vaatekuluistani. Käytin kotimaiseen vaatealaan siis sen summan, jota keskiverto suomalainen käyttää vaatteisiinsa vuodessa. Kun tarkastelen tulosta neljän vuoden takaisiin lukuihin, vastaavat luvut ovat 13 tuotetta 57:stä, eli 22,8 % ja vaatteisiin käytetystä kokonaissummasta vain 13,9 %. 

Löysin Totemen neuleen parin vuoden kyttäämisen jälkeen Vestiaire Collectivesta. 

Kaikki haluavat, että meillä on Suomessa edes kituva vaateala. Kukaan ei kuitenkaan osta kotimaista vain koska se on kotimaistaOn raaka tosiasia, että monilla suomalaisilla vaateyrityksillä ei ole osaamista tuottaa sellaisia vaatteita ja brändejä, joita suomalainen haluaa ostaa parilla sadalla. Ihmisiä ei voi velvoittaa ostamaan heikkoa suunnittelua, vain koska se on kotimaista. 

Suomessa on kuitenkin paljon skarppeja brändejä, joilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet, jos Viiden vaatteen vuosi -tyyliset aloitteet saavat suomalaisten pikamuotisuhteen katkaistua. Siksi kulutuskäyttäytymistä haastavien aloitteiden ja kotimaisen vaatetusalan välille ei kannata luoda vastakkainasettelua. Haaste ohjaa myös entistä enemmän ihmisiä vaatevuokraamoihin, ompelijalle ja suutarille, suomalaisten pienyritysten asiakkaiksi.

Kolmantena viiden vaatteen vuotenani asetan tavoitteekseni ostaa korkeintaan viisi uutta vaatetta, ja yli puolet kaikista vaatteista suomalaisilta toimijoilta. Siis myös yli puolet second hand -ostoksistani. Yhtään tunikaa tai puuvanerista leikattua korvakoruparia en kuitenkaan osta.


4 comments:

  1. Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä! Olen miettinyt samoja teemoja jo pidemmän aikaa. Omaan "kuluttajaidentiteettiin" kuului aiemmin tiettyjen suomalaisten merkkien vaatteet ja suomalaisten merkkien tukeminen. Tietysti haluan tukea näitä edelleen, mutta koen ristiriitaa siitä, että onko yksittäisen kuluttajan vastuulla yrittää pitää jotakin vaateyritystä pystyssä. Ihminen tarvitsee lopulta aika vähän (uusia) vaatteita, enkä koe tarpeelliseksi ostaa jonkin tietyn merkin vaatetta vain kannatuksen vuoksi, jos sille ei ole oikeaa tarvetta, vaikka vaate olisikin kuinka kotimainen, ekologinen, vastuullinen ja mitä lie.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sama! Monilla kotimaisilla brändeillä on paljon tekemistä sen kanssa, että tuottavat sellaisia tuotteita, joita suomalainen tarvitsee/kokee tarvitsevansa, ja jotka ovat kilpailukykyisiä second handina saatavien tuotteiden kanssa, ja toisaalta globaalin vaatetuotannon kanssa. Se ei ole helppo homma se, mutta Suomi on myös hyvin omansalainen markkina, sen ymmärtämisessä olisi suomalaisilla brändeillä etulyöntiasema. Tarvitaan myös vahvempaa markkinointiosaamista!

      Delete
  2. Hups, löysin mielenkiintoisen blogisi ja jumituin heti lukemaan useita postauksia.
    Vaatekarsintaa olen minäkin jo vuosia tehnyt ja sitten myös suitsinut ostojani. Tälle vuodelle en asettanut määriä ja rajoja, mutta en silti aio ostaa paljoakaan. Viimeistään 32 vintagemekkoa kotona ja lapsuudenkodissa, 21 uudempaa mekkoa ja 29 liivimekkoa sai hyytävän tuulen puhaltamaan läpi aivojen! Niitähän minä nyt ryhdyn käyttämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla! Pidin pienen tauon kirjoittamisesta, joka venyikin melkein viisivuotiseksi, mutta olen kaivannut tätä kovasti. Ah, mikä mekkovarasto! Sillä pärjää varmasti pitkälle ja ovat niin hyvälaatuisia, että jos joku jää itsellä käyttämättä niin markkinaa niiden myymiselle löytyy. Olen itse myynyt minulle sopimattomia isoäidin vanhoja vaatteita ja ovat kovin kysyttyjä. Siitä on tullut erihyvä mieli.

      Delete

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.