Juhannus tuntuu aina jakavan kesän kahtia, vaikka oikeastaan se ei ole millään mittarilla kesän puolessa välissä. Varsinkaan säiden puolesta! Monena vuonna on syyskuu muistuttanut enemmän kesää kuin kesäkuun ensimmäinen - tai toinenkaan - puolikas. Tänäkin vuonna tuntuu, ettemme ole päässeet nauttimaan vielä kovinkaan monesta hellepäivästä. Silti heti juhannuksen jälkeen tulee tällainen kuumeinen tarve punoa suunnitelmia heinä- ja elokuuksi, jotta kesästä tulisi varmasti nauttineeksi mahdollisimman paljon, ennen kuin se on ohi.
Loppukesän suunnitelmissa prioriteettina on mökkeily. Vietimme juhannuksen pääkaupunkiseudulla vanhempiemme talonvahteina (ihan hyvä niin, koska paluuruuhkat olivat kuulemma hirvittävät), mutta kesän aikana on kyllä päästävä mökille edes kerran! Onneksi vaihtoehtoja tämän suunnitelman toteuttamiseksi on monia, vaikka omaa kesämökkiä ei olekaan, sillä lähipiirin ja perhetuttujen mökeille satelee kutsuja jo pitkin talvea. Heinäkuun työtilanteen selkiydyttyä alan siis latomaan mökkivierailuja kalenteriin!
Toinen vähintään yhtä tärkeä kesäperinne on päiväretki Porvooseen Kirsin kanssa. Olemme jo sopineet, että heti kun aikataulut käyvät jonain viikonloppuna yhteen, kurvaamme päiväksi nauttimaan vanhan kaupungin suloisuudesta (eli Kirsi sortuu ostamaan lisää ylihinnoiteltua keramiikkaa ja minä tingin nuivien antiikkikauppiaiden kanssa kaiken maailman rojusta). Hyvä ruoka on myös meidän reissuillamme aina prioriteetti. Viime vuonna lounastimme oikein onnistuneesti Fredrikan Lähteessä Runeberginkadulla, ja siellä voisin kyllä mielelläni vierailla uudemman kerran. Parasta näissä reissuissa on kuitenkin yhdessä vietetty laatuaika, kun on todella aikaa jutella eikä kummallakaan ole kiire minnekään.
Porvoon reissun lisäksi olemme Kirsin kanssa puhuneet - tosin aika epämääräisesti - jostain toisestakin päiväretkestä. Ihan perinteinen Tallinan reissu tai ehkä voisimme tutustua Ahvenanmaahan tai käydä ihastelemassa Hangon kesää. Suunnitelmat ja mahdollinen reissukokoonpano ovat vielä täysin auki, mutta toivottavasti tästä kehkeytyy jotain!
Kuten olen jo aiemmin maininnut, asunnossamme tehdään tänä kesänä putkiremontti, jonka alta joudumme muuttamaan evakkoon vanhempieni luo heinäkuun puolessa välissä. Tästä seuraa erittäin todennäköisesti se, että osallistun kerrankin niihin kesäaskareisiin, joissa aina kovasti lupaan auttaa Äitiä, mutta en sitten kuitenkaan loppupeleissä muka ehdi. Näihin askareisiin kuuluu mm. mattopyykillä käynti, talven mustikkavaraston kerääminen, maustekurkkujen säilöminen ja vanhojen tavaroiden hävittäminen varastosta ja ullakolta. Lisäksi aion kunnostaa kaksi Wiener-tuolia, jotka ovat seisseet vanhempieni nurkissa odottamassa uutta maalipintaa jo ties miten kauan.
Vanhempien luona asuminen kahden kuukauden ajan voi kuulostaa itsetuhoiselta, mutta omat vanhempani ovat ihan laatuseuraa, eivätkä nipota turhasta. Tai no, Äiti nipottaa tietenkin ihan kaikesta (joskin lähes aina hyvin oikeutetusti), mutta on kai hyväksynyt, että olen luonnostaan vähän ajantajuton huithapeli, joten ei enää yritä koulia minusta tehokasta mallikansalaista ihan niin rautaisella otteella kuin joitain vuosia sitten. Ihan rehellisesti sanottuna en kyllä edes tiedä mistä olisimme löytäneet tällä aikataululla mitään järkevää vuokra-asuntoa - ja onhan tässä järjestelyssä se etu, että säästämme vuokrarahat, joilla saanee uuden pesukoneen lisäksi vielä yhden ulkomaanmatkankin kustannettua.
Niin, se ulkomaanmatka. Olemme ottaneet töistä lomaa elo-syyskuun vaihteeseen ja suunnitelleet, että kesämme huipentuu tuolloin johonkin reissuun. Tällä hetkellä puhuttelevimmat matkakohteet ovat Rooma ja Praha, mutta saa nähdä mitä vielä keksimme. Lennot täytynee kuitenkin varata tällä viikolla, eli palaan varmasti reissusuunnitelmiimme heti kun tiedän enemmän!
Näiden suunnitelmien lisäksi aion tietenkin ahtaa mahaani kesän aikana mahdollisimman monta vesimelonia, mansikka- ja kirsikkalaatikollista, ja maata lukemassa jotain älyttömän hyvää kirjaa vanhempieni pihalla (siis silloin kun en ole töissä tai Äidin maaorjana). Lisäksi aion heittää talviturkin Leppävaaran maauimalassa, mutta luonnonvesistä en lupaa mitään. Kummisetäni kalasti nimittäin alkukesästä noin metrin mittaisen, 11-kiloien hauen ja voin sanoa, ettei tapaus missään nimessä ainakaan lieventänyt vakaata uskoani järvi- ja merihirviöiden olemassaoloon.
Todella hurmaavia kuvia <3 Minustakin juhannus toimii sellaisena kesän vedenjakajana, ensimmäinen puolikas on ohi ja toinen puolikas (toivottavasti lämpöisempi!) on vielä edessä.
ReplyDeleteKiitos! Suomessa on kesäiltaisinkin niin upea valo <3 Toivotaan tosiaan, että lämpöä tulee vielä ihan kunnolla ennen syksyä!
DeleteLisää tällaisia arkisia tekstejä sun elämästä! Kirjotat kauniisti ja hyvin.
ReplyDelete