Budapestin reissumme oli todella rennoletkeä, ja niin näkyy olevan myös tahti, jolla kirjoitan matkastamme. Uskomatonta ajatella, että yhtäkkiä on hujahtanut melkein kuukausi siitä kun lähdimme! Mistä lähtien aika on kulunut näin nopeasti?
Reissumme ykkösprioriteetti oli viettää laatuaikaa yhdessä ja ohjelmamme koostuikin pitkälti varsinaisesta vetelehtimisestä kaupungilla. Näin ollen on suoranainen ihme, että ehdimmekin noiden kuuden päivän aikana nähdä ja tehdä aika paljon. Kokosin tähän meidän mielestämme parhaat matkatärpit ja laitoinpa ne vielä löyhän päiväohjelman muotoon, jos joku siellä suunnittelee tekevänsä tehokkaan täsmäiskun Budapestiin (itsehän emme moiseen kykene).
Budapestiin tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa Gellért-kukkulalta, joka kohoaa 235:een metriin aivan Tonavan tuntumassa Budan puolella. Gellért-kukkulan huipulla sijaitsee Hapsburgien 1800-luvun puolivälissä rakentama puolustuslinnake ja paikallinen vapaudenpatsas, mutta todellinen nähtävyys on kukkulalta kaupungin yli avautuva hulppea näköala. Gellért-kukkulalle pääsee sekä paikallisilla, että turistibusseilla, mutta jos reippailu kiinnostaa, voi Gellért-kukkulalle myös kiivetä. Tuolloin kukkulalta kannattaa laskeutua etelärinnettä pitkin, ja päättää reippailu kuuluisaan Gellért-kylpylään (emme itse käyneet täällä, mutta on kuulemma upea). Etelärinteellä sijaitsee myös kaunis nurmikkoinen puisto, joka olisi varmasti omiaan auringossa loikoilulle - seuraavalle reissulle siis piknik-viltti ja aurinkorasva mukaan.
Gellértiltä laskeutumisen jälkeen kannattaa kulkea vihreää Szabadság-siltaa Pestin puolelle ja poiketa heti sillan jälkeen oikealle jäävässä vanhassa kauppahallissa. Kauppahallit ovat nähtävyyksiä jokaisessa suuressa kaupungissa, jossa kauppahallikulttuuri on vielä voimissaan. Rempseiden kauppiaiden ja tinkivien paikallisten kaupankäynti on hauskaa seurattavaa, ja myyntitiskeiltä voi tehdä huokeita eväslöytöjä. Kauppahallin toisesta kerroksesta löytyy myös todellinen krääsähelvetti ja joitain "pystybaareja", joista saa edullisia lounasannoksia (joskaan en usko niiden olevan kovin ravintotiheitä). Tuliaiset kannattaa kuitenkin ostaa ensimmäisestä kerroksesta, josta saa ainakin sataa erilaista kuivamakkaraa ja - tietenkin - tuhatta erilaista maustepaprikaa.
Budapestin teollisen muotoilun museo on lajissaan maailman kolmanneksi vanhin, ja sijaitsee Ulliol utcan varrella. Jos kauppahallin lounaspöperöt eivät siis vakuuta, kannattaa ennen museovisiittiä poiketa lounaalla Corvinin ruokarekkasisäpihalla, joka on kätevästi aivan museon naapurissa. Eityisesti museon omat kokoelmat ovat näkemisen arvoisia kaikille kauniiden esineiden ystäville, mutta ihasteltavaa riittää yllin kyllin myös itse museorakennuksessa. Itsehän harkitsin vakavasti muuttavani Budapestiin ja pyrkiväni tänne museo-oppaaksi, jotta saisin ihmetellä rakennusta päivästä toiseen ja voisin ovelasti perustaa sinne oman loungen kilim-mattoineen ja muhkeine sohvineen - onneksi mukana oli eräs realisti, joka palautti minut pikaisesti maanpinnalle. Rakennus on unkarilaisen Art Nouveau:n taidonnäyte, jonka suunnittelussa arkkitehdit Ödön Lechner ja Gyula Pártos ovat ammentaneet piirteitä orientaalista loistokkuudesta. Ihan huikea!
Museokäynnin jälkeen kannattaa suunnata kuuluisaan New York Café-kahvilaan iltapäiväkahville. Sain itse ennen Budapestin matkaamme synttärilahjaksi "kahvirahan" ja neuvon käydä nimenomaan New York Caféssa synttärikahveilla. Kiitos vaan Äiti, harkintakykysi ei pettänyt tälläkään kertaa. New York Café sijaitsee renessanssityylisessä New York Palace-rakennuksessa, joka rakennettiin alun perin vuonna 1894, ja jossa toimii nykyään New York Palace Boscolo-hotelli (tykkään erityisesti överitökeröstä esittelyvideosta). New York Café oli vielä 1900-luvun lopulla vaikutusvaltaisten toimittajien ja kirjoittajien luottokahvila - kahvilan yläkerrassa on tuolloin jopa painettu Unkarin vaikutusvaltaisimpia sanomalehtiä! Kuten moni muukin sivistyneistön kantapaikka, se kuitenkin kärsi valitettavan raunioitumisen 2. maailmansodan myötä, ja avattiin uudestaan vasta vuonna 1954, nimellä Hungária.
Alkuperäiseen loistoonsa kahvila kunnostettiin kuitenkin vasta niinkin hiljattain kuin vuonna 2006, kun se siirtyi Boscolo-ryhmän omistukseen. Nyt kahvila niittää jälleen mainetta "maailman kauneimpana kahvilana". New York Caféssa kahvitellessa päätin, että taidan tehdä tästä toisen perinteen: vietän jatkossa syntymäpäiväni ulkomailla ja nautin syntymäpäiväkahvini aina kaupungin övereimmässä kahvilassa.
Iltapäiväkahvien jälkeen kannattaa ihastella kaupunkia laskevan auringon valossa. Pimeän tultua upeita nähtävyyksiä yövalaistuksessaan ovat mm. Pyhän Tapanin Basilika ja Vanha Ketjusilta, eli Széchenyi Lanchíd (en kestä näitä nimiä!). Kaupunkia voi katsella iltavalaistuksessaan myös kaikenkarvaisilta Tonava-risteilyiltä, mutta risteilylippuja ostaessa kannattaa suhtautua hieman skeptisesti feissari-kauppiaiden erityisdiileihin.
Meillä oli jo risteilyliput mennessämme illalla Tonava-laivan lähtölaiturille, mutta hymyileväinen tyttö yritti silti myydä meille vielä "lisäliput" jotka olisivat oikeuttaneet Beer and Pizza-kokemukseen risteilyn aikana. Diiliin olisi sisältynyt pizzat kummallekin ja unlimited beer neljänkympin erityishinnalla, tietenkin. Oli kuitenkin selvää, että risteilypaatista tuskin löytyisi kunnollista keittiötä - saati pizzauunia - ja pakastepizzasta emme maksaisi kahtakymppiä laaki, vaikka diiliin kuuluisi unlimited champagne. Osa matkustajista oli kuitenkin langennut ansaan ja oli vaikeaa olla hihittämättä heidän ilmeilleen kun eteen kannettiin pieni, selvästi sähköuunissa lämmitetty pakastepizza, jonka nauttimiseen tarjoilija kaivoi kertakäyttöaterimet takataskustaan. Tyhmähän ei tunnetusti ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Jos Tonava-risteily ei nappaa, voi illalla kävellä Vanhaa Ketjusiltaa pitkin Budan puolelle ja ihastella mahtipontista Budapestin linnaa, jonka sisätiloissa sijaitsee muuten mm. Unkarin Kansallisgalleria, sekin näkemisen arvoinen. Kävimme kansallisgalleriassa lauantai-iltapäivällä ja pääsimme jostain syystä ilmaiseksi sisään, kun näytimme suomalaisia henkilötodistuksia. Käytimme aikamme kovin viisaasti hihittelemällä yltiömahtipontisille kuninkaallisille muotokuville, ja onnistuimme siinä sivussa ärsyttämään yhden museo-oppaan, joka rääkäisi meille "Distance!", koska olimme hänen mielestään liian lähellä erästä teosta.
Myönnetään, olimme nauttineet muutaman oluen ja Aperol Spritzin pizzan kera linnan terassilla, joten ehkä oikeasti olimme liian lähellä teosta. Seuraavassa salissa istuva vartija sitten puolestaan pilkki-torkkui tuolissaan, joten saimme ihastella taidetta ilman pahansuopia mulkaisuja. Kansallisgalleria sulkee ovensa kuudelta, mutta senkin jälkeen voi kiivetä linnan muureja pitkin komeiden näköalojen ääreen. Muureille pääsee ymmärtääkseni vuorokauden ympäri maksutta.
Kun maisemista on nauttinut risteilyn tai muurikiipeilyn merkeissä tarpeekseen, kannattaa suunnata takaisin Pestin puolelle valkoista, modernia Erzsébet-siltaa pitkin ja syödä illallinen heti sillan jälkeen vasemmalle jäävässä, kuuluisan Buddha Bar-hotellin libanonilaisessa Baalbek-ravintolassa - joka oli reissumme ravintolakokemuksista oma suosikkini (eikä vähiten todella hyvän palvelun vuoksi). Mieskin tykkäsi, kun sai maittavan aterian kylkiäisiksi vielä laadukkaan omena-minttuvesipiipun. Itse en päässyt vesipiipun polttamisesta jyvälle, vaikka minua yrittivät neuvoa sekä mies, että Baalbekin ammattitaitoinen vesipiippuvastaava...
Myönnetään, olimme nauttineet muutaman oluen ja Aperol Spritzin pizzan kera linnan terassilla, joten ehkä oikeasti olimme liian lähellä teosta. Seuraavassa salissa istuva vartija sitten puolestaan pilkki-torkkui tuolissaan, joten saimme ihastella taidetta ilman pahansuopia mulkaisuja. Kansallisgalleria sulkee ovensa kuudelta, mutta senkin jälkeen voi kiivetä linnan muureja pitkin komeiden näköalojen ääreen. Muureille pääsee ymmärtääkseni vuorokauden ympäri maksutta.
Kun maisemista on nauttinut risteilyn tai muurikiipeilyn merkeissä tarpeekseen, kannattaa suunnata takaisin Pestin puolelle valkoista, modernia Erzsébet-siltaa pitkin ja syödä illallinen heti sillan jälkeen vasemmalle jäävässä, kuuluisan Buddha Bar-hotellin libanonilaisessa Baalbek-ravintolassa - joka oli reissumme ravintolakokemuksista oma suosikkini (eikä vähiten todella hyvän palvelun vuoksi). Mieskin tykkäsi, kun sai maittavan aterian kylkiäisiksi vielä laadukkaan omena-minttuvesipiipun. Itse en päässyt vesipiipun polttamisesta jyvälle, vaikka minua yrittivät neuvoa sekä mies, että Baalbekin ammattitaitoinen vesipiippuvastaava...
Luonnollisesti muutama mielenkiintoinen paikka jäi reissumme aikana myös näkemättä. Jälkikäteen harmittaa esimerkiksi hiukan, ettemme käyneet turistipalloilemassa Pyhän Tapanin Basilikan sisätiloissa, vaikka ihastelimme sitä moneen otteeseen ulkoa. Se on kuvien perusteella sisältä juuri niin vaikuttava, kuin mahtipontinen ulkoasu antaa ymmärtää! Toinen the one that got away-nähtävyys oli upeaksi kehuttu Budapestin oopperatalo. Pakkaan ehdotomasti seuraavalle Budapestin-reissullemme oopperavermeet mukaan ja käyn ihastelemassa oopperaa, night at the opera-tyyliin : väliaikakonjakit mustassa samettiviitassa ja pitkissä hansikkaissa, tiedättehän. Realistinen matkakumppanini voi mennä sinä iltana vaikka ihmettelemään Hungaroringin F1-rataa...
No comments:
Post a Comment