Kotiaamut. Täytyy varmasti tähdätä elämässä siihen, että saisin tehdä suurimman osan töistäni kotona. En tykkää yhtään, jos viikon jokaisena (tai edes viitenä) aamuna täytyy rynnätä ovesta ulos mahdollisimman nopeasti ja olla aina menossa. Kotipäivinäkin herään kyllä melkein poikkeuksetta viimeistään seitsemän korvilla - juuri nyt jopa ihan ilman herätyskelloa, koska makuuhuoneemme sälekaihtimet on asennettu väärin ja aamuauringon säteet pääsevät livahtamaan niiden alareunan ali suoraan sille leveysasteelle, jossa silmäni ovat makuuasennossa (Vilma demonstroi yläkuvassa, että hänen uniaan eivät moiset triviaalit asiat häiritse). Kotiaamuinakin pyrin viemään Vilman ensimmäisenä ulos (mikäli hän suvaitsee herätä), laitan pyykkikoneen pyörimään ja yritän olla kaiken suhteen mahdollisimman tehokas. Mutta se kotoa lähteminen heti aamutuimaan. Se on todellinen koettelemus.
Muslan perjantaiohjelma Radio Helsingissä. Olen ottanut tavaksi käydä perjantaiaamupäivisin Barre-tunnilla, jonka jälkeen rääkkään alaraajojani vielä hieman lisää kävelemällä salilta kotiin rivakan tunnin lenkin. Lenkin ajan kuuntelen Musla-lifestylesivustoa pitävien Kirsikan, Ennin, Mian ja Katrin perjantaiohjelmaa Radio Helsingiltä. Muslalaiset keskustelevat ohjelmassaan kaikenlaisesta ajankohtaisesta kulttuurin, muodin, ruuan ja juoman, musiikin ja kaupunkilaisarjen saralla. Kannattaa kuunnella, ihan timanttinen! Tänä perjantaina keskusteltiin mm. illallisten järjestämisestä, ennustettiin Millenium-muodin paluuta (dear lord), ja sivuttiinpa siinä samalla hieman hautajaiskonseptejakin. Aamupäivän kruunasi Britneyn I'm a Slave 4 U-biisi, jonka Enni kuulemma toivoo soitettavan omissa hautajaisissaan, jotta bileet pääsevät kunnolla käyntiin. Ah, Britneyn ja huulikiillon kultavuodet. Such memories.
Alppiruusut. Edellinen asuntomme sijaitsi aivan Haagan Alppiruusupuiston lähettyvillä, ja vaikka en mitään muuta niiltä kulmilta kaipaa, niin kesäkuiset iltakävelyt Alppiruusupuistossa ottaisin kyllä iloiten takaisin elämääni. Onneksi Tapiola on puutarhanhoidon luvattu kaupunginosa, ja äveriäiden omakotitalojen pihassa voi juuri nyt bongailla mitä upeampia alppiruusuistutuksia. Otsolahden venesataman tuntumassa on ihan erityisesti yksi piha, joka on niin täynnä erivärisiä alppiruusuja, että voisi melkein sanoa heillä olevan pieni yksityinen alppiruusupuisto. Kävin kuvailemassa sitä yhtenä iltana salaa aidan yli. Hups.
Sandro avasi Tapiolaan perjantaina uuden ravintolan. Niin, siis aivan tuohon meidän naapuriin. Kotoamme kestää kävellä siihen viisi minuuttia, jos oikein vitkastelee. Olen siis ehkä maailman onnekkain ihminen. Paitsi että, muutamme heinäkuussa kahdeksi kuukaudeksi evakkoon rakkaasta kodistamme, koska täällä alkaa putkiremontti. Mikä on luonnollisesti ihan takapuolesta. Mutta look at the bright side, emme joudu maksamaan heinä-elokuulta vuokraa, joten syyskuussa minulla on kevyesti varaa turruttaa syystuskaani Sandrossa vaikka joka päivä. Taidan itseasiassa mennä jo tänään sinne turruttamaan asuntoerotuskaa etukäteen...
Iltakävelyt meren rannassa. Ennustan, että tulen kaipaamaan kotimme ympäristöä vähintään yhtä paljon kuin itse asuntoa putkiremonttievakkomme aikana. Tapiolan ympäristössä on vaikka kuinka paljon ihania ulkoilureittejä ja ne ovat tietenkin parhaimmillaan näin kesäaikaan. Vakioreittimme kulkee tuosta Länsiväylän kupeesta Karhusaaren ulkoilurantoja pitkin, sitten Otsolahden reunoja takaisin. Vakionähtävyyksiin kuuluu ihana hattaransävyinen ulappa, Karhusaaren salaperäinen kartano ja ylväs joutsenpariskunta. Niin, ja varmaan pääkaupunkiseudun suurin paskahanhi-keskittymä. Niitä ei kyllä tule yhtään ikävä.
No comments:
Post a Comment