Elämyslahjana Päiväretki Porvooseen

Päiväretki Porvooseen on joka kesä toivelistallani, koska kesäpäivä tuntuu yksinkertaisesti kesäisemmältä, kun sen viettää herttaisessa vanhassa Porvoossa. Maisemanmuutos on alle tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta, joten retki ei vaadi sen kummempia valmisteluja, mutta lomafiilis on taattu joka kerta! Tänä vuonna retki toteutui elämyslahjan nimissä, sillä rakas ystäväni Kirsi antoi minulle syntymäpäivälahjaksi retken Porvooseen huipputyylikkäällä Golden Ladylla.

Golden Lady tietenkin kruunasi matkan sen alkumetreiltä lähtien - ihailevia katseita ja hullunkurisia reaktioita satoi joka suunnalta (eikä ehkä vähiten siksi, että sekä kuljettaja että kartturi olivat ainakin puolet nuorempia kuin ajoneuvo - tämä tuntui huvittavan erityisesti ajoneuvon ikäisiä herrasmiehiä). Mieli teki pukea huivi pään ympärille ja suuret aurinkolasit nenänvarteen, ja vilkutella kuninkaallisen elkein vastaantulijoille. Ehdotin jopa Kirsille, ettei käyttäisi vilkkua lainkaan vaan ojentaisi kätensä elegantisti ikkunasta kääntymisen merkiksi, mutta Kirsi epäili ettei se liene paras menetelmä moottoritiellä ohi suhahtavien puolalaisten rekkamiesten kanssa kommunikointiin. Vaikka käsieleistä luovuttiinkin, ei kuitenkaan voi sanoa, että ajoimme Porvooseen, sillä se kuulostaisi kokemukseen nähden kovin arkipäiväiseltä. Ennemminkin kävimme päiväajelulla Porvoossa.

Nautimme lounaan viehättävässä Fredrikan Lähteessä Runeberginkadulla (tästä lisää myöhemmin), jonka jälkeen otimme keskustan Capriole-kahvilasta jääkahvit mukaan ja käppystelimme Porvoon vanhalle puolelle. Kävimme asiaankuuluvasti tarkastamassa, että vanha kirkko on edelleen paikallaan yksisarvismaalauksineen, sitten kolusimme yhden taidenäyttelyn ja muutaman antiikkiliikkeen Vanhan Raatihuoneentorin tuntumassa, mutta ostoksia tuli tehtyä vain muutama hassu. Helteisenä päivänä tuntui parhaalta vain maleksia kapeita mukulakivikatuja melko päämäärättömästi ja pysähtyä välillä nauttimaan mitä-tahansa-kylmää.

Elämyslahjat ovat siksi parhaita, että mielekkään tekemisen lisäksi niistä jää aina muisto lahjanantajan kanssa vietetystä ajasta. Varsinkin jos elämä on kummallakin kiireistä ja molemmat keskittyvät ennemmin konkreettisen tavaran karsimiseen kuin keräilyyn (Kirsin kohdalla tuo karsiminen  ei tosin ilmeisesti päde savikippoihin), on todella miellyttävää saada lahjaksi laatuaikaa, joka vietetään kummallekin mielekkään tekemisen parissa. Kun elämyksiä antaa lahjaksi, tulee niitä myös elettyä helpommin, sillä muuten arjen ikeessä mainittu piknik tai Tallinan reissu jää helposti toteuttamatta, sellaiseksi sitten-kun-on-aikaa - puheeksi.  

Lahjaksi annetun elämyksen ei välttämättä tarvitse olla mitään tajunnanräjäyttävää - vaikka jos joku ruudun sillä puolen suunnittelee vievänsä minut vaatimattomasti maailmanympärysmatkalle niin lupaan etten pane vastaan. Tärkeintä on miettiä, mistä lahjansaaja pitää ja on kiinnostunut sekä millaisesta elämyksestä tai laatuajasta hän nauttisi. Elämyslahja voi myös liittyä yhteiseen harrastukseen tai mielenkiinnonkohteeseen. Itse mietin parhaillaan kannattaisiko säästää muutama ropo ja antaa ukolleni yhteinen valokuvauskurssi joululahjaksi - elämyslahjassa saa ehkä olla vähän omakin lehmä ojassa...? Tai ainakin yksi sorkka?

Oma elämyslahjani oli mitä onnistunein, säät suosivat ja katseltavaa riitti - ehdottomana kohokohtana vauhdikas Siiliherra, joka tuhisi vastaan eräällä vanhan Porvoon poikkikadulla, sekä vanhan puutalon ikkunankarmiin pesinyt lintupariskunta (eläimet saavat aina aseistariisuvalla välittömyydellään oman sisäisen pikkulapseni peittelemättömästi esiin). Päivä päättyi illallissalaatteihin joen tuntumassa sijainneella terassilla, jonka jälkeen suuntasimme ihailua herättäen Golden Ladylla takaisin Helsinkiä kohti (mutta mielikuvan tasolla ajoimme toki purppuraiseen auringonlaskuun).  

Photographs By Emma Wilde