Tuesday 30 July 2019

Kuukausi ostamatta mitään

Eilen oli maailman ylikulutuspäivä – tänään elämme siis jo velaksi maapallolle. Siksi aion jälleen pitää kuukauden mittaisen kulutuspaaston.

Jonain päivänä (eläkkeellä?) oon yhtä vapaa pakkomielteisestä kuluttamisesta kuin tämä lokki.

Maailman ylikulutuspäivä saa pysähtymään omien kulutustottumuksieni ääreen joka vuosi. Kulutan aika tiedostavasti, mutta tuntuu tarpeelliselta tehdä enemmän, kun maapallon resurssit on tältä vuodelta poltettu loppuun jo heinäkuussa. Vähän kuin luottokortti olisi tapissa ja olisi pakko kiristää vyötä, kunnes saa laskun kuitattua (we all know that feeling).

Siksi pidän taas kuukauden mittaisen paussin ylimääräisestä kuluttamisesta. En osta kuukauteen muuta kuin ruokaa (ja vessapaperia), vältän yksityisautoilua ja yritän olla tuottamatta lainkaan ruokahävikkiä. Paasto alkaa tänään ja loppuu 1. syyskuuta.

Ympäristösyiden lisäksi paastokuukausi on pyrkimys vapauttaa mielestä tilaa muille asioille kuin jatkuvalle kuluttamiselle. Aion liikkua, lukea ja nauttia kesän lopuista päivistä ilman, että mietin koko ajan mitä ostaisin seuraavaksi.


Mitä hyötyä kulutuspaastosta on?

Jatkuvasta kuluttamisesta tulee helposti puoliautomaattinen tapa, jolla ei oikeastaan ole mitään positiivisia seurauksia. Siksi päämäärättömän ostelun lopettaminen hetkeksi vapauttaa mielestä tilaa sellaisille tavoitteille, jotka ovat oikeasti palkitsevia, ja toisaalta konkretisoi ne (harvat) oikeat tarpeet.

En tiedä onko paastokuukaudesta konkreettista hyötyä planeetalle – mutta tuskinpa siitä haittaakaan voi olla. Jos esim. jatkuvan konmarituksen sijaan useampi pitäisi kulutuspaaston, emme ehkä käyttäisi luonnonvaroja niin vikkelästi loppuun (emmekä pyörittäisi koko ajan silmissämme tavaraa, vaan katselisimme esim. taivaalle tai kirjan sivuja).

En missään nimessä tuomitse ostamista tai kuluttamista (osaan harjoittaa sitä itsekin varsin ansiokkaasti) enkä väitä, että kuukausi ostamatta mitään pyyhkii hiilijalanjälkeni olemattomiin. Koska planeetan tilanne kuitenkin on mikä on, ei tee kenellekään pahaa tarkastella kulutustottumuksiaan kriittisesti. Se, mitä tarkastelun lopuksi päätyy tekemään tai jättää tekemättä on jokaisen oma asia.

Viime vuonna kuukausi ostamatta mitään -haaste meni minulta puolivälin jälkeen penkin alle, joten käyn kisaan itseni kanssa  – saa nähdä olenko tällä kertaa enemmän master of my own mind


Näin viime vuoden haaste eteni:






1 comment:

  1. Lueskelin tuota aiemmin kirjoittamaa postaustasi aiheesta ja tämä toteamus on kuin suoraan omasta elämästäni: ”Koska en yleensä osta hetken mielijohteesta, tulee ostoksia mietittyä muutama päivä. Yhtäkkiä huomaan, että ostamisesta ja sen suunnittelusta on oikeastaan tullut jatkuva ajanviete – mikä on kamalaa.”

    Mitä ihmettä ajattelin joskus silloin nuorena, kun en jatkuvasti suunnitellut uusien asioiden hankkimista? Teen aika usein ns. viimeisiä ostoksia: päätän, että tietyn ostoksen myötä ostaminen loppuu ja olen tyytyväinen siihen, mitä minulla jo on. Sitten keksin taas jonkin uuden tarpeen, jota pyörittelen mielessäni ikuisuuksia. Olisi ihanaa vapauttaa aikaa ja ajattelua johonkin mielekkäämpään.

    - Västäräkki

    ReplyDelete

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.