Eilen oli maailman luonnonvarojen ylikulutuspäivä ja koko maailma elää siis elokuun alusta vuoden loppuun velalla, jonka pääoma kutistuu jatkuvasti. Siksi päätin olla koko elokuun ostamatta yhtään mitään.
Helsingin Sanomat kirjoitti heinäkuussa ostamisenlopettaneesta Heidi Juvosesta, joka on nyt ollut 322 päivää ostamatta mitään turhaa ja projektista on tullut hänelle elämäntapa. Se sai minut miettimään minkälainen ympäristövaikutus olisi esimerkiksi sillä, jos jokainen olisi vuodessa edes kuukauden ostamatta ja/tai kuluttamatta mitään ylimääräistä? Päätin kokeilla.
Tarkoituksena ei ole elämän kurjuuttaminen tai ääriasketismiin pyrkiminen. On
kuitenkin kiistämätön tosiasia, että koska en joudu olosuhteiden pakosta
rajoittamaan ostamisiani tulee esim. ruokakaupassa ostettua monesti hetken
mielijohteesta asioita, joita ei oikeasti tarvitse. Pahimmassa tapauksessa
yliostamisesta seuraa kahden ihmisen pientaloudessa ruokahävikkiä.
Helpoin tapa lopettaa turha ostaminen on pysyä poissa kaupoilta. Aika yksinkertaista. Elokuussa aion viettää aikaa kotona, museoissa, kirjastossa ja luonnossa, kauppojen ja ravintoloiden sijaan. Aion myös tehdä käsitöitä, koska empiirisen tutkimukseni mukaan itse tehty käsityö tuottaa ainakin kymmenkertaisen hyvänolontunteen ostamiseen verrattuna.
Projektillani en tarkoita tyrmätä tai arvostella
kuluttamista; nautinhan itsekin kauniiden esineiden hankkimisesta kotiin ja
vaatekaappiin. Haluan herätellä itseäni suhtautumaan entistä
kriittisemmin omiin tarpeisiin – todistaa itselleni, että en oikeasti tarvitse
mitään.
Ostan varmasti asioita elokuun päätyttyä. Mutta haluan
lopettaa ostokäyttäytymiseni perustelun sillä, että muka tarvitsen niitä. Sen
sijaan aion pakottaa itseni miettimään, miksi ostan. Kompensoinko ostamisella
turhanpäiväistä uutuudennälkää, ja tuottavatko ostamani esineet tai asiat
minulle oikeasti hyvää mieltä? Jos
ostelisin vähemmän, mitä mahdollisuuksia säästynyt raha ja aika voisivat
tuoda?
P.S. Heidi Juvosen inspiroiva Vuosi ostamatta mitään
-blogi löytyy täältä.
Loistavaa, ihanaa kuulla, että tämä on tarttuvaa! Heidin blogi on arvostettava. Omasta kokemuksesta kulutuksen karsiminen on pitkä prosessi, mutta tie, jolta on vaikea tehdä enää U-käännöstä. Minulle vaikka vaatekaupoilla käyminen on jo piiitkään tuntunut epämukavalta, mutta sitten joku muutto saa ostamaan kymmenen uutta kukkaruukku tms. miettimättä, että miksi.
ReplyDeleteT. pullaajannainen(IG)
Kulutuksen karsiminen on varmasti pitkä prosessi! Ärsyttävää, että niin tyhjänpäiväinen ja keinotekoinen tarve kuin ostaminen on jatkuvasti takaraivossa. Olen itse sellaisessa elämänvaiheessa, että oikeasti tarvitsen muutamia asioita (meidän keittiönpöydän ääressä on esim vain kaksi tuolia), joten ostamisen lopettaminen kokonaan ei ehkä pitkällä tähtäimellä ole juuri nyt oikea tapa lähestyä kulutusvalintojaan. Mutta haluan silti miettiä tarkkaan sitä, miksi ostan. JA ennen kaikkea toivoisen, että ne esineet ja asiat joita ostan määrittäisivät vähemmän sitä kuka olen.
Delete