Tänään on virallisesti se päivä kun alan puolitosissani ärsyyntymään kaikesta yltiöpunaposkisesta joulupuuhastelusta. Ei siinä, että itse joulussa olisi varsinaisesti vikaa; tykkään kyllä siivota kodin edes kerran vuodessa oikein pieteetillä ja ostanpa ehkä joulukukkiakin. Tykkään myös syödä, juoda ja viettää pari vapaapäivää mahdollisimman hyvin - ja ennen kaikkea mahdollisimman hyvässä seurassa. Mutta kaikki se hössötys ja punaiset joulukoristeet. Ei kiitos.
Minulle joulu ja jouluvalmistelut ovatkin tavallaan juhla kuluneelle vuodelle ja valmistautumista seuraavaan - mieluiten kaikessa rauhassa. Karsin usein joulusiivouksen ohessa sellaisia tavaroita, joita en ole kaivannut kuluneen vuoden aikana ja yritän hoitaa loppuun erinäiset pienet projektit, jotka ovat roikkuneet tekemättöminä - ja joiden en enää halua vievän energiaani seuraavana vuonna. Yritän ostaa mahdollisimman vähän tavaraa joululahjaksi ja ajattelen joulukorteista ja -lahjoista, että ne ovat ennemmin kiitos pian vaihtuvasta vuodesta, kuin ihan tavan vuoksi ostettavia ja jaettavia esineitä.
On silti todennäköistä, että kirjoitan täällä blogin puolella jouluun(kin) liittyvistä aiheista, joskaan en usko, että näemme koskaan sitä päivää kun askartelen huopatonttuja joulukuuseen. Päätavoitteeni joulunodotukselle onkin - ehdottomasti - olla yltymättä minkäänasteiseen jouluvouhotukseen tai ryntäilyyn. Siivoilen pienen kotimme ja pakkaan muutamat lahjat kaikessa rauhassa - sitten keskityn rapsuttamaan erästä pientä koiraa ja siemailemaan hehkuviiniä jossa on liikaa manteleita. Ja luen tietenkin Charles Dickensin Saiturin joulun kynttilänvalossa - ties kuinka monennetta kertaa.
Miten te valmistaudutte jouluun?
No comments:
Post a Comment