Lomailimme viime viikon Prahassa. Ennakkoon oli kauheasti
suunnitelmia, mutta lopulta yli puolet niistä karsiutui ja aikaa kului ennemmin puistonpenkillä
istuskeluun ja päämäärättömään hortoiluun. Ja joessa elävien piisamirottien elämän seurailuun!
Kaupungin vanha keskusta kuhisi turisteja, joten ehkä meihin iski joku tiedostamaton tarve kulkea vastavirtaan ja olla turhaan hötkyilemättä.
Jos hotellin aamiainen ei olisi ollut niin smetanatastic, olisin käynyt aamiaisella Bistro Kaprovassa, jonka aamiaismenusta löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja, myös gluteenittomille ja vegaaneille. Parasta Kaprovassa on yläkerran pieni kirjakauppa, jossa voi myös aterioida. Täällä tuli jostain syystä sellainen olo, että paikka olisi täydellinen ympäristö viettää sateista syyspäivää.
Kaupungin vanha keskusta kuhisi turisteja, joten ehkä meihin iski joku tiedostamaton tarve kulkea vastavirtaan ja olla turhaan hötkyilemättä.
Jan oli varannut meille hotellin sen perusteella, että Charles Bridge Palace oli kuulemma juuri sen näköinen, että pitäisin siitä. Antiikilla kuorrutettu vanha hotelli oli upea! Satiiniverhoja, kirjavia villamattoja ja holvikattoja...
Meillä oli huone ylimmässä kerroksessa, jossa oli kattoikkuna ja ihana kalanruotoparketti. Hotellin pesutuotteet olivat jonkinasteista tsekkiläistä luonnonkosmetiikkaa, mikä oli kiva ylläri. Aamiaisella oli erilaisia smetanavoileipiä ja salaatinlehdillä vuoratuissa kulhoissa lisää smetanaa.
Jos hotellin aamiainen ei olisi ollut niin smetanatastic, olisin käynyt aamiaisella Bistro Kaprovassa, jonka aamiaismenusta löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja, myös gluteenittomille ja vegaaneille. Parasta Kaprovassa on yläkerran pieni kirjakauppa, jossa voi myös aterioida. Täällä tuli jostain syystä sellainen olo, että paikka olisi täydellinen ympäristö viettää sateista syyspäivää.
Koska nähtävyydet oli niin täynnä turisteja, käveltiin vain kerran Kaarlensillan yli ja käytiin nähtävyyksistä vain linnakukkulalla. Linnakompleksin päänähtävyys oli ehdottomasti Pyhän Vituksen katedraali (Jan luki kartasta koko ajan Pyhän Vitutuksen katedraali).
Katedraalissa oli lasimaalauksia, patsaita ja muuta ylenpalttista kirkkorekvisiittaa ihan älyttömän paljon. Eikä sinänsä ihme, koska katedraalia on hienosäädetty kevyet kuusi vuosisataa, vuodesta 1344 aina 1930-luvun alkuun asti, jolloin sen pohjoislaivaan asennettiin Alphonse Muchan suunnittelema lasimaalausikkuna (en yleensä pidä näistä, mutta tämä oli hieno!).
Suosikkiosani katedraalista oli ylenpalttinen Pyhä Venceslausin kappeli. Se rakennettiin nykyiseen ulkoasuun 1300-luvulla ja sen sisustus on mittaamattoman arvokas. Seiniä koristaa mm. 1300 Tsekeissä hiottua jalokiveä, joiden upotukset on kullattu.
900-luvulla syntyneen Venceslausin elämä oli kuin suoraan Game of Thronesista. Venceslausin isä, Bohemian ruhtinas, kuoli Venceslausin ollessa lapsi, jolloin Venceslausin isoäidistä Ludmilasta tuli ruhtinatar. Venceslausin pakanasyntyinen äiti Drahomira kuristutti Ludmilan, eli anoppinsa, koska oli kateellinen kristityn isoäidin vaikutusvallasta poikaansa – ja halusi tietty Ludmilan kruunun.
Venceslausin noustessa itse valtaistuimelle 18-vuotiaana, Venceslaus karkotti Drahomiran ja alkoi rakentaa itselleen kiillotettua Good Christian -imagoa. Venceslaus jakoi almuja köyhille, teki siveyslupauksen (tsih) ja lobbasi omaa pyhimyksen mainettaan kaikin tavoin.
Joku luuranko kaappiin kuitenkin jäi, koska perhedraama sai jatkoa Venceslauksen ollessa kolmekymppinen, kun pikkuveli Boleslav murhasi ja paloitteli hänet. Isoveljestä tehtiin marttyyri ja suojelupyhimys, pikkuveli sai lempinimen Boleslav Julma (ja sieppasi luonnollisesti kruunun itselleen). Venceslausin pyhäinjäänteet ovat edelleen kappelissa.
Linnassa itsessään ei ollut hirveästi katsottavaa (esim. Budapestin linna oli mittavine taidekokoelmineen huomattavasti vaikuttavampi), mutta sen yhteydessä on näköalatasanne, josta on hienot maisemat. Linnasta laskeudutaan puutarhan ja viinitarhan (!) läpi takaisin kaupunkiin.
Maisemien katseluun soveltui erinomaisesti myös ratikka-ajelu. Kaikkiin julkisiin käyvä 3 päivän lippu maksoi 310 kruunua (eli noin 12 euroa) ja sillä sai ajella mielin määrin pitkin kaupunkia. Mentiin pari kertaa harhaan, koska muutama katu oli remontissa, eikä kaikki ratikat huristelleetkaan ratikkakarttaan merkittyjä reittejä, mutta muuten ratikoilla ajelu oli hauskaa.
Ratikalla oli myös helppo löytää sellaisia paikkoja, jonne ei välttämättä turistina muuten löytäisi, esim. I.P. Pavlovan pysäkin vieretä löysimme hyvän farmers' marketin, josta sai marjoja, vihanneksia, juureksia ja yrttejä. Seuraavalla Prahan reissulla haluan asua airbnbssä jossain tämän torin lähellä.
Kävin tietty muutamissa antiikkiliikkeissä, mutta hintataso oli Suomeen verrattuna ihan posketon. Olisin ostanut yhden puurasian, mutta siitä pyydettiin Bric-a-Brac liikkeessä 8500 kruunua, siis yli 300 euroa. You wish – en viitsinyt edes tinkiä.
Liikettä vahti omistajan puolesta naapuriliikkeen pitäjä, joka kävi kovaa kauppaa vanhoista kolikoista sveitsiläisen miesporukan kanssa. Pienessä posliiniterrierissä ei ollut hintaa, joten tarjosin siitä sata kruunua (siis noin 4 euroa), ja sveitsiläiset taisivat tietämättään maksaa kaupan katteet. Se on ehkä skotlanninterrieri, mutta Vilman mielestä ihan tarpeeksi cairnin näköinen.
Bric-a-Bracin lähellä, pienellä sisäpihalla oli hauska lounaspaikka Dhaba Beas, jossa kävi myös paljon paikallisia lounasruokailijoita. Intialaista ruokaa otetaan tiskistä tarjottimelle, joka punnitaan linjaston lopussa. Korutonta ja hienostelematonta, mutta ruoka oli hyvää, erityisesti samosat! Täällä olisi voinut syödä todella edullisesti, mutta kokeilunhalu voitti ja kasattiin tarjottimet täyteen, mikä oli virhe, koska ruoka oli tosi täyttävää. Normaaliannos täällä maksaa varmaan noin 4-5 euroa.
Bric-a-Bracin lähellä, pienellä sisäpihalla oli hauska lounaspaikka Dhaba Beas, jossa kävi myös paljon paikallisia lounasruokailijoita. Intialaista ruokaa otetaan tiskistä tarjottimelle, joka punnitaan linjaston lopussa. Korutonta ja hienostelematonta, mutta ruoka oli hyvää, erityisesti samosat! Täällä olisi voinut syödä todella edullisesti, mutta kokeilunhalu voitti ja kasattiin tarjottimet täyteen, mikä oli virhe, koska ruoka oli tosi täyttävää. Normaaliannos täällä maksaa varmaan noin 4-5 euroa.
Kävin Janin tuskiksi myös ihastelemassa antiikkisia granaattikoruja erään ystävällisen antiikkikauppiaan opastamana (ja tietty jokaisen antiikkiliikkeen ikkunasta), mutta niidenkin hintataso oli aika rapsakka.
En ostanut mitään, mutta jäi kieltämättä pieni granaattikuume. Seuraavalle Prahan reissulle pakkaan siis paksun tukun käteistä ja parhaat tinkimishousuni, koska Prahasta olisi ihanaa ostaa granaattikoru muistoksi! Granaattikorut on upeita paikallisen käsityötaidon näytteitä ja oleellinen osa Böömin alueen pukeutumishistoriaa.
Pařížskálla, eli Prahan luksuskadulla, otin Célinen hienosta näyteikkunasta kuvan ja löysin sen sivukaduilta pari kivaa liikettä, kuten boho chicin Icônen ja pienten tsekkiläisten suunnittelijoiden liikkeitä. Lähellä sijaitsevissa Juutalaiskortteleissa oli kiva kävellä ja ihmetellä rakennusten ylenpalttisia julkisivuja.
Ihastelin myös tunnin Parizska ja Listopadu-katujen kulmassa sijaitsevan Luxury Outletin lupaavaa tarjontaa, mutta mitään ei tarttunut matkaan. Sen sijaan neuvoin myyjälle raivoavan jenkkituristin Charles Bridgelle (”Can you fucking believe it, she’s local and doesn’t even know where the Prague bridge is?!?” “Right, is that the Charles bridge you’re looking for?”) - rouva lähti liikkeen ulkopuolella aivan vastakkaiseen suuntaan johon olin hänet neuvonut.
Pařížskán läheltä löytyi kiva meksikolaistyylinen ravintola Agave, jossa kannattaa käydä vähintään nauttimassa cocktailit (tai mocktailit) ja nacho plate mustapavuilla. Ah, nam. Myös burritoille vahva suositus. Agave oli Prahan hintatasoon nähden vähän hintavampi, mutta palvelu oli huippua ja coktailit next level.
Pařížskán läheltä löytyi kiva meksikolaistyylinen ravintola Agave, jossa kannattaa käydä vähintään nauttimassa cocktailit (tai mocktailit) ja nacho plate mustapavuilla. Ah, nam. Myös burritoille vahva suositus. Agave oli Prahan hintatasoon nähden vähän hintavampi, mutta palvelu oli huippua ja coktailit next level.
Prahan puistokulttuuri oli mahtava! Jengi haki eväät kaupassa ja vietti koko päivän puistoissa, jotka oli myös laitettu viihtyisiksi. Monissa puistoissa kaikenkarvaiset koirakaverit sai myös kuljeskella vapaana ja osa tuli varauksetta hieromaan tuttavuutta. Lisää tätä
Suomeen.
Hienoin puistoalue oli ehdottomasti Letenské Sady,
johon pääsee keskustasta joen yli Cechuv-siltaa pitkin ja muistaakseni ratikalla
17. Puistossa on paljon nähtävää, mutta illanviettoon soveltuu erityisesti sen
itäisestä päädystä löytyvä Letnan olutpuutarha, joka nököttää puistokukkulan
huipulla ja on myös paikallisten suosiossa.
Letnan bistrosta sai olutta ja hyvää chardonnayta, sekä kaikkea ihanan suolaista ja rasvaista ruokaa, kuten friteerattuja mozzarellapalloja ja ranskiksia (tosin kaikki tarjoiltiin kertakäyttöastioista ja kismitti, että oma eväsrasia jäi kotiin). Sadoilta pöytä- ja penkkiryhmiltä oli upeat näkymät Prahan vanhaan kaupunkiin ja kesäiltana puistossa oli mahtava tunnelma, suosittelen!
Puiston reunalla oli koirille oma vilvoitteluallas (tämä oli ehdottomasti reissun paras nähtävyys), jossa seurattiin nuoren labradorin vesileikkejä yhtenä iltana. Hienot puistoistutukset ihastuttivat myös, kuvasin niissä pörrääviä kimalaisia ja autoin välillä yhtä toista rekkua etsimään palloaan.
Letnan bistrosta sai olutta ja hyvää chardonnayta, sekä kaikkea ihanan suolaista ja rasvaista ruokaa, kuten friteerattuja mozzarellapalloja ja ranskiksia (tosin kaikki tarjoiltiin kertakäyttöastioista ja kismitti, että oma eväsrasia jäi kotiin). Sadoilta pöytä- ja penkkiryhmiltä oli upeat näkymät Prahan vanhaan kaupunkiin ja kesäiltana puistossa oli mahtava tunnelma, suosittelen!
Puiston reunalla oli koirille oma vilvoitteluallas (tämä oli ehdottomasti reissun paras nähtävyys), jossa seurattiin nuoren labradorin vesileikkejä yhtenä iltana. Hienot puistoistutukset ihastuttivat myös, kuvasin niissä pörrääviä kimalaisia ja autoin välillä yhtä toista rekkua etsimään palloaan.
No comments:
Post a Comment