Hieman erilainen vaatepaasto

Vaatepaasto on tehnyt hidasta tuloa elämääni jo vuoden. Ajatukseni aiheesta ovat sinkoilleet limbossa, kun olen yittänyt miettiä, miten ja milloin minun kannattaisi vaatepaastoni toteuttaa. Lopulta vastaus löytyi aiheen polttavasta pisteestä: vaatekaapistani.

Vaatekaappini ei ole mitenkään erityisen runsas - tai joku ehkä sanoisi, että se on jopa niukka. Kahdeksasta Elfa-laatikosta yksi on tällä hetkellä tyhjä, toisessa on huiveja, kolmannessa sukat ja neljännessä alusvaatteet. Yksi on varattu urheiluvaatteille. Eli vain kolmessa laatikossa on varsinaisia käyttövaatteita. Loput vaatteistani roikkuvat 60cm:n levyisellä henkaritangolla. Ei siis voi sanoa, että hukkuisin vaatteisiin.

Mutta. Niin - tilanteessa on luonnollisesti yksi pieni mutta. Vaatekaappini yläkaapeissa (ah, ne syntien kätköpaikat!) on ainakin saman verran, ellei enemmän vaatteita säilytyksessä. Yläkaapeissa nököttää nimittäin kuusi suurta muovilaatikkoa, jotka ovat täynnä siististi viikattuja vaatteita. Nämä syntilaatikot ovat suurin syy siihen, miksi koen tarvitsevani jonkin sortin vaatepaaston elämääni.

Käydäänpä läpi, mitä laatikoista löytyy.

Ensimmäinen laatikko on "sesonkivaatelaatikkoni". Tällä hetkellä olen pakannut sinne puhtaat ja huolletut kesävaatteeni, ja keväällä pakkaan tänne muutaman talvivaatteen. Tämä laatikko ei siis ole osa ongelmaa.

Seuraavasta laatikkosta löytyvät ne vaatteet, joista olen päättänyt luopua, ja jotka ovat parhaillaan myynnissä. En ole tästä laatikosta mitenkään erityisen ylpeä, mutta en valehtele tai osallistu tuhoisaan itsepetokseen, kun sanon, että tähän laatikkoon ei tule päätymään enää mitään. Se vain tyhjenee pikkuhiljaa. Olen nimittäin päättänyt raudanlujasti lopettavani "voisin olla nainen, joka käyttää tätä" -vaatteiden ostamisen. On siis toivoa, että tämä laatikko on jossain vaiheessa pysyvästi tyhjä. Halleluja!

Kolmas laatikko on täynnä upeita vaatteita neljän vuoden takaisesta elämästäni. Käyttäisin näitä vaatteita todella mielelläni - mutta ne eivät juuri nyt mahdu ylleni. Tiedän, että näistä pitäisi joidenkin oppien mukaan luopua, mutta en todellakaan aio tehdä niin. Tässä laatikossa on nimittäin vain ja ainoastaan vaatteita, jotka täyttävät täydellisen vaatteen kriteerit. Otan vaatteet tasaisin väliajoin laatikosta, tuuletan ne ja viikkaan siististi takaisin. Laihdun, jos laihdun. Näistä vaatteista en kuitenkann luovu. Next.

Neljäs ja viides (kauheaa, näitä on peräti 2!!!) laatikko ovatkin sitten todellisia syntien aarrearkkuja.

Näissä laatikoissa ovat nimittäin ne (onneksi sentään pääasiassa UFF:lta, Fidalta, yms.) ostetut vaatteet, joista olen ostohetkellä ajatellut seuraavasti: "tämä ei ole tällaisenaan hyvä, mutta kangas/malli/tms on ihana, joten jos vähän muokkaan tuota tuossa ja lyhennän tätä tässä, tulee vaatteesta suorastaan täydellinen".

Arvatkaa monta vaatetta näistä laatikoista on esimerkiksi viimeisen vuoden aikana korjattu? You guessed it - Zeró! Ja nämä laatikot pursuavat tietenkin ääriään myöten.

Kuudes laatikko ei ole juuri parempi, mutta tässä laatikossa on kankaita. Ja jos olen ihan rehellinen (which is painful), kankaitani taitaa olla vielä ainakin kaksi samanlaista laatikollista vanhempieni luona. Ihan järkyttävää hamstrausta.

Olen kankaiden suhteen vähintään yhtä toivoton kuin pientä hienosätöä kaipaavien vaatteiden; "Ei voi olla olemassa näin ihanaa kangasta! Teen tästä puseron vesiputouspääntiellä. Olen aina halunnut juuri sellaisen, juuri tällaisesta kankaasta. Käytän sitä kuluneiden farkkujen kanssa ja kiinnitän rintaan helmirintaneulan ja olen täydellisen je nai sais quoi". Arvatkaa, montako itseommeltua vaatetta kaapistani löytyy?

Right again! Zeró!

Tilanne on siis kaikessa kaameudessaan se, että minulla on kaksi laatikollista vaatteita ja ties kuinka paljon ihania kankaita, joihin on mennyt ihan kivasti rahaa, mutta joita en tällä hetkellä käytä, vaikka tarvetta hieman laajemmalle vaatevalikoimalle kyllä olisi.

Keskeisin syy vaatepaastolleni ei siis ole ekologisuus, tai eettisyys, tai edes minimalistisemman elämän tavoittelu (kaikki toki muuten ihailtavia motiiveja). Tässä on kyse tekemättömien asioiden loppuunsaattamisesta. Lisäarvoa tuo se, että nyt tarpeettomana lojuvat tavarat pääsevät vihdoin käyttöön!

On taivaan tosi, että nuo vaatteet ja kankaat nököttävät laatikoissaan hamaan tappiin saakka, ellen aseta itselleni jonkin sortin uhkavaatimuksia niiden suhteen. On jo käytännöllisestäkin näkökulmasta typerää seisottaa tuollaista määrää vaatteita tyhjän panttina.

Vaatepaastoni hyvin yksinkertaiset säännöt ovat:

• Korjaan joka kuukausi vähintään kaksi vaatetta käyttökelpoisiksi.

• Vaihtoehtoisesti voin omella jo olemassa olevasta kankaasta vaatteen tai kodintekstiilin.

• Saan halutessani ostaa yhden uuden vaatteen jokaista neljää korjattua/ommeltua vaatetta kohden.

Siis mitä? Vaatepaasto, jonka aikana saa ostaa vaatteita? Aivan, mutta lienen selityksen velkaa.

Koska olen vähän lapsenmielinen, täytyy tässä projektissa olla joku porkkana. Päätin siis, että jokaista neljää korjattua vaatetta kohden saan halutessani ostaa yhden uuden vaatteen. Tuon yhden uuden vaatteen saan tietenkin ostaa vasta sitten, kun ne neljä vaatetta on korjattu/ ommeltu.

"Uuteen vaatteeseen" sisältyvät vaatepaaston aikana myös second hand-vaatteet, asusteet, laukut ja kengät, koska muuten koko homma menee reisille. Alusvaatteita saan ostaa, mutta vain tarpeeseen (tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen tarvitsemaan parit liivit ja ehkä sukkia).

Ainoa poikkeus sääntöihin: jos sattuisi käymään niin onnellisesti, että löydän täydelliset kumisaappaat, saan hankkia ne vaatepaaston sääntöjen ulkopuolella. En omista kumisaappaita lainkaan, ja Suomen ilmastossa se aiheuttaa välillä suoranaista epätoivoa.

Haluan eliminoida elämästäni mahdollisimman paljon sellaista tavaraa, joka seisoo kaapeissa tyhjän panttina, mutta oikea ratkaisu ei ole kärrätä niitä (takaisin) UFF:lle. En ole minimalisti, eikä minua haittaa se, että vaatepaastoni toteutuessa muuttuu vaatekaappini varsinaiseksi runsauden sarveksi. Haluankin, että se pursuilee ihania vaatteita, joita oikeasti käytän. En yksinkertaisesti ole se ihminen, joka saa toteutettua omaa pukeutumisestetiikkaansa 35 vaatteella ja asusteella. Haluan vaihtelevuutta, mutta kestävästi. Siksi tämä toimintamalli on järkevin ratkaisu tämänhetkiseen tilanteeseen.

Noihin "projekteiksi" ostettuihin vaatteisiin myös kiteytyy paskamainen sitten kun -ajattelu, jonka haluan lopettaa kokonaan. Ei sitten kun, vaan nyt! Sitten kun -ajattelu on myrkkyä, koska se johtaa loppujen lopuksi siihen, että keskeneräisiä projekteja on vähän joka nurkassa, ja yhteensä niin paljon, ettei edes tiedä mistä alottaa. I don't need that shit in my fabulous life. Onneksi ratkaisu on yksinkertainen: täytyy vain ottaa ja tehdä. Yksi asia - tai tässä tapuksessa vaate - kerrallaan.

Paasto alkoi 5.1.2018 ja sitä jatkuu niin kauan kuin korjattavien vaatteiden laatikoissa on tavaraa. Vaatteita on aloitushetkellä 42 (?!?!). Nyt voitte vahtia, etten nakkaa vaatteita salaa menemään. Lupaan raportoida, kun ensimmäiset ompeluprojektit valmistuvat!