Voimaesineitä: Kalenteri

Muistan edelleen kirkkaasti lukion äidinkielen opettajani neuvon: "jos haluatte selvitä IB-lukiosta in one piece, hankkikaa kalenteri ja opetelkaa käyttämään sitä". Olen sittemmin (ja ihan erityisesti viime aikoina) ajatellut, että tuo neuvo oli yksi parhaita (ellei paras), joita koulussa sain.  Omassa elämässä käy tällä hetkellä nimittäin niin kova tohina, että kalenterin käyttäminen on ainoa tapa pitää kaikki kapulat ilmassa - ja muumit laaksossa.

Olen käyttänyt ihan niistä ensimmäisistä kalentereistani lähtien Moleskinen kalentereita. Niiden riisutussa tyylissä on sitä jotain, eikä mikään muu kalenteri yllä mielestäni samalle tasolle toimivuudessa ja selkeydessä. Malli on vuosien kokeilujen myötä vakiintunut tähän yhteen, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Minulle kalenterissa on erityisen tärkeää, että näen päivät sekä kuukausitasolla, että viikkotasolla ja että kalenterissani on myös päivälokeroiden ulkopuolella tilaa muistiinpanoille. Arvostan ihan erityisesti myös sitä, että kaikki ylimääräinen (kansainväliset pyhäpäivät, mittojen muuntotaulukot yms.) on joko karsittu kokonaan tai merkitty erittäin tiiviisti omille sivuilleen. Paperi on kaunista, pehmeät kannet tekevät kalenterista kevyen kantaa ja kuminauhakiinnike pitää sivut supussa kun kalenteri lentelee ympäriinsä laukussani. Lisäksi kalenteri on kauttaaltaan väritön. En yksinkertaisesti voi sietää kalentereita, joissa osa asioista lukee valmiiksi esimerkiksi punaisella. Toisin sanoen, että joku muu on päättänyt jo ennalta, mitä asioita minun kuuluisi omassa kalenterissani korostaa. Ei kiitos.

Kalenteri toimii myös erinomaisena työkaluna silloin, kun haluaa asettaa itselleen tiettyjä tavoitteita. Kun merkitsee tavoitteen saavuttamiseen liittyvät tekemiset kalenteriin, niistä tulee tavallaan "virallinen" osa päiväohjelmaa ja niitä on vaikeampi ohittaa jonkun olevinaan "paremman" tekemisen varjolla. Olen itse oppinut, että kalenteriin ei kannata kirjoitella niitä päiviä milloin jonkun asian pitää olla valmis, vaan ennemmin ne päivät, jolloin on muutama tunti aikaa työstää kyseistä asiaa.

En tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta sen verran asetin itselleni tavoitteeksi, että vuonna 2017 haluan hyödyntää ne arjen aikatauluttamattomat hetket tehokkaammin kuin viime vuonna. Jos pääsee töistä siinä viiden maissa, menee loppuilta helposti yhdessä hujauksessa kun käy sohvalle tai avaa tietokoneen täysin päämäärättömästi - ja sittenhän alkaa pidemmän päälle tuntua juuri siltä, ettei elämässä ole muka aikaa tehdä muuta kuin opiskella ja käydä töissä.  

Itse pyrin täyttämään vapaahetket ihan normaaleilla jutuilla. Sovin ystävän kanssa, että tiistaina mennään kuuden maissa lenkille, tai perjantaina syömään ja katsomaan se taidenäyttely jota kumpikaan ei muka ole ehtinyt nähdä - ja merkitsen asiat heti kalenteriin. Tehokas keino ehkäistä turhaa nyhjäämistä on vetäistä ulkoilukamat heti töistä tullessa niskaan ja lähteä (koiran kanssa) tunniksi ulos. Loppuilta menee ihan erilaisessa mielentilassa, kun on käynyt haukkaamassa vähän happea välillä. Yritän pitää viikossa myös yhden vapaapäivän, jolloin ei ole mitään suunniteltua tai aikataulutettua tekemistä, jotta terve nyhjäämiskiintiökin tulee täyteen (mutta ei kuitenkaan ylity). Yksi tyhjä ruutu kalenteriviikossa tuntuu aina minilomalta, ja toimii kannustimena silloin kun viikko alkaa oikein takkuisesti (kuten nyt vaikka tänään).