Thursday, 8 October 2015

Hyvän Mielen Vaatekaappi | Rinna Saramäki


En ymmärrä miten ajattelin, että saisin kaiken mitä minulla on tästä kirjasta sanottavaa mahtumaan yhteen päivitykseen, mutta yritetään nyt kuitenkin. Rinna Saramäen Hyvän Mielen Vaatekaappi oli ensimmäinen vaateteollisuuden varjopuolia ja kestävämpää pukeutumista käsittelevä teos, jonka luin. En muista tarkalleen, kuinka päädyin selailemaan teosta kirjakauppaan joitain vuosia sitten, mutta sen muistan elävästi, että en todellakaan innostunut kirjan vaaleanpunertavasta kannesta. En ollut mitenkään umpitietämätön näistä asioista ennen kirjan lukemista, mutta se avasi silti silmäni monella tapaa. 

How I ever imagined to fit all that I have to say about this book in one post I haven't the faintest clue, but let me give it a try. 'Hyvän mielen vaatekaappi' (= a conscious wardrobe) by Rinna Saramäki was the first book abput the dark side of the clothing industry and sustainable dress, that I ever read. I cannot remember how I first came to browsing it at the bookshop, but I do remember, quite vividly, that the light pink cover didn't thrill me at all. I wasn't completely unaware of the problems related to the mass consumption and production of the clothing industry before reading the book, but it opened my eyes in many ways. 


Kirjan löytöhetkellä olin jokseenkin ahdistunut oman vaatevarastoni tilasta. Tuntui, että sen läpi oli kulkenut puolet maailman vaatteista parissa vuodessa (tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, Greenpeace arvioi, että maailman tekstiili- ja vaateteollisuus tuottaa tällä hetkellä 80 miljardia vaatetta vuodessa), joista valitettavan harva olikaan sitten oikeasti osoittautunut luottovaatteeksi. Ostin jo tuolloin paljon kirpputoreilta ja kierrätysliikkeistä, mutta minua häiritsi juuri vaatteiden määrä ja jatkuva ostaminen. Ei tuntunut löytyvän sitä omaa, joka oli minulle todella tärkeää, sillä olen kokenut vaatteet ja pukeutumisen lapsesta saakka itselleni oleellisiksi itseilmaisun keinoiksi. En uskonut ensinkään, että pieni vaaleanpunainen kirja voisi tarjota vastauksen kaikkiin näihin ongelmiin. 

When I first grabbed the book, I was somewhat anxious about the state of my own wardrobe. It felt like half of the World's clothes had passed through it within two years (which isn't true, of course, Greenpeace estimates that the textile and clothing industries currently produce an approximate 80 billion items of clothing per year), and only an unfortunate few had really come to stay. I have always bought a significant amount of my clothes from flea markets and second hand shops, but I was primarily bothered by the sheer quantity of clothes and the continuous buying. I couldn't find my niche, which was very important to me, because dressing and clothes have been a very important form of self-expression for me since I was a child. I didn't think for a second, that a little pink book could hold all the answers.  


Älä tuomitse kirjaa kannen perusteella, sanotaan. Hyvän mielen vaatekaappi on jaettu kahteen osaan: Pahan mielen vaatekaappi ja Kohti hyvän mielen vaatekaappia. Ensimmäinen osa käsittelee muotiteollisuuden ja muodinkulutuksen epäkohtia nykymaailmassa, käyden läpi muotiteollisuuden viime vuosikymmeninä kokemia mullistuksia, sekä niiden vaikutusta kuluttajien käyttäytymiseen. Tässä osassa tarkastellaan myös massatuotetun vaatteen arvoketjua, jolla on kaikessa monimutkaisuudessaan valitettavia globaaleja seurauksia. Vaikka aihe on erittäin raskas ja ajoittain hurjan turhauttava, ei Saramäki kaada koko ongelmaa (ja syytä) lukijan niskaan. Hän samaistuu lukijan tunteisiin ja tarjoaa pieniä, realistisia tapoja, joilla kuluttaja voi vaikuttaa tilanteeseen, muuttamatta kertaheitolla omaa elämäntyyliään. Kirja vei vaateteollisuudesta tietäneenkin täysin uusien asioiden äärelle. Tieto pistää ihan todenteolla vihaksi, ja itse kävin hurjan tunneskaalan ensimmäistä osaa lukiessani. Välillä teki mieli vetää itkupotkuraivarit koska tilanne on niin mahdoton, välillä rynnäköidä suoraan epäkohdan juurelle ja vaikka sitoa itsensä Bangladeshilaiseen ompelukoneeseen, jos se vaikka auttaisi. Välillä puolestaan nauroin kyyneleet silmissä Saramäen nokkelalle tavalle kirjoittaa, ja sille, että kaikessa synkkyydessäänkin Saramäki saa tuotua esille tilanteen naurettavuuden - sillä naurettava tilanne tosiaankin on. 

Never judge a book by it's cover, they say. The book is divided into two parts: 'An unconscious wardrobe and 'Towards a conscious wardrobe'. The first part deals with the current defects of the clothing industry, refering to the developments in the clothing and textile industries during the last decades and how they have moulded consumers' behaviour. This part also looks closely at the value chain of a mass-produced item, a complex cause-and-effect chain that has several unfortunate clobal impacts. Although the topics are extremely heavy, Saramäki does not pour the entire problem (and blame) on the reader. She is able to relate to the reader's emotions and offer small, realistic solutions for making an impact without changing an entire lifestyle in the blink of an eye. Although I knew about the discrimination that takes place within the clothing industry, the book shed light on things that I hadn't even realised to consider before. Learning about it all naturally makes one angry and I personally went through a variety of emotions whilst reading. At times I wanted to kick-and-scream, because it all felt so wrong, sometimes I felt ready to go to the ends of the World to make a difference. On the bright side, I often laughed out loud, too, as Saramäki has a particularly witty way of expressing how ridiculous the entire situation is.  


Kirjan toinen osa, Kohti hyvän mielen vaatekaappia käy juurta jaksaen läpi eri asioita, joita tulee ottaa huomioon, voidakseen rakentaa itselleen pysyvästi hyvän mielen vaatekaapin. Tämä osa kirjasta on jokseenkin self-help - tyylinen, mutta ei lainkaan sillä ärsyttävällä amerikkalaisella tavalla: "naisen täytyy omistaa nämä klassikkovaatteet, tämä kuuluu yhdistää tuon kanssa, ei tuota väriä tämän värin kanssa koskaan", jne. Saramäen opas jättää sijaa lukijan omalle persoonalle ja henkilökohtaiselle pukeutumistyylille, mutta johdattaa silti kestävämpien vaihtoehtojen ja kulutustapojen äärelle, ilman että lukijan täytyy omantuntonsa puhdistaakseen pukeutua seuraavat viisi vuotta hamppukalsareihin ja huopikkaisiin. 

The second part of the book, 'Towards a conscious wardrobe' goes through a wide variety of considerations to keep in mind when building oneself a conscious wardrobe. This part of the book is somewhat like a self-help guide, but not at all in that annoying American way: "these are the classic items every woman should own, these trousers only go with thse kinds of shirts, and never pair these two colours", etc. The guide really allows and respects the reader's personality and style of dress, but still manages to give advice on how to execute that style in a more sustainable way - and the reader is not left feeling that they should dress in hemp pyjamas and felt shoes for the next five years of their life to compensate for all the horrors they have supported  by funding fast fashion. 

Lopultakin arvostan teoksessa eniten sen sympaattisuutta. Teos tulee todella lukijan iholle, sillä Saramäen kokemiin tunnontuskiin ja turhautumiseen  - joita korostavat Saramäen omat sympaattiset kuvitukset -, voi samaistua jokainen vaatteisiin pukeutuva ja niistä kiinnostunut. Teos sisältää paljon sellaista tietoa, jonka etsimiseen tavallisella kuluttajalla ei kuitenkaan välttämättä olisi rahkeita - saati aikaa - ja tarjoilee sen erittäin helposti sulatettavassa muodossa. Teos tähtää siihen, että lukijasta tulisi tuon murheen kryynin, oman vaatekaappinsa herra, vaikka ihan pieni askel kerrallaan. Itse suosittelen aloittamaan lukemalla erään pienen vaaleanpunaisen kirjan

In the end, I appreciate how down-to-earth the book manages to be, despite its difficult topic. The book is extremely approachable, because anbyone who wears and is interested in clothing will find it easy to relate to Saramäki's own frustration - highlighted by her sympathetic illustrations. The book also contains much of the sort of information that a regular consumer might not find access to - let alone make sense of it all - in an easily digestable form. The aim of the book is, of course, to make the reader the master of their own wardrobe, even if it can only happen one small step at a time. I suggest everyone in need starts their personal process by reading a certain little pink book. 


Buy your own copy of Hyvän mielen vaatekaappi here.


Photographs by Emma Wilde

3 comments:

  1. Hieno postaus hienosta kirjasta! Mä myös vaikutuin ja vakuutuin tästä teoksesta ja suosittelin kaikille! Käivn myös Rinnan viikonloppukurssin ja se oli tosi antoisa ja antoi paljon eväitä mahdottomalta tuntuneen vaatekaaoksen kesyttmiseksi (joka on vieläkin vähän kesken..) :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi Peppermint! Vaatekaappi on varmasti yksi niitä ikuisuusprojekteja. Hienoa kuitenkin, että olet löytänyt apua Rinnalta ja yritys on kova, varmasti pääset vielä maaliin :)

      Delete
  2. Ihana tämä blogisi.<3 Meillä on aika samankaltaisia ajatuksia kai monestakin asiasta.

    Kiitos myös tästä kirjavinkistä. Joku vinkkasi siitä minulle joskus aiemmin, mutta olin ihan unohtanut koko jutun. Nyt kyllä hankin oman kappaleen.

    ReplyDelete

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.