Sunday 19 April 2020

Simplicité volontaire


Elämä kotona on saanut minut miettimään, millaista arkea haluaisin jatkossa elää.

Näytän ylipitkissä hiuksissa ja ryppyisessä pyjamassa juuri niin hipiltä kun teksti vaatii.

Olen kiinnittänyt enemmän huomiota kaikkiin arvostamiini pieniin asioihin, kuten puhtaisiin karheisiin lakanoihin ja kahvin nauttimiseen aamuauringossa. Kun elämä pysähtyi, olen tajunnut myös pysähtyä näiden äärelle. Se on ollut kivaa ja meditatiivista.

Haluan viettää jatkossakin enemmän aikaa kotona ja pysähtyä arvostamaan kaikkea sitä, mitä minulla on. Haluan mietiskellä asioita hiljaisuudessa ja keskittyä vähemmän siihen, mitä voisin yrittää ostaa tai saavuttaa seuraavaksi. 

Simplicité volontaire on aate, joka tarkoittaa suomeksi vapaaehtoista yksinkertaisuutta. Sen pyrkimyksenä on löytää elämäntyyli, jonka merkityksellisyys ei rakennu materian tavoitteluun. Tiivistettynä:

“That abundance is a state of mind, not a quantity of consumer products or attainable through them.”


Historioitsija David Shi on määritellyt yksinkertaiselle elämäntyylille kahdeksan peruspilaria. Tykkään näistä, koska niiden tarkoituksena ei ole määrätä, miten kenenkään kuuluisi elää. Ne kannustavat pohtimaan rehellisesti, mikä on itselle tarpeeksi – ja oikein. Tässä omia tulkintojani:

Harkittu säästeliäisyys ei välttämättä tarkoita, ettei osta mitään. Se voi olla myös jääkaapista löytyvien ruokien käyttöä kauppareissun sijaan (= hävikin ehkäisy), kasvovoiteen käyttämistä loppuun ennen uuden ostamista, tai vanhojen tyynyliinojen hyödyntämistä siivousrätteinä. Säästeliäisyys liitetään nykyään kurjuuteen ja ehkä siksi sitä pidetään vähän uncoolina, mutta vapaaehtoinen säästeliäisyys on todella palkitsevaa.

Kriittisyys ylellisyyksiä kohtaan kukaan muu voi määritellä puolestasi, mikä on ylellistä tai tavoiteltavaa. Siksi jonkin asian profilointia ’luksukseksi’ kannattaa aina tarkastella kriittisesti.

Luonnon kunnioitus ei ole ehkä yhtä tulkinnanvarainen kuin muut kohdat, mutta toisaalta välttämättömyys. Maapallo selviäisi ilman meitä, mutta me emme selviä ilman sitä.

Halu omavaraisuuteen simplicite volontaire ei ole yhtä kuin back to the land -liike. Ruoan viljelyn sijaan sen pääpiirteenä on pikemminkin kiinnostus ruoan ja muiden asioiden alkuperää kohtaan. Kun hahmottaa, mitä jonkun asian valmistaminen tai kasvattaminen vaatii, sitä osaa myös arvostaa enemmän.

Sitoutuminen tiedostavaan kulutukseen, silmiinpistävän sijaan – kulutusyhteiskunnan toimivuus perustuu ostamiselle, joka on 1800-luvulta lähtien ollut tapa viestiä statuksesta, tai luoda illuusio siitä. Mutta kuluttaminen voi olla myös väline, jolla viestitään arvoista aseman sijaan. Jokainen kuluttamamme euro kertoo, minkälaisessa maailmassa haluamme elää.

Luovuuden ja mietiskelyn arvottaminen omistamisen yli on välitön sijoitus omaan henkiseen ja älylliseen pääomaan. On vaikeaa väittää, että tavaroiden omistaminen olisi arvokkaampaa, mutta kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa se unohtuu helposti. All we need to spend is more time with ourselves.

Esteettinen mieltymys minimalismiin ja funktionaalisuuteen kannustaa hankkimaan vain sen verran omaisuutta, jonka omistamisesta on itselle todellista hyötyä ja jota jaksaa huoltaa. Jos omaisuudesta huolehtiminen tuntuu jatkuvalta taakalta, sitä on liikaa.

Vastuuntunto maailman luonnonvarojen oikeudenmukaisesta käytöstä – länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa on vääristymä; monet asiat ovat meille edullisia ja saavutettavissa, muiden ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. This needs to change.

Ostin tän vanhan silkkipaidan jollain 3 eurolla joskus lukiossa Fidalta, ja se on parhaita vaatehankintojani ikinä.   

Vaikka simplicite volontaire perustuu karkeasti ”elämään hyvin vähemmällä”, se ei tarkoita asketismia tai köyhyydessä elämistä, eikä teknologian tai lääketieteen eduista irtautumista. On myös tärkeää korostaa sanaa volontaire, vapaaehtoinen. Elämäntyylin hyödyt eivät välttämättä esittäydy tavoiteltavina, jos yksinkertainen elämä on pakon sanelema olotila, ei vapaaehtoinen valinta.

Simplicite volontaire kannustaa tarkastelemaan suhdettamme rahaan, omaisuuteen, planeettaamme, itseemme ja toisiimme tuoreesta näkökulmasta. Vapaus ja tyytyväisyys ovat saavutettavissa, kun muodostamme itsellemme ensin rehellisen käsityksen siitä, kuinka paljon on juuri meille ’tarpeeksi’.

The hippie in me loves that. 

No comments:

Post a Comment

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.