Elämä kotona on saanut minut miettimään, millaista arkea
haluaisin jatkossa elää.
Näytän ylipitkissä hiuksissa ja ryppyisessä pyjamassa juuri niin hipiltä kun teksti vaatii. |
Olen kiinnittänyt enemmän huomiota kaikkiin arvostamiini pieniin
asioihin, kuten puhtaisiin karheisiin lakanoihin ja kahvin nauttimiseen aamuauringossa.
Kun elämä pysähtyi, olen tajunnut myös pysähtyä näiden äärelle. Se on ollut
kivaa ja meditatiivista.
Haluan viettää jatkossakin enemmän aikaa kotona ja pysähtyä
arvostamaan kaikkea sitä, mitä minulla on. Haluan mietiskellä asioita hiljaisuudessa ja keskittyä vähemmän siihen, mitä voisin yrittää ostaa tai saavuttaa seuraavaksi.
Simplicité volontaire on aate, joka tarkoittaa suomeksi
vapaaehtoista yksinkertaisuutta. Sen pyrkimyksenä on löytää elämäntyyli, jonka merkityksellisyys
ei rakennu materian tavoitteluun. Tiivistettynä:
“That abundance is a state of mind, not a quantity of consumer products or attainable through them.”
Historioitsija David Shi on
määritellyt yksinkertaiselle elämäntyylille kahdeksan peruspilaria. Tykkään
näistä, koska niiden tarkoituksena ei ole määrätä, miten kenenkään kuuluisi
elää. Ne kannustavat pohtimaan rehellisesti, mikä on itselle tarpeeksi – ja
oikein. Tässä omia tulkintojani:
Harkittu säästeliäisyys ei välttämättä tarkoita,
ettei osta mitään. Se voi olla myös jääkaapista löytyvien ruokien käyttöä
kauppareissun sijaan (= hävikin ehkäisy), kasvovoiteen käyttämistä loppuun
ennen uuden ostamista, tai vanhojen tyynyliinojen hyödyntämistä
siivousrätteinä. Säästeliäisyys liitetään nykyään kurjuuteen ja ehkä siksi sitä pidetään vähän uncoolina, mutta vapaaehtoinen säästeliäisyys on todella palkitsevaa.
Kriittisyys ylellisyyksiä kohtaan kukaan muu voi
määritellä puolestasi, mikä on ylellistä tai tavoiteltavaa. Siksi jonkin asian
profilointia ’luksukseksi’ kannattaa aina tarkastella kriittisesti.
Luonnon kunnioitus ei ole ehkä yhtä tulkinnanvarainen
kuin muut kohdat, mutta toisaalta välttämättömyys. Maapallo selviäisi ilman
meitä, mutta me emme selviä ilman sitä.
Halu omavaraisuuteen simplicite volontaire ei ole
yhtä kuin back to the land -liike. Ruoan viljelyn sijaan sen pääpiirteenä on
pikemminkin kiinnostus ruoan ja muiden asioiden alkuperää kohtaan. Kun
hahmottaa, mitä jonkun asian valmistaminen tai kasvattaminen vaatii, sitä osaa myös
arvostaa enemmän.
Sitoutuminen tiedostavaan kulutukseen, silmiinpistävän
sijaan – kulutusyhteiskunnan toimivuus perustuu ostamiselle, joka on 1800-luvulta
lähtien ollut tapa viestiä statuksesta, tai luoda illuusio siitä. Mutta kuluttaminen voi olla myös väline, jolla viestitään arvoista aseman
sijaan. Jokainen kuluttamamme euro kertoo, minkälaisessa maailmassa haluamme
elää.
Luovuuden ja mietiskelyn arvottaminen omistamisen yli on
välitön sijoitus omaan henkiseen ja älylliseen pääomaan. On vaikeaa väittää,
että tavaroiden omistaminen olisi arvokkaampaa, mutta kulutuskeskeisessä
yhteiskunnassa se unohtuu helposti. All we need to spend is more time with ourselves.
Esteettinen mieltymys minimalismiin ja funktionaalisuuteen
kannustaa hankkimaan vain sen verran omaisuutta, jonka omistamisesta on
itselle todellista hyötyä ja jota jaksaa huoltaa. Jos omaisuudesta
huolehtiminen tuntuu jatkuvalta taakalta, sitä on liikaa.
Vastuuntunto maailman luonnonvarojen oikeudenmukaisesta
käytöstä – länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa on vääristymä; monet asiat
ovat meille edullisia ja saavutettavissa, muiden ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin
kustannuksella. This needs to change.
Ostin tän vanhan silkkipaidan jollain 3 eurolla joskus lukiossa Fidalta, ja se on parhaita vaatehankintojani ikinä. |
Vaikka simplicite volontaire perustuu karkeasti ”elämään
hyvin vähemmällä”, se ei tarkoita asketismia tai köyhyydessä elämistä, eikä teknologian tai lääketieteen eduista irtautumista. On myös tärkeää korostaa sanaa volontaire, vapaaehtoinen. Elämäntyylin hyödyt eivät
välttämättä esittäydy tavoiteltavina, jos yksinkertainen elämä on pakon
sanelema olotila, ei vapaaehtoinen valinta.
Simplicite volontaire kannustaa tarkastelemaan suhdettamme
rahaan, omaisuuteen, planeettaamme, itseemme ja toisiimme tuoreesta
näkökulmasta. Vapaus ja tyytyväisyys ovat saavutettavissa, kun muodostamme
itsellemme ensin rehellisen käsityksen siitä, kuinka paljon on juuri meille ’tarpeeksi’.
The hippie in me loves that.
No comments:
Post a Comment