Those Six Golden Letters

So while I was gone from this space for a good week, a little furry friend moved in (completely unplanned and unforeseen, I swear). It originally migrated from a friend's wardrobe with the intention that I was to display it on one of my pre-owned accounts for sale, but when time came to let go I realized I had become too attached - you know the rest. Now that it does have those six golden letters stamped on it, there are a few matters I would like to clear. Firstly, those six letters hold next to no value for me. I have a deep dislike for it-bags and it-brand products, because for me they signify a certain level of ignorance, a blind submission and dependency of a set of standards set by someone else. An it-bag, to me, symbolizes financial capacity or the desperate need to make-believe it, both of which I find vulgar to display publicly. After stumbling upon, among other hear-say, another blogger's post about discovering that her recently-bought Prada held next to no value for the seven or eight hundred euros she paid for it, I no longer have reason to believe that letters can guarantee life-long quality either. We all know the story - it bags' prices are raised "to make them more exclusive", whilst their production is migrated to China. Who wants to buy (=invest) into that bubble? So, this bag has my heart for other reasons: it can fit my camera and other daily essentials, the fur, and the craftsmanship that I can see has gone into it. It is a beautiful item, which happens to hit every chord with my wardrobe. What matters to me is that in the end, I would have payed what I did without those six golden letters - gladly. 

Sillä aikaa kun olen ollut poissa täältä blogin puolelta, on meille muuttanut tälläinen uusi karvakaveri (täysin suunnittelematta, lupaan). Laukku siirtui minulle alunperin erään ystävän kaapista siinä tarkoituksessa, että olisin laittanut sen jollekin pre-owned vaatteiden myyntitililleni. Kun laukusta olisi sitten pitänyt luopua, huomasinkin olevani siihen aivan liian kiintynyt - lopun voittekin arvata. Kun laukkuun on nyt kuitenkin painettu nuo kuusi kultaista kirjainta, on syytä selvittää muutama asia. Ensinnäkin, noilla kuudella kultaisella kirjaimella ei ole minulle mitään arvoa. En pidä lainkaan merkkilaukuista tai näkyvästi it-merkkien tuotteista, koska ne merkitsevät minulle tietyntasoista tietämättömyyttä sekä sokeaa riippuvuutta jonkun muun asettamista arvoista ja standardeista. It-laukut symboloivat mielestäni kantajansa rahallista kyvykkyyttä, tai sen epätoivoista uskottelimista - joista kummankin osoittaminen julkisesti on mielestäni mautonta. Kun taannoin törmäsin, muiden kuulopuheiden lomassa, erään bloggaajan avautumiseen siitä, kuinka hänen seitsämän-kahdeksansadan euron Pradansa ei vastaa laadultaan lainkaan siihen sijoitettua rahamäärää, ei minulla ole enää syytä uskoa, että kirjaimet voivat enää taata niiden uskottelemaa huippulaatua. Olemme kaikki kuulleet tarinan siitä, kuinka merkkilaukkujen hintoja nostetaan säännöllisesti, jotta niistä saataisiin "eksklusiivisempia" - ja samalla tuotanto on siiretty halpatuotannon maihin. Kuka haluaa tuhlata rahojaan (=sijoittaa) tuohon kuplaan? Tämä laukku kiehtoi minua siis aivan toisista syistä: siihen mahtuu järkkäri muiden tavaroiden lisäksi, materiaalina on käytetty turkista ja näen omin silmin, että laukku on valmistettu huolella. Laukku on kaunis käyttötavara, joka sopii täydellisesti lähes jokaisen vaatteeni kanssa. Se, että olisin maksanut laukusta iloisesti saman verran ilman noita kuutta kirjaintakin, painaa minun vaa'assani eniten. 

Photographs by Emma Wilde