Joulu saattaa sittenkin olla ihan ok

Parhaat joulukoristeet in town löytyvät Proloquesta.

En ole välittänyt joulusta erityisemmin vuosiin. Konsepti on sinänsä kiva, mutta kaikki aattoa edeltävä paine on viime vuosina vienyt joulunodotuksesta maun.

Odotin, että joulunalusaika menisi tänäkin vuonna lievässä ahdistuksessa. Mutta eräänä iltana havahduin sohvalta fiilistelemästä joulumusiikkia ja juomasta glögiä. Who dis? Missä viime vuosien vastentahtoinen Grinch?

Oireet ovat sittemmin lisääntyneet. Harkitsen joulukoristeiden hankintaa ja innostuin äidin tekemästä havukranssista. Suunnittelen makuuhuoneen ikkunan pesua, jotta saisin joulutähden siihen roikkumaan. Himottaisi laittaa tänään joulutorttuja uuniin ja ostaa hyasintti tai jouluruusu keittiön pöydälle.

Aiempina vuosina joulu on hutaistu esille pienessä tuskassa ja suuressa kiireessä. Jouluvalmistelut ovat jääneet viimetippaan, eikä niitä suorittaessa ole todellakaan tullut mitään joulutunnelmaa. On lähinnä vituttanut, etten tänäkään jouluna raaskinut tilata siivoojaa pesemään ikkunoita.

Syytin ahdistuksestani pitkään joulunalusen ostohysteriaa, äidin jokajouluista siivousvimmaa ja ärsyttävän punaposkisia jouluttajia. Tänä vuonna tiedän kuitenkin paremmin: jouluahdistukseni johtuu siitä, etten ole tehnyt joulua omilla ehdoillani (mikä on sinänsä ironista, koska olen muutoin elämässä rasittavuuteen asti omaehtoinen).

Tänä vuonna aion nauttia joulusta jo paljon ennen kuin maailma on valmis ja parketit pesty. Tänä vuonna en aio potea sekunninkaan ahdistusta siitä, etten taaskaan ehtinyt ommella kaikille sisarten lapsille pyjamia. Ostan lahjat, jos sopivat osuvat silmään.

Tänä vuonna aion tehdä joulusta elämääni sopivan, en elämästäni jouluun sopivaa.

Tänä vuonna joulu saattaa sittenkin olla ihan ok.