Vuonna 2019 aion kuluttaa vähemmän ja entistä kestävämmin

Vuonna 2019 aion selailla nettikauppojen sijaan enemmän kirjoja. 

Rikoin aamiaisella juustohöylän. Käyttöesineen, jonka tarpeellisuuden ymmärtää vasta syödessään veitsellä leikattua (aivan liian paksua) juustosiivua seuraavan voileivän päällä. Ensin aioin käydä välittömästi ostamassa uuden, sitten kyseenalaistin juustohöylän tarpeellisuuden tämänhetkisessä elämässäni kokonaan. Tänä aamuna kävin juustohöyläkaupoilla tori.fi:ssä.

Eksistentialistinen kriisi vältetty, kestävällä tavalla hankittu juustohöylä matkalla luokseni. Taputin itseäni olkapäälle, mutta sitten mietin: onko juustohöylän hankkiminen minulle todella näin perustavanlaatuinen kysymys? Onko lupaava merkki, että vaistoni kielsi minua välittömästi hankkimasta juustohöylää uutena? Vai onko sittenkin huolestuttavaa, että suon kulutuspäätökselle näin paljon merkitystä?

Somessa moni yritys ja yksityisihminen on uuden vuoden kynnyksellä kannustanut seuraajiaan tekemään lupauksen kuluttaa kestävämmin vuonna 2019. Presidentti Sauli Niinistö puhui uudenvuodenpuheessaan yltäkylläisyydestä ja kehotti miettimään ”mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme”.

Näyttäisi siis siltä, että vuonna 2019 on entistäkin ajankohtaisempaa pohtia kulutuskäyttäytymisemme vaikutusta ympäristöön, mutta myös sen osallisuutta omaan onnellisuuteemme.

Tänä vuonna haluaisinkin pyrkiä siihen, että omistamillani/ostamillani asioilla olisi pienempi rooli tavassa, jolla näen ja koen itseni. Haluan ostaa vähemmän ja käytettyä, mutta samalla pyrkiä käyttämään ylipäänsä vähemmän aikaa kulutuspäätöksieni vatvomiseen, ja enemmän itseni kehittämiseen. Tänä vuonna haluan oppia olemaan enemmän ihminen ja vähemmän kuluttaja. 

Onneksi sain joulupukilta hyvät eväät – lampunvarjostinkurssin ja jatkoa museokortille.