Friday 1 January 2016

Promises in the Dark



Vuoden 2015 viimeisinä minuutteina katselin parhaan ystäväni kanssa ilotulitteita parvekkeelta ja tunsin vahvasti, että vuodenvaihde tarjoaisi minulle vihdoin mahdollisuuden päästä jo kauan jatkuneesta limbo-tilasta lopullisesti eroon. Istuimme uuden vuoden kuusi ensimmäistä tuntia kynttilänvalossa keskustellen. Nauroimme, toinen meistä itki, ja ihmettelimme yhdessä sitä, miten olemme kumpikin rämpineet viimeisen vuoden samassa suossa - joskin eri syistä - ymmärtämättä kuitenkaan auttaa toisiamme sieltä ylös. Ystäväni oli uskomattoman kaunis valkoisessa mekossaan ja kultaisissa koruissaan. 

I spent the last minutes of 2015 watching fireworks from our balcony with my best friend - feeling, that the new year was going to offer me the opportunity to finally escape the limbo I have been living far too long. The first six hours of 2016 we sat in a candle-lit kitchen, talking. We laughed, one of us cried, and wondered together why we hadn't helped each other out from the swamp in which we have both been wading - albeit for different reasons. My friend looked strikingly beautiful in her white dress and golden rings. 


En juuri perusta uuden vuoden lupauksista. Ei siksi, että uskoisin niiden aina jäävän toteuttamatta, tai siksi, että pitäisin niitä kliseenä. En yksinkertaisesti ole keksinyt sellaista lupausta, jonka haluaisin tehdä - johon oikeasti, sisimmässäni haluaisin sitoutua. Ystävän seurassa, yhdessä pimeässä, on kuitenkin helpompaa luvata alkavansa kulkea kohti valoisampia aikoja. Kirjoitimme aamukuudelta paperille kolme lupausta ja suljimme paperin kirjekuoreen. Avaamme kuoren uudelleen 1.1.2017.

I have never made much about New Year's resolutions. Not because I think they will ultimately fail to succeed or because I consider them a cliché. I simply haven't yet found a resolution that I would have wanted to make - something I would have truly wanted to commit to. Together in the dark, it was easier to make the promise of going towards lighter, brighter times. We wrote down three mutual New Year's resolutions and sealed them in an envelope. That envelope will be opened again on the eve of 2017.



Wearing:

Skirt and top 2OR+BYYAT / Boots WST




Photographs by Jan

8 comments:

  1. Ihana. Mä tein lupauksia, nyt pitää enää kirjoittaa ne ylös.

    Paljon onnea vuoteen 2016, kaunis Emma.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaunis Anna <3 Ja onnea uuteen vuoteen - miten se tuntuukin niin lupaavalta?

      Delete
  2. Kuulosta kivalta tavalta viettää vuoden vaihtumista. :) Oi vitsit, miekää en perusta lupauksista, ennemmin tykkään asettaa tavoitteita tai unelmia... Mutta toisaalta tuntuu, ettei niissäkään onnistu. Pitäisiköhän vaihtelun vuoksi kokeilla lupaamista? ;)

    ReplyDelete
  3. Ai niin ja oikein hyvää uutta vuotta! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lupaaminen on vähän hankala juttu. Meillä lupaukset eivät olleet sitä "syön terveellisemmin", "lenkkeilen enemmän" - mitä näitä perinteisiä nyt on. Suljimme kuoreen kolme lupausta joiden avulla toivomme että saamme ystävän kanssa yhdessä tehtyä vuodesta 2016 paremman kuin mitä 2015 oli meille.

      Jotenkin tuntuu konkreettisemmalta ja hyödyllisemmältä, kun lupaukset ovat oikeasti paperilla, kirjekuoressa. Ja kun niiden didällön on oikeasti miettinyt niin, että se parantaa omaa (ja tässä tapauksessa myös ystävän!) elämänlaatua. Omalla kohdallani tiedän, että se ei tarkoita -8cm vyötäröltä (vaikka se kenties olisikin tarpeen ;))

      Delete
    2. didällön... sisällön. Ja niin, hyvää uutta vuotta!

      Delete
  4. Tulee ainakin hyvät fiilikset noista kuvista! Minä en luvannut mitään paitsi tietenkin hiihtää tonnin, mutta se ei ole oikeastaan lupaus vaan jokavuotinen päätös ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Päivikki <3 Hiihtää tonnin oh my... Kun saisi edes pari kertaa lenkkeiltyä 5km niin olisin jo itsestäni ylpeä.

      Delete

The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.