Tulsi

Ennen tätä talvea en ole tullut juoneeksi teetä juuri koskaan. Sitten vähensin kahvin juontia pelkkään aamukahviin, koska en jaksa kantaa soijakahvimaitoa mukana joka paikkaan - ja niin alkoi teen juonti. Näin on kai muutenkin parempi, koska en ole enää (niin) koukussa iltapäivän kofeiinipiikkiin.


Before this winter I never drank tea. Then I reduced my coffee-drinking to one cup in the morning, for the simple reason that I'm not bothered carrying a soy coffee milk with me at all times - and so I began to drink tea. It's all for the better, I guess, as I'm no longer (as) addicted to my afternoon caffeine dose.  

Kotiin halusin jotain iltateeksi sopivaa. Eerikinkadun Théhuoneella suositeltiin rauhoittavaa Tulsia ja hymyiltiin vienosti teetietämättömyydelleni. Kai teehommiin voi hurahtaa ihan oikeastikin? Itsellä menee lähinnä pää pyörälle kaikista eri lajikkeista. Uskon kuitenkin näyttäväni hurjan vakuuttavalta siemaillessani uutta lempijuomaani keraamisesta teemukistani mustaan pellava-aamutakkiin kääriytyneenä. Huomaa myös antiikkinen teerasia (myönnettäköön, että oikeasti säilytän tässä rasiassa nappeja, enkä todella tiedä keneltä isoäidiltäni olen sen perinyt). 

For home, I wanted an evening tea. The tranquil salesperson at Théhuone recommended the calming Tulsi, and smiled gently at my complete ignorance in matters of tea. All the different varieties still get my head spinning, but I think I look rather convincing sipping my new favourite drink from a ceramic cup, wrapped in a black linen robe, of course. Also, please note my antique tea container (although I admittedly store buttons in it and have absolutely no clue which Grandmother I inherited it from). 

Photographs by Emma Wilde