First Come the Birds

Kevät tekee tuloaan kaikessa rauhassa. Päivisin puhaltaa navakka tuuli ja öisin on vielä muutama pakkasaste, mutta pikkuhiljaa luonto alkaa osoittaa selkeitä kevään merkkejä. Ensimmäinen merkki ovat linnut. Muuttolinnut palaavat talvilomaltaan ja paikkalinnut hurmaantuvat keväästä - puissa soi jatkuva lintukonsertto. Räkätti- ja mustarastailla vaikuttaa olevan kiihkein pesänrakennuskausi, ne sirkuttavat kuin viimeistä päivää ja pöyhivät tärkeinä lehtikasoja etsiessään parhaita pesänrakennusmateriaaleja.

Sitten metsän tumman lattian läpi alkaa nousta vihreitä versoja, joiden hentojen nuppujen tilalle puhkeaa pian pieniä, vaaleita kukkia. Lumikellot, skillat ja krookukset kasvavat kuolleen näköisestä maasta kuin ihmeen kaupalla ja silittävät lehdillään hellästi pakkasen kuiviksi käpristämiä haavanlehtiä ja talvimyrskyn koivuista riipomia risuja. Ne lohduttavat hoidokkejaan, että pian se tulee, kevät.

Ja keväällä, nyt, mielen valtaa se pakahduttavan valoisa tunne, että kaikki on vielä edessäpäin - jokainen auringonsäde, linnunliverrys ja kukan terälehti on lupaus ihanasta kesästä, josta jää vain suloisia, hattaranvärisiä muistoja. Siksi valkovuokkojen lopulta vaihtuessa jasmiinin huumaavaan tuoksuun, mielen valtaa väkisinkin katkeransuloinen kaipuu - eikö palattaisi vielä alkuun, toivoon ja niihin ensimmäisiin lumikelloihin? Eikö jäätäisi kevääseen vielä hetkeksi aikaa?