Lukusuositus: 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman

Luin Rinna Saramäkeä ensimmäistä kertaa vuonna 2013, ja Hyvän mielen vaatekaappi mullisti suhteeni vaatteisiin. 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman on uusi suosikkini samasta syystä: se on kirjoitettu ihmiseltä ihmiselle. 

Ensiksi: Rinnalla on tavattoman miellyttävä tapa kirjoittaa. Tuntuu kuin kuuntelisi järkevän, asiaan perehtyneen, maanläheisen ystävän puhetta. Kaikki turha on karsittu pois, teksti etenee ja on ihan älyttömän lukijaystävällistä. Rinna on yksinkertaisesti todella hyvä kirjoittaja.

Toiseksi: Ilmastonmuutokseen vaikuttamista on esitelty ihailtavan lähestyttävästi. Ei paasausta, ei syytöksiä. Rinna ei asetu lukijan yläpuolelle, eikä ole missään kohtaa lannistava tai ehdoton, eikä myöskään teennäisen kannustava.

Asiat esitetään kuten ne ovat, kauhistelematta ja värittämättä. Asiat ovat näin – niihin voi vaikuttaa näin.

Kolmanneksi: kirja käsittelee aihettaan ihailtavan positiivisesti. Lukijan oma maailmantuska ei pääse valloilleen, vaan lukukokemus on ennen kaikkea inspiroiva ja positiivinen. Sellainen Rinnakin on: turha jäädä vellomaan maailmantuskaansa, kannattaa mieluummin käyttää sekin aika sähkösopimuksensa ympäristöystävällisyyden selvittämiseen.

Neljänneksi: On selvää, että Rinna haluaa inspiroida lukijoitaan muuttamaan asioita. Silti kirjasta puuttuu tyystin ilmastokeskustelua värittänyt epätoivo ja tuomitsevuus, jotka johtavat usein vastareaktioon.

Ilmastokeskustelun (ja ehkä koko nykymaailman) keskeinen ongelma on, että asiat osataan nähdä vain oman kuplan näkökulmasta. Ymmärrys ja samaistumiskyky puuttuvat. Tämä johtaa vääjäämättä todella ikäviin vastakkainasetteluihin niin politiikassa kuin työpaikkojen kahvipöydissäkin (been there, done that).

Rinna kykenee ymmärtämään, että voi olla kohtuutonta vaatia yhtä lukijaa luopumaan lihasta ja toista yksityisautoilusta. Kaikkien ei tarvitse elää kuten hän, se ei ole ainoa oikea tapa – yhtä oikeaa tapaa ei olekaan. Tärkeintä on löytää omat ratkaisut ja keskittää voimavarat niihin tekoihin, joista on oman elämän puitteissa eniten hyötyä. Ei syyllistyä muovikassin käytöstä ja lentää sitten Balille toipumaan traumoistaan.

Viidenneksi: Rinna ei sorru seksikkyyteen. Kirjassa puhutaan suorasukaisesti siitä mitä elämä on; ruoantähteiden piilottamisesta uusiin ruokiin ja aikansa eläneen elektroniikan hilloamisesta kaapeissa. Asioiden ei tarvitse aina olla niin v*tun trendikkäitä ja katseenkestäviä, että niitä voi kokeilla ja niistä voi puhua.

Aitous on siis se asia, jota arvostan kirjassa eniten. Se ei ole ollakseen tai esitä olevansa mitään muuta, kuin mitä on: 250 ilmastotekoa, joilla kuka tahansa voi pelastaa maailman. No BS needed.