Lampunvarjostinkurssilla

Tein ensimmäisen lampunvarjostimeni vuonna 2011 ja tietty aloitin vaikeasta pliseerausvarjostimesta, kuinkas muutenkaan. 

Kun kerron missä käyn tiistai-iltapäivisin, seuraa häkeltyneitä ilmeitä ja liuta lisäkysymyksiä. Kyllä: käyn tiistaisin lampunvarjostinkurssilla, lampunvarjostinliike Doramiassa.

Kaikki alkoi vuonna 2011, kun perin Isoisoäidiltäni kivan lattiavalaisimen, jossa oli kauhea varjostin. Olin IB-lukiossa, jossa taideaineet pitää suorittaa oma-aloitteisesti ja lähdin äidin ehdotuksesta lampunvarjostinkurssille. Tein siis ensimmäisen lampunvarjostimeni tavallaan kouluaineena (fun fact: sain lopulta taideaineista stipendin, ehkä siksi että tekemäni jutut olivat kautta linjan juuri näin erikoisia).

Tänä keväänä lähdin kurssille uudelleen, koska ostin syksyllä Bukowskis’lta messinkisen lattiavalaisinparin, joissa ei ollut varjostimia. Kurssi oli joululahja äidiltä, joka lopulta raivasi kalenteristaan tilaa ja tuli kurssille mukaan. Äiti on luontainen projektikoordinaattori ja vahtii, että erään toivottoman visionäärin projektit etenevät järkevässä aikataulussa.

Äitin tekemä plafondi vuodelta -88 on myös aikamoinen kunnianhimon työnäyte. Ehkä meissä on sitenkin jotain samaa. 

Äiti on ollut lampunvarjostinkurssilla viimeksi vuonna -88, mutta sitä vetää edelleen sama super-rouva Anu. Anu päätyi perustamaan Doramian ystävän suosituksesta (ystävä toi lampunvarjostimien tekemisen Suomeen Ruotsista), ja liike on nyt seissyt Kolmannen linjan ja Wallininkadun kulmassa yli 30 vuotta. Ennen liikkeen perustamista Anu oli Armi Ratian aikaan töissä Marimekolla, miettikää mikä ura!

Kun istun tiistaisin Anun tekemien upeiden lampunvarjostimien keskellä, pohdin millainen tulevaisuus tällaisella käsityöllä on. Toivoisin, että sillä olisi uusi tuleminen ja jotenkin se tuntuu todennäköiseltä: ihmisiä on alkanut kiinnostaa merkitykselliset laatuesineet massakuluttamisen sijaan. Less is more!

Anu on tehnyt työuransa aikana tuhansia lampunvarjostimia, liikkeessä olevat ovat myynnissä, mutta pääasiassa lampunvarjostimia myydään tilaustyönä.

Toivoisin myös, etteivät ihmiset ajattelisi niin paljon sitä ovatko he jotenkin erityisen luovia, ja että vain erityisen luovat ihmiset voi tehdä käsitöitä ja osallistua lampunvarjostinkursseille. Oikeasti kaikkien kannattaisi tehdä käsitöitä, koska käsityö on parasta vastalääkettä hektisyydelle ja jatkuvalle ärsyketulvalle.

Ajattelin itsekin joskus, että käsitöiden suurinta antia on lopputulos ja siksi tuntui valtavalta riskiltä aloittaa mitään, koska entä jos lopputulos onkin pettymys ja siihen on mennyt noin miljoona tuntia?

Nykyään tuntuu tärkeämmältä, että käsityön äärellä on pakko keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Lampunvarjostinta ommellessa ei voi multi-taskata tai vilkuilla puhelinta vähän väliä, on pakko keskittyä ompeleisiin! Käsitöitä tehdessä aivot myös käyttää luontaista havainnointi- ja ongelmanratkaisukykyään, eli käsityö on tehokasta aivotreeniä. 

Lampunvarjostinkehikkoja on joka lähtöön. Perhoslamppu - super fabulous!

Käsityö on myös raikas vastakohta silmittömälle kuluttamiselle. Tehdessä ymmärtää konkreettisesti, miten paljon työtä ja suunnittelua yksi esine vaatii. Kun tekee itse, tulee myös harkittua tarkemmin, minkälaisia esineitä oikeasti tarvitsee. Ja toisaalta – saa juuri sellaisia esineitä, joita oikeasti haluaa.

Anun lampunvarjostinkurssia suosittelen kaikille myös siksi, että seura on mitä parhainta. Kurssilaisten kanssa tulee juteltua tekemisen ohessa ja on aina tosi mielenkiintoista tavata ihmisiä from all walks of life. 

Osa kurssilaisista on käynyt tekemässä lampunvarjostimia melkein yhtä kauan kuin Doramia on ollut olemassa, eikö ole uskomatonta? Yhdellä rouvista on kuulemma niin monta varjostinta, että hän vaihtaa jouluksi kaikkiin lamppuihinsa (niitäkin on kuulemma aika monta) erityiset jouluvarjostimet. How fabulous!

Kun saan lampunvarjostimeni ensi kerralla valmiiksi, olen niistä varmasti ihan älyttömän ylpeä (olkoonkin, että äiti ompeli niistä rehellisyyden nimissä ainakin puolet). Jatkossa esittelen olohuoneemme uusille vieraille jotakuinkin näin: ”tässä olohuoneemme. Ahaa, huomaan, että mietitte mistä näin upeat lampunvarjostimet…” Ehkä minustakin tulee nainen, jolla on kaapissa joka sesongille eri lampunvarjostimet. 

P.S. lupaan esitellä tekeleeni pian! 

Lautasella nyt: nokkonen

Nokkoskausi tulee joka vuosi yllättävän aikaisin! Nokkoset puskevat jo maasta, kun puiden vihertäminen vasta alkaa. Nokkonen on parhaimmillaan (eli ravintopitoisin) näin alkukeväästä. Kerääminen kannattaa siis aloittaa nyt!

Miksi nokkosta kannattaa syödä?

Nokkonen on ihan älyttömän ravintopitoinen kasvi ja huomattavasti ekologisempi vaihtoehto kuin kasvihuoneissa kasvatettu, tai maailman toiselta laidalta rahdattu pinaatti.

Luotto-kasvioppaani, Toivo Rautavaaran Terveyskasvikirja, kertoo: ”nokkonen on kaikista vihanneskasveistamme ravintopitoisin ja terveellisin. Se on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, kaksi kertaa ravitsevampi kuin porkkana ja lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi”. (Jos löydät teoksen jostain antikvariaatista, nappaa mukaan! Vähän hihhuli, mutta sympaattinen). 

Nokkosessa on huomattavat määrät valkuais- ja kivennäisaineita, mm. rautaa, kaliumia, kalkkia ja magnesiumia, sekä B- ja C-vitamiineja.

Miten nokkonen kerätään?

Nokkonen poimitaan alkukeväästä, kun sen versot ovat vielä 10-15cm korkeita. Pienet nokkoset eivät pistä, mutta kannattaa silti pukea nahka- tai puutarhakäsineet sormien suojaksi. Nokkonen saattaa tehdä 3-4 satoa kesässä ja kaikki kannattaa ottaa talteen, koska nokkoskuuri keskitalvella tekee iholle ja jaksamiselle ihmeitä!

Nokkosia tulisi kerätä paikoista, jossa ne eivät altistu liikenteen saasteille tai liian rehevälle maalle (esim. navetan tai kompostin vierestä), koska silloin kasviin kertyy terveydelle haitallisia määriä nitraattia.

Keräämisen jälkeen versoja huuhdellaan useassa vedessä, jotta niiden poltinkarvat huuhtoutuvat kunnolla pois. Erityisesti pieniä nokkosia voi huuhtomisen jälkeen käyttää sellaisenaan, mutta nokkosta voi myös säilöä pakastamalla tai kuivaamalla.

Pakastaminen

Pakastettaessa versoja kiehautetaan vähässä vedessä ja silputaan veitsellä vihreäksi massaksi, joka jäähdyttyään sopii pakastettavaksi.

Kuivaaminen

Kuivatessa huuhdottuja nokkosia kastetaan minuutiksi kiehuvaan laimeasti suolattuun veteen, valutetaan ja levitetään kuivumaan (äidillä on kuivuri, jolla homma käy aika paljon vikkelämmin). Kuivuneen nokkosen voi musertaa ja säilöä tiiviiseen pelti- tai lasipurkkiin.

Miten nokkosta kannattaa käyttää?

Nokkosta voi käyttää oikeastaan mihin vaan, pinaatin tapaan. Tuoreita nokkosia voi laittaa vaikka salaattiin tai tehdä niistä mehua. Pakastettuja/kuivattuja nokkosia käytän sämpylä- ja lettutaikinassa, smoothiessa ja curryissa.

Nämä letut on kyllä rehellisyyden nimissä äidin keittiöstä, mutta tein niihin oikein onnistuneen suolaisen kasvistäytteen (yleensä syön näitä Äitin tekemän puolukkahillon kanssa): viipaloin mandoliinilla porkkanoita, jotka paistoin voissa pinaatin ja sipulin kanssa. Päälle fetaa ja turkkilaista jogurttia, joka on raikas vastapaino kaikelle paistetulle. Niin hyvää!