The Pump Issue

The beginning of June, it seems an approriate time for some pump talk, as by now we're probably running around like mad hens trying to score that pair - slowly realising that we're months late with our agenda. No but seriously, I have been looking for a black, pointed-toe quality pump with cats and dogs for a good while. I wanted a moderate heel, because quite frankly I can't walk too long in 5 inch and up, a sassy last and comfort, in noir. The Tadis from Unisa had all that. This pair literally had me at hello and were the one thing (alright who am I kidding?) I desperately needed wanted. The only major problem was (and remains) that Unisa does not provide information about their skins' origin, tanning methods or product manufacturing process on their webpage - neither do they apparently have any intention to answer my email query. I can't manage to find anything remotely close enough to replace the Tadis at any of my eco/ethical online destinations. Sigh. What frustrates me most is that the brand profiles itself - misleadingly? - as if a hand made, artisanal, atelier footwear brand. However, the only information about production and material outsourcing that I can find is:  "mostly manufactured in Spain" and "(l)eather - - is obtained from the best Italian, Spanish and Indian suppliers" - which, of course, is all next to nothing. The shoes' soles say "Made in Spain", but haven't we just heard of the atrocious mistreatment of footwear factory emplyees in Italy? And all the while, this is the perverted part, Unisa might perfectly well have their s*it together. And all the while, it is clearly not a question of lacking resources. It is a question of priorities: if the customer will buy without question, the brand will not make it their responsibility to provide further information, because there is no financial pressure to do so. 

Kun kesä on nyt (ainakin virallisesti) alkanut, ajankohta on vallan sopiva korkkaripuheille. Varsinkin, kun moni meistä ryntäilee parhaillaan kaupasta toiseen kuin päätön kana, etsien sitä oikeaa paria - ymmärtäen samalla kauhunsekaisin tuntein, että kesäsesonki myytiin loppuun jo huhtikuussa. Vitsit sikseen, itse olen etsinyt mustia, teräväkärkisiä piikkikorkokenkiä kissojen ja koirien kanssa jo hyvän aikaa. Halusin kohtuullisen koron, sillä ihan totta puhuen en osaa kävellä15-senttisillä koroilla, kipakan lestin ja mukavuutta, mustana. Unisan Tadi-kengät täyttivät kaikki nämä kriteerit. Ne valloittivat minut jo ensikättelyssä täysin, ja ovat se yksi ainoa asia (ketähän kuvittelen puijaavani?), jonka tarvitsen haluan juuri nyt. Ainoa ongelma oli (ja on edelleen), että Unisan sivuilta ei löydy lainkaan tietoa heidän nahkojensa alkuperästä, niiden värjäysmetodeista tai kenkien valmistusprosessista. Unisalla ei myöskään vaikuta olevan aikomustakaan vastata tiedusteluuni näitä asioita koskien. En valitettavasti myöskään löytänyt mitään tarpeeksi samannäköoistä eettistä paria korvaamaan Tadeja. Huokaus. Eniten minua turhauttaa tilanteessa se, että Unisa profiloi itsensä laajalla brändäyksellään - harhaanjohtavasti?- käsintehdyksi, artesaani-, ateljé-jalkinemerkiksi. Kuitenkin ainoa tieto, jota löydän materiaaleja ja valmistusta koskien on: "enimmäkseen valmistettu Espanjassa" ja "(n)ahat - - valitsemme vain parhailta italialaisilta, espanjalaisilta ja intialaisilta alihankkijoilta" . Kenkien pohjassa lukee "Made in Spain", mutta emmekö ole juuri lukeneet julmista väärinkäytöksistä italialaisia jalkinetehtaan työntekijöitä kohtaan? Ja kaiken aikaa, tämä on koko homman kieroutunein kohta, Unisalla saattaa olla täysin puhtaat jauhot pussissa. Ja kaiken aikaa kyse ei nyt ainkaan ole resurssien puutteesta. Kyse on brändin prioriteeteista: jos asiakas ostaa brändiltä kyseenalaistamatta, ei brändi ota vastuulleen toimintansa läpivalaisua, koska siihen ei kohdistu rahallisia paineita tehdä niin. 

                   

Photograph by Emma Wilde

Video courtesy of unisa-europa.com