Thursday 31 March 2016

Light


Kirjoitin keväästä jo maaliskuun alussa, mutta nyt tuntuu, että kevät on toden teolla alkanut. Lumi sulaa silmissä, aurinko paistaa taivaan täydeltä ja linnut laulavat. Ja kyllä tätä valoa jo kaivattiinkin, vai mitä? Kevätlämpötilatkin ovat jo todella tervetulleita kolean maaliskuun jälkeen. Meinasin hyppiä ilosta kun huomasin, että kašmirneuleessa ja mohairtakissa tulee jo liian kuuma. 

I first wrote about spring in the beginning of March, but now it feels like spring has finally come to stay. The snow is almost gone, the sun is brilliant and bird song seems to be everywhere. And we really don't mind, do we? The spring temperatures - whilst you can't exactly call it heat -  are much welcomed after a bleak March. Realising that a cashmere knit and mohair coat are already too much to wear nearly sent me skipping down the street. Glad I caught myself just in time. 


Kaipailin tuossa talven mittaan itselleni vaaleaa talvitakkia, jonka alle mahtuisi paksumpikin neule ja - kuinka ollakaan - eksyin tallustin määrätietoisesti Samujille. Sieltähän se täydellinen takki löytyi ensikatsomalla ja vielä puoleen hintaan. Ei huono! Toisaalta hieman harmittaa laittaa tätä takkia talvisäilöön jo nyt, koska olen saanut nauttia sen seurasta vasta pari kuukautta - mutta toisaalta vaihdan aika mielelläni kevättakkiin as soon as possible. Arelan For Good - päiviltä ostettu second hand kašmirneule saanee vielä mukavasti käyttöä kevättrenssin allakin, samoin uudet kevätfarkkuni. 

Back when it was cold and dark, finding a light oversized comfort coat felt like a necessity, and - unsurprisingly, perhaps - I wandered aimlessly cantered with utter determination to the coat go-to, Samuji. One glance inside and I was holding my dream coat, don't you just love it when things are made easy (and reduced to half-price)? The coat has only perfected my life for a couple of months, so I really don't feel like packing it away for summer yet - but then I would rather wear my spring coat as soon as possible (that, after all, is the one true sign of spring). The cashmere knit came along when I left the Arela For Good Event (still wandering how I managed to leave without half the shop with me), and will be getiing some wear under that spring trench of mine, as will my new spring jeans.


Kevään kunniaksi piti myös asettaa hieman haasteita näille valoisemmille ajoille. Kävimme ihanan Jennin kanssa kuvaamassa nämä kuvat eilen ja lupasimme käydä tästedes kuvailemassa yhdessä kerran viikossa. Meillä kummallakin ovat työt ja muut velvollisuudet vieneet aikaa blogihommilta, mutta valon myötä voi vielä kuvailla vaikka työpäivän päätyttyäkin. Siispä ihanaa maaliskuun viimeistä, nautitaan keväästä! Ja muistakaahan varoa aprillipiloja huomenna!

Brighter days obviously call for more sartorial action and now that we are coming back to life again, a little challenge wouldn't hurt. We went out to take these photos with favourite girl Jenni yesterday and vowed to do so at least once a week hereon. Both have unfortunately been suffering of the prevalent problem of work and other duties getting in the way of our favourite things, namely blogkeeping. Now that the light has returned, after work can involve some outfit immortialising, too. So enjoy your last of March and remember to watch out for April Fools' tomorrow!



Wearing:

Coat Samuji / Jeans Filippa K / Cashmere sweater Arela / Leather ankle boots Billi Bi




Photographs by Jenni Valtee

Saturday 19 March 2016

Hanging on the Wall


Nuorempana haaveilin kivilinnasta gobeliineineen ja lemmikkilohikäärmeineen. Näin vanhemmiten kivilinna on muuttunut kivitaloksi (tai edes asunnoksi kivitalossa) ja gobeliineja enemmän viehättävät käsikutoiset ryijyt. Lemmikkilohikäärme olisi tietty edelleen aika ok. Ryijyt ja räsymatot ovat tuttuja kotoa, sillä Äiti on ollut aikanaan erittäin tuottelias kangaspuittensa kanssa. Kangaspuut ovat edelleen olemassa, mutta voi olla, että ne joutuvat odottelemaan seuraavaa projektia kunnes rouva pääsee eläkkeelle. 


Kuvien yksilön Äiti on kutonut pellavasta, juutista ja kalalangasta, oman arvionsa mukaan joskus dinosaurusten aikaan. Se iski minulle kovin hanakasti silmää eräältä ylähyllyltä kartoittaessani yhtenä iltapäivänä kotitalon ehtymättömiä aarrevarastoja. Tykkään kovasti pinnan rosoisuudesta ja siitä, että värit ja kuosi ovat jotenkin luonnollisen epätasaiset, antamatta kuitenkaan kirjavaa vaikutelmaa. Lisäksi ryijy on tietenkin omiaan pehmentämään ja vaientamaan ääniä, eli hyvin käytännöllinen sisustuselementti kerrostaloasuntoon. 
 

Niinpä ryijy muutti meille ja koristaa nyt olohuonetta. Sille on hyvä paikka parvekkeen oven viereisellä tyhjällä seinällä, mutta jotenkin kutkuttaisi laittaa se keskeisemmälle kohdalle, ehkä sohvan yläpuolelle, sillä se on ehdottomasti kotimme kaunein taideteos. Seuraavaksi haluaisin itse tehdä kangaspuilla jotain. Äiti on tainnut viimeksi opettaa minua käsitöissä noin kymmenisen vuotta sitten seitsämännellä luokalla, kun teimme koulussa villasukkia. Sen verran tiukka taisto oli, että hetkeen en ole pyytänyt käsitöissä neuvomaan (neuloin villasukat varmaan 10 kertaa uudelleen ja siinä oppi kummasti ettei koulukäsitöitä tuoda enää koskaan kotiin).  Miten on Äiti, olisiko revanssin aika?

Monday 14 March 2016

New Logo


Hetki siinä meni, että sain blogin vanhan logon vaihdettua, mutta olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Pidin kuvan luonnosta jääkaapin ovessa puolitoista kuukautta testatakseni kyllästyisinkö siihen vai en. Eilen sitten viimein skannasin sen Illustratoriin ja vektoroin. Lopputulos on mitä mieluisin, joskin mietin vielä pitäisikö linjoja paksuntaa hiukan. Olen myös piirtänyt uuden faviconin ja saan sen toivottavasti vaihdettua vielä tänään! Mitä mieltä sinä olet blogin uudesta logosta?

It took a while, but I finally managed to draw a new logo for the blog and am rather pleased with how it turned out. I kept the draft on the fridge door for one and a half months to detect whether I would grow tired of it - needless to say I didn't. I finally scanned it onto Illustrator yesterday. Although very pleased with the result, I keep wondering whether I should add some thickness to the lines. I have also drafted a new faavicon which I hope to put up today too. What are your thoughts on the new logo?



Photograph by Emma Wilde

Saturday 5 March 2016

Eau Dissolvante


Siirryttyäni käyttämään luonnonkosmetiikkaa on yksi parhaista kosmetiikkalöydöistä ollut ehdottomasti Kure Bazaarin kynsilakanpoistoaine, tai tarkkalleen ottaen kynsilakanpoistovesi. Asetooniton ja etyyliasetaatiton koostumus takaa, että aine on lähes hajuton ja kemikaalien sijaan Eau Dissolvante poistaa kynsilakat luonnollisten liuottimien  -  vehnän, maissin ja ruokosokerin - voimin. 

Since I began my shift towards natural cosmetics, one of the best finds has, without doubt, been the 100% natural origin nailpolish remover by Kure Bazaar. As the formula is entirely acetone and ethyl acetate-free, 'Eau Dissolvante' is nearly odourless and includes only natural dissolvants - wheat, corn and cane sugar. 


Kynsilakan poistovettä saa myös ruusu-uutetta sisältävänä, hoitavana versiona - joka on kuulemani mukaan myös erinomainen vaihtoehto. Itse valitsin kuitenkin kynsiä vahvistavan veden, jossa vaikuttavana ainesosana toimii  bambusta ja inkivääristä uutettu luonnollinen silikoni. Vesi-öljyseos sisältää myös auringonkukansiemenöljyä, joten se ei kuivata käsiä, kynsiä tai kynsinauhoja. Poistovedellä puhdistaminen ei ole välttämättä yhtä nopeaa kuin kemialisilla aineilla, mutta huomattavasti miellyttävämpää! Ainoa pieni miinus tuleekin muuten täydellisen tuotteen pakkauksesta. Kaunishan lasinen pullo toki on, mutta suuri lasinen pakkaus ei ole se kätevin mukana kannettava - ja mahdoton pakata käsimatkatavaroihin - eikä sitä sovi pahemmin pudotella kylpyhuoneen lattialle.

Eau Dissolvante is also available in a caring version, which includes rose oil extracts - and is, I've been told, also an excellent product. I, however, chose the stregthening remover, which includes natural silicone, extracted from bamboo and ginger. The water and oil formula also includes sunflower seed oil to quarantee that it will not dry hands, nails or cuticles. Removing might not be as quick, but certainly more pleasant! The only disadvantage of the otherwise perfect product is its packaging. Whilst the 250ml glass container is certainly soft on the eye, it isn't the most practical thing to carry around - impossible to bring on hand luggage - and won't take too many collisions with the bathroom floor. 



Photographs by Emma Wilde

Tuesday 1 March 2016

Hello Spring



Uskotko, että oli vaikea vastustaa tämän kirjoituksen otsikointia Adelen sanoin "Hello, it's me..."? Aikaa on kulunut melkein kaksi kuukautta siitä kun kirjoitin viimeksi. Elämässä kävi pieni hyökyaalto, myrsky vesilasissa - tai tarkemmin pääni sisällä - ja hetken oli pakko pysähtyä ja miettiä ihan tosissaan. Kun on ollut koko elämänsä ihminen, joka tietää tasan tarkkaan mitä haluaa ja on valmis tekemään sen eteen töitä, on hämmentävää herätä tilanteeseen, jota hallitsee tietämättömyys. 


Päätin kuitenkin eilen, että tänään juhlistan kevään ensimmäistä päivää. Psykologisessa sodankäynnissä omaa mieltään vastaan tällaiset carpe diem-päivät ovat pelottavan tehokkaita. Niinpä kävin ostamassa itselleni ehkä maailman täydellisimmät kevätfarkut ja käytin ensimmäistä kertaa ehkä maailman täydellisimpiä kevätkenkiäni. Avasin myös jäätelökauden vadelmasorbetilla. Vaikka jouduin pukemaan käsineet parin lusikallisen jälkeen, koska sormenpäät meinasivat jäätyä jäätelökuppiin kiinni, söin joka tapauksessa tämän vuoden ensimmäisen jäätelön auringonpaisteessa. Sitten päätin, että haluan tältä päivältä vielä kaksi asiaa: valkoisia neilikoita ja kirjoittaa taas blogiin. Loppupeleissä kun on väistämättä niin, että aika ei odota - joten on paras tarttua juuri käsillä olevaan hetkeen. 



Photographs by Emma Wilde
The Wilde Things . All rights reserved. BLOG DESIGN BY Labinastudio.