So while I was gone from this space for a good week, a little furry friend moved in (completely unplanned and unforeseen, I swear). It originally migrated from a friend's wardrobe with the intention that I was to display it on one of my pre-owned accounts for sale, but when time came to let go I realized I had become too attached - you know the rest. Now that it does have those six golden letters stamped on it, there are a few matters I would like to clear. Firstly, those six letters hold next to no value for me. I have a deep dislike for it-bags and it-brand products, because for me they signify a certain level of ignorance, a blind submission and dependency of a set of standards set by someone else. An it-bag, to me, symbolizes financial capacity or the desperate need to make-believe it, both of which I find vulgar to display publicly. After stumbling upon, among other hear-say, another blogger's post about discovering that her recently-bought Prada held next to no value for the seven or eight hundred euros she paid for it, I no longer have reason to believe that letters can guarantee life-long quality either. We all know the story - it bags' prices are raised "to make them more exclusive", whilst their production is migrated to China. Who wants to buy (=invest) into that bubble? So, this bag has my heart for other reasons: it can fit my camera and other daily essentials, the fur, and the craftsmanship that I can see has gone into it. It is a beautiful item, which happens to hit every chord with my wardrobe. What matters to me is that in the end, I would have payed what I did without those six golden letters - gladly.
Sillä aikaa kun olen ollut poissa täältä blogin puolelta, on meille muuttanut tälläinen uusi karvakaveri (täysin suunnittelematta, lupaan). Laukku siirtui minulle alunperin erään ystävän kaapista siinä tarkoituksessa, että olisin laittanut sen jollekin pre-owned vaatteiden myyntitililleni. Kun laukusta olisi sitten pitänyt luopua, huomasinkin olevani siihen aivan liian kiintynyt - lopun voittekin arvata. Kun laukkuun on nyt kuitenkin painettu nuo kuusi kultaista kirjainta, on syytä selvittää muutama asia. Ensinnäkin, noilla kuudella kultaisella kirjaimella ei ole minulle mitään arvoa. En pidä lainkaan merkkilaukuista tai näkyvästi it-merkkien tuotteista, koska ne merkitsevät minulle tietyntasoista tietämättömyyttä sekä sokeaa riippuvuutta jonkun muun asettamista arvoista ja standardeista. It-laukut symboloivat mielestäni kantajansa rahallista kyvykkyyttä, tai sen epätoivoista uskottelimista - joista kummankin osoittaminen julkisesti on mielestäni mautonta. Kun taannoin törmäsin, muiden kuulopuheiden lomassa, erään bloggaajan avautumiseen siitä, kuinka hänen seitsämän-kahdeksansadan euron Pradansa ei vastaa laadultaan lainkaan siihen sijoitettua rahamäärää, ei minulla ole enää syytä uskoa, että kirjaimet voivat enää taata niiden uskottelemaa huippulaatua. Olemme kaikki kuulleet tarinan siitä, kuinka merkkilaukkujen hintoja nostetaan säännöllisesti, jotta niistä saataisiin "eksklusiivisempia" - ja samalla tuotanto on siiretty halpatuotannon maihin. Kuka haluaa tuhlata rahojaan (=sijoittaa) tuohon kuplaan? Tämä laukku kiehtoi minua siis aivan toisista syistä: siihen mahtuu järkkäri muiden tavaroiden lisäksi, materiaalina on käytetty turkista ja näen omin silmin, että laukku on valmistettu huolella. Laukku on kaunis käyttötavara, joka sopii täydellisesti lähes jokaisen vaatteeni kanssa. Se, että olisin maksanut laukusta iloisesti saman verran ilman noita kuutta kirjaintakin, painaa minun vaa'assani eniten.
A small glass jar of this granola was originally made and given to me by my best friend for Christmas, and after all the holidays' over-eating, sprinkling some of it on top of fresh oranges and quark was a little piece of heaven. I guarded the jar with my life and in the spirit of Christmas shared the treat with no-one. I nearly had a break-down when the jar finally emptied. In February, after two months of being an ill sloth I finally asked for the recipe and since then have always kept a large jar of it in the kitchen. Whenever I visit my parents', Mum (cunning as she is) has also bought the ingredients and as if by chance set them clearly visible on the kitchen counter. So there's more than one granola nut in the family. The recipe originally includes some pecan nuts, but because I get stingy at the grocers' at times, I mostly subside them by using more almonds. If you feel like more nuts, either add the pecans/walnuts or replace half of the almonds with them. This serves well with yogurt/quark and fresh fruit, but also makes the perfect treat sprinkled over creamy vanilla ice cream with some sea salt.
Sain alunperin pienen lasipurkillisen tätä mysliä parhaalta ystävältäni viime jouluna, ja kaiken ylensyönnin jälkeen se maistui, raikkaiden appelsiinien ja maitorahkan kera, yksinkertaisesti taivaalliselta. Joulun hengessä vahdin purkkia vääjäämättä, enkä antanut herkusta muille muruakaan. Sain melkein kohtauksen kun purkki lopulta tyhjeni. Helmikuussa, sairasteltuani muutaman kuukauden, sain viimein aikaiseksi pyytää myslin reseptiä ja siitä asti olenkin pitänyt purkillista mysliä aina keittiössäni. Kun käyn vanhempieni luona, on Äiti (ovelana) aina hankkinut mysliin tarvittavat ainekset kuin sattumalta ja asettanut ne keittiön pöydälle vihjailevasti. Perheessämme on siis jo toinenkin myslihörhö. Reseptiin kuuluu alunperin myös kupillinen pekaanipähkinöitä, mutta koska olen ajoittain ruokakaupassa hieman pihi, korvaan pekaanit usein tuplamäärällä manteleita. Jos kuitenkin haluat myslistäsi todella pähkinäisen, lisää siihen kupillinen pekaani- tai saksanpähkinöitä, tai korvaa niillä puolet mantelien määrästä. Mysli sopii erinomaisesti tuoreiden hedelmien ja rahkan pariksi, mutta on myös erityisen herkullista kermaisen vaniljajäätelön ja merisuolan kanssa.
2½ cup* oat flakes
1 cup almonds
1 cup lin seeds
1 cup pumpkin seeds
1 cup sunflower seeds
1 cup raisins
3-4 tbsp coconut oil
3 tsp maple syrup or honey
3 tsp cinnamon
Melt the coconut oil in a saucepan, add maple syrup/honey and cinnamon. Heat, but do not boil. Chop the almonds (and nuts) in your blender or with knife. Mix all other dry ingredients except raisins in a large bowl. Pour in the oil and syrup and toss properly. Spread evenly onto a lined baking tray or oven dish, and bake at 180 degrees for approx. 30-40 minutes, stirring every 10 minutes to avoid burning and uneven baking. Let cool and add raisins. Store in a seal-able glass jar.
Took my Terhi Pölkki loafer sandals on their first walk on Thursday. The sandals became part of my wardrobe in February - yes, in the middle of winter - which only goes to prove I deserve extra credits for being prepared, no? Or a rant on poor judgement, as we're still waiting for summer. Judging on first impressions, however, I will wear them until there's little else then shreds left - and judging by their quality that might take a few decades. Upon purchase I went back and forth between the white and black, but I seem to have made the right choice (although probably not the more practical one). Now all I need is some heat, because whilst I couldn't keep from glancing at these perfections of shoes, wearing such thin soles also gave me a throat ache (the windy sea shore probably didn't help). Summer, it is mid-July already.
Vein Terhi Pölkin loafer-sandaalini neitsytmatkalleen torstaina. Sandaalit ilmestyivät kaappiini helmikuussa - kyllä, keskellä kylmintä talvea - eli ansaitsen täydet pisteet ennakoinnista? Tai ehkä mielummin saarnan surkeasta arvostelukyvystä, sillä odotamme vieläkin kesää saapuvaksi. Ensivaikutelman perusteella tulen kuitenkin käyttämään kenkiä kunnes niistä on enää rippeet jäljellä - ja ottaen huomioon kenkien laadun, siihen voi mennä muutama vuosikymmen. Hankintaa tehdessäni entrasin jonkin aikaa mustan ja valkoisen välillä, mutta tein mitä ilmeisimmin oikean valinnan (joskaan en todennäköisesti käytännöllisempää). Nyt tarvitsen enää lämpöä, sillä vaikka en malttanut pitää silmiäni erossa sandaaleista, sain niiden ohuiden pohjien läpi kylmää ja nyt on kurkku karheana (merituulella saattoi olla tähän osansa). Kesä-rakas, nyt on jo heinäkuun puoliväli.
Wearing:
Silk shirt Järvi Silkki (bought last summer) / Leather shorts Ganni / Sandals Terhi Pölkki (in black here) / Sunglasses MiuMiu
So these Black Morocco Crochet TOMS had been whispering my name for a good while, but I made it a promise to really look into their CSR before purchase. For those of you unfamiliar with the brand, TOMS is originally a canvas alpargatas brand, founded by American Blake Mycoskie in 2006, as a response to witnessing the actions and hardships of a Buenos Aires charity collecting and giving local bare-footed children shoes. The central idea of the brand is condensed in their slogan "One for One", where their promise is: "For every pair of shoes you purchase, we give a new pair of shoes to a child in need". Since 2006, TOMS claims to have given over 35 million pairs of shoes to children in need, through humanitarian organizations. Other TOMS collections also donate similarly to different charities. The TOMS Eyewear collection has helped restore the sight of over 325,000 people through surgery, medical treatment and prescription glasses. The TOMS Roasting Co. has helped to provide 67,000 weeks of safe water in the 6 countries from which it's coffee beans are sourced. Lastly, the TOMS Bag Collection, launched in 2015, claims to support the training of skilled birth attendants and distribute birth kits that help women to deliver safely, independent of their facilities. For more details about TOMS' charity, read their Giving Report. The numbers and amount of good-will are certainly impressive. However, as much good as it might do, charity alone does not qualify a brand ethically or ecologically sustainable. If the manufacture and outsourcing of the initial product does not follow ethical and ecological values, the meaningfulness of the charity is debunked, don't you agree? Of course, we might argue that doing this much is better than doing not much, but as charity has a mind-blowing market-value, it should always be looked upon critically and all the other impacts of the brand considered. Thus, I wanted to take a good long look at the TOMS Corporate Responsibility pages before I thrust my money in on one for one.
Mustat pitsiset TOMS-kengät olivat kuiskineet nimeäni jo hyvän aikaa, mutta otin asiakseni tutustua TOMSin vastuullisuuslupaukseen kunnolla ennen ostopäätöstä. Teille, joille brändi ei ole ennestään tuttu: TOMS on alpargatas-kangasjalkine brändi, jonka perusti amerikkalainen Blake Mycoskie vuonna 2006 todistettuaan Buenos Airesilaisen hyväntekeväisyysryhmän "jalkineralleja", joissa järjestö jakoi kenkiä vähäosaisille, kengättömille lapsille. Brändin perusajatus on, että jokaista ostettua kenkäparia kohden se lahjoittaa hyväntekeväisyysjärjestön kautta uudet kengät paljasjalkaiselle lapselle jossain päin maailmaa. Vuodesta 2006 laskien TOMS väittää lahjoittaneensa yli 35 miljoonaa kenkäparia yli seitsämässäkymmenessä maassa. Muut TOMS:n tuoteryhmät toimivat samoin. TOMS Eyewear on auttanut palauttamaan näkökyvyn yli 325 000:lle ihmiselle lääkehoidon, silmälasien ja -leikkausten avulla. TOMS Roasting Co. on auttanut hankkimaan 67 000:nen viikon varaston puhdasta vettä niissä kuudessa maassa, joista sen kahvipavut hankitaan. Laukkumallisto, joka lanseerattiin tänä vuonna, lupaa tuoda apua synnytykseen kouluttamalla osaavia synnytysavustajia, sekä jakelemalla tarvepaketteja, jotka auttavat turvalliseen synnytykseen, riippumatta naisen elinolosuhteista. TOMSin hyväntekeväisyydestä voit lukea yksityiskohtaisemmin täältä. Sekä tilastot, että hyväntahtoisuuden määrä ovat siis vaikuttavia. Joskin tällainen määrä avustustyötä voi saada aikaan todella paljon hyvää, se ei kuitenkaan yksissään tee brändistä ja sen tuotteista eettisiä, saati ekologisia. Jos tuotteiden valmistusmenetelmät ovat retuperällä, ne tavallaan nollaavat hyväntekeväisyydellä saavutetun hyvinvoinnin, eikö totta? En halua vähätellä TOMsin aikaansannoksia, mutta koska hyväntekeväisyydellä on valtava markkina-arvo, tulisi sitä aina tarkastella kriittisesti ja tutkia myös brändin muuta toimintaa. Näin ollen päätin tavata TOMSin CSR:n tarkkaan läpi.
And here is what I found. The TOMS shoes are currently being produced in China, Ethiopia and Argentina, and now apparently small quotas in Haiti as a part of their charity. There is no direct mention of the origin of the materials used for TOMS products, but their direct suppliers are required to "certify on an annual basis that the materials used for TOMS products are produced in accordance with all applicable laws in the countries they do business in". This I am not sure to be a huge validation, as not all of their production countries have environmental or labor laws that would pass under Western scrutiny - or non-corrupt officials to supervise them. It would also be interesting to know in more detail how suppliers certify the origin and manufacture conditions of the materials. As for manufacturing the shoes, TOMS claims to "bring in outside experts to validate their practices, and to engage respected third parties to review and verify their product manufacturers". They claim to having a "respected international inspection and consulting firm" audit their footwear manufacturers. These third-party audits are claimed to be conducted on both announced and unannounced basis (good!), and to include worker interviews, and - most importantly - are promised to "possibly lead to corrective action and influence business volumes and ongoing business relationships". Including worker interviews is important but does not guarantee transparency, as employees are known to be threatened by withdrawal of salaries or loss of employment by their employer previous to such interviews - unless the interviews are conducted out-of-sight. TOMS also claims to define appropriate business practices for their employees, and claims to hold them accountable for complying with the set policies, "including the prevention of slavery and human trafficking within the supply chain" - this phrase is repeated at least five times on their CSR.
Ja tässä tulokset. TOMSin jalkineet tuotetaan Kiinassa, Etiopiassa ja Argentinassa, sekä pieniä eriä Haitilla, osana TOMSin avustustyötä. TOMSin jalkineisiin käytettyjen materiaalien alkuperästä ei ole suoraa mainintaa, mutta TOMSin suoratavaran toimittajilta vaaditaan, että he "todistavat vuosittain, että TOMSin tuotteissa käytetyt materiaalit valmistetaan valmistusmaan lakien mukaisesti". Lauselma ei herätä suuria tunteita, sillä suurimmissa tekstiilimaissa ei ole ympäristö- tai työlakeja, jotka olisivat millään tavalla rinnastettavissa länsimaiseen lainsääädäntöön. Olisi myös milenkiintoista tietää, kuinka tavarantoimittajat todistavat materiaalien alkuperän ja valmistusolosuhteet. Itse tuotteiden valmistuksen valvontaan TOMS osallistuu "osallistamalla ulkopuolisia asiantuntijoita, jotka vahvistavat (TOMSin) toimintatavat, ja tekemällä yhteistyötä arvostettujen kolmansien osapuolien kanssa, jotka arvioivat ja tarkistavat (heidän käyttämänsä) tuotevalmistajat". TOMS ilmoittaa sivuillaan käyttävänsä "arvostettua kansainvälistä tarkastus- ja konsultointifirmaa" jalkinevalmistajiensa auditoinnissa. Auditoinnit suoritetaan TOMSin mukaan ilmoitettuina sekä ilmoittamatta (hyvä!), ja ne sisältävät työntekijöiden haastatteluja - ja ennen kaikkea - "saattavat johtaa korjaustoimenpiteisiin ja vaikuttaa liiketoiminnan määrään sekä liikesuhteisiin". Työntekijöiden haastattelu auditointien yhteydessä on tärkeää, muttei ole tae työntekijän hyvinvoinnista, sillä työntekijöitä tiedetään uhkailtavan palkan- ja työpaikan menetyksillä esimiehen taholta, mikäli he puhuvat tehdasta vastaan. TOMS väittää myös määrittelevänsä hyväksytyt liiketoimintamenetelmät työntekijöilleen ja pitävänsä heitä vastuussa niiden noudattamisesta, "mukaanlukien orjuuden ja ihmiskaupan ehkäisemisen tuotantoketjuissa". Viimeinen lauseke toistuu TOMSin CSR:ssä viisi kertaa.
As for the environmental considerations, the CSR page on TOMS.com doesn't provide much information. It mentions that TOMS offers shoes with sustainable and vegan materials, and promise to be working to expand their amount. Sustainable and vegan shoes include natural hemp, organic cotton (note: not Fair Trade), and/or recycled polyester. Also, all the TOMS shoe boxes are made from 80% recycled post-consumer waste and printed with soy ink. Both are admittedly good qualities, but whilst these positive factors are mentioned, the CSR does not document where or how the materials that are currently used in the majority of their products (as I understand it), are made. I can't find information about how the fabrics are dyed or how the leather is tanned, and what kind of cattle it is sourced from (meat industry by-product or not?). A product's webshop page does not state where the shoe or the materials used for it are made. As for certifications and memberships, TOMS is currently a member of the AAFA (American Apparel and Footwear Association) and claim to actively take part in their Environmental and Social Responsibility Committees. TOMS is also a member of the Textile Exchange, and claim to be working with them to support the efforts to use more sustainable materials. I am not familiar with AAFA, but know that being a member of the TE does not mean a company's materials are certified or validated, membership has to be bought and nearly everyone is a member (including companies like Nike that don't exactly have a clean record). TE, as I understand it, is more of an informative non-profit organization, providing information about sustainable textile options for it's clients. Being a member proves - that the company is a member.
Ympäristöasioista ja valmistusprosessista TOMSin CSR:ssä ei sitten juurikaan puhuta. CSR:ssä mainitaan, että TOMS valmistaa joitakin jalkineita ympäristöä säästävistä ja vegaanisista materiaaleista ja lupaa työskentelevänsä niiden lisäämiseksi. Ympäristöä säästävät ja vegaaniset jalkineet valmistetaan hampusta, luomupuuvillasta (huom! ei Reilun Kaupan puuvillaa), ja/tai kierrätetystä polyesteristä. TOMSin kenkälaatikot valmistetaan 80%:sesti kierrätetystä post-consumer jätteestä ja painetaan soijamusteella. Nämä ovat kieltämättä ihailtavia asioita, mutta näiden positiivisten asioiden lisäksi CSR ei esimerkiksi raportoi missä ja miten materiaalit, joita ymmärtääkseni käytetään vielä suurimmassa osassa TOMSin tuotantoa, valmistetaan. En löydä tietoa kankaisiin käytetyistä värjäysmenetelmistä tai nahan parkitsemisesta tai siitä, millaisesta karjasta nahka saadaan (lihateollisuuden sivutuote vai ei?). Minkään tuotteen verkkokauppasivusta ei selviä, missä kyseinen tuote on valmistettu tai mistä siinä käytetyt materiaalit tulevat. Mitä sertifikaatteihin ja järjestöjäsenyyksiin tulee, TOMS kuuluu AAFA:an ja väittää osallistuvansa aktiivisesti sen ympäristö- ja sosiaalikomiteoihin. TOMS on myös Textile Exchangen jäsen, ja väittää tekevänsä heidän kanssaan töitä ja tukevansa yritystä käyttää ympäristöystävillisempiä materiaaleja. En tunne AAFA:aa kovin hyvin, mutta käynti TE:n sivuilla paljasti, että kyseessä on yritys jonkia jäseneksi voi liittyä kuka tahansa (jolla on käyttää siihen 3,000 dollaria vuodessa), eikä jäsenyys ymmärtääkseni tarkoita, että yrityksen materiaalit tai tuotantotavat olisi jollain tavalla tarkastettu tai sertifioitu - ja sen jäseniä ovat lähestuloon kaikki (myös esim. Nike, jolla ei ole se puhtoisin maine). Mikäli ymmärrän oikein, TE on lähinnä informatiivinen voittoa tavoittelematon osapuoli, joka valistaa brändejä ja yrityksiä kestävämpien materiaalien käytön mahdollisuuksista. Jäsenyys merkitsee vain - no, jäsenyyttä. Se ei ole tae aktiivisuudesta kyseisten asioiden parissa.
In the end, I don't have a lot to say for TOMS. My problem is, that there is an astounding amount of information on their humanitarian work, but next to nothing about the values of their initial product. Here, where the entire brand is marketed through doing good and taking care, it isn't a question of whether it suits the brand's image to speak about it's products' ecological and ethical values. It isn't a question of budget or possibility - if accurate statistics can be gained on their charity, they could be sourced for the production process as well. My problem is that the consumer is not informed, so does TOMS have something to hide? TOMS, pioneering the integration of charity in their business, would be the perfect brand to set an example (for both consumers and other companies), in providing a completely transparent production process. However, their Corporate Responsibility statement is much of the same jargon that can be read on the pages of any international brand, including those with a bad reputation. What are your thoughts? Do you think that when a brand takes such vast action in humanitarian work that we should blindly believe their production and outsourcing ethical, too? Do you think it compensates for any harm done during production? Which do you think would be better for other companies to incorporate in their business model, charity or ethical materials and production processes? Do you consider it misleading that TOMS is marketed so strongly through their charity, when they might (for all we know) be using materials and/or production processes that are unethical? I'd love to read about your thoughts and opinions, whilst I go back and forth wondering whether my new shoes are doing as much humanitarian aid as I am lead to believe.
Loppujen lopuksi en voi siis juurikaan puhua TOMSien puolesta. Suurin ongelma on, että TOMSin hyväntekeväisyydestä kerrotaan todella paljon, mutta tuotteista itsestään ei juuri mitään. Brändinä TOMSissa on juurikin kyse auttamisesta ja huolehtimisesta, joten ei ole kyse siitä, etteikö läpinäkyvän tuotantoprosessin tavoittelu sopisi brändin imagoon. Budjetti tai mahdollisuudet eivät rajoita tuotetietojen parempaa tiedottamista - hyväntekeväisyydestä on todella tarkkaa statistiikkaa, joten varmasti onnistuisi tiedonhankinta myös tuotantopuolelta. Tietoja ei kuitenkaan jaeta kuluttajalle asti, joten onko TOMSilla jotain salattavaa? TOMS on ollut pioneerina integroimassa hyväntekeväisyyden liiketoimintamalliinsa, joten se toimisi täydellisenä esimerkkinä (sekä kuluttajille että muille yrityksille), jos se julkaisisi läpinäkyvän tuotantoprosessin. Heidän CSR:sä on kuitenkin samaa jaarittelua kuin kaikkien muidenkin kansainvälisten brändien, niidenkin, joilla on huono maine tässä suhteessa. Mitä mieltä sinä olet? Kun brändi toimii näin kattavasti hyväntekeväisyyden parissa, pitäisikö meidän uskoa sokeasti sen hoitavan myös tuotantonsa eettisesti? Korvaako näin laaja hyväntekeväisyys mielestäsi epäeettisen tuotannon? Pitäisikö muiden yritysten priorisoida mieluummin hyväntekeväisyys vai eettinen alihankinta ja tuotanto? Onko mielestäsi harhaanjohtavaa, että TOMSia markkinoidaan niin vahvasti hyväntekeväisyyden kautta, kun he saattavat käyttää epäeettisiä materiaaleja ja tuotantotapoja? Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksianne ja mielipiteitänne asiasta, kun samalla arvuuttelen ovatko uudet kenkäni sittenkään kuukauden hyvä teko.
